Luitteko niitä rahajuttuja viime Vauvasta?
Minua nimittäin ihmetytti suuresti, kun siihen perheiden rahankäyttö- ja rahojen riitämisjuttuun oli valittu yksilapsinen perhe, jossa äiti saa huikeat 1200 ¿ äitiyspäivärahaa. Siis 1200 kuussa! Ja sitten ne muka joutuu kauheasti laskeskelemaan, että millä tässä eletään ja suunnittelemaan rahankäyttöään! Itse sain minimipäivärahaa (muistaakseni 380 ¿/kk) ja mies on huomattavasti pienituloisempi kuin jutun mies, ja hyvin tultiin toimeen. Se toinen perhe siinä olikin sitten opiskelijaperhe, joka oikeasti sopi tuohon rahankäyttöjuttuun. En ymmärrä mistä lapsiperheet valittaa, jos tukia voi oikeasti saada noin paljon. En ole kateellinen, minua vain ihmetyttää moinen äitiyspäivärahan määrä ja tuollainen esimerkkiperhe tuollaisessa jutussa. Mitä muut ovat mieltä?
Kommentit (22)
Äipärahan riittävyys mielestäni riippuu hyvin paljon siitäkin miten on tottunut rahaa käyttämään ja kuinka paljon omaisuutta ja velkaa on tullut hankittua ennen lapsia. Ei 1200/kk ole paljon siinä tapauksessa jos siitä täytyy velkaa lyhentää ja muita menoja maksaa, joita ei ehkä joka perheellä ole.
Itse sain minimirahan ja se oli ihan surkean pieni. Ei sillä kunnolla toimeen tule. 1200/kk olisi ollut minulle lottovoitto. Olisi autonkin voinut pitää tms. Kuitenkaan minulla ei ollut esim. asuntolainaa tms. joten selvisin joten kuten.
Luin kanssa tuon saman tutun ja mietin tuota 1200e/kk... kun ei työssäkäyvänäkään minulle jää samaa summaa verojen jälkeen käteen:/ Esimerkki olisi voinut olla perheestä jolla tulot jotka vastaisivat edes suurinta osaa lapsiperheistä.
Silloin kun itse olin äitiyspäivärahalla, sain suunnilleen saman verran.
Olin lisäksi ollut opiskelija sinä vuonna, jonka perusteella raha oli laskettu. Sen ruhtinaallisen palkan olin tienannut tarjoilijana, joka ei nyt ammattina ole palkkansa puolesta mitään huipputasoa!
Olin kyllä äitiyspäivärahaani ihan tyytyväinen, mutta en katso sen edustavan mitään
erityisen hyväosaisen
palkansaajan tulotasoa!
Ihan tavallisessa perheessähän voi pelkät asumiskulut olla jo hyvin tuota 1000¿ kuussa (vuokra/vastike + vesi + sähkö), eikä asunnon tarvitse olla edes luksusluokkaa. Neliövuokra pk-seudulla voi olla vapaarahoitteisissa asunnoissa jopa 11¿/m2/kk.
Kun eihän niiden menot kuitenkaan olleet suuret vaan raha tosiaankin jäi vielä muistaakseni joku 1000e asumis- yms menojen jälkeen!
Olen kahden lapsen äiti ja olen saanut ensimmäiselle pikkuisen yli minimikorvausta ja toiselle jo tupaln parempaa. Ekan kohdalla sain vauvan opiskelujen jälkeen, joten hyviin tuloihin ei ollut ehtinyt tottua. Toisen saatuamme olimmekin jo ottaneet asuntolainan ja sen lyhentämiseen menee hyvä summa joka kuukausi + autolainan lyhentämiseen. Kulutettavaa rahaa on varmaan saman verran, kuin ekankin kohdalla.
Olen pohtinut tuota hyvää ja huonoa äitiyspäivärahaa... eli 1200e-380e, mielestäni erotus on liika raju. Tosin ymmärrän laskentaperusteet, mutta onhanse kohtuutonta, että rahasummassa on niin suurta heittoa! Eihän naisille tahdo olla kovin hyvä palkkaista työtä tarjollakaan, vaikka olisi kuinka koulutettu (varsinkin, jos ei ole lapsia vielä ehtinyt ajatellakkaan).
Äitiyslomalla: kaikillahan silloin on pienet vauvat hoidettavanaan ja ressiä varmasti ihan muistakin asioista, kuin rahasta. Sitäpaitsi ne jotka saavan ns. parempaa ovat tehneet monta vuotta hyväpalkkaista työtä, olisivat laittaneet sukavarteen vauvva aikoja varten, niiin pärjäisivät. Taitavat ollaa niin tehneetkin, mutta eivät vain halua säästöjään käyttää perheen arkisiin menoihin.. Six toiseks siihen pitäis huomioida koko perheen tulot.... silloin taspuolisuus paranisi!
