Kirkosta eronnut, miksi erosit?

Te ateistit olette kylmiä ja sieluttomia "ihmisiä"!

Vierailija kirjoitti:

Erosin, kun alkoivat vaatimaan koronapassia joululaulutilaisuuteen ja osalla alkoi koronapsykoosit kuulumaan saarnassakin. No, valtionkirkko ja tietäähän sen, miksi näin toimivat.... Tässä sen näki, etteivät usko itsekään Raamattuun.

Ja olen siis itse uskossa, tehnyt myös vapaaehtoistyötä seurakunnassa aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Te ateistit olette kylmiä ja sieluttomia "ihmisiä"!

Olen kristitty, mutta erosin kirkosta. En katso kirkon olevan enää perillä asioista ja arvot ovat päin honkia. Jumalaan voi uskoa ja olla uskossa ilman että kuuluu kirkkoon.

Erosin, koska en usko. Toki kirkko tekee hyvää mm. vähävaraisten auttamiseksi, mutta tuntuu vastenmieliseltä, että tämän toiminnan tukemiseksi pitäisi ilmaista kannatuksensa järjestäytyneelle uskonnolle.

Vanhempani eivät ole koskaan kuuluneet kirkkoon. Olin silti alle kouluikäisestä tosi kiinnostunut raamatusta. Kävin rippikoulun ja konfirmaation oli minulle ihmeellinen kokemus hengellisesti. Koin ymmärtäneeni mistä kristinuskossa ja Jeesuksen ja apostolien puheissa on kyse sisäisesti, eli se olennainen. Kirjoitin uskonnoista myös YO kokeen. Aloin myös tutkia muita uskontoja ja "pyhiä kirjoja", ja tutustuin aika moneen ja sain niistä oivalluksen kokemuksia. Sain myös uskonnollisia kokemuksia evankeliumeja lukemalla. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta ja luin alkuperäisiä sutria ja kuuntelin munkkien puheita youtubesta. Samalla luin ja kuuntelin äänikirjoina muista uskonnoista "pyhiä kirjoja". Sain näistä kaikista helpotuksen ja vapautumisen kokemuksia ja sisäistä rauhaa. Mutta en määritellyt itseäni kuuluvaksi mihinkään tiettyyn vakaumukseen, enkä kuulunut muihin uskonnollisiin järjestöihin, olin vain laajalti kiinnostunut henkisistä asioista.

Luin sitten kirkon nettisivuilta, että "kirkosta katsotaan eronneeksi jos on joku muu vakaumus". Oli selvää että vakaumukseni on erilainen kuin kirkon dogmassa, koska käsitykseni "totuudesta" oli laajempi, kuin kirkon dogma. En ole ikinä pitänyt kirkon saarnoista jotka natisevat liitoksissaan ja usein ne paasataan sillä samalla vanhalla paatoksella hitaasti. Puhutaan hitaasti, eikä saada sanotuksi juuri mitään, varsinkaan mitään syvällisempää. Sitten alkaa urkusoitto. Lisäksi luin kirkon johtohenkilöiden kuukausipalkoista, ja käsitykseni muuttui niistä. Lisäksi selvitin paljonko kirkkolaitos siihen aikaan keräsi vuodessa rahaa kirkollisveroina ja valtiolta ja katsoin että koska olen jo 20 vuotta kuulunut kirkkoon ja maksanut kirkollisveroa, eivät he sitä tarvitse. Kirkon tarjonnasta en saanut mitään, enkä käyttänyt tuona aikana kirkon palveluita. Mutta tärkeintä oli tuo kohta että jos vakaumus on jonkin muunlainen, niin katsotaan eronneeksi. Siksi erosin 20 vuoden jälkeen.

Vähän yli vuoden kuluttua eroamisesta kävin uudelleen kirkon sivuilla ja teksti olikin muutettu muotoon: "Kirkosta katsotaan eronneeksi jos kuuluu johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan". Eli ratkaiseva tekijä ei ollutkaan enää muu "vakaumus" vaan muuhun "uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen".

