Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
tän on pakko olla provo tai sit sun pitäis ap olla lukkojen takana lepäämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaan nyt TAAS toi Eerika-kortti, kun en vaan tiedä, miten tätä muuten kysyä. Mutta uskotko sä, että jos Eerika ois saanu elää aikuiseksi, häntä olisi parantanut kuulla, millaista Sirpan elämä oli ollut? Että ei mulla enää oo tuskaa tai haavoja, koska Sirpa ei vaan voinut tai osannut muuta?
Siis on varmaan ongelmia ja on ongelmia, jotka voi jättää taakseen sillä, että tajuaa toisen olleen viallinen. Tai ehkä jokaisen ongelman voi jossain kohdassa jättää taakseen sillä tiedolla, mutta MIKÄ se kohta kulloinkin on, miten paljon pitää saada asioihin ymmärrystä, ennen kuin tuo anta apua, takuulla vaihtelee.
Joten se, että sua auttoi toi, ja monia muitakin, ei tarkoita, että se auttaisi kaikkia.
ap
Tuon Erikan tapaus nyt mielestäni on hieman erilainen. Oli huostaanotettu lapsi ja viranomaisten toiminta epäonnistui. Oliko sinun ap tilanne lähellä huostaanottoa? Jos isäsi tiesi, että äitisi oli kelvoton kasvattaja, miksei hän tehnyt mitään? Kai isäsi oli nähnyt äitisi persoonallisuushäiriön, kun oli kuitenkin hänen kanssaan naimisissa?
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 06:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:39"] [quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:28"]Narsistiäiti alapeukuttanut muutaman sivullisen, huomattu kyllä. : ) [/quote] Ap taitaa täällä olla eniten lapsiaan vahingoittava Narsisiäiti taas kaikki erimieltä olevat... [/quote] Voisitko nyt kertoa, mitä olet ketjun perusteella nähnyt perusteluineen, miten mä vahingoitan lapsia? Olisi kiva, jos tuollaiset väitteet perusteltaisiin. ap [/quote] Sinä olet sanonut, että vitut äitiydestä. Et huolehdi lapsistasi. Mies tekee kaiken. Jos joku huomioi lapsesi, haluat huomion itseesi. Et rakasta lapsiasi. Kaikki huomio on kiinnitettävä sinuun. Et ole äiti lainkaan. Voiko olla vahingollisempaa lapselle?
[/quote]
Sä kyllä teet liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Esim. jos joku huomioi lapsen, haluan huomion itseeni on aivan naurettava väite. Rakastan kyllä lapsiani, en ole sanonut, ettenkö rakastaisi. Mä käyn töissä, mies ei siis "tee kaikkea". Olen kotona nykyään melkein aina kun en ole töissä, eli huomioin kyllä lapsia. En ole varmasti loistoäiti, mutta en ainakaan esitä olevani, kuten vähän pelkään monien mieluummin tekevän, kuin näkevän että ei se nyt lapsen kannalta se oma käytös esimerkiksi niin kivaa ole.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:07"]
Mutta sehän on ihan eri asia, jos he eivät ole vahingoittaneet sinun elämääsi ja pääsit yli. Eihän siinä sitten samaa mitä minä olen kokenut ollutkaan, koska selkeästikään ei ole syntynyt mitään ahaa-elämystä, kuten myös joillain narsismin uhreina täällä olleilta. He eivät ainakaan tule syyttelemään samaa kokemeita muita. Sinä vähän kaivelet, että jos se vika olisikin minussa käytökseeni. Totta kai vastaan käytöksestäni, mutta mistä se johtuu on toinen ja erillinen asia.
Minusta sä luulet nyt vähän liikoja itsestäsi töissä psykiatrian poliklinikalla. Mä uskon, ettet tiedä vielä puoliakaan, jos sulle on asiakas kertoo, että syyttää vanhempaansa.
ap
Omat vaikeudet oli meidänkin perheessä ja kasvuolosuhteet eivät olleet mitenkään hyvät. Oli sairautta, alkoholismia, häpeää ja köyhyyttä, aivan riittävästi vaikeuksia, että tiedän mistä puhun.
