30+ ESIKOT viikolle 2

Jaipur, katsoin juuri äitiyskortista että mulla oli viikolla 28+3 sf-mitta 23 cm eli ihan alakäyrillä, ja sitten se alkoi nousemaan tasaiseen tahtiin 30 viikoilta. Jälkikäteen kun ollaan neuvolassa puhuttu siitä, että miksi tuo mitta oli siinä vaiheessa alhainen, niin muisteltiin että vauva oli silloin sellaisessa vinotilassa, että mittaa ei oikein saatu otettua. No nyt tuo sf-mitta on ihan keskikäyrällä, 34 cm, joten älä huoli, varmasti se mitta sinullakin siitä kasvaa. Kyllä itsekin ehdin monet kerrat ajatella että tuleekohan tästä vauvasta ihan kääpiö ja tosiaan, ei sieltä kuulemma paljon yli 3-kiloinen ole tulossakaan, ainakaan viime ultrauksen perusteella. Jos noihin ultran painoarvioihin nyt on luottamista. Masu mulla on ollut koko ajan aika pieni mutta pakko se on ollut ajatella että kyllä neuvola siihen puuttuu, jos on jotain huolehtimisen aihetta.



Olivera, muistin jotenkin ihmeellisesti että olet menossa NKL:lle kontrolliin! No hyvä kun ei tarvinnut sentään vielä joutua sairaalalepoon. :)



Pakastamisesta sen verran, että itse teen aika paljon just kaikenlaisia perunakiusauksia pakastimeen muutenkin, ja ihan hyvin ne mielestäni säilyvät.



Ja hyvä juttu tutanna että asiat olivat sittenkin paremmin kuin ajattelit! Nyt vaan lepuutusta, ja sitten kun tuo saikkujakso päättyy niin eiköhän sulla jo kolkuttelekin ä-loma ovella.



Hyv´ yötä, nyt meen tv:n orjaksi! :)



susumi

rv 39+2

En siis tarkoittanut että 3-kiloinen vauva olisi mikään kääpiö... sorry ajatuskatko kirjoittaessa. Tarkoitin vaan, että ei mikään jätti-iso... Ymmärsitte varmaan... :o)

Kylläpä helpotti lukea että sullakin sf-mitta oli pieni. Meillä vauva tuntuu olevan poikittain, onkohan se sama kuin vinotila. Tosin ultran perusteella on myös varsinainen keijukainen, joten kai se on vaan hyväksyttävä. Äsken olin mammajoogassa ja kaikílla tuntui olevan niin iso masu, vaikka neuvolassa on vaikka kuinka moneen kertaan teroitettu, että vertailla ei kannata. Mutta minkäs sille mahtaa. No, nyt on kuitenkin parempi olo!



Ihanaa Rudis että loma alkaa jo, alkaispa mullakin pian. Ootteko te jo muuttaneet? Sisustaminen on ihanaa!



Nyt nukkumaan... Jaipur 27+

Otahan Tutanna nyt iisisti, supparit kuulosti aika hurjalta. Nyt vain lepäät ja passuutat niin hyvä tulee. Tsemppiä laiskotteluun :)



Mie tein kans perunasysteemejä pakastimeen ja hyvin säily. Kokeilkaapa " Kariniemen kiusausta" eli 600g rasia hunajamarinoituja broilerin fileesuikaleita (paistettuna) ja perunasipulisekoitusta kerroksittain ja uuniin. Olen sulattanu noihin fileesuikaleisiin vielä purkillisen Creme Bonjour sipulisekotusta sitä " ja olet virtuoosi" -mainoksen herkkua sekä Ruoka 5% kermaa vuokaan kaiken päälle. Nami nami. Ja laitoimpa kerran porkkanaraastettakin vuokaan mukaan ja hyvää oli - ja " kevyttä" .



Juu, ei kannata vertailla mahoja, alkaa vain ahdistaa. Miekin murehdin miehelle ku mulla oli niin pieni maha ja muilla perhevalmennuksessa oli niin suuri... Mies tuumas että nehän oli kuukauden edellä ja tottatosiaan, nyt kun kattoo valokuvia omasta masusta niin sehän oli hillitön! Itsestä tuntui silloin että se on pieni, mutta kun kuvaa kattoon niin huh huh.