Vierailija kirjoitti:

Te ateistit olette kylmiä ja sieluttomia "ihmisiä"!

Ihmisyys on minulle sitä, että vastuu omasta elämästäni ja teoistani on minulla itselläni.

En voi paeta jumalallisen suunnitelman taa tai nollata mokiani anteeksipyynnöillä mielikuvitushahmoille.

Oletko muutenkin kuin maailmankuvasi suhteen enemmän tunne- kuin järki-ihminen?

Epävarmuuttani. Liityin takas vanhempana kun tiesin mitä haluan

Erosin verotuksen vuoksi. Ansioveroni on 42 pros. Ja kirkollisvero 1.5 pros. En jaksanut enää maksaa ja maksaa.

Minä ihmettelen tavallista, pienituloista, joka ei eroa kirkosta. Siinä menee rahaa taivaan tuuliin (heh) satoja euroja joka vuosi. Eikö niille rahoille olisi parempaa käyttöä? Harva on niin aktiivinen seurakuntalainen, että rahoilleen jotain vastinetta.

Minä olen joskus käynyt Tuomas-messussa. Tykkään tunnelmasta ja musiikista. Kerran join teetäkin siellä. En silti koe, että se olisi ollut 380 euron (tulojeni mukainen kirkollisvero, jos sitä maksaisin) arvoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen tavallista, pienituloista, joka ei eroa kirkosta. Siinä menee rahaa taivaan tuuliin (heh) satoja euroja joka vuosi. Eikö niille rahoille olisi parempaa käyttöä? Harva on niin aktiivinen seurakuntalainen, että rahoilleen jotain vastinetta.

Minä olen joskus käynyt Tuomas-messussa. Tykkään tunnelmasta ja musiikista. Kerran join teetäkin siellä. En silti koe, että se olisi ollut 380 euron (tulojeni mukainen kirkollisvero, jos sitä maksaisin) arvoinen juttu.

Sinä olet ihmistyyppiä, joka mittaa kaiken rahassa. Siksi on parempi ettet koskaan kuulu mihinkään hengelliseen yhteisöön. Levität demonista henkeä ja varjoa. Olet jo eläessäsi valinnut tuomiosi ja herrasi - se on raha.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko yrittää pitää helmoissaan kaikki eri tavoin ajattelevat ihmiset ja tulee samalla pyllistäneeksi joka suuntaan. Ne eroavat, jotka eivät halua kuulua ns. aatteelliseen yhteisöön, jolla ei ole mitään yhteistä aatetta ja jossa henkisen väkivallan riski on aina olemassa.

Itse erosin lopulta monta vuotta asiaa mietittyäni, kun ensin sain jatkuvasti uskonnosta kinastelevia puheluita ev.lut. kirkkoon kuuluvalta viidesläis-helluntalais-vapaakirkkolais- jne. sukulaiseltani ja jouduin hänelle kerta toisensa jälkeen sanomaan, että hänen ajatuksensa sukupuolivähemmistöistä yms. asioista ovat aivan kaameita. Näin vielä myöhemmin vierestä, kuinka läheisen kuollessa tätä henkilöä piinasivat helvetti-ajatukset, kun ihan hyvä ja kunnollinen vanhus ei todellakaan ollut hänen kaltaisensa hihhuli.

Sitten sain vanhoillislestadiolaiset sukulaiset silmilleni, kun en hyväksynyt sitä, että täysin muistamaton isäni oli muka hoivakodissa käyty käännyttämässä heihin, vaikka hän oli minulle selvästi tuonut ilmi koko ajan, ettei pidä ko. lahkon tekemisistä. Sitä oikein juhlittiin ja soitettiin minulle, miten hän ei nyt joudukaan helvettiin. Sen sijaan minä sinne kuulemma olen menossa "täysin jumalattomana".

