Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Ap luitko vasstausta 385? Suosittelen todella sinulle narsistien uhrien tukiryhmää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vieläkään kertonut minkä ikäisiä lapsesi ovat. Toivon todella, etteivät ole enää pikkulapsia. Äitinsä kun on taantunut sellaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:46"]
Ap luitko vasstausta 385? Suosittelen todella sinulle narsistien uhrien tukiryhmää!!!
[/quote]
Okei ehdit just vastata :) Voimia sinulle ap!!
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:16"]
Ap on sekaisin kuin seinäkello.
Kiukuttelee kuin 5 v. Onhan sulla oikeasti oikeus tavata sinun sukulaisia ilman äitisi läsnäoloa. Et voi tietää mitä kaikkea sinusta on puhuttu sukulaisille jo nyt ja puhuja voi olla joku muukin kuin äitisi.
Et kestä äitisi sanomia totuuksia kodin hoitamattomuudesta. Ota nyt helvetti itseäsi niskasta kiinni jo ihan lapsesi/lastesi takia. Elät menneisyydessä ja kiukkuat äidille vaikka pitäisi elää tässä hetkessä ja kasvattaa lapsia. Jos sulla on vähänkään järkeä jäljellä sovi äitisi kanssa ja pyydä anteeksi käyttäytymistäsi.
Miehesi on vellihousu kun suostuu juoksupojaksi äitisi ja sinun välillä. Aikuistu hyvän tähden sentään ja hoida omat asiasi.
Viihdytkö sinä siellä paskaläävässä, viihtyykö lapset, entäpä mies. Tuskin kukaan.
[/quote]
Mieheni ei ole vellihousu, vaan hän on alkanut auttaa mua panemaan äitini ruotuun. Hän sallii mulle sen, etten mä tee mitään. Ei niin, että pakotan hänet kestämään mua. Ainoa ehto tälle sallimiselle on, kuten aiemmin kirjoitin, etten moiti sitä, mitä hän nyt tekee, kun mä en tee mitään. Koska silloinhan mä moitin häntä, kun itsekin siivosin. Ja se oli väärin miestäni kohtaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 18:20"]
Yksi äitini sähköposteista:
"Tottakai onnellinen ja iloinen (nimi tässä), joka ei siivoaisi kotiaan eikä välittäisi hoitaa kaunista puutarhaansa olisi (nimi):lle iloinen asia. Eri asia on ketä sellainen (nimi) kiinnostaisi. Lasten naapureita tai opettajiako? Olisivatko lapset siitä iloisia aikuisina, jos eivät olisi kotoaan edes oppineet siivoamaan jälkiään ja huolehtimaan asioista, jotka tulevat eteen elämässä. Mitä luulet ystäviesi ja naapurien ajattelevan likaisesta ja sotkuisesta pihasta ja kodista. Tai lasten ystävien ja heidän vanhempiensa? Älä luule, että sinä voit jättää kodistasi huolehtimatta ilman, että siitä olisi mitään seuraamuksia. Kasva jo aikuiseksi ja ymmärrä miten se vaikuttaa lasten elämään mitä valintoja teet.
Ymmärrä, että ihmiset eivät ehkä välitä tavata sellaisia ihmisiä, jotka pitävät kodin siisteyttä vain sellaisena pikkuasiana, josta ei tarvitse välittää. On typerää ja itsekästä ajatella niin. Lasten tulee voida tavata ystäviä ja niiden vanhempia nähdäkseen muutakin vain omat nurkkansa ja oppiakseen tulemaan toimeen muiden kanssa. Ystäväpiirin ylläpitäminen on heidän vuokseen tärkeää. Milloin olet viimeksi kutsunut ystäviä käymään kylässä? Ymmärrä se, että se kuuluu myös vanhempana olemiseen.
Mihin sinä käytät aikasi?
