Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirkosta eronnut, miksi erosit?
09.09.2014 |
Olen alkanut miettiä kirkosta eroamista, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miksi muut ovat eronneet, eli mikä se prosessi juuri sinun kohdallasi on ollut. Vai kävikö niin, että siinä ei mitään prosessia edes ollut, tuli vain huomanneeksi että on lapsena liitetty järjestöön johon ei koskaan ole antanut itselle mitään?
Kommentit (410)
261/410
|
23.10.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on elämänsä aikana kieltänyt Jumalaa, pilkannut Hänet, ja on halunnut olla erillään Hänestä. Ei usko Raamatulliseen Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä ristillä.
Miksi sellainen ihminen pitäisi päästä taivaaseen?
Jos ei ole halunnut Jumalaa olevan osallinen maallisen elämän aikana, silloin ei tarvitse olla Jumalan kanssa myöskään kuoleman jälkeen. Jumala kunnioittaa päätöstäsi.
Miksiköhän joku jumalolento haluaisi kiduttaa tai laiminlyödä pieniä ihmisiä ja väittää, että oikein "kunnioittaa päätöstä"? Kuka ihminen tekisi näin oman lapsensa kanssa?
Esimerkkinä otan tästä nyt oman äitini: Hän ei tehnyt eläessään mitään henkilökohtaista uskonratkaisua, kuului vain tavallisena jäsenenä ev.lut. kirkkoon kuten niin moni muukin, kävi kirkossa korkeintaan jouluna jos silloinkaan.
Hän ei "solvannut" yhtään mitään, palveli elämänsä perhettään liiankin hyvin, osoitti rakkauttaan ja myötätuntoaan, oli huolissaan maailman tilanteesta ja niin ihmisten kuin eläintenkin hyvinvoinnista. Mutta ilman tätä henkilökohtaista uskoon tulemista hurskaat sukulaiseni hänen äkkiä kuoltuaan olivat sitä mieltä, että hän oli nyt sitten helvetissä. Hän ei täyttänyt niitä heidän lahkojensa uskonnollisia vaatimuksia. Aivan kuten niitä vaatimuksia ei täytä moni muukaan "väärin ajatteleva" ev.lut. kirkon piispoja myöten.
Mitä siis haluaisitte arvon uskovaiset minun tähän sanovan? Liittyvän itse tällaiseen lahkoon ja yrittävän valehdella itselleni, että kyllähän äitini, joka täysin selkeästi omin sanoin kyseli, onko jumalaa olemassa, kun maailmassa on niin paljon kärsimystä, kuitenkin olisikin salassa ollut kiivas lahkolainen ja näin ollen nyt taivaassa? Hyväksyvän sukulaisteni avoimesti minullekin ryöpyttämät mielipiteet minulle rakkaan ihmisen ikuisesta tuskasta helvetin tulissa, kun ei ollut riittävän hurskas heille? Lohduttavan itseäni, että kyllähän minä varmaan sitten itse jossain taivaassa olen aivopestynä tietämättä, että minulla on ikinä äitiä ollutkaan?
Minun kannaltani se viisain, armollisin, henkisesti perustelluin ratkaisu on vastustaa ehdottomasti tällaisia kristittyjen kiihkouskovaisten ajatuksia ja pysyä heidän painostavasta ja myrkyllisestä ajattelumaailmastaan mahdollisimman erilläni. Yhtään vähemmän painostavaksi sitä eivät tee viittaukset "ristinkuolemaan", "uhreihin" tms. käsitteisiin, jotka jo itsessään ovat hyvin väkivaltaisia.
Kun ihmiseltä kuolee sukulaisia, niin silloin juuri pääsee ikävä kyllä todistamaan sitä mielettömyyttä, joka näihin hurskaisiin uskovaisiin liittyy. Äitini kuolemasta on jo vuosia, mutta kyllä tulen aina muistamaan. Aivan kuten hänkin muisti jo omasta lapsuudestaan sen, miten hän joutui oman isänsä kuollessa uskonnollisen lahkon painostuksen kohteeksi. Ollessaan itse vielä teini-iän kynnyksellä. Hänkin oppi siitä pysymään erillään sellaisten toiminnasta, vaikka hän, toisin kuin minä, jatkoikin kirkkoon kuulumista.
Siihen on syynsä, miksi empaattiset ihmiset pysyvät useimmiten erossa näistä itsensä kristinuskon oikeaan ytimeen laskevista aktiiviuskovaisista. Siihenkin on syynsä, miksi näihin aktiiviuskovaisiin liittyy sellainenkin termi kuin hengellinen narsismi. Tietyt kristinopin ydinasiat vaativat uskovalta nähtävästi tiettyä kylmyyttä suhtautumisessa muihin ihmisiin. Muuten niitä ei pysty kannattamaan.
