Kysymys jokaiselle.. toivoisin paljon vastauksia, kiitos :)

Koska et kertonut mistä kielistä on kysymys, niin en osaa vastata paremmin. Jos toinen on englanti, niin siihen päiväkotiin, koska sillä kielellä lapsi pärjäisi tulevaisuudessa missä vaan.

Kuinka iso lapsi tarhaan mennessä? Jos olette molemmat suomalaisia ja puhutte suomea kotona,niin laittakaa uuden kotimaan valtakieltä käyttävään tarhaan.

niin on helpompi kommentoida.

Menin englanninkieliseen kouluun melkein ummikkona syyskuun alussa, kaikki muutkin koululaiset olivat ulkomaalaisia, mutta valtaosa puhui kumminkin englantia tai saksaa äidinkielenään. Olin ainut suomenkielinen oppilas. Paikallista kieltä opiskeltiin 5 tuntia viikossa. Kyllä mä olin aika mykkä sen ensimmäiset 4 kuukautta. Keittiössä ruokakin valittiin siten että keittäjä nosteli kattilan kansia että pystyin valitsemaan mitä syön ja muita seuraamalla liikuin. Joululomalla joku 'kielilukko' murtui, eikä ongelmia kielen kanssa sen jälkeen pahemmin ollut.



Jälkikäteen olen toivonut että toisena vuotena olisin vaihtanut paikalliseen kouluun ja oppinut senkin kielen sujuvaksi. Opetus ei välttämättä ollut yhtä tasokasta joten se vaihtoehto jäi.



Siis vastauksena vieraskielinen koulu ei ole ongelma, mutta vaikka alku on aina vaikea kaksikielisyys on sen verran suuri lahja että se kannattaa.

jota vanhemmat myös ymmärtävät ja suurin osa väestöstä.

Me olimme siellä ja laitoimme lapset ranskankieliseen kouluun. Ensimmäinen vuosi oli todella vaikea. Ensimmäiset 3 kk oli suorastaan helvettiä. Mutta jos aiotte ehkä maahan lähteä, en näe, mitä muuta mahdollisuutta teillä on. Ette voi viedä lapsia harrastuksiin, koska ei pärjää maan kielellä. Lapsi ei pärjää leikkipuistoissa, koska ei ymmärrä. Ja kuulemma eurooppakoulun ranskankielenopetus on todella heikkoa ja vähäistä, jotta sillä pärjäisi.

on paljon helpompi lapselle pitkällä tähtäimellä, jos oppii valtaväestön kielen sujuvasti. Ja jos vielä opiskelee muiden samanikäisten kanssa samassa luokassa, niin saa kavereita, ja sopeutuu varmasti teitä vanhempia paremmin sinne kotimaahan! Ja jos te puhutte ahkerasti suomea kotona, hänestä tulee kaksikielinen, ja se on todellinen etu ja hyöty elämässä. Minun lapseni on kaksikielinen, ja käy engl. leikkikoulua ja muuta. Kotona minä puhun aina suomea.

niin laittaisin englanninkieliseen. Kuten joku aiemmin sanoikin, niin suomen kielen oppii kotona ja englannilla pärjää maailmalla. Jos taas kyseessä vaikka Norja, eli silloin vaihtoehdot olisivat siis maan äidinkieli norja, toinen kieli ruotsi, niin sitten varmaan miettisin enemmän norjankielisen ja suomenkielisen välillä.



Mikäs siellä Brysselissä on toisena kielenä? Onko äidinkieli ranska ja toinen kieli saksa? Tuossakin tapauksessa valitsisin varmaan taas ranskan- ja suomenkielisten päiväkotien välillä.



Oma kokemus: olen asunut ensimmäiset 7 elinvuottani Ruotsissa ja olin siellä suomenkielisessä päiväkodissa ja koulussa. Osasin vielä tuolloin ruotsia jotenkin, mutta ajansaatossa ja kielen käyttämättömyyden takia nykyinen ruotsinkielen taitoni on välttävä. Eli osasin kyllä tuolloin lapsenakin ruotsia, mutta aikuisena en kovinkaan hyvin, tuskin paremmin kuin moni muukaan suomalainen, joka "pakkoruotsin" koulussa lukenut.

Kiitos vastauksistanne.



En halua laittaa tähän maata, johon olemme muuttamassa, koska en halua tulla tunnistetuksi. On nyt sen verran herkkä kohta minulle tämä asia :( .



Mies muutti aikoinaan entisen perheensä kanssa ulkomaille ja laittoivat silloin lapsensa (6v ja 3v) suomenkieliseen tarhaan ja kouluun. Lapset ovat edelleen suomenkielisesssä koulussa. Nyt ovat jo teinejä, mutta edelleenkään heillä ei ole kuin suomalaisia kavereita. Valittavat aina, että on niin vähän kavereita ja jos sattuvat olemaan lomalla kotona niin siellä ei ole ketään kavereita. Eivät viitsi katsoa tv:tä tai lukea lehtiä, kun eivät ole suomeksi. Eivät oikein halua harrastaa, "kun siellä on niin paljon ulkomaalaisia", siis ei-suomalaisia. Lehdet ym lukeminen lähetetään heille Suomesta. Etenkin vanhempi kaipaa koko ajan Suomeen, jossa ei ole asunut 10 vuoteen. Osaavat kyllä sitä kieltä, jota useimmat maassa asuvat osaavat vieraana kielenä. Osaavat sitä samalla tavalla kuin me osataan peruskouluenglantia tms. Minusta lapset vaikuttavat vähän juurettomilta.



