Lue keskustelun säännöt.
Miten äiti ja isä VOI NAUTTIA 10päivän ulkomaanmatkasta jos vuoden ikänen sillä aikaa hoidossa?
11.01.2006 |
Kyllä mun mielestä sellasilla vanhemmilla on jotain häiriötä itsellään korvien välissä. Jos tuntuu HYVÄLTÄ ja NAUTINNOLLISELTA olla noin pitkään erossa noin pienestä. Että ehdoin tahdoin näin haluaa. Valitsee näin.
Ja parisuhteen hoitaminen on typerin perustelu tälläselle toiminnalle. On kyllä parisuhde valmis tunkiolle jos sen ylläpitämiseksi tai toimivuuden kannalta tarvitaan tälläsiä irtiottoja. Siis silloin kun lapset ihan pieniä.
Onko se joku itsellisyyden ja " makeen mutsin" merkki, että haluaa ja osaa olla erossa pienestä lapsesta noin pitkän aikaa.
Juu, ei siitä varmasti mitään pysyviä traumoja pienelle tule, mutta eikös sekin riitä, että on vaikka iltaisin paha mieli ja ikävöi?
Jotenkin vaan käsittämätöntä että vanhemmat on nykyaikana niin omaan napaan tuijottavia. Mit' ä minä haluan aina ensin.
Ottaa päähän.
Kommentit (86)
MITEN TÄMÄ OIKEIN SITTEN JÄRJESTETÄÄN? Me lomaillaan aina ja vain lasten kanssa. Jos jompikumpi haluaa mennä jonnekin, niin toinen on sitten kotona lasten kanssa. Kahdenkesken ei koskaan voida mennä minnekäään. Tuskin olemme ainoa pariskunta Suomessa, jonka parisuhteen on toimittava ihan vain arjessa, kun ei ole mitään paikkaa, mihin lapsia edes pariksi tunniksi koskaan saisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko teillä kaikilla todellakin niin helppoa, että on mahdollisuus valita, ottaako lapset mukaan lomalle vai ei? t.viiden lapsen äiti, ilman tukiverkostoa
eikä vahvasti mene sisaruksellanikaan..
Itse onneksi pystyin hyvän terapeutin avulla muokaamaan omakuvaani terveempää muotoon ja tiedän miksi minulla on tiettyjä ongelmia. Mutta ikinä en varmasti pysty luottamaan kehenkään.. : (
p.s. tähän haluan lisätä sen, ettei vanhempani muutenkaan liikaa osoittaneet kiintymystään meihin vaan saimme olla omissa oloissamme, että ei pelkkä kahdenkeskeisen ajan ottaminen silloin tälläin kai voi hirveitä tehdä, mutta en tiedä, olemme kaikki niin yksilöllisiä.
varmaan olisi ihan tervettäkin olla joskus erossa hetkinen lapsistaan. Olkaa siis onnellisia se, joilla on oikeasti mahdollisuus pohtia tällaisia. Meillä ei ole ketään muuta läheistä aikuista koko suurperheen lasten elämässä kuin me vanhemmat!
Pyrimme mieheni kanssa käymään kuukauden välein jossain juhlimassa ja silloin olemme yleensä 2 päivää ja yhden yön poissa. Välillä olemme jossakin lomalla 4 päivää. Lapsi odottaa päiviä jolloin on hänen ja isoäidin hassuttelepäivät eikä mitään traumoja ole.
Meillä ei ollut mielessäkään lopettaa omaa elämää ja elää lapsen kautta, kun tiesimme lapsen tulosta. Emmekä ole meneväisiä vaan minä kotona lapsen kanssa päivät pitkät, mies vain töissä (itse aloitan ensi viikolla). Emme hirveästi käy kahviloissa ym. vaan olemme AINA lapsen kanssa. Joten jos lapsi nauttii hoitajastaan, kyllä minulla ja miehelläni on oikeus nauttia toisistamme.
KUN saamme rahaa säästöön, lähdemme vähintään viikoksi ulkomaille.
Jossain ketjussa kysyttiin, mitä jos lapsi kuolee loman aikana? Voihan lapsi kuolla meidän pihallakin jos lumi putoaa niskaan. Tai jäädä auton alle jne. En elä elämääni peläten jokaista mitä voi tapahtua. Olen toki sen verran heikko että ilman kriisiapua en ikinä selviäisi lapsen menettämisestä, mutta olen 20 vuotta elämässäni murehtinut kotiasioita ja nyt on aika elää. Kaikelle mitä tapahtuu, on syynsä. Jos lapsi kuolee loman aikana, ei sille mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun parisuhde voi todella hyvin vaikka lapsia on useampi emmekä pahemmin ole kahdestaan viikon lomilla... Mikä teidän parisuhteita vaivaa jos ne pysyvät koossa ainoastaan 10 päivän yhteisillä lomilla?