Jaipur: Mie kävin paljon Kuntoutus-Karppisella Malmilla. Melko kallis mutta hyvä! Mulle tehtiin manuaalihierontaa eli avattiin jumineet selkänikamat painelemalla ja jo ensimmäisen käynnin jälkeen kipu hävis. + hieroja oli ihana lihaskimppu ;D

http://www.kuntoutus-karppinen.net/



Meidän prinsessa on nyt kolmena iltana menny " kiltisti" nukkumaan eli eipä ole huutoja pahemmin kuulunu. Muutin iltaohjelmaa sen verran että käärin vauvan löysään kapaloon omaan peittoonsa ja makasin imettämässä niin kauan että ote irtosi. Sitten n. tunnin ajan singahdin heti viereen ku vähänki ähisi ja tissi suuhun. Kun alkaa näyttää siltä ettei enää aloita imemään, nostan kehtoon ja siellähän se tuhisee kuutisen tuntia! Aivan loistavaa! Eli aikaisemmin vaan heiluteltiin kehtoa ja yritettiin saada tyttö pysymään unessa. Nyt en päästä tilannetta niin pitkälle että ehtis alkaa itkemään eli ei ehdi virkistyä huutamaan ja hyvin toimii, suosittelen kokeilemaan.



Nyt vielä oma iltatankkaus ja nukkumaan.



Hyvää yötä esikot!



Toukkis ja Papu 8vk2vrk

Tässä nyt yökyöpelin kertomaa, nukuttiin vauvan kanssa päiväunia ja illalla mentiin aikaisin petiin. Neiti söi hetki sitten ja mulle ei tule uni silmään niin tulin surffaamaan nettiin.



Mulla on siis kaksi kissaa ja kaksi koiraa, kissoista toinen on maatiainen ja toinen ocicat ja koirista vanhempi on sekarotuinen ja nuorempi saksanpaimenkoira. Kissoista toi rotuversio on tosi utelias ja uskalias, vähän sellainen koiramainen kissa. Maatiainen on vähän varautuneempi ja pelokkaampi. Koirista sekarotuinen on kaikkien kaveri ja todella varovainen ja hellä. Sakemanni on taas hyvin vahvasti minun koirani ja tosi paljon minun perääni, iso rohjake joka ei oikein aina sisäistä omaa kokoaan. Nuoremman koiran kanssa tämä sairaalassaoloaika oli varmaan ensimmäinen kerta, kun ollaan oltu erossa. Eli hurtta oli aikas villinä kun tultiin kotiin.



Siskoni oli miehensä kanssa koira ja kissavahtina kun oltiin sairaalassa, toivat sairaalaan harson jota pidin vauvaa hoitaessa siinä vauvan ympärillä. Lähtiessään sisko vei harson eläimille haisteltavaksi (tosin ainoastaan vanhempi koirista oli ollut harsosta kiinnostunut). Sitten kun tultiin kotiin, niin annoin koirien hetimiten haistella ja tutkia vauvan (oltiin toki otettu ensin koirien innostus jälleennäkemisestä vastaan pihalla, ilman vauvaa). " Varovasti ja nätisti" sanat olivat kovassa käytössä ja kehuin koiria runsaasti, kun osasivat varovasti tutkia vauvan. Kissoista ocicat tuli samaan syssyyn tutkimaan vaavin, maatiainen on tehnyt tuttavuutta matkan päästä.