Mietin asioita sitten. Ajattelin, että pitäisikö vielä äänestysmahdollisuuden takia kuitenkin kuulua tähän järjestöön, mutta sitten tajusin, että turhaa se kuitenkin on. Ei kirkko muutu ikinä niin paljoa, että minä voisin pitää eettisesti kestävänä siihen kuulumista. Ev.lut. kirkko haluaa pitää jäseninään ilmeisestikin taloudellisista ja valtapoliittisista syistä kaikki mahdolliset muille ihmisille vahinkoa tekevätkin tahot, jotka julistavat, että kirkon piispatkaan eivät ole "oikeita" uskovaisia.

Miksi ihmeessä kuuluisin tällaiseen sekasortoiseen liikkeeseen, jolla ei ole mitään suuntaa eikä edes kykyä ottaa kantaa mihinkään nykymaailman moraalisiin ja eettisiin ongelmiin, kun kaikki ovat asioista sen sisällä eri mieltä? Parempaankin voi rahansakin käyttää ja säilyttää henkisen rauhan elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen tavallista, pienituloista, joka ei eroa kirkosta. Siinä menee rahaa taivaan tuuliin (heh) satoja euroja joka vuosi. Eikö niille rahoille olisi parempaa käyttöä? Harva on niin aktiivinen seurakuntalainen, että rahoilleen jotain vastinetta.

Minä olen joskus käynyt Tuomas-messussa. Tykkään tunnelmasta ja musiikista. Kerran join teetäkin siellä. En silti koe, että se olisi ollut 380 euron (tulojeni mukainen kirkollisvero, jos sitä maksaisin) arvoinen juttu.

Sinä olet ihmistyyppiä, joka mittaa kaiken rahassa. Siksi on parempi ettet koskaan kuulu mihinkään hengelliseen yhteisöön. Levität demonista henkeä ja varjoa. Olet jo eläessäsi valinnut tuomiosi ja herrasi - se on raha.

En mittaa, mutta en halua tuhlat sitä. Raha kun on välttämätöntä tässä yhteiskunnassa. Peräänkuulutan vastinetta rahalle. Kirkko antaa mitä?

Miksi maksaa turhasta?

Vanhempani kuuluivat kirkkoon. Minulle opetettiin kotona iltarukous. Koulussa osallistuin tietenkin uskonnonopetuksen.

Olin kiinnostunut maailman asioista ja oikeudenmukaisuudesta. Eipä siinä tarvinnut kauaa pähkäillä kun kristinuskon ja muidenkin uskontojen uskottavuus rapisi pois.

En halunnut rippikouluun, mutta kävin sen kuitenkin, koska huomasin miten kieltäytymiseni huolestutti äitiäni. Rippikoulussa tein päätökseni erota heti kun se olisi mahdollista. En halunnut ahdistella vanhempiani pyytämällä heiltä lupaa erota alaikäisenä. Erosin siis samana päivänä kun täytin 18v.

Päivääkään en ole eroani katunut enkä kaivannut "hengellistä" tukea. Lähestyvä kuolemani ei huolestuta eikä pelota.

Vanhan kirkon nähdessäni ajattelen, millaiseksi vallan symboliksi se on tavallisten ihmisten hiellä rakennettu, miten paljon kärsimystä uskonnot ylipäätään ovat aiheuttaneet ja miten kaikki se uskontoon tuhlattu aika, raha ja energia olisi voitu käyttää humaanimmalla ja oikeudenmukaisemmalla tavalla kaikki nämä vuosituhannet.

Tiedoksi, että ev.lut. kirkko käyttää vain hyvin pienen osan saamistaan verotuloista hyväntekeväisyyteen.

Kommentin 152 kirjoittajana lisään vielä, että en myöskään todellakaan pidä näistä kristillisten kirkkojen helvetti-näkemyksistä. Ne ovat siellä taustalla niillä kaikilla, vaikka osa erilaisista herätysliikkeiden jäsenistä tuokin niitä vain raaemmin esille.

