Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:09"]
Oletko sä ap ajatellut sitä, kun äitisi kuolee? Sehän voi olla vaikka piankin? Mitenkä sitten menet eteenpäin?
[/quote]
Oon koittanut, mutta en "näe", mitä sitten tapahtuu. Siis oon ehkä ihan turta? Sinne meni äiti, konkreettisesti. Kun en häntä nytkään saa. Mut siis so what, asiallehan ei mitään voi sitten.
[/quote]
Niin mutta oletko sitten onnellisempi vai onnettomampi kuin nyt?
[/quote]
Veikkaan ettei sillä ole vaikutusta. Tai siis juuri mielikuvissani sillä ei ole siihen vaikutusta. Miks mä olisin et jee jee, äiti kuoli, sit mulla AIVAN VARMASTI ei ollut äitiä, joka rakastaa mua koskaan.
Mut miks mä surisin hirveästi? Kun en mä NYTKÄÄN saa äidiltä rakkautta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:35"]
Tuntuu, että nämä ovat näitä asoita, jotka vain narsistisen äidin lapset ymmärtävät. Karseata suhtautumista joillakin tällä palstalla, paukutetaan vain että olet huono äiti, ota itseäsi niskasta kiinni ja siivoa, siivoa. Ihan kuin täällä olisi ap:n äidin kopiota liikenteessä, veistä kääntävät haavassa.
[/quote]
Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Noi siivoamiseen takertujat ei tajua, että se on nyt ap:n ainoa keino "vastustaa" äitiä ja äidin kontrollia - jos se on nyt ainoa keino niin sitä pitää käyttää. Kun ap irrottautuu äidistään siivoaminenkin alkaa sujua.
[/quote]
Kiitos, jotain tällaista odotin ihmisten sanovan. Mutta onhan se selvää, että jos ei tunnista tai ole tavannut hankalaa äitiä, niin syyttää uhria. En mä syyttäjistä välitä. Kukaan ei voisi sanoa mulle mitään niin pahaa, mitä äitini on jo opettanut minusta itsestäni ajattelemaan. Sinänsä vain huvittavaa seurata, miten pahasti voidaan surullista ja vaikeuksissa olevaa ihmistä lyödä. Siis huvittavaa silleen, että nämä ihmiset antavat mulle hyviä elämänohjeita. Joopati joo.
ap
[/quote]
Asiat on ok minulle, jos laikkaan vaan viestistä itselleni sopivan palan. Ala jo katsoa itseäsi peiliin. Ala jo kehittää itaeäai. yli 40 v eikä edellänlkään näe itseään aikuisena. Eikä äitinä
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:06"]
Aloita tästä, lue tämä läpi millainen on narsistinen äiti. Jos kolahtaa, niin tiedät mitä lähteä työstämään. Jos ei kolahda, niin onpahan sitten tämä alue suljettu pois:
http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/
[/quote]
Luin aloituksen, kolahti kyllä, juuri noin. Jatkavaa kappaletta en uskaltanut lukea. Vielä. Arvaa miksi? Pelkään, ettei se oo toikaan. Meinaan se tie, ulos. Koska JOS se ei ole tuo, oon oikeasti miten sen nyt sanoisin...saa kaiken toivon heittää. Ymmärrätkö? Joskus ei halua kokeilla jotain, kosla pelkää, et jos se ei auta, niin sit ei ole enää mitään, voit tappaa itses heti. Mut siis joo..........
Toi oli maallikon kirjoittamaa? Mistä tiiän, ettei ollut mutu?
Mut tosi paljon kiitoksia sinulle tosta linkistä.
ap
[/quote]
Lue se! Siinä on ovi SUN ja oman perheesi tulevaisuutta kohti, parempaa. Suomessa tästä aiheesta ei vielä niin paljon puhuta avoimesti, kun pitäisi. Lisääntyvin määrin on aikuiset lapset alkaneet avaamaan mieliään ja itsekullekin sitä myöden on uusi elämä auennut.
Alkuperäinen teksti on ollut englanniksi (Characteristics of Narcissistic Mothers, kirjoittajaa ei mainittu).
[/quote]
Ei se hirveän parantavalta tuntunut, vaan hirveän ahdistavalta. Tai silleen semi. Kun turva noita lukiessa puuttuu täysin. Turva, jolle kelpaan. Turvallisuus ja jokin. Et ei ole mulle varmaan mikään itseopiskeltava asia. Mistähän se on merkki
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:25"]
Tämä on kyllä erittäin surullinen ketju. Apn elämä ei ole nyt kehuttavaa. Tänään kiihtyvyys asiallisesta raivoavaan tapahtui hetkessä. Myötätuntoa hänelle ja erityisesti miehelle ja lapsille. Äiti on tämän tarinan sivuhenkilö. Hänessä ei paljoa erikoisuutta edes näy
[/quote]
Mun äiti kiihtyy ihan samalla lailla. Siis asiallisesta raivoavaan. Eli tämä hieno kasvattajani, jota voit kehua.
ap
[/quote]
Sinä olet yli 40?