No tässävaan yx kannanotto.. ei kummempaa.
Niin ja huomasin vielä, kun otin oikein tuon lehden uudelleen esille, että (kuten Hiisku jo mainitsikin) tuolle perheelle jäi KAIKKIEN menojen jälkeen vielä 1170 ¿ plussaa! Ja kun otsikkona jutulle oli " Tiukka budjetti vaatii tarkkuutta" ...
että mekin asumme pk-seudulla, vuokra on vesimaksuineen 780 euroa, eli lähemmäs tonnia varmaan kaikki asumiseen liittyvät kulut. Ja siis silti riitti rahat.
Musta olisi kiva, että silloin haastateltaisiin niitä perheitä, joissa on oikeasti pienet tulot.
Normaalisti netto 2100. Äp:tä heikensi vielä se, että palkkani oli noussut vain 18% edellisestä verotuksesta, joten ero palkkaan oli vielä normaalia suurempi. Kyllä se kun taloudesta lähtee 800 Euroa/kk tuntuu. Olen elänyt aikoinaan 141 ¿/kk vuokran päälle ja pärjäsin silloinkin. Kysymys on tottumuksesta. Meillä on paljon velkaa, kalliita tapoja ja mm. lehtiäkin tulee 11 kpl. Äp-rahalle tippuminen tarkoitti siis eurojen laskemista esimerkiksi lakkauttamalla lehtiä. En valita, mutta tavallaan jouduttiin mekin säästöbudjetille.
Mielestäni äitiyspäivärahan tuleekin olla tulosidonnainen. Loppujen lopuksi äp kuten muutkin rahat ovat jossain määrin " negaprogressiivisia" eli vaikka tienaat tonnin lisää, niin se ei enää kasvata kuin 10-20% päivärahaa. En tiedä ketään, joka olisi saanut esimerkiksi bruttona 2500 Euroa päivärahoja. Äp-rahan tarkoitus on mahdollistaa kaikille lapsenteko ilman kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä.
Ne, jotka ovat hyvin ansainneet ovat myöskin maksaneet veroja ihan kohtuullisesti. Minulla ei ainakaan ollut tippaakaan huono omatunto nostaa äitiyspäivärahaa kun tiesin maksaneeni ne moneen kertaan yhteiskunnalle jo etukäteen. Ja verot äp-rahastakin maksetaan, Suomen verojärjestelmä kyllä hoitaa tasapuolisuutta riittävästi.
Anicra:
Sitäpaitsi ne jotka saavan ns. parempaa ovat tehneet monta vuotta hyväpalkkaista työtä, olisivat laittaneet sukavarteen vauvva aikoja varten, niiin pärjäisivät. Taitavat ollaa niin tehneetkin, mutta eivät vain halua säästöjään käyttää perheen arkisiin menoihin.. Six toiseks siihen pitäis huomioida koko perheen tulot.... silloin taspuolisuus paranisi!
Ehdottomasti olen sitä mieltä, että minimipäivärahaa tulisi rutkasti korottaa. Mutta mielestäni ansaitsin kohtuullisen " ansiosidonnaisen" päivärahan, koska olen palkoistani maksanut myös kohtuulliset verot. Jotkut ansaitsevat vähemmän, jotkut enemmän, niin se vain on. Mutta kaikille pitäisi taata kohtuullinen toimeentulo.
Usein perheillä tuppaavat menotkin kasvamaan tulojen kasvaessa. Eikä sitä tarvitse olla edes kovin hyvätuloinen, kun huomaa joutuvansa maksamaan täydet päivähoitomaksut, asumistukea ei saa jne., koska näissähän katsotaan brutto-, ei nettotuloja. Lisäksi elinkustannukset vaihtelevat asuinpaikan mukaan.
Anicra:
Sitäpaitsi ne jotka saavan ns. parempaa ovat tehneet monta vuotta hyväpalkkaista työtä, olisivat laittaneet sukavarteen vauvva aikoja varten, niiin pärjäisivät. Taitavat ollaa niin tehneetkin, mutta eivät vain halua säästöjään käyttää perheen arkisiin menoihin.. Six toiseks siihen pitäis huomioida koko perheen tulot.... silloin taspuolisuus paranisi!
Olen itsekin sitä mieltä, että äitiyspäivärahan kuuluu olla tulosidonnainen enkä toki paheksu niitä, jotka ovat tienanneet paremmin ja saavat sitten parempaa päivärahaakin. Tuo verotuspointti on myös oleellinen. Mutta ne, jotka saavat minimipäivärahaa esim. siksi, että ovat opiskelijoita (kuten minä!), maksavat kyllä ihan samalla lailla myöhemmin veroja yhteiskunnalle ihan siinä missä nekin, jotka saavat lapsia työssä ollessaan. Eivät vaan välttämättä työssäoloaikana enää äitiys- ja hoitovapaalle. Ja näin siis minimipäivärahalainen voi tulla yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi.