Minä ja mies ollaan nyt muuttamassa Suomesta ulkomaille (eri maahan kuin missä miehen lapset asuvat) ja itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti haluan laittaa lapset oppimaan maan alkuperäisväestön kieltä. Haluan, että lapset oppivat kielen niin hyvin, että pärjäävät sillä esim. kaupassa ja kirjastossa, voivat lukea kirjoja ja lehtiä, katsoa tv:tä ja saada kavereita. Jos he osaavat valtaväestön kieltä, on heillä mahdollisuus saada kavereita naapurustosta, ja ei ole pelkoa, että kaikki kaverit ovat aina lomalla jossain reissussa, tai muuttavat toiseen maahan. Koulussa lapset oppisivat sitten sen kolmannen kielen, jolla pärjäävät naapurimaissakin.



Mies vastustaa ehdottomasti muuhun kuin suomenkieliseen tarhaan laittoa. Sanoo, että se on lapsille liian kauheaa laittaa heidät vieraskieliseen ympäristöön. Sanoi jopa, että jos määrään, että lapset pitää laittaa sinne käsrimään, hän ei koskaan aio viedä eikä hakea lapsia, koska ei kestä nähdä heidän kärsivän. Lapset ovat 3v ja 5v.



Mitä tehdä :(?



ap

Lapset kärsivät pahemmin jos ei opi maan kieltä, kulttuuria, tapoja. Ja mitkä ovat paremmmat lähtö kohdat kuin paikallinen tarha ja koulu!!



Lapsista saattaa tulla syrjäytyneitä.. Eikö miehesi huomaa aikaisemman liiton lapsista mitään "omituista". Eikö se häiritse häntä yhtään kun vanhemmat lapset eivät harrasta mitään tms.



Alku on lapsilla ehkä vaikeaa juuri sen muutaman kuukauden mutta sen jälkeen helpottaa, eivät lapset kärsi ovat ehkäpä neuvokkaampia kuin aikuiset luulevat. Ja se että he oppivat muun maan tapoja se on rikkaus.

osaa ajatella sitä noin isompien lasten kohdalla. Hän on edelleen sitä mieltä, että on tehnyt oikean ratkaisun laittaessaan lapset suomenkileiselle luokalle. Säälii vain lapsia, kun heillä raukoilla on niin vähän kavereita. Jos yritän yhtään sanoa, että olisi enemmän kavereita, jos osaisivat kieltä, tulee heti harmistunut tuiskahdus, kuinka en ymmärrä, kun en itse ole asunut ulkomailla. Ja kuulemma vielä ne ulkomaalaiset lapset ovat sellaisia, että ei niiden kanssa oikein viitsi ollakaan, tulevat vain kiusaamaan ja sotkemaan leikkejä. No, kai ne nyt tulevat, kun haluaisivat kavereita, mutta ei ole yhteistä kieltä. Mies siis empatiseeraa kovasti isompien lasten kaveripuutetta mutta ei suostu näkemään mitään muutakaan vaihtoehtoa, mikä olisi voinut helpottaa heidän elämäänsä :( .



ap

näin ulkosuomalaisena laittaisin lapsen iästä riippumatta sinne paikallisen kieliseen kouluun. Jompaan kumpaan. Jos olette muuttamassa Brysseliin, kuten joku tässä uuumoili, niin sen verran voin kertoa näin maan asukkina, että flaamit puhuvat melkein kaikki myös ranskaa ja englantia (esim koulussamme kaikki opettajat ). Ranskankielisellä alueella sitten taas puhutaan ranskaa ranskaa ja ranskaa. Toisaalta vanhempien on myös itse opittava maan kieli joka tapauksessa varsinki jos lapsi on kouluiässä (6 v alkaen) ja tietysti jos aiotte viipyä pidempään.

Joten jompikumpi noista maan kilelistä kannattAA mielestäni kuitenkin valita. Hollanti ei ole ehkä kieli kauneimmasta päästä, mutta helppo oppia ruotsin ja englanni pohjalta. Toisaalta muiden germaanisten kielien opettelu käy hollanin jälkeen helpommin, ajatellen mahdollista paluumuuttoa lapsen kannalta.

Se on vain vaikeaa myöntää tehneensä virhe kymmenen vuotta sitten. Jos isommatkaan lapset eivät ole päässeet paikalliseen kouluun niin miksi sitten nuoremmatkaan? Jos miehesi ajattelee että kaikkien lastensa pitää olla tasa-arvoisia. Miesten ajatuksen kulusta ei nyt aina tiedä.

Asianhan voi ajatella vielä toisinkin päin. Esim. minun lapseni luokalla täällä on ulkomaista alkuperää olevia lapsia lähes puolet. Käyvät koulua suomalaisen opetussuunnitelman mukaan. Kotonaan puhuvat äidinkieltään, kavereiden kanssa ja koulussa suomenkieltä. Suomenkielessä (eli meidän äidinkielessä) saavat lisäopetusta. Minusta aika järkevää. Ajatelkaapa, jos vaikka olisit venäläinen ja muuttaisit Suomeen. Jos tuo venäläinen lapsi käy vain venäjänkielistä koulua, niin eikö se jo eristä lapsen muusta maailmasta? Eikö sopeutuminen ympäristöön olisi lapselle helpompaa, jos pystyy kommunikoimaan valtaväestön kielellä? Kotona kun puhutaan äidinkieltä, niin se taito pysyy ihan riittävästi sillä yllä.



Ajatus vähän pätkii, mutta jospa ymmärsitte.