30+ ESIKOT viikolle 2

en pysty nyt lukemaan koko pinoa koska tyttö imee tissiä ja makailen sängyllä ja voin käyttää vain yoista kättä.



kotiuiduimme tnään nkl.lta. saimme 9.1. rv 39+1 pienen tytön joka terve ja nin suloinen että kyyneleet loiskuu. 2835g, 47 cm ja 35,5 cm. tuon ihanampaa ei voi olla. synnytys ei ollut kamala. pioenellä sokerit matalAT JA sitten kellastui joten vietti sinivalossa eiliseen. nyt kaikki hyvin, elämä muuttunut täydellisestui ja väsyneitä olemme unta saa 2 h pätkissä silloin tällöin....



tulken kertomaan lisää paremmalla ajalla. listan voi päiviyttää osaltani



onnea kanikalle pojasta!!!! ihanaa. ja olenkol jo onnitellut sonjaa? pää ei toimi



frida rv 0+0 ja tyttö 5 vrk

:))) Täällä on jo monta päivää huudeltukin sun perään. Sitten vaan paremmalla ajalla kun ehdit, niin lisäkuulumisia odotellaan.



Tänne ei edelleenkään mitään uutta, vauva pönkii kovasti mahassa, ei ole kai mitään hinkua tulla katselemaan vielä maailmaa. Pakosti se nyt viimeistään kahden viikon päästä on tultava ulos kuitenkin. :)



susumi

39+5 LOPUTON PÄIVÄ

[color=red] frida pikku prinsessasta! [/color]



kukas uskaltaa taas rikkoa taas tyttöputken?



j+beibi 3kk tasan

ja miehellesi pienen prinsessan johdosta!!! Jatkoit sitten tyttölinjaa :) Me täällä jo kovasti odoteltiinkin sun kuulumisia, ja sitähän se nettihiljaisuus tiesi, että tositoimissa olit :) Tulehan kertoilemaan lisää, kun ehdit/jaksat.



Kyselin aikaisemmin niistä rintapumpuista.. ja lisäkysymystä pukkaa: ovatko ne Aventin pumput ostettavissa ainoastaan jostain lastentarvikeliikkeestä? Niin ja sen hinta? Kiitti taas.



Tännekään ei mitään uutta, paitsi että tänään oli viimeinen työpäivä!!!! Liityn siis äitiyslomalaisten joukkoon, mahtavaa !





-Rudis 32+3

Onpas nyt tosiaan tyttövoittoista ollut viime ajat. No, jospa minun pitää kääntää se homma toiseen suuntaan vaihteeksi ;o)



Rintapumpuista: Avent on tosiaan yhdellä kädellä pumpattava ja kavereiden kokemusten mukaan paras. Sitä on myytävänä ihan marketeissakin (Cittari esim.), mutta hinta on tyyris: 60 euroa. Olin aivan tyrmistynyt kun samaa pumppua myydään Englannissa hintaan 30 ¿!! Kyllä meitä ryöstetään täällä Suomessa! En kuitenkaan syksyiseltä reissulta ostanut ko. pumppua, kun tiesin saavani sen lainaan kaverilta. Mulla on myös Ainun pumppu, mutta se ei ole kuulemma kovin tehokas, mutta ostinkin sen työpaikan nettikirppikseltä hintaan 2 euroa...

ihanan tyttösen syntymästä :) Pian tosiaan on aika perustaa pino myös vauva-puolelle.



T. Katja (niin ikään yhdellä kädellä, vauva sylissä)

Suizalle ja Fridalle! Suizan kokemus oli kauhean raju. Onneksi selvisitte vauvan kanssa molemmat siitä!



Ihanaa vauva-arkea teille molemmille, Suiza ja Frida! Ihan kiva, että meidän pojalla alkaa olla näitä tyttöystävä-kandidaatteja, mutta yrittäkäähän joku tehdä kuorma-autoleikkeihinkin sopivaa kaveria meidän pikkuiselle :)



Ruddycat kyseli rintapumpuista. Mulla maito nousi tokana päivänä synnytyksen jälkeen ja rinnat olivat aika pinkeenä. Mä kuitenkin vaan hieroin niitä. En tiedä miksi sairaalan rintapumput ei vaan tuntuneet hyvältä idealta. Hierominen ja vauvan imu riittivät siihen, että rinnat pysyivät kunnossa. Kotiin päästyä sitten pyysin kaverilta lainaksi Ainun rintapumpun. Käytin sitä kerran, kun rinnat olivat räjähtämispisteessä. Musta Ainun pumppu oli tosi hyvä. Mulla kysynnän ja tarjonnan tasapaino löytyi jo ekana vkloppuna synnytyksen jälkeen (eli 6. tai 7. pvä synnytyksen jälk) enkä ole sen jälkeen rintapumppua tarvinnut. Suihkussa saatan vähän hieroa rintoja lämpimän veden alla, jos tuntuvat kovilta. Meidän poika on kyllä niin iso, että syö paljon. Mulla maitoa tulee paljon ja saan vaihtaa liivinsuojuksia alvariinsa. Tulevaisuudessa aion laittaa syöttäessä ja kotioloissa maidonkerääjät liiveihin ja pakastaa maitoa niistä. Joten ehkä rintapumppu kannattaa ostaa vasta synnytyksen jälkeen. Ehkä kantsii kuitenkin tsekata merkki ja ostopaikka valmiiksi, niin miehen on helppo hakea se kaupasta. Rintapumpussahan on myöskin mietittävä käsikäyttöinen vs sähkökäyttöinen. sähkökäyttöistä kait käyttävät ne, joilla maitoa ei oikein tule.



SnowApple kirjoitti suihkutisseistä. mulla yhden kerran vauva meinasi tukehtua maitoon. jos sulla useasti ongelma, niin auttaisko se, jos vähän pumppaat rintoja ennen imetystä, etteivät ole niin täynnä?