Opettavaisin terveisin,
Äiti"
Kohta tuon jälkeen tapahtui se, että päätin, että tämä ihminen ei enää minua "auta" eikä ojenna. Tuosta kirjeestä ei ollut minulle MITÄÄN APUA. Samaa olen kuullut lapsesta asti. Mutta se, ettei äidistä edes se ole hyvä asia, että mä olisin iloinen, jos en siivoa, vaan hän kehtaakin sanoa, että mä en kiinnosta ketään, kertoi mulle, että eipä kannata olla tekemisissä. Varmasti tarvitsen apua, mutta omalta äidiltä sitä ei saa. Onko tuossa kirjeessä yhtään kannustusta? Mä näen pelkkää moitetta.
ap
[/quote]
Äitisi puhuu TÄYTTÄ ASIAA. Tässä taitaa olla niin, että ongelma tosiaan on sinussa eikä äidissäsi. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että ei ole häävi olla lapsi jos vanhemmat viis veisaa siivouksesta. Ei voi kutsua kotiin kavereita, koska aina saa hävetä sitä likaisuutta. Sulle nauretaan päin naamaa ja kerrotaan kuinka kotisi ja pihasi on kaatopaikka. Epäillään sulla olevan kirppuja ym. Kaikki tämä vain siksi että vanhemmat on joko laiskoja tai niillä viiraa päässä. Tai sitten vähän molempia, kuten omillani oli. Lisäksi ne ei tosiaan halua saada neuvoja muilta ja senkin takia jättävät esim. sen pihan siivoamatta. Vähän kuin kostoksi niille neuvojille.
Omilleni ei tuollaista tee ikinä, ei meilläkään aina kaikki ole tiptop, mutta ei koskaan niin likaista etteikö kavereita vois päästää tänne. Samoin piha on suht kondiksessa aina. Eihän se siivous herkkua ole laiskalle, mutta tehtävä se silti on. Edes niiden lasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:35"]
Tuntuu, että nämä ovat näitä asoita, jotka vain narsistisen äidin lapset ymmärtävät. Karseata suhtautumista joillakin tällä palstalla, paukutetaan vain että olet huono äiti, ota itseäsi niskasta kiinni ja siivoa, siivoa. Ihan kuin täällä olisi ap:n äidin kopiota liikenteessä, veistä kääntävät haavassa.
[/quote]
Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut. Noi siivoamiseen takertujat ei tajua, että se on nyt ap:n ainoa keino "vastustaa" äitiä ja äidin kontrollia - jos se on nyt ainoa keino niin sitä pitää käyttää. Kun ap irrottautuu äidistään siivoaminenkin alkaa sujua.
[/quote]
Kiitos, jotain tällaista odotin ihmisten sanovan. Mutta onhan se selvää, että jos ei tunnista tai ole tavannut hankalaa äitiä, niin syyttää uhria. En mä syyttäjistä välitä. Kukaan ei voisi sanoa mulle mitään niin pahaa, mitä äitini on jo opettanut minusta itsestäni ajattelemaan. Sinänsä vain huvittavaa seurata, miten pahasti voidaan surullista ja vaikeuksissa olevaa ihmistä lyödä. Siis huvittavaa silleen, että nämä ihmiset antavat mulle hyviä elämänohjeita. Joopati joo.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:24"]
Ei tässä nyt auta kehottaa aikuistumaan, kun ap on selvästi vähintään keskivaikeasti masentunut (pystyy käymään töissä, joten ehkä siksi masennus ei ole vielä vakava tai psykoottinen) ja traumatisoitunut. Monen masentuneen tavoin hänkään ei usko, että kukaan tai mikään hoitotaho voisi auttaa. Masentuneet myös taantuvat, joten siksi nämä kaikki lapsellisilta kuulostavat puheet. Ap kertoo käyneensä terapiassa ja kertoo myös, että jotain on tapahtunut äskettäin, mikä on vienyt viimeisenkin tunteen elämänhallinnasta ja siksi tilanne on kriisiytynyt. Masentunut mieli etsii kovasti syytä pahaan ja kaoottiseen oloon. Osa masentuneista syyttää itseään, osa läheisiään. Itsekään en vakavasti masentuneena halunnut hoitoa, mutta onneksi lääkärini tajusi tilanteen vakavuuden ja kirjoitti M1:n. Olen siitä todella kiitollinen.