Jos tarkoitat ahaa-elämyksenä sitä, että NAPS, nyt tiedän, mistä vaikeuteni johtuu, sitä minulla ei todellakaan ole. Ja harvoin löytyykään yhtä ainoaa asiaa. Tietysti sinun ap kohdalla esim vanhempiesi ero, kun olit 2,5 v on ollut rankka paikka sinulle. Tietysti myös joku muu aivan yksittäinenkin traumatisoiva kokemus voi jättää pahat jäljet.
No työntekijä on aina sen varassa, mitä asiakas kertoo, pimentoon jää paljon asioita, mutta sen varassa toimitaan, mitä tiedetään. Enkä todellakaan luule liikoja itsestäni, mutta olen ammattilainen ja usein työryhmänäkin olemme ymmällä ihmisten vaikeuksien edessä. Joidenkin ihmisten on vaikea ottaa apua vastaan ja usein ko ihmiset epäilevät työntekijän osaamattomuutta ja näinhän sinäkin ap teet.
[/quote]
Suositelkaa asiakkaille av-palstaa ja lukekaa hoitsut itsekin. Täältä löytyy. Ei maksa mitään.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 06:57"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:45"][quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 21:39"] [quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:28"]Narsistiäiti alapeukuttanut muutaman sivullisen, huomattu kyllä. : ) [/quote] Ap taitaa täällä olla eniten lapsiaan vahingoittava Narsisiäiti taas kaikki erimieltä olevat... [/quote] Voisitko nyt kertoa, mitä olet ketjun perusteella nähnyt perusteluineen, miten mä vahingoitan lapsia? Olisi kiva, jos tuollaiset väitteet perusteltaisiin. ap [/quote] Sinä olet sanonut, että vitut äitiydestä. Et huolehdi lapsistasi. Mies tekee kaiken. Jos joku huomioi lapsesi, haluat huomion itseesi. Et rakasta lapsiasi. Kaikki huomio on kiinnitettävä sinuun. Et ole äiti lainkaan. Voiko olla vahingollisempaa lapselle?
[/quote] Lapsesi ei näe katkeruutesi ja vihasi takia koskaan sitä hyväksyvää ja rakastavaa katsetta, mikä on tasapainoisen kehityksen edellytys. Siirrät sen saman puutteen suoraan lapsillesi. Voi se tuntua lapsista myöhemmin kummalta, että kuka se nainen oli, joka meillä asui ja joka ei osallistunut perheen asioihin millään tavalla. Isä teki kaikki hommat kotona. Millaisen mallin annatkaan lapsillesi?
[/quote]
Mitä ihmettä??? Mitä mä just luin? Mistä olet tämän keksinyt päähäsi? Siitä, että haukun teitä? Totta kai katson heihin rakastavasti, vai saako niin tehdä vain puleerattuaan ensin keittiön? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aphan on kuin uhmaikäinen kakara. Erittäin lapselllinenja itsekäs. Suosittelen todella sitä lääkärikäyntiä, et kuulosta ihan terveeltä.
Kyllä muillekin ihmisille tapahtuu vaikeita asioita tai ollut vaikea lapsuus. Jos näitä asioita ei pysty voittamaan, niin ei silloin hankita lapsia kärsimään rinnalle. Olet lapsen maailmaan saattanut, niin hänen takiaan sinun tulee tehdä asioita vaikka olisi kuinka poissa omalta mukavuusalueelta.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:32"]
Ap, niinkuin tällä palstallakin, opettele kulkemaan ilkeiden ihmisten ohi, huomiota kiinnittämättä. Huomaatko, miten tartut lähes jokaisen sanomisiin. Niinkuin tartut äitisikin kaikkiin sanomisiin elämässäsi. Ole itse viisaampi ja fiksumpi, älä mene kaikkeen mukaan.
[/quote]
Mitenköhän senkin oppis. Siis ettei edes huomiota kiinnitä. Aivan varmasti kiinnitän. Sit tulee vain paha mieli, kun se sanominen on "väärin". Että mitä se nyt tommosta minusta sanoi? Miksei mitään hyvää? Mähän oon kiva tai ainakin toivoisin olevani ihmisten mielestä kiva. Miks en mä voi olla? Jne.
ap
[/quote]
Mä luovutan. En ymmärrä, mitä haet, miksi haet ja mihin pyrit. Jos negaat kaikkea ja kaikkia vastaaan, elämä on vaikeata, kuin murkkuikäisillä. Rakkautta ja haleja lapsillesi. Sinulle toivon, että alat ottamaan vastuuta itsestäsi, aikuisena, puolisona ja äitinä.