Pienestä sf-mitasta olette keskustelleet. siihen voisin kanssa lohduttaa, ettei vatsoja kannata vertailla, niinkuin itsekin totesitte. kohdun asento varmaan vaikuttaa. vaikuttaisko myös se, miten tilavat lanteet alunperin on? mä olen aina ulkoisesti ollut hyvín kapeanlanteinen, mutta ilmeisesti lanteiden sisämittta on tilava. mulla arvioitiin synnytyksen alkaessa, että vauva olisi 3500-3700g. vauvahan oli lopulta yli 4-kiloinen. johtui kuulemmma siitä, että mulla on tilava lantio, johon vauva hyvin upposi.



sen verran voisin omasta olosta kirjoittaa, että mulla epparihaava ei parannu millään. olen ihan tylsistynyt siihen, ettei istuminen onnistu multa vieläkään. vauva sen sijaan voi hyvin. oltiin eilen nlassa ekaa kertaa syntymän jälkeen. vauva oli saanut 2500g painoa lisää ja 2,5 senttiä pituutta :)



mukavaa vkl!

t.Kanika vauva ja läppäri vatsan päällä

ei meidän vauva sentään mikään jättiläinen ole..painokertymästä voi ottaa yhden nollan pois

t.,Kanika ilman vauvaa ja läppäriä vatsan päällä

valtavasti onnea!! Täällä tosiaan odotettiinkin jo hyviä kuulumisia, ja tosi ihanaa että kaikki meni niin hyvin. Iloinen olen puolestanne! Nyt vaan nauttimaan vauvantuoksuista eloa.



Nyt annan täysin periksi herkkuhimoille ja uppoudun toffeekastikkeeseen. Rudikselle lokoisaa lomaa ja sisustelua! Kauhean kiva muuten lukea jo synnyttäneiden kulumisia, joten älkää pitäkö kiirettä vauvapuolelle.



jaipur 27+4



ps. Kanikan vauvan painonlisäys meni melkein todesta täällä, ajattelin hetken että kylläpä se tosiaan syökin hyvällä halulla. Hmmm, fiksu.

Paljon onnea, Frida, pienestä tytöstä! Voin hyvin kuvitella onnentunteesi. Viime yönä pitelin vauvaani eka kerran sylissä - tosin ihan vain unessa - ja se tunne oli sanoinkuvaamaton. :´) Taitaa olla hormonit herkässä täälläkin. Mutta siis: paljon onnea pienokaisesta!



RouvaSukkula: kuorolaulu kiinnostaisi minuakin. Voisin haastatella sinua, mihin kuoroon minun kannattaisi ottaa yhteyttä sitten kun vauvalta aikaa liikenee :). Olisi ihana päästä laulamaan kuoroon, jossa ei tarvitse esiintyä yksin, mutta pääsisi käyttämään lauluääntään ja nauttimaan musiikista taas. Olen aiemmin soittanut viulua 8 vuotta ja osallistuin koulussa laulukilpailuihin hyvällä menestyksellä. Nyt musiikki on jäänyt elämästä kokonaan ja se on tosi sääli. :-/



Rintapumpuista: olen kuullut paljon kehuja tuosta Aventin käsikäyttöisestä pumpusta juuri täältä Vauva-lehden palstoilta. Joku kehui sitä paremmaksi kuin sähkökäyttöistä, koska sillä pumppaaminen on kevyttä ja helppoa eikä se pidä (öisin) meteliä kuten sähkökäyttöinen. Kehujen takia itse ostin tuon Aventin, kokemustahan mulla ei vielä ole. :) Stockalta löytyi hintaan 59,90 euroa.



Lene rv 38+2 (ei merkkiäkään supistuksista tms synnytykseen viittaavasta)

Lauantaita,



Olipa kiva kuulla Fridan kuulumiset. Niinhän ne merkitkin antoivat jo useampi viikko sitten ymmärtää, että olit pääsemässä tositoimiin piakkoin.



Minä kärsin yhä enenevässä määrin närästyksestä. Vauva on nyt niin korkealla, että kaikki mitä vatsaani laitan, aiheuttaa kamalan närästyksen. Isoja annoksia ei tee mieli laisinkaan, aina pieniä annoksia ja usein. Painokin oli laskenut muutaman sataa grammaa viime neuvolakäynnillä, johtuen ihan tästä jatkuvan närästyksen aiheuttamasta huonovointisuudesta. Ei siis tee mieli syödäkään oikein mitään, mutta jos päästää vatsan tyhjäksi liian kauaksi aikaa, tulee siitäkin huono olo. Melkein siis kuin alkuraskaus. Tuntuu tosiaankin siltä kuin Astriksen pylly olisi suoraan tissien alla! Maitoa hörpin vähän joka väliin ja se helpottaa aina vähäksi aikaa (ja meikä kun ei ole maitoa juonut 20 vuoteen...) ja rennietä kuluu. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä närästykseen, niin nyt niitä tarvitaan!



Kodinhoitohuone kasautuu tuolla alakerrassa paraikaa, joten kohta pääsen sinne pesemään vauvanvaatteita. Kunhan vielä sähkäri ja putkimies hoitaisivat osuutensa, niin olisi se nurkka tässä talossa valmis.



Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (37+1)

Kirpparilta löytyi sitten 2kpl rintapumppuja yhteishintaan 2,5e. Toinen on sähkökäyttöinen ja toinen ei. Jospa niillä sitten pärjäisi. Merkeistä ei kyllä ole hajuakaan kun pussissa vaan olivat. Sama pullo käy molempiin.



Löysin myös jonkin verran vielä ihan pienen pientä vaatetta ja jotain hieman isommallekin vauvalle. Kestovaippakuoriakin tarttui matkaan 1,5e per kipale.