Koirat osaa varoa vauvaa, eivätkä ole koskaan saaneet hyppiä päin ihmisiä eli tästäkään ei ole ollut mitään ongelmaa. Ja koska noi mun hurtat on isoja, niin ovat muutenkin olleet koko ikänsä kurissa ja herran nuhteessa eli osaavat käyttäytyä. Koirat on mulla olleet mukana töissä ja muutenkin kulkeneet mukana mahdollisimman paljon. Lapsiin eivät kovin paljoa ole aikaisemmin tottuneet. Vanhempi koirista ei kauheasti ole vauvasta kiinnostunut, hakee vaan itselleen huomiota jottei vain pääse unohtumaan. Nuorempi koira sen sijaan selkeästi vahtii vauvaa, makoilee jaloissani jos mulla vauva sylissä. Ja jos vauva itkee, niin koira hälyttää haukkumalla/inisemällä jos itku ei ala lakata. Samaten jos vieraita käy, ja pitävät vauvaa sylissä niin nuorempi hurtta selkeästi vahtii ja tarkkailee tilannetta, ettei vaan vieraat tee vauvalle mitään. Kissat ei kauheasti ole myöskään vauvasta kiinnostuneita, jos itkua kuuluu niin ovat vähän sen näköisiä, että mitäs heitä häiritset ja lähtevät hiljaisemmille vesille.



Muuten elo kotosalla on lähtenyt hyvin käyntiin, rinsessa on onneksi osannut ton imemisen jalon taidon alusta saakka oikein mainiosti ja nyt rinnat alkaa olla jo tottuneet superimuun. Tänään ollaan ekaa kertaa kestovaippailtu harsoilla ja bumpyn kuorella, aika tuhti paketti siitä kyllä tulee kertikseen verrattuna, mutta harso imi pissat ihan ok eikä paketti fuskannut. Tähän saakka ollaan siis käytetty noita äitiyspakkauksen mukana tulleita kertisvaippoja. Täytyy jatkaa kokeiluja ja toivottavasti kestoilu onnistuu ainakin osittain. Oliko muita kestoja kokeilleita? Ja miten on sujunut ja mitkä vaipat hyviksi havaittu?



Mutta taidanpa kellistyä tytön viereen, josko unta riittäisi taas muutamaksi tunniksi ennen seuraavaa syöttöä.



Sonja ja Rinsessa kohta 6 vrk

en oo kadonnut minnekään. Yritän vain lukea tentteihin, joten en aina pääse kirjoittelemaan.



Keskiviikkoa kaikille.

j + beibi

Moi,



Oltiin aamulla neuvolassa. Hemoglobiini oli kaikesta pahoinvoinnista huolimatta noussut, vaikken ole pystynyt ottamaan obsidania tyhjään vatsaan tuoremehusta puhumattakaan. Se oli nyt siis 115.



Sf- mitta nyt 33cm ja katselin, jaipur, että se oli mullakin vain 23cm raskausviikolla 26+4. Siitä se sitten on kuitenkin ihan hyvin kasvanut.



Jaipur, olen käynyt hierojalla/fys. hoidossa Ruoholahdessa (myöskin). Jälleen kerran työpaikan läheinen sijainti oli ratkaisevaa ja jumppari osoittautui erittäin hyväksi. Pistän sulle yhteystiedot vaikkapa tekstarilla tulemaan.



Astris liikuskeli tavallista vähemmän eilen ja tietysti ehdin jo huolestumaan kamalasti. Näin yöllä kamalia murha-unia. Murhaaja jahtasi minua, huhhuh! Onneksi heräsin ja sain unen karistettua vessareissun aikana pois. Nyt vaavi onneksi potkiskelee, niin ei tarvitse kehittää omassa päässä huolenaiheita.



Vaan kohta pitää lähteä liikkeelle. Tapaan erään ystäväni lounaan merkeissä keskustassa.



terv.

RouvaSukkula & Astronautti (36+5)

Tutanna: Ota tosiaan varovasti. Onneksi kaikki on suhteellisen hyvin ja sait lisää sairaslomaa. Kuten monet lohduttelivatkin, alat olla jo tosi hyvillä viikoilla :)



RouvaSukkula: Minullakin vauva oli ajoittain hiljainen noilla viikoilla. Olin tosi huolissani ja itkeskelinkin, mutta sitten masukki-tyttönen aloitti aina onneksi jumppaamisensa. Kun tila kohdussa pienenee, voivat liikkeetkin tuntua hieman harvemmin.