[/quote]
Ai rakkautta ja haleja lapsilleni, muttei mulle? En mä mitään tietty tarviikaan, mutta kyllä mun lapset mua onnellisempia on ja sit haluat antaa niille. No, kuinka vaan. Eli olit ensin positiivinen ja halusit aittaa ja nyt just sit et. Noniin, ei yllätä.
ap
[/quote]
Huomatkaa minut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä se on muilta pois, kun joku kertoo häntä äidin kohdelleen kaltoin?
Eikö niin saa kertoa?Kaikesta tabusta tulee vaieta. Et saa tuntea omanarvontuntoa.Pitää hyväksyä kaikki äidiltä, mitä ei voisi hyväksyä ulkopuoliselta.
Äiti saa siis suojaamattomuuden lapselta oli käytös mitä vain. Just just.
Tuolla logiikalla minä äitinä saan jatkaa kaiken oman äitini tekemän paskan.Ei ymmärrä.
Miksi ei voi hyväksyä toisen kertomia asioita?Onko ne niin vaikea ymmärtää?Liian pahoja?Siis kuvittelemmeko me kaltoinkohdellut lapset kaiken?
Hmm, mistähän siis nämäm traumat johtuvat?
Harvoin aikuinen lapsi tuntee vihaa äitiään kohtaan, jos äiti on hoitanut velvollisuutensa.
Lapset todellakin ovat ylilojaaleja äideilleen.
Aikuisen lapsen viha on jo sinällään vastaus.
Ap:lle sanon vain, luota tunteisiisi. Kukaan anonyymi huutelija tuomitsija ei voi tuntemuksiasi tyhjäksi huutaa.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:44"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 13:41"]
Vaikka sinulla ja äidillä olisi ollut ongelmia, äitisi on myös lapsesi isoäiti. Jos olet perinyt paljon rahaa, hanki siivooja tai maksa jollekin muulle, että tulee avuksi järjestelemään. Et voita mitään vihaamalla äitiäsi ikuisesti. Minä kirjoitin, että sinun kannattaisi siivota lasten vuoksi ja kirjoitin sen siksi, että ymmärtäisit, että äitisi ei ollut täydellinen äiti, etkä sinäkään. Harva on. Viisain on kuitenkin se, joka pyrkii sopuun.
[/quote]
Kuule, kun mä en kuvittelekaan olevani täydellinen äiti. Mua paskempaa ei ehkä olekaan. Miten se tähän liittyy? Oli mullakin paska äiti, oon elossa. So what? Ei tää ollut äitiysketju, vaan miten toimin, kun äitini kuvittelee, että tuosta tulee jotain. En suoraan sanottuna jaksa nyt panostaa äitiyteen, vitut mä äitiydestä!
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 16:55"]
Ihmetyttää, miten narsistinen äti -ongelmaan osittain täällä on suhtauduttu (tietyt äidit?) niin että siitä ei saisi puhua, sitä ei saisi ilmaista, se pitäisi lakaista maton alle eikä saisi puhua ongelmasta ongelman nimellä.: ) Ovatko ne niitä äitejä, kuten omanikin, jotka siinä vaiheessa toivovat lastaan kuolemaa kohti, kun lapsi avaa suunsa aikuisena haluten selvittää ongelmia, niistä puhuen, ei vain hiljaa kärsien? Niitä äitejä, jotka haukkuvat lapsen heikoiksi, hulluiksi jne.? Vaikka todellisuudessa sellainen äiti on heikko, hullu joka empatiakyvyttömyydessään ja teoissaan on aiheuttanut lapselle traumoja. Eikö niidenkin äitien olisi aika oppia puhumaan ja avautumaan omista virheistään ja etsimään keinoja kohti parempaa äitiyttä, miettiä miksi ovat sellaisia, miten muuttua, mikä avuksi. Päämääränä miten rakentaa uusi, ensimmäinen aito suhde äidin ja lapsen välillä.
Jos olisi tässä ketjussa kyse jostain muusta, kuin äidin / vanhempien ongelmista heijastuen tyttären elämään, näin totaalisen havainnollistettuna, millaiseksi lapsi tulee, äitiyteen asti, olisi eri ääni kellossa.
Monelle heräämisen paikka.