Illalla käytiin " tyttöporukalla" teatterissa ja kylläpä saikin nauraa vedet silmissä. Tänään olisi tarkoitus mennä miehen kanssa elokuviin katsomaan sitä Venusta. Ei ollakaan kovin usein elokuvissa käyty, nimittäin ainoa jota ollaan katsomassa käyty on ollut Titanic silloin kauan sitten...





Mutta eipä tässä muuta, hauskaa viikonloppua kaikille!









susanna 29+5

Fridalle ja miehelle! Aika tyttövoittoista on tosiaan ollut - saas nähdä kenelle seuraavaksi poika syntyy.



Rintapumpuista oli puhetta, itse ostin tuon aventin pumpun mutta en ole sitä vielä tarvinnut, maidon noustessa rinnat oli muutaman päivän pinkeät ja arat, mutta suihkuttelemalla ja antamalla vauvan imeä tiheästi tikanne korjaantui aika pian. Ajattelin kyllä kokeilla pumpopua tässä joku päivä, niin että sitten joskus kun raaskii ilman vaavia liikenteeseen lähteä niin iskä voi syöttää pullosta. Itse maksoin pumpusta 45,- oli avajaistarjous.



Mites kantoliinan hommanneet - joko olette ottaneet liinankäyttöön? Mulla on tossa Hug-a-bub justiinsa pesuun menossa, jos vaikka ensi viikolla ottais liinan käyttöön kun mies menee töihin. Me ollaan muuten nyt kestovaippailtu harsoilla ja villiksillä/bumpyn kuorilla, eilen kun oltiin reissussa niin käytettiin yksi kertis. Hyvin on kestot mielestäni toiminineet, ja noi harsot on kyllä ykkösiä mun mielestä. Kuivuvat myös narulla tosi nopsaan, eli kuivuriakaan ei tarvitse omistaa. Samaten villahousut ovat ollee tosi positiivinen ylläri, ajattelin etukäteen että ei ne kyllä voi olla niin hyvät kuin kaikki kehuu, mutta toimivat kyllä tosi hyvin.



Joku manaili epparihaavan hidasta parantumista - kuinkas monelle meistä synnyttäneistä eppari on leikattu? Mulle tehtiin myös, sydänäänet ponnistusvaiheessa laskivat eivätkä oikein korjanneet eli eppari tehtiin vauhdittamaan vauvan ulostuloa. Onneksi tämän ansiosta rinsessa saatiin maailmaan eikä sektiota tarvittu. Itse olen kuitenkin pysytynyt suhteellisen hyvin istumaan alusta saakka, mutta kyllähän haava tietysti vielä on arka. Jos eppari tehdään niin kannattaa kyllä pyytää osastolta lähtiessä särkylääkeresepti mukaan, itse olisin ainakin joutunut napsimaan noita käsikauppalääkkeitä aivan liian paljon.



Ja mites paljon ootte olleet vauvojen kanssa liikenteessä tuolla ulkomaailmassa? Me ollaan jonkin verran liikuttu, pari kertaa käyty kaupassa ja äänestämässä postissa ja sillai, mutta ollaan kuiteskin kartettu isoja kauppakeskuksia ja suuria ihmismassoja - ei haluttais mitään pöpöä saada näin alkutaipaleella.



Entäs toi tutin käyttö - ootteko ottaneet käyttöön? Kävin ostamassa varuiksi sairaalasta tullessa yhden tutin varuiksi, mutta se on vielä paketissa kun ei tyttö ole sitä kaivannut. Ajattelin nyt olla ilman kun ei turhia kitise eikä tissikään ole toistaiseksi ollut huvituttina.



Neuvolan täti kävi meillä kotikäynnillä torstaina, rinsessa on aika kova tytsy syömään kun paino oli noussut 3 vrk:ssa 140 g - me siis käytiin jo maanantaina neuvolassa puntarilla kun sairaalasta lähtiessä paino oli hieman alakanttiin syntymäpainoon verrattuna. Muuten kaikki oli hyvin ja seuraava neuvolakäynti on sitten puolentosta viikon päästä.



Mutta nyt syömään ja pesukonetta pyörittämään. Ja jos lähtisi testaamaan rinsessan kanssa vaunuja ja ulkoilemaan vähäksi aikaa.



Sonja ja Rinsessa (umpiunessa omassa pinniksessä)

.. kaikille muillekin suloisen nyyttinsä saaneille! En ole ehtinyt palstaa kauheasti lukemaan, joten olen ihan pihalla tapahtumista.



Minä tilasin itselleni Kanga-repun, kun luin lonkkalastasivuilta, että sitä voi pitää lastan kanssa ja sainkin siihen ihan ohjeet miten lastalasta (heh, hauska sana) voi siinä kantaa. Ja sitä tässä nyt testaillaan, helppo ainakin on pukea päälle, kun alkuvaikeuksien jälkeen tajusin mitenpäin se puetaan. Neiti näyttää viihtyvän hyvin, vetää sikeitä autuaasti...



Toivon, että koiran ulkoilutus sujuisi tämän kanga-repun kanssa myös hyvin. Vaunujen kanssa ei mitään toivoa hetkeen meidän riiviön kanssa... Toto on suhtautunut hyvin Iirikseen. Ensimmäinen kohtaaminen oli liikuttava. Iiris oli minulla sylissä ja toto tuli häntä heiluen katsomaan ja varovasti nuolaisi Iiristä poskesta. Muutaman kerran Iiris on saanut myös kunnon korvapesun vehnämäiseen tapaan :))) Ainoastaan silloin, kun iiris itkee vaihtaa toto välittömästi huonetta, taitaa ottaa korviin...



Mies menee maanantaina töihin, joten paluu arkeen tapahtuu hiljalleen. Niin, sen verran vielä, että minulla sektiohaava on parantunut hyvin ja olen ollutkin tyytyväinen, että päädyin sitten pähkäilyjen jälkeen suunniteltuun sektioon.