Minäkin tein pakastimeen lasagnea ja myös pizzaa. Lisäksi erilaisia pasta- ja wok-kastikkeita on ollut helppo pakastaa kerta-annoksia. Tällä viikolla mieheni on vielä isyyslomalla ja hän saakin kokkailla ruokia minulle seuraavia viikkoja varten.



Tosi hienoa Sonja, että sinulla on vauva-arki alkanut noin hienosti! Meilläkin sujuu mukavasti yöimetyksiä lukuunottamatta. Tyttö kyllä nukkuu mukavia neljän, viiden tunnin pätkiä yöllä. Hän herää lähinnä imemään kaksi kertaa, mikä on kahtena viime yönä ollut hankalaa. Minulla on ns. suihkutissit eli maitoa tulee kuin vesihanasta. Tyttönen ei millään jaksa tai pysty imemään samaa vauhtia, joten imuttelu menee osin itkuksi ja kiukuksi. Minusta tuntuu niin surkealta pienen puolesta :( Ja kun maitoa tulee liikaa, seuraa imemistä pulauttelu. Onneksi puklaaminen on vain yön ongelma. En tiedä, mikä auttaisi tuohon suihkutissiongelmaan. Kuulin, että vauvaa voisi yrittää imettää " vastavirtaan" siten, että itse makaa selällään ja vauva syö äidin vatsan päältä. Se ei kuitenkaan ole vielä mahdollista, koska kaksi ja puoliviikkoinen ei kykene kannattelemaan omaa päätään. Ehkä suihkutissi on kuitenkin pieni ongelma, koska maitoa tulee ja vauveli on tuota hetken kestävää yökiukkua lukuunottamatta ihan tyytyväisen oloinen tyttö.



Katja ja joulutyttö

Niin oliko Jaipurilla ja Tutannalla ollut niitä vauvan hikkakokemuksia. Minun vauva ei kyllä ole hikkaillut kertaakaan, vaikka olen muka yrittänyt kuunnella josko tuo ääni (värinä) olisi hikkaa.... ja yleensä kun muka kuuntelen että miten vauvalla meniin niin tiedän heti... he heh. Olin muka päätynyt että vauva on aina tietyllä lailla toisella kyljellä ja punkee pyllyä napaa vasten niin.... katsoin eilen vauvakirjasta ja päättelin asennon aivan erilaiseksi. Minusta on vieläklin jännää että vauvalla voi olla vauvakirjan mukaan niin iso jalkapohja... 5 cm... yhtään ihemettele että mahassa käy vilske.



Jaipurille mahan koosta. Minulla lääkäri vetäsi jollain viikolla (1kk sitten) mahan mitaksi sellaisen luvun että se oli ihan yli käyrien. Onneksi laittoi mitan jälkeen kysymysmerkin, kun rupesi itsekin ihemttelemään että ei voinnut olla noin iso. Lääkäri sanoi kyllä että minulla on kohtu jotenkin olisko se taaksepäin kallistunut ja se saattaa möhöttää minun mahaa ja kun olin niin huolissaan niin lisäsi vielä että tuo mitta ei kerro vauvan koosta yhtään mitään vaan vain kohdun koosta ja lapsivedestä. Viimeksi neuvola täti sai jo ihan normaalin mitan.



Muuten tänne kuulluu ihan normaalia. Koirat nukkuu jaloissa ja ne on saanneet kyllä kaikki ' kotihoitajan pisteet kotiin' kun olen ollut sairaslomalla. Jos on vähänkin pahamieli niin tyttökoira painaa pään syliin ja katsoo silmii että mikä on... ja eihän silloin voi olla mitään hätää. Ja siinä vaiheessa poikakoira on jo esittelemässä palloaan....



Minulla on toisessa rinnassa todella hirveet raskausarvet... menen kyllä tänään ostamaan kahdet uudet rintsikat. Olen käyttänyt Biothermiä ja BodyShop coco juttua rasvana. Muualla ei kyllä ole hirveitä jurmuja mutta toi toinen rinta on kyllä ihan täynnä viiltoja.