[/quote]
Kiitos sinullekin. En vain tiedä, mistä saisin apua. Joku psykiatrisen sh:n kanssa juttelu ei auta. Psykoterapia kuulosta ihan tyhmältä, kävin siellä 27-33 -vuotiaana ja kokeilin nyt keväällä, mutta ensinnäkin hinta oli liikaa, samoin käyntitiheydestä tuli ongelma. 2 x viikossa vie sikana voimia ja 2 x kk ei etene. En halua selostaa terapeuteille minusta, vaan että he kertovat mulle, mitä tehdä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:46"]
Ap luitko vasstausta 385? Suosittelen todella sinulle narsistien uhrien tukiryhmää!!!
[/quote]
No miten sinne pääsee? Jotenkin must tuntuu, ettei mun äiti oo narsisiti? Mitkä piirteet kertoo, et ois? On hän jollain tavalla lämminkin, mut sit on kyll vaan se yks täysin sokea ja kylmä kohta, mutta on hänessä lämpöäkin. Se ei vain riitä mulle eikä ole riittänyt. En halua mennä tukiryhmään ja huomata, että muilla on ollut OIKEASTI KAUHEAT narsistit ja mä vaan luulen siellä, et mun oli... Tosin kai ne tarkistaa ennen ryhmän alkua, että olisin sellaisten ongelmien kanssa just tekemisissä? Missä vitussa niitä ryhmiä on? Inhottaa, kun meiltä on aika pitkä (50 tai 25 km) lähimpään kaupunkiin, ja noista toi 50km on isompaan. Eli todennäköisempään.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:24"]
Ei tässä nyt auta kehottaa aikuistumaan, kun ap on selvästi vähintään keskivaikeasti masentunut (pystyy käymään töissä, joten ehkä siksi masennus ei ole vielä vakava tai psykoottinen) ja traumatisoitunut. Monen masentuneen tavoin hänkään ei usko, että kukaan tai mikään hoitotaho voisi auttaa. Masentuneet myös taantuvat, joten siksi nämä kaikki lapsellisilta kuulostavat puheet. Ap kertoo käyneensä terapiassa ja kertoo myös, että jotain on tapahtunut äskettäin, mikä on vienyt viimeisenkin tunteen elämänhallinnasta ja siksi tilanne on kriisiytynyt. Masentunut mieli etsii kovasti syytä pahaan ja kaoottiseen oloon. Osa masentuneista syyttää itseään, osa läheisiään. Itsekään en vakavasti masentuneena halunnut hoitoa, mutta onneksi lääkärini tajusi tilanteen vakavuuden ja kirjoitti M1:n. Olen siitä todella kiitollinen.
[/quote]
Kiitos sinullekin. En vain tiedä, mistä saisin apua. Joku psykiatrisen sh:n kanssa juttelu ei auta. Psykoterapia kuulosta ihan tyhmältä, kävin siellä 27-33 -vuotiaana ja kokeilin nyt keväällä, mutta ensinnäkin hinta oli liikaa, samoin käyntitiheydestä tuli ongelma. 2 x viikossa vie sikana voimia ja 2 x kk ei etene. En halua selostaa terapeuteille minusta, vaan että he kertovat mulle, mitä tehdä.
ap
[/quote]
Mulle tuli mieleen joku ihan muu terapiamenetelmä kun toi klassinen puhumisterapia. Esim psykodraamassa on mahdollisuus ryhmälle tehdä näkyväksi sinun kokemustasi, mikä olisi tärkeää. Että sinut otetaan todesta ja että ihmiset tukee sua. Jos et asu ihan metsässä ninn tuollainen ryhmä saattaisi löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:46"]
Et ole vieläkään kertonut minkä ikäisiä lapsesi ovat. Toivon todella, etteivät ole enää pikkulapsia. Äitinsä kun on taantunut sellaiseksi.
