Kirkosta eronnut, miksi erosit?
Olen alkanut miettiä kirkosta eroamista, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miksi muut ovat eronneet, eli mikä se prosessi juuri sinun kohdallasi on ollut. Vai kävikö niin, että siinä ei mitään prosessia edes ollut, tuli vain huomanneeksi että on lapsena liitetty järjestöön johon ei koskaan ole antanut itselle mitään?
Kommentit (410)
Miksi en olisi? Minut oli syntymässäni pakkoliitetty mielikuvitusolennon palvontalahkoon (evlut kirkko) mielipidettäni lainkaan kysymättä. Tähän lahkoon pakkojäsenmaksu on satoja euroja vuodessa, joten kysymys on sangen erikoinen, koska vastaushan on ilmiselvä. Miksi kuuluisin mielikuvitusilennon palvontaklubiin johon en itse ole koskaan edes liittynyt ja jonka jäsenmaksu on törkeän kallis.
jatkaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät ole koskaan kuuluneet kirkkoon. Olin silti alle kouluikäisestä tosi kiinnostunut raamatusta. Kävin rippikoulun ja konfirmaation oli minulle ihmeellinen kokemus hengellisesti. Koin ymmärtäneeni mistä kristinuskossa ja Jeesuksen ja apostolien puheissa on kyse sisäisesti, eli se olennainen. Kirjoitin uskonnoista myös YO kokeen. Aloin myös tutkia muita uskontoja ja "pyhiä kirjoja", ja tutustuin aika moneen ja sain niistä oivalluksen kokemuksia. Sain myös uskonnollisia kokemuksia evankeliumeja lukemalla. Kiinnostuin myös buddhalaisuudesta ja luin alkuperäisiä sutria ja kuuntelin munkkien puheita youtubesta. Samalla luin ja kuuntelin äänikirjoina muista uskonnoista "pyhiä kirjoja". Sain näistä kaikista helpotuksen ja vapautumisen kokemuksia ja sisäistä rauhaa. Mutta en määritellyt itseäni kuuluvaksi mihinkään tiettyyn vakaumukseen, enkä kuulunut muihin uskonnollisiin järjestöihin, olin vain laajalti kiinnostunut henkisistä asioista.
Luin sitten kirkon nettisivuilta, että "kirkosta katsotaan eronneeksi jos on joku muu vakaumus". Oli selvää että vakaumukseni on erilainen kuin kirkon dogmassa, koska käsitykseni "totuudesta" oli laajempi, kuin kirkon dogma. En ole ikinä pitänyt kirkon saarnoista jotka natisevat liitoksissaan ja usein ne paasataan sillä samalla vanhalla paatoksella hitaasti. Puhutaan hitaasti, eikä saada sanotuksi juuri mitään, varsinkaan mitään syvällisempää. Sitten alkaa urkusoitto. Lisäksi luin kirkon johtohenkilöiden kuukausipalkoista, ja käsitykseni muuttui niistä. Lisäksi selvitin paljonko kirkkolaitos siihen aikaan keräsi vuodessa rahaa kirkollisveroina ja valtiolta ja katsoin että koska olen jo 20 vuotta kuulunut kirkkoon ja maksanut kirkollisveroa, eivät he sitä tarvitse. Kirkon tarjonnasta en saanut mitään, enkä käyttänyt tuona aikana kirkon palveluita. Mutta tärkeintä oli tuo kohta että jos vakaumus on jonkin muunlainen, niin katsotaan eronneeksi. Siksi erosin 20 vuoden jälkeen.
Vähän yli vuoden kuluttua eroamisesta kävin uudelleen kirkon sivuilla ja teksti olikin muutettu muotoon: "Kirkosta katsotaan eronneeksi jos kuuluu johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan". Eli ratkaiseva tekijä ei ollutkaan enää muu "vakaumus" vaan muuhun "uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen".