Terveisin Swheatie ja Iiris

kerkisin vihdoin lukea pitkän pinonne :-) Ihan ensiksi hurjasti onnea myös Suizalle!!! Järkyttävä kokemus sinulla. Raskausmyrkytys voi tosiaan olla vakava juttu, ja jollekin se aina sattuu kohdalle vaikka noin vakavana harvinainen onkin. Ihanaa että olet toipumaan päin, voin ehkä saada aavistuksn olostasi, kun näin normaalin synnytyksen jälkeenkin olo on hetkittäin kuin ulkoavaruudesta tulleella. Voimia, päivä päivältä kohti normaalia vauvaeälämää!



Nyt onnistuu minullakin kirjoittelu. Löysin hyvän asennon: reikätyyny takapuolen alle, ja isot pehmeät tyynyt selän taakse ja syliin, vauva tyynyn päälle ja läppäri ruokapöydälle eteen. Voi sekä imettää että nukuttaa vauvaa sylissä samalla kun molemmat kädet on vapaana. Suosittelen!



Ensimmäinen kokonainen päivä kotona ja ensimmäinen yö jolloin tuntuu siltä että olen nukkunut. Tyttö herää syömään 2-3 tunnin välein mutta sain viimeisenä sairaalayönä ihanalta kätilöltä vinkin: vauva alasti (vaippaa lukuunottamatta) yöpaidan sisään ja tissiä aina kun tekee mieli. Tunne on sanoinkuvaamaton kun pehmoinen ja lämmin vauva on koko yön masua vasten, eikä tarvitse nousta ylös imetystä varten. Kokeilkaapa! Viime yönä heräsin vain antamaan tissin suuhun ja siihen kun toinen lopetti, lukuunottamatta parin tunnin jaksoa kun vain onnesta soikeana ajattelin miten elämä voi olla näin ihanaa ja suunnittelin nimenantojuhlaa ja häitä. Kätilö tosiaan kannusti perhepetiin koska vauva oli niin levoton, vaikutti ilmavaivoilta koska toinen oli ensin ihan rauhallinen ja sitten aivan yhtäkkiä kouristi vatsasta ja huusi kuin olisi piikin saanut. Me ollaan molemmat oltu masuvaivaisia vauvoja joten olen kyllä hämmästynyt mikäli tämä selviää ilman niitä. Siitä tulikin mieleeni, kun teette niitä ruokia pakastimeen (mikä on ERITTÄIN hyvä ajatus), että varmuudeksi kannattaa unohtaa sipulit, kaalit ja muut mistä itse saatte ilmavaivoja. Sairaalassa oli papupataa tuona iltana kun tyttö huusi, ja viime yö meni taas mukavasti kun kiinnitin huomiota asiaan. Eli yhden ruokarajoitteet helpottivat synnytyksen myötä mutta uusia tuli tilalle. Esim. mansikat joita olen syönyt joka aamu jogurtin kanssa joutuivat varmuudeksi pois listalta. On se niin kurjaa katsoa kun toinen kärsii. Mutta siis tuosta perhepedistä, kätilö kannusti ettei ole mitään estettä nukuttaa vauvaa sängyssä kunhan ei juo eikä ole vesisänkyä. Ihaan, tuota mieltä olen itsekin ollut. Nyt sai mieskin vanhvistusta. Meillä taitaa jäädä tuo sänky vain tilapäiseen päiväkäyttöön. Ajattelin myös ottaa kantoliinan käyttöön jolloin vauva voi olla ihokontaktissa myös päiväunet. Veilä en ole ehtinyt kokeilla. Olen ostanut Pemmikaanista trikoisen kantoliinan joka käy jo ihan vastasyntyneelle.



Kestovaipoista joku kyseli. Olin ajatellut ottaa harsot heti käyttöön mutta kuinkas kävikään. Tuo 47-senttinen hukkuu pienimpiinkin kuoriin. Joten odeottelemme sitä 3500 g painoa vähintään ensin... Muitakin yllätyksiä paino on tuonut: 56-senttiset vaatteet on ihan liian isoja :-) kävinkin eilen laitokselta kotiin palatessa Fredan Chiccossa jossa on 40-50 alennus. Siellä on pieniä raskalaisia vaatteita joita olen hypistellyt mutta kokoja oli joulun jälkeen jäljellä vain 50-56-senttisiä. En uskaltanut ostaa niin pieniä kun kaikki aina sanoo että ne voi olla jo lakuun liian pieniä. No nyt meni tuore äiti ihan sekaisin ja osti koko kasan 50-senttisiä tyttövaatteita.... Oli muuten ylivoimaisesti elämäni paras shoppailuhetki!! Miehellä meinasi mennä hermot autossa vauvan kanssa odotellessa. Onneksi oli nuo alennusmyyntien loput sopivasti niin pystyi perustelemaan kun sai niin halvalla, ja pitäähän vauvalle olla sopivan kokoista. Nyt pieni tuhisee syötävän suloisessa 50-senttisessä veluuripuvussa :-)



Niin tuosta vauvan koosta. Se oli yllätys. Mehän odotettiin pitkään keskikoista vauvaa. Lääkärineuvolassa painoarvio oli 2600g. Viikon päästä tästä kun kävin NKL:lla arvio oli ultralla 2500g. No minua tietysti lohduteltiin että arviot voi heittää paljonkin. Silloin jo aloin ihmettelemäään että eihän tuosta keskikoikoista tule enää laskettuun aikaan mennessä. Loppuvaiheessa tuntuikin että masu ei enää kasvanut, näin jopa unta että vauva on laihtunut ja puhiun asiasta neuvolassa. Minua vain rauhoiteltiin. Ja kas, lastenlääkäri ilmoitti tarkastuksessa kun tarkasteli tytön vatsala olevaa ihoa että hänestä näyttää kuin vauva olisi laihtunut viimeisten viikkojen aikana! Istukka oli kavokiinnittelinen joten se on saattanu vaikuttaa asiaan, kuka tietää. Verenpainettahan minulla ei ollut eikä mitään muutakaan ongelmaa. Mutta tuosta johtuen vauva on varmaankin päättänyt että nyt paremmille ruoka-apajille :-)