Sain auton huollosta ja lasku oli 600 euroa. Ärsyttävän paljon, kun kysessä oli vaan perus kilometrihuolto... Ärsytystä lisää että jouluaattona hajosi eturengas (joku nasta oli uponnnut siihen) ja jouduin ostamaan kaikki uudet talvirenkaat (oli kyllä ihan surkeet renkaat) 300 euroa. NO toisaalta jos tuo on pahin ärsytys niin helpolla päästään.



Ollaan viikonloppuna lähdössä Vuokattiin, mietin jo nyt että miten kestän autolla liikkumisen. Olen varautunut tyynyin ja köllöttelyasennolla. Mies siis teitty ajaa koko matkan. Saan samalla vauvatavaraa kotoa, kun vanhemamt ja sisko asustaa sillä suunnalla. Ikävää vaan kun koirat joutuu vanhemmilleni hoitoon. Mutta haaveilen uinnista Katinkullassa.... en kyllä meinaa ostaa mammauikkaria vaan katson ensin miltä näytän bikineissä...



Ja nyt happihyppelylle koirien kanssa. Ja sitten rintsikoidan ostoon.





Kirsi 28+2 + erkki

Nyt kun sain tietää ettei mitään " hengenhätää" ole, niin ei niin kovasti pelotakaan supistellessa. Olo ei edelleenkään tietenkään ole niiden aikana hyvä, muttei niin suurta paniikkiakaan tule. Kävin jopa eilen perhevalmennuksen jälkeen miehen ja koiran kanssa tunnin ulkoilemassa (mies käveli koiran kanssa ja minä ajelin vieressä pyörällä) ja voi että oli mukavaa!!! Ei supistellut kuin pari kertaa, jolloin pysähdyttiin hengähtämään. Vauhti oli koko matkan aika verkkainen, joten ei rasittanut minua liiemmin. Tuotahan voisi harrastaa useamminkin. :)

Yleisesti ottaen aion kyllä ottaa iisisti ja antaa miehen tosiaan passata sydämensä kyllyydestä. ;)



Perhevalmennus oli ihan ok, vaikka aluksi tuntui sekä minusta että miehestä että nyt kyllä lähdetään... Alun vetäjä oli sellainen hermostunut yli-imelä häslääjä, joka koitti puhua imetyksestä. Näytti sitten sellaisen ikivanhan imetysvideon ja jatkoi sen jälkeen hössötystään hakien kuin jotain vahvistusta katseellaan meiltä kuulijoilta hermostuneisuuttaan. Nuoret parit katselivat lattiaa ja näyttivät siltä kuin asia ei kiinnostaisi ätkääkään. Hymyiltiin sitten miehen kanssa hänelle kannustavasti, ja loppuajan sen kuunteleminen olikin ihan siedettävää vaikka aika pikakelauksella asioista vain mainitsikin, " rentoutui" kuitenkin. Eipä siinä mitään, eiköhän ne laitoksella asian opeta kädestä (tai jopa tissistä) kiinni pitäen. ;)

Imetysosion jälkeen paikalle tuli joku pariskunta, joka veti loppuajan. Kerrottiin porukassa päällimmäisiä tuntoja raskaudesta, juteltiin hankinnoista, muisteltiin omaa lapsuutta jne. Pientä luentoa pitivät perheen suhteista ja tuntemuksista muuttuvissa olosuhteissa tms. Oli ihan hyviä juttuja, joskin ihan " tuttuja" asioita. Mutta ihan hyvä mieli sieltä jäi. Viikon päästä on sama pari vetämässä ja aiheena on mm. tunteet ja omat odotukset vanhemmuudesta tms.

Siellä oli meidän lisäksi kuusi pariskuntaa, muutama ihan nuori pari ja sitten yksi nelikymppinen ensisynnyttäjä myös. Me taidettiin olla sieltä " kypsemmästä päästä" joukkoa. ;)



Tämän saman porukan kesken kokoonnutaan sitten loppukeväästä vauvojenkin kanssa.