Koska aikuinen?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:26"]
"Alkuperäinen teksti on ollut englanniksi (Characteristics of Narcissistic Mothers, kirjoittajaa ei mainittu), josta joku sen kääntänyt ruotsiksi ruotsalaiselle keskustelupalstalle, josta minä sen nappasin ja käänsin osan suomeksi."
Jaha, ei ollut kirjoittajan mutua. Oli todwlla pitkä lainaus. Pääosin sopii kyllä. Kipeän tutun oloista. Pitäis ehkä miettiä hakisiko apua nyt sitten jotenkin tuo mielessä. Se vaan, et saatan itsekin olla jknv narsistiäiti. Siksi en halua olla äiti ollenkaan. En tiedä, kykenenkö kohtaamaan sen, että VAIKKA olen kärsinyt noista ja uhri, niin olen hengittänyt ja käyttänyt ja hyväksynyt omaan itseenikin sitä, että toisille esim. saa olla ilkeä. En pysty antamaan sitä itselleni anteeksi, se ei vastaa ollenkaan kuvaa itsestäni. Kuva on hyvä. Todwllisuus pelottaa. Toisaalta äiti on saattanut värittää pelkoani "todellista minääni" kohtaan juuri noin, että olen todelliselta minältäni saastainen, ja vain tekemällä kuten hän sanoo, saastaisuus ei häiritse toisia ihmisiä. Mutta se toiminta ei ole "minää" ja se on täysin ulkokohtaista, ulkokultaista. Minulla on todella korkea itsekriittisyys ja armottomuus vikojani kohtaan. Siis niitä ei saa olla. Se on heti saastaisuutta, joten niitä ei voi olla, kun sit mun minäkuva on niin, ettei minussa saa olla vikoja.
ap
[/quote]
Ei ole kuule ylläri, että tunnustat pikkaisen narsistisuutta itsessäsi. : ) Sen huomasi siitä, että haet täällä tukea / huomiota, mutta "salailetkin" ongelmia. Mutta tiedätkö, hyvä asia on että itse ymmärrät sen. Todellinen narsisti nimittäin ei sitä ikinä halua ymmärtää, eikä varsinkaan edes av:lla kirjoittaa itsestään. Sulla on nyt avain, käytä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 18:25"]
Tämä on kyllä erittäin surullinen ketju. Apn elämä ei ole nyt kehuttavaa. Tänään kiihtyvyys asiallisesta raivoavaan tapahtui hetkessä. Myötätuntoa hänelle ja erityisesti miehelle ja lapsille. Äiti on tämän tarinan sivuhenkilö. Hänessä ei paljoa erikoisuutta edes näy
[/quote]
Mun äiti kiihtyy ihan samalla lailla. Siis asiallisesta raivoavaan. Eli tämä hieno kasvattajani, jota voit kehua.
ap
[/quote]
Nyt sinä olet se kasvattaja. 100 kertaa ikävämpi kuin äitisi. Ja se on paljon se
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:28"]Narsistiäiti alapeukuttanut muutaman sivullisen, huomattu kyllä. : ) [/quote] Ap taitaa täällä olla eniten lapsiaan vahingoittava Narsisiäiti taas kaikki erimieltä olevat...
[/quote]
Voisitko nyt kertoa, mitä olet ketjun perusteella nähnyt perusteluineen, miten mä vahingoitan lapsia? Olisi kiva, jos tuollaiset väitteet perusteltaisiin.
ap
[/quote]
Sinä olet sanonut, että vitut äitiydestä. Et huolehdi lapsistasi. Mies tekee kaiken. Jos joku huomioi lapsesi, haluat huomion itseesi. Et rakasta lapsiasi. Kaikki huomio on kiinnitettävä sinuun.
Et ole äiti lainkaan. Voiko olla vahingollisempaa lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:26"]
"Alkuperäinen teksti on ollut englanniksi (Characteristics of Narcissistic Mothers, kirjoittajaa ei mainittu), josta joku sen kääntänyt ruotsiksi ruotsalaiselle keskustelupalstalle, josta minä sen nappasin ja käänsin osan suomeksi."