Mistä päästäänkin synnytykseen. Lyhyesti vain, olen aloittanut oikein pitkää ja huolellista kertomusta itselleni ja voin senkin laittaa tänne kunhan valmistuu. Synnytys käynnistyi su-aamuna klo 05.00 vesien menolla. Vedessä hiukan vihreitä täpliä ja vauva liikkui huonosti (kuten tavallista tuohon aikaa vuorokaudesta) joten kätilö kehotti tulemaan samantien päivystykseen. Käyrä hyvä, kohdunkauöa hävinynt ja olin auki reilusti kahdelle sormelle, ilman säännöllisiä suppareita!! Sitä ne oireet tiesivät. Siitä osastolle odottelemaan säännöllisten supistusten alkamista ja mies vielä kotiin nukkumaan. Alkoivatkin 7.30. vähitellen tihentyen ja voimistuen, klo 9.30 5 min välein, klo 14 2-3 min välein. Mies tuli osastolle mukaan (vierailuaika), n. klo 17 tuntui että nyt ei kauratyyny riitä joten saliin. Huiii. Siellä ilokaasua, minulla toimi sitten kun supistukset kävivät pitkiksi. Lyhyisiin suppareiihn ei ehdi auttaa vaan kipu helpottaa ennen kuin kaasu menee päähän. Minulle ei tullut huono olo vaan tuntui kuin olisi hetken aikaa tosi kännissä, korvissa surisi. Suosittelen kokeilemaan! Vaatii hiukan harjoittelua ja tosiaan kunnolliset supparit. En kokenut avautumisvauheen kipua missään vaiheessa sietämättömänä, koska se helpotti aina supistusten välissä. Klo 20.30 näytän saaneen epiduraalin, tuossa vaiheessa minulla ei enää ollut käsitystä ajan kulusta. Kätilö ehdotti sitä kun vaikutin niin kipeältä, itse olisin vielä hiukan sinnitellyt. Lisäksi laitettiin oksitosiinitippa. Kohdunsuu tuossa vaiheessa auki 5 cm. Hyvä että ehdotti, siitä alkoi ihana vaihe, makailin vain petillä euforisena kiepiden suppareiden jälkeen ja keräilin voimia, naureskeltiin miehen kanssa ja katseltiin että nyt on menossa kova suppari. Jossain vaiheessa sain toisen annoksen kun supparit rupesivat hiukan tuntumaan ja klo 00.30 olin kokonaan auki! Olin ihan ihmeissäni että näinkö helposti tämä menikin. Sain luvan ponnistaa kun siltä tuntuu. Ei tuntunut. Makailin sängylä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa ja kätilö oli työntänyt toivomani jakkaran vaivihkaa nurkkaan. Menköön, ajattelin, enkä olisi jaksanut jakkaralla noustakaan. Sitten kätilö teki jonkun tutkimuksen ja sanoi että nyt pitäisi alkaa ponnistelemaan, lisäsi oksitosiinitippaa. sanoi että lasovesi on veristä, hän imee vauvan keuhkot kun pää syntyy. En jaksanut huolestua, vaan aloin yritttämään. Se oli kamalaa. Usko meni, halusin pois. Tuntui ettei ponnistuksessa ollut mitään voimaa. Yritin aina uudelleen vaikka oksetti ajatuskin. Käsillä piti ottaa polvien takaa kiinni, en meinannut jaksaa. Ei ponnistuttanut, vaikka oksitosiini rupesikin tekemään supistuksista kipeitä. Kätilöt kannustivat, ja minä puskin verisuonet pullistuen. Yhtäkkiä pää rupesikin jo tulemaan, vaikka luulin ettei mitään ollut tapahtunut. Olin puulla päähän lyöty, onnistuuko tämä sittenkin. Tunsin että kätilö teki epparin, mutta se tuntui vain helpottavalta, sattui yhtä paljon kuin kynsi olisi leikattu. Sitten kätilö sanoi että nyt ei saa enää ponnistää, jotain tapahtui alapäässä ja sitten kätilö nosti parkaisevan vauvan ylös. Klo oli 01.20. Näin heti että se on tyttö! Uskomaton tunne, siinä se pieni nyt oli! Masuvauva, tuollainen se on ollut! Kaunis tyttö, olivat miehen liikuttuneet ensisanat. Sain vauvan heti rinnalle ja siinä me sitten katselimme toisiamme, pieni uskomattomilla tummansisnisillä silmillään järkyttyneen mutta uteliaan näköisenä, ja minä ja mies aivan myytyinä. Olin todella ihmeissäni että synnytys menikin niin helposti, olin varautunut paljon paljon pahempaan. Ihana kokemus, elämäni paras, ja menen koska vain uudestaan synnyttämään.