Lisäksi kommentoisin vielä, että vaikka menot ja kulutustottumukset muuttuvat tulojen kasvaessa, niin eihän kai noita päivärahoja ole tarkoitus sen mukaan maksaa, miten kukakin on tottunut tuhlaamaan. Tietysti yhteiskunnan tavoitteena on, että hyvätuloisetkin tekisivät lapsia, eivätkä rahan takia jättäisi tekemättä. Ja juuri sen takia lapsia hankitaan usein (liian) myöhään...
Päivähoitomaksut taas ovat ihan toinen juttu: on oma valinta, jos niitä joutuu äitiysrahaa saadessaan maksamaan, kun pakkohan ei ole sitä vanhempaa lasta hoitoon viedä jos on itse kotona.
Juttua en ole lukenut ja siten en sen tarkoitushakuisuuttakaan tiedä.
Meillä lasten yritys ja saanti on tarkoituksella ajoitettu niin että olen saanut riittävän kokoiset ansiosidonnaiset äitiyspäivärahat (lasten välilläkin olen käynyt töistä hakemassa äitiyspäivärahat). Meillä siis ainakin tuo äitiyspäiväraha ja muutkin taloudelliset realiteetit on ohjannut lasten hankintaa. Muistan kyllä aikanani opiskeluaikaan poteneeni hirveää vauvakuumetta ja kun sitten aikanaan menin töihin, niin laskin kuinka kauan minun kannattaa ensin olla töissä ennen kuin voin jäädä äitiyslomalle (siis rahallisesti ja ammatin/työhistorian kannalta). Toisaalta taloudelliselta kannalta ajatellen on joskus tullut mieleen että olisiko kannattanut sittenkin miettiä noita lapsia köyhänä opiskelijana, jolloin olisimme varmaan saaneet asumistukea (ja mahdollisesti toimeentulotukea ym., hoitorahaan hoitolisää ja myöhemmin tosi halvat hoitomaksut). Sitten töissä ollessa ei olisi tullut näitä tuloja tiputtavia äitiysloma- ja hoitovapaajaksoja ja työhistoriaan taukoja, jotta töihin palatessa ei tarvitsisi taas miettiä asemaansa siellä aina alusta.
Näin siis taloudelliset realiteetit ohjaavat lasten hankintaa...
Olen muuten kyllä ehdottomasti sitä mieltä että minimiäitiyspäiväraha on liian vähän, pitäisi sen sentään olla minimityöttömyyskorvauksen suuruinen.
Eihän sitä etukäteen tiedä, millaista työtä valmistuttuaan saa. Meillä lapsen " hankkiminen" oli jossain määrin suunniteltua. Tiesin, ettemme pärjää minimillä, joten ajattelin hankkia ensin pohjaa ansiosidonnaiselle. Syitä rahan tarpeeseen oli monia: asuminen vuokralla pääkaupunkiseudulla, kaksi opintolainaa, vastuu miehen vanhemmista, lääkekulut yms.
Ei päivärahoja tietenkään tartte kulutuksen mukaan maksaa. Yritin vain havainnollistaa sitä, että kulutustottumukset ovat erilaisia. Jollekin 500 euroa ruoka- ja talousrahaa 4-henkiselle perheelle on vähän, mun mielestäni se on paljon. Elämässä voi myös tulla ikäviä yllätyksiä.
En tarkoittanut nimen omaan päivähoitomaksuja vanhempainvapaiden ajalla, vaan yleensä. Päivähoitoon otin kantaa siltä kannalta, että ns. hyvätuloiset maksavat ylipäätään monesta asiasta enemmän kuin ne, joilla on pienet tulot, koska maksut määritellään usein bruttotulojen pohjalta. Tilanne voi johtaa jopa siihen, että ei kannata ottaa kohtuullisen hyvin palkattua työtä vastaan, jo palkka jää tietyn rajan alle.
Murmeliäiti:
Mutta ne, jotka saavat minimipäivärahaa esim. siksi, että ovat opiskelijoita (kuten minä!), maksavat kyllä ihan samalla lailla myöhemmin veroja yhteiskunnalle ihan siinä missä nekin, jotka saavat lapsia työssä ollessaan. Eivät vaan välttämättä työssäoloaikana enää äitiys- ja hoitovapaalle. Ja näin siis minimipäivärahalainen voi tulla yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi.