Jaha, ei ollut kirjoittajan mutua. Oli todwlla pitkä lainaus. Pääosin sopii kyllä. Kipeän tutun oloista. Pitäis ehkä miettiä hakisiko apua nyt sitten jotenkin tuo mielessä. Se vaan, et saatan itsekin olla jknv narsistiäiti. Siksi en halua olla äiti ollenkaan. En tiedä, kykenenkö kohtaamaan sen, että VAIKKA olen kärsinyt noista ja uhri, niin olen hengittänyt ja käyttänyt ja hyväksynyt omaan itseenikin sitä, että toisille esim. saa olla ilkeä. En pysty antamaan sitä itselleni anteeksi, se ei vastaa ollenkaan kuvaa itsestäni. Kuva on hyvä. Todwllisuus pelottaa. Toisaalta äiti on saattanut värittää pelkoani "todellista minääni" kohtaan juuri noin, että olen todelliselta minältäni saastainen, ja vain tekemällä kuten hän sanoo, saastaisuus ei häiritse toisia ihmisiä. Mutta se toiminta ei ole "minää" ja se on täysin ulkokohtaista, ulkokultaista. Minulla on todella korkea itsekriittisyys ja armottomuus vikojani kohtaan. Siis niitä ei saa olla. Se on heti saastaisuutta, joten niitä ei voi olla, kun sit mun minäkuva on niin, ettei minussa saa olla vikoja.
ap
[/quote]
Ei ole kuule ylläri, että tunnustat pikkaisen narsistisuutta itsessäsi. : ) Sen huomasi siitä, että haet täällä tukea / huomiota, mutta "salailetkin" ongelmia. Mutta tiedätkö, hyvä asia on että itse ymmärrät sen. Todellinen narsisti nimittäin ei sitä ikinä halua ymmärtää, eikä varsinkaan edes av:lla kirjoittaa itsestään. Sulla on nyt avain, käytä sitä.
[/quote]
Mitä ongelmia mä salailen? Vai salaanko mä sitä, etten oo hyvä jossain? En yleensä ikinä pysty myöntämään, etten onnistuis jossain asiassa. En silti mitään yritä, mutta mä en oo koskaan käsittänyt, miks ihmiset sanoo pahaa itsestään? Miten voi tuntea itsensä huonoksi? Niin kuin et mä nyt vaan opi näitä luonnonkasvien nimiä. Miten niin et opi? Jos haluaist, jos se ois susta tärkeää, niin oppisit. Mäkin oppisit. Mut ehkä ne ei oo NIIN tärkeitä. Miksi niiden pitäisi olla? Kai sitä ihminen saa itse päättää, onko luonnonkasviharrastus hänelle tärkeä vai ei ilman että sanoo, ettei opi jotain. Huono esimerkki, mutta en keksinyt nyt parempaakaan!
Ja sit mä ainakin loukkaantuisin, jos jonkun mielestä se, että luonnonkasvien tunteminen ei ole mulle tärkeää, on huono asia.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:41"]
Kummin kyläilyä koskien, älä päästä äitiäsi kummin kanssa teillä käymään. Selvä peli pitää kiinni siitä, että äitisi ei voi nyt tulla teille. Miehesi voi ilmoittaa äidillesi, että kummi voi tulla yksin käymään teillä. Lisäksi/tai voisitteko etukäteen ilmoittaa kummillesi, että tervetuloa käymään mutta vain yksin ja painottaa, että se on erityisen tärkeätä. Syyksi voitte reilusti ilmoittaa, että sinula ja äidilläsi eivät ole välit nyt kunnossa. Jos sitten tulee tilanne, että äitisi tuleekin kummisi kanssa, selvä peli että äitisi ei voi tulla teille sisään, miehesi voinee kertoa sen siinä tilanteessa kummille vaikka äitisi seisoisi vieressä, piste. Jos äitisi on alustanut tilannetta kummillesi, se onkin hyvä asia, koska silloin pääsisitte puhumaan kummisi kanssa vapautuneemmin ja antamaan teidän näkemyksenne tilanteesta. Tapaaminen on todennäköisesti rakentava.
Jos kummisi ei nyt ole tulossa teille, niin hyvä ajatus on miehesi ehdotus, että ajaisitte käymään kummin luona myöhemmin. Näin toimitte omana perheenä, teidän omat päätökset ja halut hallitsee tilannetta.
Älä aristele hoitaa teidän perheen ihmissuhteita. Hoitamattomat tilanteet rasittavat, kuten nyt. Äitisi yrittänee kaikin kainoin, kumminkin verukkein, mutta koska tilanne on mitä on, tapa on väärä. Tehkää se selväksi ja that´s it. Ota oma arvosi äitisi suhteen, sinun rajat ja ja sinun tunteet ja teidän elämä on tärkeätä. Äitisi saattaa käyttää valtaa, niinkuin tuossa kummijutussa, mutta älä alistu tai mene siihen mukaan.