Synnytyskeskustelussa sitten selvisi, että vauva oli kärsinyt synnytyksen aikana lievästä hapenpuutteesta, ja agpar-pisteitä meni paitsi väristä myös jäntevyydestä. Rautainen kätilö ei ollut antanut pienellä eleellääkään ymmärtää että olisi kiire! Kontrollinäyte oli kuitenkin hyvä hapetuksen suhteen, eikä vauvalle jäänyt mitään haittaa. Sokerit otettiin seuraavana aamuna vauvan pienen koon takia ja ensimmäinen arvo olikin matala. Lisämaitoa jouduttiin heti antamaan ja sokereita seurattiin parin vrk:n ajan. Se oli stressaavaa, kun piti toimia kellon kanssa. Tuntia ennen labran tuloa (3 kertaa vrk) piti ensi imettää, sitten tuputtaa lisämaito (jonka pieni oppi hienosti hörppimään), sitten odotella labran tuloa. Vauva piti syöttää kolmen tunnin välein ja siihen meni imetyksineen, lypsiyneen ja hörppimisineen aikaa, ja kaiken tuon välissä olisi pitänyt itse syödä ja nukkua. Ensimmäinen vuorokausi synnytyksestä väsyneenä menikin ihan kaaoksessa, eppari oli saakelin kipeä, vollotin vuolaanaan kun vauva oli niin ihana, ja aina juuri kun nukahdin kello herätti seuraavaan syöttöön. En nukkunut siis ekoina päivinä ollenkaan. Neuvonkin kaikkia nukkumaan hyvion ennen synnytystä, onneksi me olimme miehen kanssa nukkuneet pitkiä yöunia kun oli pitkä loppiasviikonloppu takana. Silti olin aivan sekasiin väsymyksestä ja hormonimyrskyistä. Pelkäsin myös että vauva kuolee nukkuessaan ja että itse kuolen rintasyöpään, koska toisesta rinnastani tuli alkuun verta. Kaiken lisäksi minulle sattui osastolla kätilö, joka ei osannut yhtään kannustaa imetyksessä eikä muutenkaan ollut kovin empaattiinen. Jos minulla olisi ollut yhtään huonompi itsetunto enkä olisi tiennyt imetyksestä, en varmaan imettäisi! Surettaa niiden puolesta joille käy näin. Kätilö sanoi minulle ensimmäisenä päivän että ei imetys onnitstu kaikilta!!! Haloo, mitä kannustusta. onneksi ammatti-ihmisenä tiedän, että jos uskoo itseensä niin kyllä onnistuu. Ja niin onnistuikin :-) Nyt tyttö on täysimetyksellä eikö lisämaitoa enää tarvita. Vähitellen kaaoksen keskelle rupesi tulemaan järjestystä, ja sain jo nukuttuakin pari tuntia kerrallaan. Lohdutukseksi kaikille, jotka pelkäävät vähiä yöunia: itse tarvitse normaalioloissa 9-10 tuntia unta/yö, mutta vähitellen 2 h rupesi tuntumaan kunnon yöunilta! Elimistö sopetuu vaikka mihin.



Nyt huh mikä teksti, on visssiin vähän tarvetta käydä näitä asioita läpi....Jaksoikohan kukaan lukea. Tuossa oli muutama juttu pinossa mitä olin lisäksi ajatellut kommentoida mutta nyt on mentävä syömään ja vauva heräilee. Jatkan toiste!



Frida ja Fanni 6 vrk

Täytyy yrittää ottaa vinkeistäsi vaarin. Tuo nukkuminen vaan on nyt vaikeaa- mielentila on ylivirittynyt ja unet on sen ja vessareissujen ja puutumisen vuoksi maksimissaan 2-3 h pätkissä. No, kiva kuulla että elimistö sitten synnytyksen jälkeenkin tottuu kaikenlaiseen.



Olivera 37+6

Olipa tosiaan kiva lukea Fridan tuoreet kuulumiset synnytyskertomuksineen. Mekin nukumme perhepedissä. Meillä on kyllä pinnasänky oman parisänkymme vieressä, mutta käytännössä on ollut niin paljon helpompaa ottaa tyttö viereen yöimetysten ajaksi ja sitten olemme kaikki nukkuneet suhteellisen makeasti vierekkäin :) Viime yönä ressukka pulautteli maitoa hurjasti ja minulle tuli ihan itku pikkuisen puolesta. Onneksi mieheni jaksoi sitten istua työhuoneen keinutuolissa vauva sylissään. Yön myöhemmillä syötöillä ei sitten pukluja enää tullut. Minäkin olen miettinyt ruokavaliotani lapsukaisen mahavaivoja helpottaakseni. Ruisleipä esimerkiksi on jäänyt pois ja maitoa juon vain kuumassa kaakaossa, joka on talviajan herkkuani.



Kanika kyselit, että olenko pumpannut liikoja maitopaineitani pois ennen imetystä: Joskus olen tehnyt niin, mutta yöllä olen siihen liian laiska. Asumme kaksikerroksisessa asunnossa enkä oikein jaksa mennä alakertaan tyhjentämään ja pesemään pumppua. Kuulin tosin, että suihkutissit ja pulauttelu molemmat helpottavat ajan kanssa. Toivottavasti.



Kantoliinasta: Meillä on nyt rengasliina, johon en ole kovin tyytyväinen, koska siinä vauvan saa " roikkumaan" toisella olalla. Ajattelin hankkia tuon hug-a-bub-liinan. Mistä Sonja ostit omasi ja paljonko se maksoi?



Lene ja RouvaSukkula: Olen puoliksi kateellinen teille siitä, että osaatte laulaa! Laulutaito on jotain, jonka haluaisin " omata" . Lauloin itse lapsena koulun kuorossa, mutta sinne pääsi jokainen kiltti tyttö, joka lauloi edes sinne päin. Toivottavasti siis Lene löydät itsellesi sopivan kuoron sitten aikanaan.



Nyt mies alkaa kylvettää tyttöä ja sen jälkeen onkin minun vuoroni istua olohuoneen sohvalla tyttö imetystyynyn päällä. Meillä muuten tuo imetystyyny on ollut huippujuttu!



:)



Katja ja ensi yönä kolmeviikkoinen joulutyttö

ruuan, saunan ja 4 tunnin makeiden unien jälkeen täällä porskutellaan taas jollain äitihormonilla.... kuten edellisestä tekstistä ehkä huomasi, käyn " hiukan" ylikierroksilla :-)



Pieni on päätttänyt ottaa menetetyn takaisin kaksin verroin ja imee nyt jo hirmu kyytiä tissin tyhjäksi. Meillä kanssa tänään ensimmäistä kertaa meinasi tukehtua maitoon ts. yski väärään kurkkuun mennyttä herkkua pariin otteeseen. Nytkin vetäisi muutamassa minuutissa täyden ja valuvan rinnan tyhjäksi! Minullla jäi Toukkiksen suosittelema ykkösrasva Lansinoh sairaalaan ja puoli vuorokautta ilman sai aikaseksi sen että tissit huutaa hoosiannaa kun pieni aloittaa imemisen. Mies kävi heti hakemassa tuota pelastajarasvaa apteekista mutta vahinko oli jo tapahtunut joten kokeilin äsken rintakumia. Ihanuus! Nämä kaksi suosittelen lämpimästi ostamaan jo varalle kotiin. Ja Lansinohia ei kannata ainakaan NKL:lle ottaa, tuovat sitä lääkelasissa muutenkin, samoin rintakumeja on tarjolla. Itse tarvitsin kumia vasta nyt, 5 vrk synnytyksestä.