Haluatko rehellisen vai kaunistellun mielipiteen? Minä pidän itseäni nykyisin aika raskaan sarjan konservatiivikristittynä. Olen syventynyt paljon alkukritillisyyteen, erilaisiin rukousperinteisiin ja luostarilaitokseen. Ajatuksiltani olen *kokonaan Kristuksen*. Siltikään minulle ei _kuulu_ muiden ihmisten ratkaisut. Jos joku haluaa tietää ajatuksiani uskonnolliselta kannalta jostakin, kerron hänelle mitä _raamattu_ asiasta sanoo, ja lisään sitten, että siellä myös kerrotaan etten _minä_ ole mikään ketään tuomitsemaan. Tällä haluan sanoa, että vaikka itse noudatankin radikaalikristillisyyttä, ei minua oikeastaan edes kiinnosta muiden ratkaisut. Äitiäsi tuominneet ovat olleet pienisieluisia egoisteja, jotka ovat projisoineet omia syntejään muihin. Älytöntä touhua.
Hyvä uskonveli/ sisar.
Kyllä meidän kristittyjen pitäisi nimenomaan olla kiinnostuneita muiden uskonnoista. Meillä on Jeesuksen antama lähetyskäsky viedä evankeliumia eteenpäin.
Ei pidä. Sinun valosi uskovana pitää _näkyä_, loistaa, tällöin siitä halutaan kuulla ja tullaan kysymään. Muutoin jokaisella on vapaus valita. Toistan: valita. En yhtään ihmettele, jos kaltaisesti varjoinen tyrkky tulee torjutuksi.
Älä tuomitse.
Tottakai kristityt pitäisi olla se maailman valo. Rakkaudellisesti ja kunnioittavasti viemme evankeliumia eteenpäin.Oikea kristitty ei kuiteinkaan rupea kaunistelemaan ja väärentämään Raamatun Sanaa, miellytäkseen ja sillä tavoin saada ihmisiä kuuntelemaan.
Meidän tulee pysyä Raamatun totuudessa, muuten eksytämme.Sanoiko joku jotakin kaunistelusta? Lue aiempi kommenttini. Sen sijaan sinullakaan ei ole mitään oikeutta tuomita muiden valintoja - niin sanotaan raamatussa. Kysyttäessä kerro. Juuri tekopyhyyden ja tyrkytyksen vuoksi fariseusmaisia kristittyjä inhotaan. Maireasti hymyileviä, kaksinaismoralistisia paskoja. Omaneduntavoittelijoita. Sellaisia meistä suurin osa on.[/quote
Epäilen että olet uskovainen, jo sananvalinnoistasi.
Lopetan keskustelun kanssasi.
Toivotan Sinulle kaikkea hyvää elämääsi.Minusta taas hän on uskovaiseksi kuin raikas tuulahdus.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin, koska en uskonut Jumalan olemassaoloon. Olen kyllä rippikoulun käynyt ja aikuisenakin olin vielä jonkin aikaa jäsen, koska pidän kirkkoja kauniina, halusin käydä laulamassa kauneimpia joululauluja ja tukea hyväntekeväisyyttä. Sitten aloin kokea tapakristityn elämän jotenkin moraalittomana. Aloin vastustaa ajatusta kasteesta, rippikoulusta tai kirkkohäistä automaationa. Niin moni ei tunnu edes miettivän miksi niitä järjestetään.
Omat lapseni on kastettu, mutta kumpikaan ei halunnut käydä rippikoulua. Valinnan mahdollisuus heillä oli, ja toinen pohti asiaa pitkäänkin. Osa tutuista kysyi tuolloin minulta, käydäänkö se sitten jotenkin muuten, pitäähän se jotenkin suorittaa?! Olin aika ällistynyt, ettei sitä pidetty vain itsestäänselvyytenä, vaan peräti pakollisena.
Jotkut kokevat minut varmasti ärsyttäväksi, kun en juttele tutuille nuorille, että ensi vuonna onkin jo rippikoulu, vaan kysyn että aiotko käydä rippikoulun. En silti myönnä yrittäväni vaikuttaa kenenkään ajatuksiin, ehdottomasti sen saa käydä jos niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Erosin, koska en uskonut Jumalan olemassaoloon. Olen kyllä rippikoulun käynyt ja aikuisenakin olin vielä jonkin aikaa jäsen, koska pidän kirkkoja kauniina, halusin käydä laulamassa kauneimpia joululauluja ja tukea hyväntekeväisyyttä. Sitten aloin kokea tapakristityn elämän jotenkin moraalittomana. Aloin vastustaa ajatusta kasteesta, rippikoulusta tai kirkkohäistä automaationa. Niin moni ei tunnu edes miettivän miksi niitä järjestetään.