Saatat olla narsistisen äidin uhri ja olet nyt janalla siinä kohtaa, että olet alkanut voida todella pahoin äitisi kohtelusta, mitä on ollut lapsesta pitäen. Lapsena ei voi ymmärtää kaikkea, lapsi vain reagoi siihen, miten kasvatetaan. Nyt aikuisena, jotta selviät eteenpäin, opiskele kaikki narsistiseen äitiin liittyvät ominaisuudet, jotta ymmärrät ja osaat nähdä missä sitä tapahtuu tänä päivänä. Älä pelästy sitä, että itselläsi voi olla narsistisen äidin piirteitä, voisi mennä yksi yhteen koska olet uhri ja ainoa lapsi ollut. Se, että ymmärtää mitä itsessä tapahtuu, on rikkautta koska tietää mitä lähteä parantamaan. Viisautta on tehdä se.
Päiväjärjestyksessä ensimmäisenä ilmoitusta äidille ja/tai kummille.
[/quote]
Kiitos sulle. Äidille en sano enää mitään, kerrasta pitää ymmärtää ja jos ei niin se, etten vastaa kertoo loput. En halua kummianikaan tänne, suoraan sanottuna vaikka hän on kiva ihminen niin en halua häntä meille vaan hoitaa tapaamiset maaperällä, missä hän ei voi raportoida äidilleni yhtään mitään. Hän oli meillä joskus kun olin pieni eikä nähnyt äitini toimintaa mua kohtaan, joten mulle on jäänyt epäluulo, että häneen ei voi 100% luottaa. Ymmärrän, että hän luuli kun oli meillä, että käytökseni oli vain normaalia lapsen kränää, mutta ei ollut ja äitini sanoi, että pahoitan kummin mielen ja blaa blaa.
En enää ota sitä riskiä, että käytökseni pahoittaa kummin mielen. Johon kummi ei siis tietenkään aikanaan voinut ottaa itse kantaa, koska ei tätä vlhetta hänelle kerrottu.
ap
[/quote]
Luota vaistoosi, ellet luota 100 %, oikea tie. Laita miehesi sitten asialle tarpeen tullen. Yleistä on se, että lapsena näkee toisen aikuisen tavan olla näkemättä asioiden todellisen puolen. Miten voisikaan nähdä, kun äiti vie huomion muihin asioihin. Ja äiti syyttää vain lasta, laistaa oman vastuun, ei lapsi voi tehdä siinä tilanteessa mitään / lue mm. Ellien kirjoitus. Lapsi on aikuisten armoilla, hyvässä ja pahassa. Hyvässä lapsi-aikuissuhteessa vanhempi kuuntelee lasta, kommunikoi - hyvä kommunikointi on vuorvaikutteista. Aikuisena ei tarvitse olla vanhemman armoilla, siinä kohtaa aikuinen lapsi tekee ratkaisut oman elämäntyylinsä suhteen ja siihen ei ole äidillä valtaoikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:54"]
Ap, paljonko sulla on ikää? Asenteesi vaikuttaa nimittäin aika lapselliselta näinkin vakavan asian kohdalla. Vaikeasta äitisuhteesta irtautuminen vei ystävälläni parikyt vuotta, onnistui vasta jotain vuosia äidin kuoleman jälkeen. Ihan itsesi kannalta, älä mene tuolle aggression ja katkeruuden tielle, sairastutat omatkin lapsesi.
[/quote]
Mä oon mennyt sille noin 4-vuotiaana. Eli en ole enää valitsemassa, vaikka sulle onkin helpompaa uskoa niin. Toimikaa te muut lastenne kanssa niin, etteivät he joudu huutamaan teille ja opi sitä yhtenä tapana kommunikoida.
ap
[/quote] Niin sinä ap huudat täällä meille, jotka yrittävät ymmärtää sinua. Olet hyökkäävä ja puolustuskannalla. Tuo mitä vastasit, että se auttoi, kun joku sanoi, että äitisi on narsisti. Mutta huomaatko, että et siedä sitä, kun sinua arvostellaan? Siirrät kaiken äitisi syyksi. Onko totta, että sinulla ja äidilläsi ei koskaan ole ollut yhtään hyvää hetkeä?