Oliveralle piti sanoa noista 2 h pätkistä, itsekin ajattelin ennen synnytystä että no, nukunhan nytkin 2 h pätkissä pissalla ramppaamisen ja kremppojen takia, ja ajattelin myös, että jos imetys vie 8 h päivästä niin niin vie tavallinen päivätyökin. Ero on siinä, että vauvan rytmi on ehdoton ja 24h /vrk. Sairaalassa oli koko ajan tuli perseen alla yölläkin että ehti ensin imettää, sitten lämmittää ja syöttää vauvalle lisämaidon, lypsää verta vuotavan rinnan josta ei saanut imettää, pestä lypsy- ja syöttötarvikkkeet, sitten usein odoteltiin labrahoitajaa saapuvaksi ja sen jälkeen pääsi takaisin sänkyyn. Siinä vaiheessa 3 tuntia oli jo mennyt hyvän matkaa ja seuraava kierros läheni, eikä näissä kierroksissa ollut taukoa vaan rumba jatkui 24 h/vrk! Lisäksi minulle iski tilapäinen unettomuus eli vaikka olisin ehtinyt tunntin nukkua niin eipä se uni tullutkaan enää. Maksin vain sängyssä ja pelkäsin että vauva kuolee nukkuessaan ja olin varma että vähintään minulla on rintasyöpä ja kuolen parin kuukauden sisällä.



Muttamutta, nämä siis ensimmäisten vuorokausien tunnelmia, eikä se suurimmalla osalla ole tuollaista. Nyt meilläkin on jo luonnollinen rytmi, vauva herää itse 2-4 h välein, mies vaihtaa vaipan ja minä imetän. En muuten tiedä miten oolisin selvinnyt ilman miestäni, joak oli koko ajan mukana sairaalan perhehuoneessa. Kyllä, onnistuimme saamaan sellaisen. Mies on muutenkin ollut todella upea isä, hoiti syötöt ja vaipanvaihdot alusta alkaen ja osaa olla niin ihanasti tytön kanssa. Olen ihan myyty noille kahdelle, ja rakastunut mieheeni kuin ihan alkuaikoina. Tuore isä huomioi myös minut ja laittaa välipalaa ja siivoaa kotia. Ruokaa meillä onkin jääkaappi pullollaan kun pyysimme anoppia tekemään ja tuomaan, pääsi samalla katsomaan vauvaa joten teki enemmän kuin mielellään. Suosittelen tuotakin jos ei ehdi/jaksa tehdä pakastimeen valmiiksi. Nimittäin tässä vaiheessa tosiaan on helpotus jos ei tarvitse miettiä että mitäköhän sitten laittaisi ruuaksi eikä enenn kaikkea käyttää siihen aikaa.



Hankinnoista: rintapumppua ei varmaan kannata ostaa valmiiksi. Itse pärjään ilman, vaikka vielä kotiutumispäivänä näytti siltä että tarvitsee käydä vuokraamassa. Maidontuotanto asettuu aika hyvin sille tasolle mitä vauva tarvitsee, pari päivää voi olla tuskaisia. Mutta jos lypsää liikaa niin maidontuotanto vain kiihtyy. Mutta tosiaan, voi katsoa pumpun valmiiksi ja pyytää että mies käy ostamassa jos sitten tarvetta on. Hiukanhan voi pahimpia paineita lypsää pois. Imetysliiveistä: kannattaa ostaa vain yhdet, koon arviointi on todella vaikeaa. Mutta yhdet on ihan ehdotonta olla sairaalassa, jos ei halua kulkea paidanrintamus märillä läikillä. Ja pestäviä liivinsuojia kannattaa olla riittävästi, niitä kuluu. Ykköjuttu kotona on muuten miehen mukavasti kulunut kauluspaita. Ei tule imetyspaitaa tarvittua. No, ne on sitten ulkoilukäyttöön.



Nyt pienellä on asiaa, palaan.



F & F 6 vrk

Silläkin uhalla että kyllästytte juttuihini jatkan vielä vähän nyt kun tyttö on saanut aamiaista ja tuhisee tässä sylissäni lutuisena. LÖysin vieläkin paremman asennon: reikätyyny nojatuoliin, takaistuva istuma-asento iso ja pehmeä tyynyt masun päälle, siihen ensin vauva ja sitten läppäri. Supermukavaa!



Unohdin kiittää onnitteluista :-) On kyllä ihmeellistä että saan nyt itse olla onnittelujen kohteena. Kuulkaa kyllä se hetki koittaa kaikille teistä nopeammin kuin huomaattekaan vaikka vielä tuntuisi olevan pitkä matka.