[/quote]
No minkäikäisiä, jos meillä on käyny eskarintäti? Toinen on vanhempi sit, ei nuorempi.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:46"]
Et ole vieläkään kertonut minkä ikäisiä lapsesi ovat. Toivon todella, etteivät ole enää pikkulapsia. Äitinsä kun on taantunut sellaiseksi.
[/quote]
No minkäikäisiä, jos meillä on käyny eskarintäti? Toinen on vanhempi sit, ei nuorempi.
ap
[/quote]
Anteeksi ärtymys, mutta älkää kyselkö mitään tunnistetietoja, enpä nyt halua, että mua tästä tunnistetaan. Vaikka kysyisittekin ne muussa mielessä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita tästä, lue tämä läpi millainen on narsistinen äiti. Jos kolahtaa, niin tiedät mitä lähteä työstämään. Jos ei kolahda, niin onpahan sitten tämä alue suljettu pois:
http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:24"]
Ei tässä nyt auta kehottaa aikuistumaan, kun ap on selvästi vähintään keskivaikeasti masentunut (pystyy käymään töissä, joten ehkä siksi masennus ei ole vielä vakava tai psykoottinen) ja traumatisoitunut. Monen masentuneen tavoin hänkään ei usko, että kukaan tai mikään hoitotaho voisi auttaa. Masentuneet myös taantuvat, joten siksi nämä kaikki lapsellisilta kuulostavat puheet. Ap kertoo käyneensä terapiassa ja kertoo myös, että jotain on tapahtunut äskettäin, mikä on vienyt viimeisenkin tunteen elämänhallinnasta ja siksi tilanne on kriisiytynyt. Masentunut mieli etsii kovasti syytä pahaan ja kaoottiseen oloon. Osa masentuneista syyttää itseään, osa läheisiään. Itsekään en vakavasti masentuneena halunnut hoitoa, mutta onneksi lääkärini tajusi tilanteen vakavuuden ja kirjoitti M1:n. Olen siitä todella kiitollinen.
[/quote]
Kiitos sinullekin. En vain tiedä, mistä saisin apua. Joku psykiatrisen sh:n kanssa juttelu ei auta. Psykoterapia kuulosta ihan tyhmältä, kävin siellä 27-33 -vuotiaana ja kokeilin nyt keväällä, mutta ensinnäkin hinta oli liikaa, samoin käyntitiheydestä tuli ongelma. 2 x viikossa vie sikana voimia ja 2 x kk ei etene. En halua selostaa terapeuteille minusta, vaan että he kertovat mulle, mitä tehdä.
ap
[/quote]
Mulle tuli mieleen joku ihan muu terapiamenetelmä kun toi klassinen puhumisterapia. Esim psykodraamassa on mahdollisuus ryhmälle tehdä näkyväksi sinun kokemustasi, mikä olisi tärkeää. Että sinut otetaan todesta ja että ihmiset tukee sua. Jos et asu ihan metsässä ninn tuollainen ryhmä saattaisi löytyä.
[/quote]
Been there once, oli kyllä hyvä. Mietinki silloin, et tää pitäis kokea joskus uudelleen. Mut en tiedä, uskallanko.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sä ap ajatellut sitä, kun äitisi kuolee? Sehän voi olla vaikka piankin? Mitenkä sitten menet eteenpäin?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:06"]
Aloita tästä, lue tämä läpi millainen on narsistinen äiti. Jos kolahtaa, niin tiedät mitä lähteä työstämään. Jos ei kolahda, niin onpahan sitten tämä alue suljettu pois:
http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/
[/quote]
Luin aloituksen, kolahti kyllä, juuri noin. Jatkavaa kappaletta en uskaltanut lukea. Vielä. Arvaa miksi? Pelkään, ettei se oo toikaan. Meinaan se tie, ulos. Koska JOS se ei ole tuo, oon oikeasti miten sen nyt sanoisin...saa kaiken toivon heittää. Ymmärrätkö? Joskus ei halua kokeilla jotain, kosla pelkää, et jos se ei auta, niin sit ei ole enää mitään, voit tappaa itses heti. Mut siis joo..........