Omat lapseni on kastettu, mutta kumpikaan ei halunnut käydä rippikoulua. Valinnan mahdollisuus heillä oli, ja toinen pohti asiaa pitkäänkin. Osa tutuista kysyi tuolloin minulta, käydäänkö se sitten jotenkin muuten, pitäähän se jotenkin suorittaa?! Olin aika ällistynyt, ettei sitä pidetty vain itsestäänselvyytenä, vaan peräti pakollisena.
Jotkut kokevat minut varmasti ärsyttäväksi, kun en juttele tutuille nuorille, että ensi vuonna onkin jo rippikoulu, vaan kysyn että aiotko käydä rippikoulun. En silti myönnä yrittäväni vaikuttaa kenenkään ajatuksiin, ehdottomasti sen saa käydä jos niin haluaa.
Tosi moni valitsee nykyisin Prometheus-leirin. Niin minunkin molemmat lapseni, vaikka itse olen kristitty ja kuulun kirkkoon. Pidettiin sitten kesäjuhlat. Nämähän ovat aivan valintakysymyksiä nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Koska en usko siihen, että olisi olemassa jokin jumala. Ei tietenkään ole järkeä kuulua organisaatioon, jonka ydintarkoitus on levittää tuollaista uskomusta. (Ja miksi alun perin kuuluin kirkkoon: siksi, että vanhempani olivat minut siihen pikkuvauvana liittäneet.)
Suomessa ev.lut. kirkolla on tuo automaattijäsenyys eli sylivauvat liitetään syyntakeettomina kirkon jäseniksi vanhasta tottumuksesta. Mikähän mahtaisi olla kirkon jäsenmäärä jos siihen tulisi liittyä vasta 18-vuotiaana oma-aloitteisesti?
Minäkin kuuluin luterilaiseen kirkkoon vanhempieni kautta, mutta olin jo 15-vuotiaana siinä määrin itsenäinen että en mennyt rippikouluun. Yläasteella uskonnon opettajana oli kova lestadiolainen, joka veti omaa linjaansa oppikirjan sisällöstä välittämättä puhuen mm. Kristuksen sovintoverestä ja Jumalan apuharvennuksista tarkoittaen esimerkiksi luonnononnettomuuksia. Lukiossa uskonnon opetus oli jo järkevämpää ja siinä minua kiinnosti pääasiassa kirkkohistoria paaveineen ja oppiriitoineen sekä vieraat uskonnot, mutta ei todellakaan synkät puheet synnistä. Lukion uskonto oli minulle helppo lukuaine vaikka olin ja olen ensisijaisesti kiinnostunut historiasta ja yhteiskuntatieteistä.
Erosin kirkosta lukion jälkeen enkä ole koskaan maksanut kirkollisveroa töissä ollessa. Uskonnottomana olen aina ollut enemmän kiinnostunut filosofiasta ja historiasta kuin kristinuskon tai minkään muunkaan uskonnon oppinkappaleista. Minusta antiikin kreikkalainen mytologia monine jumalineen on mielenkiintoisempaa luettavaa kuin Raamatun kertomukset, joihin suhtaudun lähinnä samalla tavalla kuin maailmankirjallisuuden klassikoihin. Vietän varmasti puritaanisempaa elämää kuin moni kirkon jäsen vaikka olenkin pakana. Epikurolaisittain en pelkää kuolemaa, sillä olla kuollut vastaa samaa tilaa kuin ei olisi syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkko on Helsingin tavoin miehille suunniteltua infrastruktuuria, koska sieltä puuttuu vaginatuuletin ja kultainen WC-pönttö naisten puolelta.
Usko on itsessäni vahavana, enkä kuulu kirkkoon. Jos on löytänyt uskon, ei siihen kirkkoa tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivi Räsänen
Siinä on yksi kristitty joka pysyy Raamatun Sanassa!
Koska ei ole mitään syytä tukea satusetiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä kristinuskon helvettiopin opetus olisi totta, ihmisellä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin valittaa tätä kauheaa kohtaloa, että hän ylipäätään syntyy. Sillä jos ihminen ei olisi syntynyt lainkaan, hän ei kärsisi ikuisesti helvetissä. Mutta koska vanhemmilla oli joka tapauksessa lapsia, heitä odottaa helvetin kärsimys.