Ajattelen omia kolmea lastani ja voin sanoa, että kaikki ovat temperamenteiltaan erilaisia. Yksi kuitenkin on aina ollut herkkä ja edelleen nyt aikuisenakin ottaa kaiken arvostelun helposti itseensä. Hän riitaantuu edelleen helposti sisarustensa kanssa ja on usein vaikea jäljittää mistä se nyt veti "herneet nenään". Tällä yritän sanoa sitä, että niin monet asiat vaikuttavat. Olitko "vaativa" lapsi ja jäikö äiti paljon yksin sinun kanssa? Tai kohdistuiko sinuun kovat odotukset jne? Saitko ainoana lapsena elää kuin pellossa ja mitään ei vaadittu, vaatimukset tulivat yllätyksenä liian myöhään, jolloin aloit kapinoida? Näitä mietiskelin, kun tarinoitasi olen seurannut.
Mitä sinulle tai perheellesi tapahtui kun olit n 4-vuotias?
Narsistin uhrin on todella vaikeata pukea sanoiksi tai kertomukseksi, mitä kaikkea on tapahtunut. Ei ole nauhoittelita, ei videota, ei kirjoituksia. Koska narsisti toimii niin, ettei jätä jälkiä. Narsisti kohtelee lastaan kaltoin, kun todistajia ei ole läsnä. Tämän kaiken päälle narsisti voi mitätöidä, väheksyä, syyttää lastaaan muiden läsnäollessa, mutta tekee sen niin että tapa soveltuu Suomen kasvatuskulttuuriin. Vain lapsi tiedostaa, että normaalia ei ole ollut seinien sisälläkään, muut eivät luonnollisesti niin älyä ajatella. Narsisteilla ei ole yhtenäisiä toimintoja, miten he erottuvat narsisteiksi. Jokaisesta narsistiperheestä löytyy erilaisia tapahtumia, niitä yhdistää vain lasten kaltoinkohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistin uhria voi ymmärtää vain toinen saman kokenut. Uhri ymmärtää, millaista on normaaleissa perheissä sen kautta, mitä on muissa vanhempi-lapsi suhteissa elämänsä aikana nähnyt ja kokenut. Narsistin tukija ei ymmärrä mistä on kysymys, hän tuntee itsensä tärkeäksi "luottoihmisena" vaikka todellisuudessa on kyse narsistin tarpeista. Jos tukija lakkaa miellyttämästä narsistia ja kyseenalaistaa narsistin ajatusmaailman sekä toimintavat, kenkää tulee ja kosto perään. Narsisti käyttäytyy tuossakin tilanteessa lapsen tavoin, vaikka hänen pitäisi ottaa vastuu omista teoistaan.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:25"]Narsistin uhrin on todella vaikeata pukea sanoiksi tai kertomukseksi, mitä kaikkea on tapahtunut. Ei ole nauhoittelita, ei videota, ei kirjoituksia. Koska narsisti toimii niin, ettei jätä jälkiä. Narsisti kohtelee lastaan kaltoin, kun todistajia ei ole läsnä. Tämän kaiken päälle narsisti voi mitätöidä, väheksyä, syyttää lastaaan muiden läsnäollessa, mutta tekee sen niin että tapa soveltuu Suomen kasvatuskulttuuriin. Vain lapsi tiedostaa, että normaalia ei ole ollut seinien sisälläkään, muut eivät luonnollisesti niin älyä ajatella. Narsisteilla ei ole yhtenäisiä toimintoja, miten he erottuvat narsisteiksi. Jokaisesta narsistiperheestä löytyy erilaisia tapahtumia, niitä yhdistää vain lasten kaltoinkohtelu.
[/quote]
Ja sitä ei ole aloittajan äiti millään lailla tehnyt. Sensijaan hän laiminlyö lapsensa täysin. Kyseessä kyllä vakava persoonallisuushäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 10:54"]
Ap, paljonko sulla on ikää? Asenteesi vaikuttaa nimittäin aika lapselliselta näinkin vakavan asian kohdalla. Vaikeasta äitisuhteesta irtautuminen vei ystävälläni parikyt vuotta, onnistui vasta jotain vuosia äidin kuoleman jälkeen. Ihan itsesi kannalta, älä mene tuolle aggression ja katkeruuden tielle, sairastutat omatkin lapsesi.
[/quote]
Mä oon mennyt sille noin 4-vuotiaana. Eli en ole enää valitsemassa, vaikka sulle onkin helpompaa uskoa niin. Toimikaa te muut lastenne kanssa niin, etteivät he joudu huutamaan teille ja opi sitä yhtenä tapana kommunikoida.
ap
[/quote] Niin sinä ap huudat täällä meille, jotka yrittävät ymmärtää sinua. Olet hyökkäävä ja puolustuskannalla. Tuo mitä vastasit, että se auttoi, kun joku sanoi, että äitisi on narsisti. Mutta huomaatko, että et siedä sitä, kun sinua arvostellaan? Siirrät kaiken äitisi syyksi. Onko totta, että sinulla ja äidilläsi ei koskaan ole ollut yhtään hyvää hetkeä?