Tähän haluan vielä lisätä, että Kirkko tekee kyllä paljonkin hyvää kirkollisveron avulla. Noin puolet menee suoraan auttamistyöhön. Siinä vaiheessa kun erosin Kirkosta, oli voimakasta kirkosta eroamista ja Kirkon tulot mm. kirkollisverosta ovat niistä ajoista pudonneet puoleen, eli se on paljon pois auttamistyöstä. Ajattelin myös niin että voisin maksamani kirkollisveron verran lahjoittaa itse valitsemiini avustuskohteisiin. Mitään rippileirejä en missään tapauksessa halua rahoittaa, tai kirkon johtohenkilöiden suuria palkkoja, eikä kirkkojakaan tarvitse rakentaa uusia, nehän seisoo ainakin 100 vuotta. Sama vanha raamattukin toimii vielä.
Mistä ihmeestä olet tuollaisen "tiedon" repäissyt :D :D :D
No joo, oikeastihan siihen varsinaiseen diakoniatyöhön niistä kirkollisveroista menee vain muutama prosentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivi Räsänen
Siinä on yksi kristitty joka pysyy Raamatun Sanassa!
Kun joku sanoo elävänsä raamatun mukaisesti, se tarkoittaa että omasta mielestä noudattaa jotain valikoimaa raamatun opeista. Kukaan ei noudata kaikkia raamatun ohjeita, koska se olisi ristiriitaisten ohjeiden osalta mahdotonta ja monien muiden osalta rikollista tai muuten käytännössä mahdotonta.
Lisäisin vielä: minkä raamatuista? Kirjasta on niin monta versiota ja muokkauksen muokkausta että mikä niistä nyt on se jumalan sana, kun vain yksi voi olla?
Toivottavasti tiedät että suurin osa näistä "muokkauksista" käsittää lähinnä kirjojen järjestystä tai sanamuotoa jossain yhdessä kohtaa, esim. että mitattiinko nyt koiniks-mitalla vai vain mitalla.
Olen tyypillinen kirkostaeroaja. Kirkko tai uskonto (mikään uskonto) ei ole merkinnyt minulle yhtään mitään. Alkoi jossain vaiheessa uutisoisnnissa oleen uskontoa niin paljon että ajattelin erota kun en halunnut että minut samaistetaan moiseen touhuun. Taisi olla homoilta ja Räsäskän kommentit. Sitä ennen välitin niin vähän etten edes viitsinyt nähdä vaivaa erotakseni kirkosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivi Räsänen
Siinä on yksi kristitty joka pysyy Raamatun Sanassa!
Nainen vaietkoon seurakunnassa.
Kirkollisvero kävi varsin suureksi, kun tulot kasvoivat. Sitten kirkko alkoi majoittaa laittomia maahantulijoita ja käyttää verorahoja siihen, että Suomeen luotiin vaarallista alakulttuuria Ruotsin malliin.
Meillä on laadukas ja kallis oikeusjärjestelmä, joka oli todennut, etteivät nuo ihmiset olleet täällä oikean avun tarpeen vuoksi. En mielelläni rahoita oikeusjärjestelmää rapauttavaa toimintaa.
Erosin kirkosta ja vedin tukeni pois tuolta toiminnalta.
Olen eronnut kirkosta syynä kristillisdemokraattien kielteinen kanta tupakkaan. Olen varmaan ainoa joka on eronnut tämän takia.
En usko, en tarvitse kirkkohäitä, sen pienen summan voin laittaa johonkin muuhun, jne.
Miksi siis pitäisi kuulua??
Tämän erosin. Viimeinen niitti, että kristilliset puolsivat Junnilan kammottavia ulostuloja... 👍😖
En usko Jumalaan, Jeesukseen enkä mihinkään muuhun Raamatun tekstiin.
En koe palavaa halua päästä osalliseksi kirkon palveluihin (mm.avioliittoon vihkiminen).
Vierailija kirjoitti:
En ole ateisti, mutta erosin kirkosta, koska en halua kirkollisveron kautta tukea lestadiolaisia ja näiden vääräuskoisten pappien toimintaa ev.lut. kirkossa. Asun Oulussa.
Minä olen nykyään ateisti ja kuuluin pitkään tapakulttuuriin liittyvistä syistä kirkkoon, vaikka en uskonut enää mihinkään yliluonnolliseen.