Toi oli maallikon kirjoittamaa? Mistä tiiän, ettei ollut mutu?
Mut tosi paljon kiitoksia sinulle tosta linkistä.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:09"]
Oletko sä ap ajatellut sitä, kun äitisi kuolee? Sehän voi olla vaikka piankin? Mitenkä sitten menet eteenpäin?
[/quote]
Oon koittanut, mutta en "näe", mitä sitten tapahtuu. Siis oon ehkä ihan turta? Sinne meni äiti, konkreettisesti. Kun en häntä nytkään saa. Mut siis so what, asiallehan ei mitään voi sitten.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:09"]
Oletko sä ap ajatellut sitä, kun äitisi kuolee? Sehän voi olla vaikka piankin? Mitenkä sitten menet eteenpäin?
[/quote]
Oon koittanut, mutta en "näe", mitä sitten tapahtuu. Siis oon ehkä ihan turta? Sinne meni äiti, konkreettisesti. Kun en häntä nytkään saa. Mut siis so what, asiallehan ei mitään voi sitten.
[/quote]
Niin mutta oletko sitten onnellisempi vai onnettomampi kuin nyt?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:06"]
Aloita tästä, lue tämä läpi millainen on narsistinen äiti. Jos kolahtaa, niin tiedät mitä lähteä työstämään. Jos ei kolahda, niin onpahan sitten tämä alue suljettu pois:
http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/
[/quote]
Luin aloituksen, kolahti kyllä, juuri noin. Jatkavaa kappaletta en uskaltanut lukea. Vielä. Arvaa miksi? Pelkään, ettei se oo toikaan. Meinaan se tie, ulos. Koska JOS se ei ole tuo, oon oikeasti miten sen nyt sanoisin...saa kaiken toivon heittää. Ymmärrätkö? Joskus ei halua kokeilla jotain, kosla pelkää, et jos se ei auta, niin sit ei ole enää mitään, voit tappaa itses heti. Mut siis joo..........
Toi oli maallikon kirjoittamaa? Mistä tiiän, ettei ollut mutu?
Mut tosi paljon kiitoksia sinulle tosta linkistä.
ap
[/quote]
Lue se! Siinä on ovi SUN ja oman perheesi tulevaisuutta kohti, parempaa. Suomessa tästä aiheesta ei vielä niin paljon puhuta avoimesti, kun pitäisi. Lisääntyvin määrin on aikuiset lapset alkaneet avaamaan mieliään ja itsekullekin sitä myöden on uusi elämä auennut.
Alkuperäinen teksti on ollut englanniksi (Characteristics of Narcissistic Mothers, kirjoittajaa ei mainittu).
On myös olemassa ihan hyvä kirja muistaakseni nimeltään Naamiona terve mieli, kirjoittanut Raimo Mäkelä. Netistäkin löytää kyllä vaikka minkä verran kuvauksia narsistin ja uhrin suhteesta. Lue pikku hiljaa - ihan sama mikä sun äidin diagnoosi on - jos sä saat lukemastasi tukea niin se on tärkeintä.
Ketju on lukittu.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:24"]
Luin vain alun ketjusta, mutta minulle juttu on selkee ekasta viestistä lähtien. Ap, olet persoonallisuushäiriöisen , mahdollisesti narsisti-äidin uhri. Siivoaminen on tässä pikku sivujuonne ja kummitädit sun muut. AP- pysy tiukkana, äläkä pidä mitään yhteyttä äitiin. Mene mieluiten narsistien uhrien vertaistukiryhmään, saat sieltä apua kun huomaat ETTÄ VIKA EI OLE SINUSSA. Se että äitisi ei rakasta sinua EI OLE SINUN SYYSI. Äitisi on sairas. Been there, done that, got the t-shirt. ps Minusta puhutaan niin paljon pahaa, että siihen on ollut vaan pakko tottua ja hyväksyä se. Ehkä totuus tulee joskus ilmi.
[/quote]
Kiitos sinulle <3 ja muille tukijoille
ap