Ajattelen omia kolmea lastani ja voin sanoa, että kaikki ovat temperamenteiltaan erilaisia. Yksi kuitenkin on aina ollut herkkä ja edelleen nyt aikuisenakin ottaa kaiken arvostelun helposti itseensä. Hän riitaantuu edelleen helposti sisarustensa kanssa ja on usein vaikea jäljittää mistä se nyt veti "herneet nenään". Tällä yritän sanoa sitä, että niin monet asiat vaikuttavat. Olitko "vaativa" lapsi ja jäikö äiti paljon yksin sinun kanssa? Tai kohdistuiko sinuun kovat odotukset jne? Saitko ainoana lapsena elää kuin pellossa ja mitään ei vaadittu, vaatimukset tulivat yllätyksenä liian myöhään, jolloin aloit kapinoida? Näitä mietiskelin, kun tarinoitasi olen seurannut.
Mitä sinulle tai perheellesi tapahtui kun olit n 4-vuotias?
[/quote]
Näetkö sinä lapsissasi kultaisen, hiljaisen ja syytetyn? Oletko kokenut narsismia, miten tuttu alue on sinulle?
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:25"]Narsistin uhrin on todella vaikeata pukea sanoiksi tai kertomukseksi, mitä kaikkea on tapahtunut. Ei ole nauhoittelita, ei videota, ei kirjoituksia. Koska narsisti toimii niin, ettei jätä jälkiä. Narsisti kohtelee lastaan kaltoin, kun todistajia ei ole läsnä. Tämän kaiken päälle narsisti voi mitätöidä, väheksyä, syyttää lastaaan muiden läsnäollessa, mutta tekee sen niin että tapa soveltuu Suomen kasvatuskulttuuriin. Vain lapsi tiedostaa, että normaalia ei ole ollut seinien sisälläkään, muut eivät luonnollisesti niin älyä ajatella. Narsisteilla ei ole yhtenäisiä toimintoja, miten he erottuvat narsisteiksi. Jokaisesta narsistiperheestä löytyy erilaisia tapahtumia, niitä yhdistää vain lasten kaltoinkohtelu. [/quote] Ja sitä ei ole aloittajan äiti millään lailla tehnyt. Sensijaan hän laiminlyö lapsensa täysin. Kyseessä kyllä vakava persoonallisuushäiriö
[/quote]
Mistä tiedät, mitä ap:n äiti on tehnyt? Oletko sinä ollut hänen kotonaan kärpäsenä katossa videokameran kanssa? AP.n tekstit viittaavat vahvasti, että hän on narsistin uhri. Ja ap todennäköisesti mennyt jo alustavasti vikuroilleen, kun ei ole selvyyttä saanut todelliseen ongelmaan. Ensin syy ja oireet, sitten parantuminen, sitten toimintakykyiseksi.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:48"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:25"]Narsistin uhrin on todella vaikeata pukea sanoiksi tai kertomukseksi, mitä kaikkea on tapahtunut. Ei ole nauhoittelita, ei videota, ei kirjoituksia. Koska narsisti toimii niin, ettei jätä jälkiä. Narsisti kohtelee lastaan kaltoin, kun todistajia ei ole läsnä. Tämän kaiken päälle narsisti voi mitätöidä, väheksyä, syyttää lastaaan muiden läsnäollessa, mutta tekee sen niin että tapa soveltuu Suomen kasvatuskulttuuriin. Vain lapsi tiedostaa, että normaalia ei ole ollut seinien sisälläkään, muut eivät luonnollisesti niin älyä ajatella. Narsisteilla ei ole yhtenäisiä toimintoja, miten he erottuvat narsisteiksi. Jokaisesta narsistiperheestä löytyy erilaisia tapahtumia, niitä yhdistää vain lasten kaltoinkohtelu. [/quote] Ja sitä ei ole aloittajan äiti millään lailla tehnyt. Sensijaan hän laiminlyö lapsensa täysin. Kyseessä kyllä vakava persoonallisuushäiriö
[/quote]
Mistä tiedät, mitä ap:n äiti on tehnyt? Oletko sinä ollut hänen kotonaan kärpäsenä katossa videokameran kanssa? AP.n tekstit viittaavat vahvasti, että hän on narsistin uhri. Ja ap todennäköisesti mennyt jo alustavasti vikuroilleen, kun ei ole selvyyttä saanut todelliseen ongelmaan. Ensin syy ja oireet, sitten parantuminen, sitten toimintakykyiseksi.