Jokos minä kerroin, että varasin ajan maanantaiksi ammattikoulun kampaamoon? Mennään siskon ja äidin kanssa kaikki kolme samaan aikaan jotain isompaa muutosta hakemaan. Pitäisikin käydä kirjastosta joku lehti jossa olisi malleja, nyt ei ole suoraan sanottuna minkäänlaista hajuakaan siitä mitä haluan. Tukka on nyt pitkä kuin nälkävuosi, tasapaksu jouhinippu... Jotain piristävää on siis saatava, näitä on leikattu viimeksi varmaan vuosi sitten ja ihan vaan siskon toimesta. Mitähän sitä keksisi...? Joskus vuosia sitten kokeilin ihan lyhyttäkin tukkaa, mikä oli ihan kiva, mutta olisin saanut ravata leikkuuttamassa sitä kahden viikon välein että olisi pysynyt kuosissaan. Mulla on tosiaan varmaan jotain hius-substraalia tullut äidinmaidon mukana, aina on kasvanut ihan yli-inhimillistä vauhtia... Ja näitä hiuksia olisi vaikka kolmeen päähän jakaa, yksittäinen hiuskin on tosi paksu jouhi. Toisaalta kiva juttu, toisaalta ei.





Mutta se minusta taas, lähden tästä syömään jotain niin jospa tuo poikittain makaava masuasukkikin rauhoittuisi. Tuntuu että kyljet paukkuu kun potkii toiselle sivulle ja nyrkkeilee toiselle. ;)







Mukavaa keskiviikkoa! :)





susanna 29+2

että olen nyt melko varma että tunnen hikan! Se on voimakkaampaa kuin vielä muutama viikko sitten, tasaista " nykimistä" .



Mie ostin marraskuussa kirpparilta mammauikkarit enkä ole niitä kertaakaan käyttänyt. Nyt kysyin lääkäriltä saanko mennä esim. porealtaaseen kunpaikat on kuitenkin sielä kiinni, ja niinpä mies lupasikin viedä minut pian kylpylään rentoutumaan. :) Vai pitäisköhän minunkin laittaa vaan bikinit...?



Ja vielä tuli mieleen, että mullakin on aina ennen raskautta sanottu että mulla on voimakkaasti taaksepäin kallellaan oleva kohtu. Raskauden aikana maha on pullottanut voimakkaasti suoraan eteenpäin jo alkuajoista asti, sivuille ei leviä ollenkaan (ns.poikamaha?) vaikka asukki onkin yleensä poikittain, sf-mitta kulkee alarajoilla. Onko näillä asioilla siis jokin yhteys?





Ja nyt syömään!









s

että paikat on VIELÄ kiinni, ei siellä... sori. Tiedätte varmaan mitä tarkoitin.

Juu Jaipuri, vinotilalla tarkoitin että vauva oli niissä vaiheissa poikittain silleen, että pää oli tuolla oikeassa kyljessä ylhäällä, ja koivet sojotti vasemmalle alavatsaan. Ja sitä th sanoi, että jos olisi ollut suoremmassa niin oltaisiin saatu enempi mittaa, kun hän ottaa sf-mitan vain suoraan keskeltä. Ei kuten lääkäri, joka mittasi vinoonkin. Ja tästähän voidaan taas keskustella, miten luotettava tuo sf-mitta onkaan kun mittaajan käsiala vaikuttaa tulokseen... Mutta ei siis varmasti huolta sinulla!



Hyvä idea Katja, teenkin PIZZAA pakkaseen. Slurps. Nyt kauppaan.



susumi

rv39+3

...oletko kokeillut pumpata pahinta painetta pois ennen syöttöä? voi olla tietty hankalaa, jos vauva huutaa vieressä nälkänsä.



j+beibi

Moikka kaikille!



Täällä olikin jo kyselty kuulumisiani.. tässä alkuun pikainen ilmoitus, että ollaan ONNELLISIA TYTTÖVAUVAN VANHEMPIA!!



Ja meitsi erityisen kiitollinen siitä, että olen edelleen hengissä ja hyvää vauhtia toipumaan päin... !!!