Lisää hankinnoista: Älkää ostako liikaa 62-senttisiä vaatteita. Niitä ehtii ostaa vauvan synnyttyäkin. Minua harmittaa nyt että tuli niitä ostettua, koska olen myös saanut niitä valtavasti enkä voi enää perustella itselleni yhtään uutta 62-senttistä vaatetta. Noita on ihan liikaa! Joten menee pitkään ennen kuin pääsee ostoksille. Isompiahan voi tietysti ruveta osteskelemaan, niinkuin olen tehnytkin.. Onneksi lääkärin arvaus meni oikein niin tulee nuo ihanat mekot käyttöön ensi kesän jälkeen :-) Mitäs muuta hankinnoista... Pään yli vedettävät bodyt tuntuu miehestä vähän hankalilta, joten kietaisupaitoja ja -bodeja kannattaa olla. Oli myös juhlaa vetää Boobin punainen imetyspaita päälle laitokselta kotiin lähtiessä. Minulla ei ollut sairaalakassissa oikeastaan mitään turhaa - ai niin paitsi äitiyspakkauksen haalari :-) ei sitä voi käyttää ennen ensi syksyä. Toisaalta olen ajatellut ettei tuon ikäinen tarvitse välttämättä mitään haalaria, pussi riittää hyvin vaunutteluun. Aion myös kantoliinailla paljon koska olen ostanut kantotakin jonka kanssa voi ulkoilla talvella. Takissa on edessä kappale jonka ansiosta vauva liinassa mahtuu takin sisäään.



Kanikalle epparista: pystytkö istumaan reikätyynyn kanssa? Minä pystyn mutta ilman en voi kuvitellakaan. Kuinka pitkä aika sinulla onkaan synnytyksestä? Minulla meni ohi synnytyskertomuksesi, yritän ehkä kaivaa sen tuolta, ilmeisesti viime viikon pinosta? Olisi kiva tietää koska pystyy istumaan normaalisti. Taikka nauramaan. Monta kertaa olemme olleet tukehtua nauruun mieheni kanssa kun tuo pieni on niin koominen välillä. Harmi vain että meinaa jalovälissä revetä kun tulee hillitön naurunpuuska...



Sitten kokeneille kysymys: onko nuo rintakumit keitettävä jokaisen käytön jälkeen vai riittäisikö esim. kerran vrk:ssa ja muutoin pesu? Meillä varsinkin yö tuntuu olevan aktiiviaikaa syömien suhteen. Viime yönä tyttö imi toisen tissin kolmesti ja toisen kahdesti tyhjäkis putkeen! Oli aina hetken rauhallinen ja sitten alkoi itkeä. Minä puoliunessa sängystä annoin vauvan miehelle (joka tykkää valvoa aamuyöhön eli homma sujui mukavasti kun istui koneella makuuhuoneessa ja työsti niitä muutamaa sataa valokuvaa jotka on räpsinyt) joka katsoi vaipan ja totesi että tyttö on selvästi vailla jotain (ihan erilainen itku kuin ilmavaivaitku, vienompi ja tasaisempi). Kolmannen tissin jälkeen aloimme ihmettelemään että ei sillä VOI enää olla nälkä mutta niin vain alkoi imeä aina. Kun viides tällainen sessio lähti käyntiin joskus 03-04 välillä, nauroimme ihan kippurassa. Tytöllä ei ainakaan ole ruokahalussa vikaa! Ja minulla tulee maitoa tosi hyvin, toinen rinta vain valuu kun toista imetä. Ja rinnat tyhjenevät imettäessä joten vauva saa varmasti maitoa. Tämä todettiin myös syöttöpunnituksilla sairaalassa. Torstaina vetäisi jo 65 ml yhdellä imusessiolla. Taitaa ottaa takaisin masussa kärsimäänsä nälkää, ressukka. Niin että koska mies ehti keittää rintakumit yhteensä viidesti viime yönä ennen kuin tyttö nukahti pidemmille unille niin mietinkin riittäisikö pesu...



Nyt pitää kirjoitella vähän meilejä kavereille välillä, palataan!



F & F 6 vrk

Susumi, olet seuraava vuorossa :-)



**********************************************************

Seireeni@

la 19.9.2005

Poika s. 16.9.2005 Naistenklinikka

paino: 3885g pituus: 51 cm pipo: 33



Beibi0905

la 30.9 Naistenklinikka

Tyttö s 13.10.2005 Naistenklinikka

paino: 3844g pituus: 49cm pipo: 34cm



SoleMio

la 10.10.2005

Poika s. 25.10.2005

Paino: 3562 g pituus: 53 cm



Mari@lokavaavi

la 10.10.2005

Tyttö s. 7.10.2005



annam75

la 2.11.2005

Poika s. 11.11.2005

Paino: 3760 g pituus: 53 cm



Cindi ja Hgin Naistenklinikka

la 06.11.2005

Tyttö s. 3.11.2005

Paino: 2760 g pituus: 48 cm pipo: 33 cm



Toukkis73 KOS

la 10.11.2005

Tyttö s. 13.11.2005

Paino: 3610 g pituus: 51 cm



SnowApple KOS

la 14.12.2005

Tyttö s. 25.12.2005

Paino 3575 g, pituus 52 cm, pipo 36 cm



Swheatie KOS

la 26.12.2005

tyttö s.20.12.2005 suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi

paino 3720g ja pituus 50cm. pipo taisi olla34cm



Kanika, NKL

la 31.12.2005

Poika s. 2.2.2006

Paino 4049g, pituus 53cm, pipo 35 cm



Turpo-Urpo KOS ja Haikaranpesä

la 4.1.2006

tyttö s. 5.1.2006

paino 3536g, pituus 48 cm, pipo 33 cm



Frida75, NKL

la 14.1.2006

tyttö s. 9.1.2006

paino 2835g, pituus 47 cm, pipo 35,5 cm



susumi, NKL

la 15.1.2006



Lene74

la 25.1.2006 Naistenklinikka



Olivera

la 29.1.2006, Naistenklinikka



Suiza

la 29.1.2006 , Kättäri (KOS)



Modesty68, Kättäri

la 2.2.2006



RouvaSukkula, KOS & Haikaranpesä

la 3.2.2006



Ruddycat, Tays

la 7.3.2006



Tutanna PKKS

la 27.3.2006



Callistrate, NKL

la 27.3.2006



Kirsi10, HYS

la 3.4.2006



Jaipur, NKL

la 10.4.2006