[/quote]
Puhut täyttä asiaa. Minä avasin aikuisiällä suuni. En äidilleni. Terapiassa. Se kesti kerätä ensin luottamus auttavaan ihmiseen ja sitten pala palalta alkaa avata kerää.
Syyllisyys oli valtava, tietysti ilman syytä. Se syyllisyys on taidokkaasti istutettu lapseen jo pienenä.
Äitini taisi ymmärtää siitä, että peli oli menetetty, kun itkin. Minusta leimattiin siis hullu.
Sanonpa vain, että ne hulluimmat juoksee vapaana, eivätkä myönnä mitään.
Hoidossa huomasin itsekin, että olin aiemmin käyttäytynyt epänormaalisti, siis pakottanut itseni tuntemaan vain tiettyjä tunteita. Pakottanut itseni uskomaan kaiken olevan ok. Se on vähän kuin ruusunpunaiset lasit viimein vastahakoisesti otettaisiin pois.
Olin muiden jatke, en mitään omaa.Lasten myötä aloin arvostamaan itseäni, pikkuhiljaa.
Narsistiäiti ulottaa lonkeronsa koko perheeseen, niin että harvemmin sitä jää uhrina kyselemään ja purkamaan omaa ahdistustaan. Se on jo niin nähty, kuinka tuo peli toimii.
Siinä voi samalla menettää sisaret samalla sekä muun suvun, jos narsistille uskallat osoittaa punaista vaatetta, vaikka vain hakeutumalla hoitoon.Eihän kukaan saa tietää.Hoitoon hakeutuja on hullu.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:41"]
Säälin sun lasta kun joutuu paskan seassa asumaan. Kerro osoittees niin saadaan lasu paikalle ja lapsi terveeseen elinympäristöön. Saat asua iha keskenäs siellä läävässä
[/quote]
Aleksi 52
No ei vaiskaa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksu kirje tuo äitisi kirje. Täyttä asiaa
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:39"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:09"][quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 17:04"]
"No EI OLE yrittänyt saada minua hoitoon vaan kun aikoinaan nuorena menin terapiaan hänen takiaan niin nauroi, pilkkasi ja väheksyi sitä ja sanoi, että ei minua mikään vaivaa. Nyttemmin kun mieskin alkoi sanoa, ettei minulta ainakaan vaikeuksia puutu (ja viittasi lapsuuteeni että juuret siellä) niin on alkanut sitten ehdotella että menisin lääkäriin. Mensisi itse, saatanan vittu :) ap"
Kyllähän sinun kannattaisi hakeutua lääkärin juttusille, jos koet, ettet jaksa edes siivota, vaikka kummitätisi vierailu on vasta loppukesästä ja kerrot vielä, että sinulla on lapsia ja nyt eletään vasta alkukesää.
Jo ihan lapsesi vuoksi, sillä lapsiperheissä on ihan pakko siivota säännöllisesti, muuten koti on kaaoksessa, eikä se ole myöskään paras mahdollinen kasvunalusta lapselle. Enkä tällä tarkoita, että kodin pitäisi olla tiptop-kunnossa, vaan koti voi olla kuin "lähtevä laiva" ja sotkuinen, mutta ei likainen. Roskat on vietä pois, pyykit pestävä säännöllisesti, samoin kodin pinnat jne.
Ettet vain ole vielä riippuvainen äidistäsi ja koska hänen mielipide tuntuu olevan sinulle tärkeä. Aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa olevan puheväleissä isovanhempien kanssa, sillä lapsella on oikeus myös isovanhemmuuteen, jota vanhempien tehtävä on tukea ja käyttäydyttävä sen mukaisesti.
[/quote]
No mitä se lääkäri sille voi, etten mä jaksa siivota? Ihan turha sinne on mennä sanomaan, ettei jaksa ns. elää. Käyn mä töissä. Mä jaksan nykyään paremmin kuin vuosiin käydä töissä. Tuskin mä siksi apua saan, että henkiset ongelmat aiheuttavat vastenmielisyyden siivota. Se liittyy siihen, etten halua auttaa ketään. Mitä lääkäri sille voi? Ei ole taikakeinoa, joka saisi mut haluamaan olla avuksi kotona. En tosiaan halunnut olla sitä äidillenikään, koska hän suhtautui minuun niin alentuvasti ja syytti minua aina, ja olen päättänyt joskus, että kenenkään piika en ole. Se on pahentunut kai nyt näiden mun muiden ongelmien vuoksi. Onhan jotkut tosiaan masennuksen takia sairaalassakin, ei he siivoa kotona, miksi minunkaan pitäisi? Voisin myös muuttaa pois kotoa, ei täällä silloinkaan kukaan siivoaisi tämän enempää. Mua oikeasti huvittaa kun haluatte saada mut siivoamaan. Ihan kuin kaikki olis sitten hyvin. En mä edes kykene siivoamaan, siitä ei vain tule mitään.