Kyllä lapset ovat sillon tällön hoidossa mutta joku raja hoitoonjättämisilläkin. Lapsemme ovat reippaita ja luottavaisia mutta minä kyllä pahaa pelkään että sellaiset lapset jotka on noin pienenä jätetty noin pitkäksi aikaa hoitoon tulevat myöhemmin olemaan kaikkea muuta.
Ai niin, meillä on rahaa tarpeeksi, ihan jopa niin paljon että lapset saavat tulla mukaan reissuille.
ku useat vanhemmat väittävät, ettei lapsille ole mitään traumoja jäänyt. Ei aina jääkään, eikä kaikki ole traumaattista, mutta mistä voi tietää, ettei joku tilanne tai ajanjakso ole jättänyt lapseen mitään jälkiä? Ei sisäinen ahdistuneisuus, traumaattisuus tai luottamuspula jätä mitään ulkoisia merkkejä; vihreitä pilkkuja tms. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kun parisuhde voi todella hyvin vaikka lapsia on useampi emmekä pahemmin ole kahdestaan viikon lomilla... Mikä teidän parisuhteita vaivaa jos ne pysyvät koossa ainoastaan 10 päivän yhteisillä lomilla?Kyllä lapset ovat sillon tällön hoidossa mutta joku raja hoitoonjättämisilläkin. Lapsemme ovat reippaita ja luottavaisia mutta minä kyllä pahaa pelkään että sellaiset lapset jotka on noin pienenä jätetty noin pitkäksi aikaa hoitoon tulevat myöhemmin olemaan kaikkea muuta.
Ai niin, meillä on rahaa tarpeeksi, ihan jopa niin paljon että lapset saavat tulla mukaan reissuille.
esim. tulevan syntymäpäiväni ovat matkalla ja haluan ehdottomasti viettää ne hänen kanssaan, koska hän minulle niin tärkeä ihminen kuten miehenikin. Tuntuisi hullulta lähteä kokemaan jotain uutta ja ihmeellistä ilman elämänsä tärkeimpiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostosreissunkin ajaksi soitetaan anoppi hoitoavuksi... ei voi JÄRJELLÄ käsittää!
ÄLKÄÄ tehkö lasta jos se on vain tiellä tärkeässä elämässänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan tyhmää ruveta tuomitsemaan tilanteita tietämättä taustoja. Me ihmiset, parisuhteet ja perheet ollaan hyvin erilaisia.
Jossain perheessä parisuhde on vuosikausia jätetty tosi kurjaan jamaan ja jos siinä tilanteessa päästään ilman lapsia paikkaamaan tilannetta ja sillä vältetään esim. avioero, sitoudutaan jatkossaa paremmin huolehtimaan toisesta/perheestä jne. niin kyllä taatusti kannattaa lähteä lomalle ilman niitä lapsia. Isovanhemmat asuvat ainakin meillä niin lähellä ja näkevät muutenkin viikottain lapsenlapsiaan, että lapset ovat vain innoissaan, jos joskus pääsevät yökylään.
Sitten on perheitä ja varsinkin tuoreita sellaisia, joissa asiat (ainkain toistaiseksi) tuntuvat luistavan ihan itsekseen ilman että kukaan tietoisesti panetutuu parisuhteen hoitoon tai muuhunkaan ja muuten asiat voi olla niin, ettei ole mitään tarvettakaan jättää lapsia hoitoon.
Mutta kyllä pääsääntö vähän perheessä kuin perheessä tuntuu olevan, että ennemmin tai myöhemmin tarvitaan vähintään kerran kuussa tietoisesti jotakin sellaista vanhempien kahdenkeskistä aikaa, jolla suhteet pidetään lämpiminä. Jos tilanne on äitynyt pahaksi, irtiotto toiseen paikkaan on paikallaan. Kummasti yksikin yö voi jo piristää.
Ennemmin siis viikko erossa lapsista ja sitten loppuvuosi onnelliset vanhemmat kuin koko ajan lasten kanssa ja ilmapiiri kaikkea muuta kuin rakastava, jos nyt kärjistetään.
Muistetaan siis, että perheet ja tilanteet erilaisia. Ja totta on sekin, että nykyisin kuitenkin vanhemmat ja lapset ovat paljon enemmän toistensa kanssa kuin esim. isovanhempiemme aikaan. Useimmat vanhemmistammekin erilaisten tukien puutteessa ovat meidät aikoinaan kiikuttaneet hoitoon jo muutaman viikon ikäisinä. Mummoni joutui lähettämään muutaman vuoden ikäiset lapset kauas monen tunnin matkan päähän asumaan moneksi vuodeksi, jotta pystyi yksinhuoltajana käymään töissä ja hoitopaikkaa ei ollut lähempänä. Hän myös kertoi, että 30-luvulla naapurin äiti piti nuorinta lapsistaan päivät koiranliekassa pihalla, ettei karkaa sillä aikaa kun hän ja miehensä olivat töissä...