Vuoden 2005 rytinät jatkuivat kohdallani siten, että sain harvinaisen ja erittäin rajun pre-eklampsian joka eteni muutamassa tunnissa kouristustasolle. Tyttö saatiin hätäsektiolla 30.12. klo 10.57 (2640g ja 49 cm) nopeasti ulos ja oli virkistynyt hyvin nopeasti (omat anestesia-aineet olivat alkuun veltostustaneet). Itse jouduin meikun teholle, jossa olin alkuun 4 pvää tajuttomana, sitten aloin pikkuhiljaa virkoamaan. Välillä olen myös ollut kurkkuosastolla toipumassa (kurkkuun jouduttiin tekemään pieni avanne, että pahimassa tilanteessa saatiin ilma kulkemaan), ja nyt viimeksi olin yhden yön ihan oikealla NKL synnyttäneiden osastolla. Kaiken kaikkiaan 2 vkoa kesti reissuni. Mies hoiti enemmän kuin kiitettävän hyvin tyttelin koko tämän ajan. Eli meidän perheessä minä olen vasta ihan alkutekijöissä itse vauvelin hoidossa. Mutta pikkuhiljaa, ja tosissaan tarvitsen paljon miehen apua, sillä voimien palautuminen kyllä vie muutaman viikon.



Lievästi sanoen olo on kuin " ulkoavaruudesta palanneella" , mutta elämä normalisoituu taas pikkuhiljaa...



Palaan myöhemmin taas enemmän palstan tohinoihin ja kommentointiin. Nyt vain yleisesti pikaterkut kaikille!!

Oikein lämpimät onnittelut Suizalle pikkuisen rinsessan johdosta! Jopas sulla oli raju kja pelottava okemus, hui sentään. Onneksi olet nyt kuntoutumassa ja vauvakin voi hyvin!!! Kylläpä tällaiset jutut pysättävät ja omat pikku vaivat saa oikeat mittasuhteet... Ihana, että jaksoit tulla edes pistäytymään täällä palstalla, tulehan taas kertomaan kuulumisia, kun jaksat. Ihanaa vauvantuoksuista arjen alkua teille koko perheelle!



-Rudis 32+1

Onneksi olet toipumaan päin, kuulosti todella hurjalta kokemasi! Nyt en osaakaan muuta sanoa kun pisti niin hiljaiseksi, jaksamista kovasti!!!



susumi

rv 39+3

[color=darkpink] Onnea pikku prinsessan johdosta! [/color]



Toipumisia sinne päin. Aika rajulta kuulosti.



j+beibi

hyvä että olet jo toipumaan päin- osaan sikäli eläytyä asemaasi, että olen tehnyt vuosia töitä teho-osastolla ja ammatillisessa mielessä tiedän melko täsmälleen mitä olet käynyt läpi- tosi raju juttu, kun vaati trakeostomiankin ja ilmeisesti siten myös hoitoa hengityskoneessa. Sinulla ja minulla oli la. samana päivänä, minullakin on hiukan nyt paineet koholla ja luettuasi kokemuksestasi, otan kyllä entistä vakavammin nämä verenpainekontrollit (nyt 2xvko) ja yritän lepäillä enemmän.



Toivotan kovasti onnea jatkoon ja ihanaa vauvanhoidon opettelua (miehesihän on jo expertti :o) ) ja pikaista toipumista.



Olivera 37+3

Suiza, kylläpä kuulosti hurjalle tuo kokemuksesi. En tiennyt, että raskausmyrkytys voi tulla noin nopeasti. Se oli varmasti pelottava tilanne sinulle ja läheisillesi. Onneksi olet jo paranemaan päin ja vauva voi hyvin isänsä ja nyt myös sinun hyvässä hoidossa. Paljon onnea teille kaikille, ja nopeaa toipumista sinulle!



Kirsi10: muistelen, että mulla vauvan hikka alkoi tuntumaan siinä rv30 tienoilla. Ne on sellaisia hentoja nykäyksiä, joita tulee säännöllisesti jotain viiden sekunnin välein. Meidän vauva hikkaa yleensä 5-20(!) minuuttia. Hikan voimakkaimmasta paikasta on helppo muuten arvioida pään paikka. :)



Lene tänään 38 tasan