Kertokaas te nuoremmat miniäni ajatuksenkulkua!
Miniäni ottaa aina niin nokkiinsa, kun yritän ymmärtää häntä ja hänen tapojaan. Yritän siis ystävällisesti kysyä syytä johonkin hänen tapaansa.
Välttelen neuvomasta ja muutenkin koitan olla avarakatseinen ja tutustua uusiin oppeihin.
Mutta miniä tuhahtelee ja luo katseita poikaani. Ei antaisi vauvaa syliinikään. Posituu toiseen huoneeseen vauvan kanssa.
Miniäni ei anna minun edes työntää vaunuja ilman hänen valvontaansa.
Ja niitä kumisia suojuksia laittaa rintoihinsa. Milläs se vauva muka oppii rintaan, kun sellainen kumi välissä? Mikä sen on tarkoitus? En saanut vastausta en.
Surettaa oikein saada uusi suvun jäsen, mutta ei saa koskea hyvä jos katsoakaan.
Miniän aika menee vauvaan lähinnä imetykseen. Ajattelin tehdä pojalle ruokaa heillä, mutta sekin oli virhe. Miniä ei ehdi itse, mutta en saanut minäkään tehdä?
Pilsneriä tarjosin, mutta mammateetä olisi pitänyt olla.
Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka.
Kertokaas nyt kuinka pitää suhtautua, jotta toimii niinkuin anopin pitäisi?
Kommentit (42)
olla juomatta pilsneriä jos ei kerran pilsneriä halua, ja imettää rintakumeilla kuuntelematta arvostelua. Kuten joku muukin jo sanoi, anoppi on siellä tosiaankin vain vieraana.
Vastaavasti miniä ei myöskään saa mennä anopin kotiin arvostelemaan anopin tapaa elää.
Miten täällä voi olla joiltakin näin pahasti normaalit käytöstavat hukassa?
mutta kuiten moni asia on muuttunut kun vertaa ½v sitten syntyneen lapsenlapseni vauva-aikaan. Mikään ei ole rasittavampaa kuin anoppi joka tyrkyttää "vanhaa" (joskus käyttökelpoista) tietoa. Minä olen paikalla jos nuoriperhe minua tarvitsee mutten koskaan ole mennyt viisastelemaan (ainakaan miniälleni, joka on ihana) ja sekoittamaan pakkaa.