Isossa stressissä ihmiseltä katoaa sen tyyppinen aloitekyky, saattaa jopa esiintyä adhd-piirteitä stressin aikana. Mulla on nyt silleen. Pidän tärkeämpänä sitä, että olen iloinen sen mitä pystyn ja jos mä koittaisin pitää yllä järjestystä, en olisi. Ei sille vain voi mitään. Lekuri voi toki yrittää, mitta ennemmin veikkaan, että se nauraa mut pihalle :)
ap
[/quote]
Paljonko sinulla on ikää? Minkä ikäisiä lapsesi ovat?
[/quote]
Samaa mietin minäkin. Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:46"]
Ap, älä vastaa kaikille koska sitä taistelua et voi voittaa. Tulevaisuudessa taistelujesi valitseminen on tärkeimpiä opeteltavia asioita. Kimpussasi on nyt siivoushullujen hyeenalauma, jotka eivät koskaan ole kuulleetkaan, että puolet perheistä tulee ihan hyvin toimeen, vaikka siellä toinen vanhemmista hautoo munakarvoja sohvalla ja sotkee päivässä enemmän kuin siivoaa vuodessa. Kun hyökkäät, nämä supermartat provosoituvat, ja koska eivät ole tolkussaan vaan puolustamassa omaa uskontoaan, jos olet oikeassa hyökkäyksessäsi, se on heistä vielä loukkaavampaa.
Pitää muistaa, että moni nainen tässä maassa ripustaa oman arvionsa etäisyydestään mielisairaalan ovista ja huostaanottopäätöksestä siihen, miten hyvin hän pärjää siinä kilpailussa, jossa joka duunarilla pitää olla oma säihkyvä porvarislinna, jossa ei ole ulkoista eikä edes sisäistä palveluskuntaa, muita kuin hän itse. Heille sinä olet kerettiläisten kuningatar.
[/quote]
Sille pahasti näyttää. Vaikeaa on juuri se, että ihmisten taso on mitä on. Siis omanikin on alhaalla, mutta tuntuu välillä, että onko ne muut sen ylempänä, auttaakseen? Koska jos oikeasti olisi, niin ois kapasiteettia AUTTAA.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:52"]
Fiksu kirje tuo äitisi kirje. Täyttä asiaa
[/quote]
Pelkkää moitetta. Hän ei kannusta mua vaikka puhuukin asiaa. Et sä saa lasta kasvatettua pelkällä asialla, se pitää tarjoilla ymmärrettävässä muodossa. Juuri siihen ei äitini kyennyt. Nyt on liian myöhäistä, en enää saa tuosta asiasta mitään irti. Pitäis myös osoittaa, että välittää ja rakastaa, eikä vain vaadi. Kun hän ei sitä tee, niin en kyllä pysty auttamaan että hänellä ois parempi mieli. Hän ei siis mun takia pyydä mua ssiivoamaan vaan kaikkien muiden. Itsensä ja lasteni. Mä jään aina välistä. Ei se niinkään voi mennä.
ap
Jaaaa. Siis tänään av mammojen pitäs lähtee tän onnettoman kämppää siivoamaan. Eilen olis pitäny yhelle taikoa ruokaa. S.atanan kädettömiä olette. Muten ylipäätään pysytte hengissä? Kai joku syöttääkin teidät.
Ap on sekaisin kuin seinäkello.
Kiukuttelee kuin 5 v. Onhan sulla oikeasti oikeus tavata sinun sukulaisia ilman äitisi läsnäoloa. Et voi tietää mitä kaikkea sinusta on puhuttu sukulaisille jo nyt ja puhuja voi olla joku muukin kuin äitisi.