Eli siis kyllä nykyajan lapsilla on kuitenkin kaikki pääsääntöisesti oikein hyvin,ainakin Suomessa. Ehkä minäkin pääsääntöisesti haluaisin noudattaa tuota päivä/ikävuosi poissaolosääntöä, mutta jos joku kertaluontoisesti /hyvin harvoin hyvästä syystä siitä poikkeaa, niin joissain tapauksissa ja varmaan aika usein se on vain lapsen etu.
Liian usein äidit laittavat lapset etusijalle kun tulevat äideiksi, vaikka pitäisi muistaa, että tärkeysjärjestyksessä edelleen puolison pitäisi tulla ennen lapsia. Toki pieni vauva vaatii ruokansa ja muut ja puolison tarpeet voivat odottaa hetken, mutta on eri asia jättää ne kokonaan paitsioon kuin pitää periaatteesta kiinni, että parisuhde on tärkein ja miettiä, miten sen käytännössä toteuttaa.
En jättäisi edes 3-vuotiastani muuta kuin isänsä kanssa jos olisi pakko olla pois viikko. Mutta se onkin surullista ettei välitetä lapsista sen enempää, mennetullen hoitaa mummot. Parisuhdetta hoidetaan parhaiten sillä kun perhe puhaltaa yhteen hiileen, ei sillä että vanhemmat ryyppää ja rällää ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa vähän tuntua siltä, että näillä mallimammoilla on aivan liikaa vapaa-aikaa.
Jos ihminen todella huolehtii lapsestaan ei hänelä ole aikaa tirkistellä muita ja pohtia heidän elämäntyyliään. Tämä aika on siis pois lapselta ja sillä välin voi tapahtua vaikka mitä (lapsi voi vaikka pudota portailta kun äiti istuu suuri herne nenässä sohvalla) Lapsihan voi saada vaikka jonkun penteleen trauman.
Kyllä mielestäni ovat vähän itsekeskeisiä vanhemipia.
MIEHEN KANSSA KAHDESTAAN JA JÄTTÄÄ 7V & 1V1KK HOITOON MUMMUN LUO...JOS TODELLAKIN SUN ELÄMÄS ON NIIN PIENI JA AHDAS ETTEI SIIHEN MAHDU KUN OMAT GURLING KASVATUKSET KANNATTAISI MIETTIÄ VAIKKA ETTEI KAIKILLA OLE PARISUHDE NIIN HYVÄLLÄ TOLALLA KUN ESIM.SINULLA!
että voin jättää lapset isälleen kun lomailen nykyisen mieheni kanssa. Eipähän pääse kukaan täällä tuomitsemaan...
Toivottavasti kukaan ei tule minulle ainakaan väittämään että olisin jotenkin huono kun olen oppinut nauttimaan ajasta jotka lapsemme ovat isällään.
Ja kyllä, isä nauttii kun saa olla välillä pidempiä aikoja lastensa kanssa ja lapsista on ihanaa olla isän luona välillä pidempään kuin viikonloppuja.
Että näin meillä.
ihan ihmeihmisiä. Ei äidiksi tulo ainakaan minun minuuttani kadoittanut. Minä olen ja ennen kaikkea haluan olla miehini silmissä nainen,kaveri ja partneri, myös lastentulon jälkeenkin.
Ja jos minulla on se mahdollisuus, myös taloudellisesti, toteuttaa itseäni esim. matkailemalla tai pitäisikö sanoa tutustumalla uusiin paikkoihin, niin totta toki nautin siitä täysin rinnoin.
Musta on ihan järkyttävää syyttää äitejä siitä, että ne säilyttää oman elämänsä. Lapselle on rikkaus, että hänellä on myös muita vastuullisia aikuisia elämässä. Oli ne sitten tätejä, mummoja tai isän kavereita.
Minä olen niiden äiti, eikä se muutu miksikään viikossa tai kahdessa. Ja kaikki psykologit sanovat aivan varmasti, että paras äiti lapselle on onnellinen äiti.
Miski vihjaat tuohon parisuhteen huonoon jamaan? meneekö teillä huonosti ja silti olette menossa naimisiin? Anna mun kaikki kestää... huoh...
Vierailija:
MIEHEN KANSSA KAHDESTAAN JA JÄTTÄÄ 7V & 1V1KK HOITOON MUMMUN LUO...JOS TODELLAKIN SUN ELÄMÄS ON NIIN PIENI JA AHDAS ETTEI SIIHEN MAHDU KUN OMAT GURLING KASVATUKSET KANNATTAISI MIETTIÄ VAIKKA ETTEI KAIKILLA OLE PARISUHDE NIIN HYVÄLLÄ TOLALLA KUN ESIM.SINULLA!
Että on sitten kapea elämänkatsomus ARGH!!!
Jos ei vanhemmat ole onnellisia ja jaksa hyvin, ei sitä ole lapsetkaan.Varjele...ootte kyllä täydellisiä, helposti minä jaksaisin