[/quote]
Täällä jokainen on narsistin uhri. Hyvin kätevää. Ei edes ole ollut mitään. Ainoan asian ap on sanonut, että äiti vaati. Ja hän huusi äidilleen. Sensijaan lapsistaan hän sanoo, ettei välitä yhtään. "vitut äitiydestä" . Mies on hänelle kuin isä. Kaikki ihmiset on häntä varten
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 14:20"]
Lapselle vahingon tekeminen voi olla myös henkistä. Välillä jopa tuntuu, että fyysinen (hakkaaminen) olisi parempi kuin henkinen väkivalta. Lapselle henkistä väkivaltaa on kääntää lapsen paha olo omaan pahoinvointiin. Niinkuin teet jatkuvasti "mutta kun MINÄ en saanut ja kun MINÄ sitä ja MINÄ tätä". Sun pitää kantaa vastuu ja huolehtia sun lasten HENKISESTÄ hyvinvoinnista, se on voivoi tässä kohtaa nyt miettiä mitä SINÄ et saanut lapsena, koska nyt sinun lapset on ETUSIJALLA, et sinä.
[/quote]
Narsisti tekee pääasiassa henkistä väkivaltaa. Fyysistä voi olla (suurella todennöisyydellä) lisäksi. Selviö on, että lapset ovat etusijalla perheessä, lapset jotka rakastavat ehdottomasti vanhempiaan, ymmärtämättä. Selitä, miten tuo taotaan narisistisen äidin päähän? Omasta äidistäni tiedän, että jos hänelle joku noin sanoisi, esittää hän superäitiä ja alkaa kauniilla äänensävyllä selitys että juu, kyllä meidän matti ja maija oli kesäleirillä (laitettiin pois kotoa, jotta äiti sai täysin isän huomion) ja maija käy pianotunneilla (äidn jatke) ja matti lukee paljon (omassa huoneessaan, kun ulos uskaltanut tulla). Seinien sisällä äiti nauraa paskaista naurua selittäen isälle, että mitä sekin (ulkopuolinen, joka napautti äitiä lasten tärkeysjärjestyksestä) sellaista sanoi ja ihan pimee akka, hyh.
Ymmärrän sen, että pahinta on narsistiäidin tukijoukot, jotka ylläpitävät ko. sairasta elämää. Vaikka vain olemalla hiljaa, sekin on tukea. Tai myöntelemällä, kun ei uskalla sanoa poikkisanaa. (Isä usein.)
Ulkopuolisella pitäisi hoksottimet toimia, niin narskun kuin tukijoukkojen lapseen suhtautumisen suhteen. Ei ole helppoa huomata, mutta tietoisuuden lisääntyessä voi vaikka naapuri, sukulainen tai kuka tahansa, joka perheen kanssa on tekemisissä, puuttua tilanteeseen. Mutta mllä tavalla?
[/quote]
Minä olisin toivonut sosiaalitoimea jututtamaan itseäni lapsena. Tietysti olin tosi lojaali äidilleni ja puolustelin häntä peloissani, en tiedä olisiko sitten auttanut.
Mutta jonkinnäköistä ulkopuolista ymmärtävää aikuista olisin kaivannut.
[/quote]
Sama. Kaipasin, että joku aikuinen, johon äidilläni ei olisi ollut valtaa, olisi tullut hakemaan meidät lapset pois. Olin melkoisen nuori, alle murkkuikäinen, kun sitä toivoin. Saatika sitten, että joku aikuinen olisi kiinnittänyt meihin lapsiin huomiota jo paljon aikaisemmin, jutellut meidän kanssa tai edes jotain kontaktia ottanut. Luottohenkilö, joka olisi taannut ettei kärsitä, kun oltais uskallettu jollekin mitään puhua, olis ollut suuri haave. Oltiin liian hiljaisia, ujoja, kilttejä, uhan alla ettei saatu ilmeelläkään näyttää, mitä kotona oli. Ja sitten iloa muiden lasten seurassa pystyttiin tuntemaan, kun oltiin harvoin sellaisessa tilanteessa. Kotona ei naurattanut, ainoa mitä opin kotoa oli halveksiva nauru muita ihmisiä kohtaan, äidin oppeja. Tai ei oikeasti oppeja, vaan sivusta seuranneena, miten ihmisiin suhtaudutaan.