Et kestä äitisi sanomia totuuksia kodin hoitamattomuudesta. Ota nyt helvetti itseäsi niskasta kiinni jo ihan lapsesi/lastesi takia. Elät menneisyydessä ja kiukkuat äidille vaikka pitäisi elää tässä hetkessä ja kasvattaa lapsia. Jos sulla on vähänkään järkeä jäljellä sovi äitisi kanssa ja pyydä anteeksi käyttäytymistäsi.
Miehesi on vellihousu kun suostuu juoksupojaksi äitisi ja sinun välillä. Aikuistu hyvän tähden sentään ja hoida omat asiasi.
Viihdytkö sinä siellä paskaläävässä, viihtyykö lapset, entäpä mies. Tuskin kukaan.
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 10:41"]
Höpö höpö. Olet tota yksinäistä onnettomuuttasi toistanut ihan alusta saakka. Ja alusta saakka se on ollut äitisi vastuulla sinun mielestäsi. Parasta olisi koittaa mennä eteenpäin. Ehkä ratkaisukeskeinen terapia voisi sopia sinulle. Sen avulla ainakin lapsesi voisivat säästyä olemasta noin kauaa onneton
[/quote]
Ei kyllä se on ihan niin, että tunnistin olevani onneton ihan eilen. Huomasin äsken vasta mm. että nro 662 kirjoittaa: "En tiedä, mitä itse tunnet, kun et kerro tuon enempää." Luulin, että olen kertonut paljonkin tunteistani. Mutta hänestä olin simpukka(?). Se jos olen, johtuu siitä, etten tiedä omista tunteistani sen enempää mitä tässä esille tulee. Mikään(?) ei kai estäisi niistä vuodattamasta, onhan tämä jo melkoista vuodatusta ollut.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 10:41"]
Höpö höpö. Olet tota yksinäistä onnettomuuttasi toistanut ihan alusta saakka. Ja alusta saakka se on ollut äitisi vastuulla sinun mielestäsi. Parasta olisi koittaa mennä eteenpäin. Ehkä ratkaisukeskeinen terapia voisi sopia sinulle. Sen avulla ainakin lapsesi voisivat säästyä olemasta noin kauaa onneton
[/quote]
Muutenkin olisi kiinnostavaa kuulla, millä lailla se, että ihminen on onneton, on hänen omaa syytään?
ap
Ketju on lukittu.
Mutta sehän on ihan eri asia, jos he eivät ole vahingoittaneet sinun elämääsi ja pääsit yli. Eihän siinä sitten samaa mitä minä olen kokenut ollutkaan, koska selkeästikään ei ole syntynyt mitään ahaa-elämystä, kuten myös joillain narsismin uhreina täällä olleilta. He eivät ainakaan tule syyttelemään samaa kokemeita muita. Sinä vähän kaivelet, että jos se vika olisikin minussa käytökseeni. Totta kai vastaan käytöksestäni, mutta mistä se johtuu on toinen ja erillinen asia.
Minusta sä luulet nyt vähän liikoja itsestäsi töissä psykiatrian poliklinikalla. Mä uskon, ettet tiedä vielä puoliakaan, jos sulle on asiakas kertoo, että syyttää vanhempaansa.
ap
Omat vaikeudet oli meidänkin perheessä ja kasvuolosuhteet eivät olleet mitenkään hyvät. Oli sairautta, alkoholismia, häpeää ja köyhyyttä, aivan riittävästi vaikeuksia, että tiedän mistä puhun.
Jos tarkoitat ahaa-elämyksenä sitä, että NAPS, nyt tiedän, mistä vaikeuteni johtuu, sitä minulla ei todellakaan ole. Ja harvoin löytyykään yhtä ainoaa asiaa. Tietysti sinun ap kohdalla esim vanhempiesi ero, kun olit 2,5 v on ollut rankka paikka sinulle. Tietysti myös joku muu aivan yksittäinenkin traumatisoiva kokemus voi jättää pahat jäljet.
No työntekijä on aina sen varassa, mitä asiakas kertoo, pimentoon jää paljon asioita, mutta sen varassa toimitaan, mitä tiedetään. Enkä todellakaan luule liikoja itsestäni, mutta olen ammattilainen ja usein työryhmänäkin olemme ymmällä ihmisten vaikeuksien edessä. Joidenkin ihmisten on vaikea ottaa apua vastaan ja usein ko ihmiset epäilevät työntekijän osaamattomuutta ja näinhän sinäkin ap teet.