Tosiasia on, että näkemys iänkaikkisesta piinasta, johon kuoleman jälkeen päätyvät eri tavalla asioista ajattelevat ihmiset, on tullut kristinuskoon vasta siinä vaiheessa, kun kristinuskon eri lahkot erosivat toisistaan. Sitä käytettiin aseena toisin ajattelevia kristittyjä vastaan ja myöhemmin sitten yhtenä perusteluna ristiretkille. 

Sen taivas-lupauksen taustalla on aina tämä lohduton näkemys siitä, miten joku kosminen jumalolento määräisi osan ihmisistä lopulta iänkaikkisiin kärsimyksiin. Osalla kirkoista vielä ne pelastuvatkin ihmiset joutuvat ensin kärsimään kiirastulessa "puhdistuakseen". 

Olen vierestä nähnyt, mitä tällaiseen uskominen oikeasti aiheuttaa ns. hartaalle uskovaiselle esim. hänen oman äitinsä kuollessa, kun kaikkia hartaan ihmisen uskovaiselta vaatimia muotoseikkoja ei ollutkaan toteutettu vainajan elämässä. Jälki on todella pahaa. Oikeastaan vielä pahempaa olisi vain se, että toteaisi tyynenä kuin viilipytty joidenkin muiden tuntemieni ihmisten tavoin, että eipä tuota nyt sitten voi tietää, onko se läheinen ja rakas ihminen tällä hetkellä ikuisessa kadotuksessa vai miten mahtoi käydä.

Helvetti-pelottelu on niin olennainen osa jopa modernia ev.lut. kirkkoa, että yhdenkin papin julistuksesta siitä, miten kaikki pääsevät taivaaseen, nousi vielä parikymmentä vuotta sitten suuri kohu. Se, että luvataankin ihmisten pääsevän noin vain parempaan paikkaan kuoltuaan ilman, että olisivat edes kirkollisveroa maksaneet, oli ihan kestämätön ajatus kaikille muillekin kuin vanhoillisimmille herätysliikkeille.

MIettikääpä sitä sunnuntain kunniaksi.

Eroni evankelisluterilaisesta kirkosta sinetöi vuonna 2015 alkaneet tapahtumat.

Tälloin kirkko valinnoillaan osoitti puolensa, ja nousi samalla avoimeen hyökkäykseen omaa maataan ja kansaansa vastaan.

Kirkosta tuli suomalaisten vihollinen.

Tämän jälkeen valinta oli helppo, en taatusti rahoita eurollakaan viholliseni toimintaa.

Olen uskonnoton enkä ole koskaan uskonut kristinuskon tarinoihin. Minut kastettiin lapsena, koska vanhemmat kuuluivat kirkkoon eivätkä antaneet minun erota kirkosta, kun olin alaikäinen. Erosin heti, kun täytin 18 (mistä on nyt 25 vuotta). Täysin selvä asia minulle ollut aina, etten voi kuulua sellaiseen klubiin. Omia lapsiani ei (tietenkään) ole liitetty kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Eroni evankelisluterilaisesta kirkosta sinetöi vuonna 2015 alkaneet tapahtumat.

Tälloin kirkko valinnoillaan osoitti puolensa, ja nousi samalla avoimeen hyökkäykseen omaa maataan ja kansaansa vastaan.

Kirkosta tuli suomalaisten vihollinen.

Tämän jälkeen valinta oli helppo, en taatusti rahoita eurollakaan viholliseni toimintaa.

Tämä oli erittäin vastenmielinen näytelmä, jolla kirkko osoitti oikean karvansa.

Naamiot riisuttiin ja näkyville tuli oikeat kasvot, pedon kasvot.

Koin, ettei minun tarvitse maksaa uskostani kenellekkään se on oma asiani. Lisäksi kirkko syytää noita rahoja kaikkeen turhaan kuten m us liemien hyysäämiseen ja kuten tiedämme nämä naureskelee tyhmistä kristityistä.

Erosin 2013 tahdon kampanja ansiosta. Liityin toiseen uskontokuntaan.