Aikuisena opettelin kaiken uusiksi, myöskin miten suhtautua muihin ihmisiin. Tulin äitini vastakohdaksi, oman halun ja tiedon kautta.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:48"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:39"] [quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 13:25"]Narsistin uhrin on todella vaikeata pukea sanoiksi tai kertomukseksi, mitä kaikkea on tapahtunut. Ei ole nauhoittelita, ei videota, ei kirjoituksia. Koska narsisti toimii niin, ettei jätä jälkiä. Narsisti kohtelee lastaan kaltoin, kun todistajia ei ole läsnä. Tämän kaiken päälle narsisti voi mitätöidä, väheksyä, syyttää lastaaan muiden läsnäollessa, mutta tekee sen niin että tapa soveltuu Suomen kasvatuskulttuuriin. Vain lapsi tiedostaa, että normaalia ei ole ollut seinien sisälläkään, muut eivät luonnollisesti niin älyä ajatella. Narsisteilla ei ole yhtenäisiä toimintoja, miten he erottuvat narsisteiksi. Jokaisesta narsistiperheestä löytyy erilaisia tapahtumia, niitä yhdistää vain lasten kaltoinkohtelu. [/quote] Ja sitä ei ole aloittajan äiti millään lailla tehnyt. Sensijaan hän laiminlyö lapsensa täysin. Kyseessä kyllä vakava persoonallisuushäiriö [/quote] Mistä tiedät, mitä ap:n äiti on tehnyt? Oletko sinä ollut hänen kotonaan kärpäsenä katossa videokameran kanssa? AP.n tekstit viittaavat vahvasti, että hän on narsistin uhri. Ja ap todennäköisesti mennyt jo alustavasti vikuroilleen, kun ei ole selvyyttä saanut todelliseen ongelmaan. Ensin syy ja oireet, sitten parantuminen, sitten toimintakykyiseksi. [/quote] Täällä jokainen on narsistin uhri. Hyvin kätevää. Ei edes ole ollut mitään. Ainoan asian ap on sanonut, että äiti vaati. Ja hän huusi äidilleen. Sensijaan lapsistaan hän sanoo, ettei välitä yhtään. "vitut äitiydestä" . Mies on hänelle kuin isä. Kaikki ihmiset on häntä varten
[/quote]
Tutustu aiheeseen narsistin uhri ja mitä narsismi aiheuttaa uhrille. Ei nämä niin vaikeita asioita ole ymmärtää. Oravanpyörästä on kyse ja ketjun jatkuvuudesta, jonka voi saada poikki omilla toimintavoillaan. Se ei tapahdu viikossa, eikä vuodessa. Pitkä prosessi, mutta onnistuu kun sen ymmärtää.
Mitä kotona opetetaan, miten lasta kasvatetaan, sellaiseksi lapsi tulee. Aikuisena niitä kasvatusvirheitä aletaan pohtia, jos ja kun opitut tavat aiheuttavat ongelmia. Se, että kipeätkin asiat nostetaan pöydälle ja niitä aletaan käsittelemään, auttaa. Toinen vaihtoehto on esim. puhua puuta heinää, voida pahoin ja lääkitä itseään pillereillä sekä viinalla loppuelämänsä. Vain terapeutit voittaa, heillä on töitä.
Ketju on lukittu.
"Alkuperäinen teksti on ollut englanniksi (Characteristics of Narcissistic Mothers, kirjoittajaa ei mainittu), josta joku sen kääntänyt ruotsiksi ruotsalaiselle keskustelupalstalle, josta minä sen nappasin ja käänsin osan suomeksi."
Jaha, ei ollut kirjoittajan mutua. Oli todwlla pitkä lainaus. Pääosin sopii kyllä. Kipeän tutun oloista. Pitäis ehkä miettiä hakisiko apua nyt sitten jotenkin tuo mielessä. Se vaan, et saatan itsekin olla jknv narsistiäiti. Siksi en halua olla äiti ollenkaan. En tiedä, kykenenkö kohtaamaan sen, että VAIKKA olen kärsinyt noista ja uhri, niin olen hengittänyt ja käyttänyt ja hyväksynyt omaan itseenikin sitä, että toisille esim. saa olla ilkeä. En pysty antamaan sitä itselleni anteeksi, se ei vastaa ollenkaan kuvaa itsestäni. Kuva on hyvä. Todwllisuus pelottaa. Toisaalta äiti on saattanut värittää pelkoani "todellista minääni" kohtaan juuri noin, että olen todelliselta minältäni saastainen, ja vain tekemällä kuten hän sanoo, saastaisuus ei häiritse toisia ihmisiä. Mutta se toiminta ei ole "minää" ja se on täysin ulkokohtaista, ulkokultaista. Minulla on todella korkea itsekriittisyys ja armottomuus vikojani kohtaan. Siis niitä ei saa olla. Se on heti saastaisuutta, joten niitä ei voi olla, kun sit mun minäkuva on niin, ettei minussa saa olla vikoja.
ap