Vähitellen alkoi tämä fundamentalistien suojelu tympimään.
Kun lapseni erosi kirkosta, erosin samalla.
Koska en koskaan halunnut liittyäkään siihen.
Kirkossa oleva pappi r a iskasi minut rippileirillä kolme kertaa olessaan isonen.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ateisti, mutta erosin kirkosta, koska en halua kirkollisveron kautta tukea lestadiolaisia ja näiden vääräuskoisten pappien toimintaa ev.lut. kirkossa. Asun Oulussa.
Minä olen nykyään ateisti ja kuuluin pitkään tapakulttuuriin liittyvistä syistä kirkkoon, vaikka en uskonut enää mihinkään yliluonnolliseen.
Vähitellen alkoi tämä fundamentalistien suojelu tympimään.
Kun lapseni erosi kirkosta, erosin samalla.
Sama. Kuuluin pitkään kirkkoon ihan vaan sen takia, ku mut oli kastettu siihen. Pari vuotta ennen täysi-ikäisyyttä miettisin kirkosta eroamista, mutta kun olin sen 18 niin jossain kohtaa aattelin, että eroan. Jos nyt ylipäätään joskus tuntuu siltä, että haluaa liittyä takaisin niin sekin on mahdollista.
Eroamiseen ei liittynyt suurempaa dramatiikkaa. Omat lapseni olin jo kastanut ja kummilapseni konfirmaatiossa siunannut, enkä yhtäkkiä enää keksinyt syytä, miksi kuuluisin kirkkoon, jonka kanssa en jaa samaa maailmankatsomusta. Ateisti en kuitenkaan ole, kaukana siitä. Tein erohakemuksen netissä yksi perjantai-ilta, kun tuli yhtäkkiä varma fiilis asiasta. Jokusen viikon päästä postista tuli kirje, jossa eroaminen vielä vahvistettiin. Pian tuon jälkeen taisi mieskin tehdä saman päätöksen. Lasten kastamista en kadu, sillä täällä missä asutaan on heille helpompaa käydä koulua kirkkoon kuuluvina. Teineinä saavat sitten päättää, käyvätkö riparin. Uskonasioista puhumme avoimesti, tuputtamatta ja tabuja välttäen.
Vuonna 2015 Suomen evankelisluterilainen kirkko kääntyi omaa kansaansa vastaan ja valitsi vierasuskoiset muukalaiset palvontansa kohteeksi.
Kirkko on vihollinen.
Minulla kyseessä oli puhtaasti raha. Lasken aina veroni etukäteen ja tietysti tarkastan lopullisen verotuksen. Joka vuosi vitutti se kirkollisveron määrä. Palkkakehityskin lopetti nousujohteisuutensa ja joka vuosi reaaliansiot laskivat. Sitten vaan yksi vuosi verotuksen tarkastamisen jälkeen erosin kirkosta. Oli suoranainen helpotus. En koe menettäväni mitään.
Rahan säästäminen pääsyy. En myös käytä kirkon palveluja, enkä ole uskovainenkaan.
Kirkollisverolla kustannetaan pappis-säädyn yleellinen ökyelämä.
Tätäkö haluat seurakuntalainen?
Tähän haluan vielä lisätä, että Kirkko tekee kyllä paljonkin hyvää kirkollisveron avulla. Noin puolet menee suoraan auttamistyöhön. Siinä vaiheessa kun erosin Kirkosta, oli voimakasta kirkosta eroamista ja Kirkon tulot mm. kirkollisverosta ovat niistä ajoista pudonneet puoleen, eli se on paljon pois auttamistyöstä. Ajattelin myös niin että voisin maksamani kirkollisveron verran lahjoittaa itse valitsemiini avustuskohteisiin. Mitään rippileirejä en missään tapauksessa halua rahoittaa, tai kirkon johtohenkilöiden suuria palkkoja, eikä kirkkojakaan tarvitse rakentaa uusia, nehän seisoo ainakin 100 vuotta. Sama vanha raamattukin toimii vielä.