Lisäksi kommentoisin vielä, että vaikka menot ja kulutustottumukset muuttuvat tulojen kasvaessa, niin eihän kai noita päivärahoja ole tarkoitus sen mukaan maksaa, miten kukakin on tottunut tuhlaamaan.
Päivähoitomaksut taas ovat ihan toinen juttu: on oma valinta, jos niitä joutuu äitiysrahaa saadessaan maksamaan, kun pakkohan ei ole sitä vanhempaa lasta hoitoon viedä jos on itse kotona.
Joo, yli tonni kuussa " ylimääräistä" on paljon!
Vaikka jostain vauvan synnyttyä voikin joutua luopumaan, kyllä niin paljon saa tilalle.
Murmeliäiti:
tuolle perheelle jäi KAIKKIEN menojen jälkeen vielä 1170 ¿ plussaa! Ja kun otsikkona jutulle oli " Tiukka budjetti vaatii tarkkuutta" ...
Hienoahan se olisi laskelmoida ensin äitiyspäivärahat ja sen jälkeen tietty lapset syntymään samaan vuoden aikaan, jotta kausivaatteitakaan ei tartte ostaa kaksia ja vielä jos voisi sukupuolenkin määritellä, niin huh ;-)
Me olemme kokeneet useamman vuoden lapsettomuuden ja aina vaan tälläiset laskelmoinnit saa mun kananlihalle. Laskelmointi oli meilläkin mielessä, kunnes asenne muuttui" tulis ihan koska vaan, ei mitään väliä millään rahalla"
Kyllä kai kaikki lapsettomuuden riskin nykyään tietävät. Oma päätös se on, laskelmoiko vai ei, siitä ei ole muita syyttäminen. Kukin tehköön päätöksensä elämäntilanteensa pohjalta. Ei sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan, jos ei lapsettomuutta, niin ehkä sairautta tai työttömyyttä. Ei ole elämä reilua, ei...
Tiedetään ettei lapsia niin vain " hankita" , mutta harvoin niitä yrittämättäkään saa. Meillä vain lykättiin yrittämisen aloitusta - ei laskelmoitu lapsia johonkin tiettyyn vuodenaikaan! Meillä ei aloitettu yrittämistä ennen kuin työhistoriaa oli riittävästi takana (eli kypsyteltiin ajatusta lapsesta pidempään ja siirrettiin aloitusajankohtaa). Ja mitä tuli välissä töissä käyntiin, niin lasten yrityksen aloitus ajoitettiin töihin menoni mukaan ja toivoin vaan suuresti tulevani raskaaksi. Ennen kuin lapsemme olemme saaneet olemme kyllä ehtineet yrittääkin jonkinmoisiakin aikoja ja keskenmenokin on mahtunut väliin.
Näin toimien meillä lasten saanti varmaan vähän " myöhästyi" , mutta toisaalta pidin tärkeänä sitäkin että yrityksessä otettiin huomioon se että aikaakin yrittämiseen olisi ja me emme olisi kovin/" liian" vanhoja. Eli kyllä nuo taloudelliset seikat meillä ohjasivat lasten saannin ajankohtaa lähinnä myöhäistämällä sitä - tuskin olemme ainoita. Taloudelliset seikat ohjasivat kun minä olen halunnut että lasten kanssa voi olla kotona, ei ole kiire hoitoon (asuntolainojen ym. taloudellisten menojen vuoksi) ja kuitenkin että asuma-alue on lapsiystävällinen ja lasten kasvaessa heidän kanssaan voi harrastaakin jotain jne.
p.s. Ensimmäisen/ensimmäisten vuoden jälkeen kyllä voi hyvin käyttää ulkotamineetkin lapselta toiselle, vaikka eivät ihan samaan vuodenaikaan olisikaan syntyneet.
Eipäö ole tuo tulojen laskeminen niin yksioikoista; kun tulot kasvavat, loppuvat myös asumis-. ym. tuet ja lisäksi kaikki maksut on maksettava yleensä kalliimman mukaan, esim. pivähoidosta... Jos on omistusasunto, onhan se omaa omaisuutta (ja oma valintakin) mutta hinnat ja lainalyhennykset vetävät kohtuullisenkin kokoisessa asunnossa " hyvätuloisenkin" perheen talouden todella tiukoille, ja silti on edullisempaa kuin vuokra-asunto.
Mutta äitiyspäivärahahan lasketaan ihan työtulojen perusteella, ei tuo 1200 mikään huikea korvaus ole eikä siinä ole mielestäni mitään ihmettelemistä. Toisekseen, eivät kuukausimenot laske hyvätuloisillakaan mitenkään erityisesti silloin kun äitiysloma alkaa, eli kyllä siinä saa euroja laskeskella.