Tottahan se on, eikä siinä kirkosta eroamiset auta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä uskosta pitäisi maksaa, saahan sitä uskoa jeesukseen ilman kirkollisveroakin.
Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen livahtaa!
Suomessa se luterilaisen kirkon jäsenyys ei oikeastaan velvoita mihinkään ja aika monelle ne tärkeimmät syyt taitavat olla tietyt kirkolliset seremoniat niiden juhlallisuuden takia kuten häät ja hautajaiset arvokkaassa ympäristössä. Ne sunnuntain jumalanpalvelukset ovat lakanneet olemassa jo kauan aikaa sitten iso yhteisöllinen tapahtuma amerikkalaiseen tapaan. Varmasti huomattavasti useampi suomalainen perhe menee sunnuntaina isoon kauppakeskukseen kuin kirkkoon kuuntelemaan pappien saarnaa.
Suomessa kyllä joutaisi vihdoin toteuttaa valtion ja kirkon ero toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma uskoni on ristiriidassa kirkon kanssa.
Itselleni armo ja ihmisten samanarvoisuus ovat tärkeimpiä.
Kirkko sortaa osaa jäsenistään mm. kieltämällä avioliittoon solmimisen tai sen,
että sateenkaariperheen lapsen ristiäiset pidetään kirkon tiloissa.
En maksa sorto-organisaatiolle mitään, vaikka en itse sorron kohteena olekaan
Uskonto sinänsä on ihan ok, mutta uskovaiset ihmiset tuntuvat usein aika hölmöiltä. Jotenkin uskonnollisissa yhteisöissä on aina eniten äänessä tyhmimmät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime syksynä oli viimeinen niitti. Kiitos Teemu Laajasalon ulostulojen ja kirkon käyttöönottaman koronapassin! Laittomat maassa olijat kelpaa kirkon suojiin mutta terveet ihmiset ei!
Asiaa ei myöskään ole auttanut että homopareja aletaan vihkiä joka kirkossa. En ymmärrä vieläkään miksi seksuaalivähemmistöt ei perustanut itselleen mieluista lahko ?
Vierailija kirjoitti:
Oma uskoni on ristiriidassa kirkon kanssa.
Itselleni armo ja ihmisten samanarvoisuus ovat tärkeimpiä.
Kirkko sortaa osaa jäsenistään mm. kieltämällä avioliittoon solmimisen tai sen,
että sateenkaariperheen lapsen ristiäiset pidetään kirkon tiloissa.
En maksa sorto-organisaatiolle mitään, vaikka en itse sorron kohteena olekaan
Onko sortoa kristillisenä kirkkona seurata raamattua? Minusta ei. Se halutaan _kokea_ sortona. Uskontoja on pilvin pimein valita. Minusta on aina ollut outoa, että sateenkaariväen pitäisi olla juuri kristittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin kirkosta kun kirkko ja koti kirjoitti papista, joka käyttää työssään tarot kortteja eikä piispa välitä. Nykyään en tiedä uskonko edes jumalaan ... Voin käydä kirkossa ja ehtoollisella ihan hyvin vaikken kuulukaan kirkkoon. Ei ne siellä kysele jäsenyyden perään. Tosin en ole käynyt kirkossa kuukausiin eikä suunnitelmissa ole sinne mennäkkään
Vähän sama. En ole vielä eronnut, mutta harkinnassa. Liityin kirkkoon aikuisena mutta nykyinen linja tuntuu falskilta postmodernilta vesitykseltä, jossa nuoleskellaan rahoituksen perään, eli libeeraleja keskiluokkaisia piirejä. Minulle kristinuskoon ei voi vispata sekaan ihan mitä tahansa aineksia ikään kuin piristämään ja freesiyttämään sanomaa. Haluan ajatonta jatkuvuutta yli muodioikkujen ja ideologisten tahtipuikkojen. En halua kuulua pelkurien seurakuntaan, jotka nyökyttävät joka suuntaan koska lähimmäisenrakkaus on samastettu kaiken hyväksynnäksi. Jos kaikki hyväksytään kristinuskon pohja putoaa pois. Itse en mieti tuopuoleista vaan tämänpuoleista elämää, olen pragmaatikko ja näen kristillisen ihmiskäsityksen edelleen toimivana ja arvostettavana, siis viimeisiin aikoihin asti. En koe kristillisyyttä naista alistavana itsessään.
Saattaa olla että pidän kristillisyydestä kiinni ilman seurakuntaa. Tai löydän itselleni paremmin sopivan kirkkokunnan.
Varmasti moni muukin kaipailee tuota pysyvyyttä. Varsinkin näin epävarmoina aikoina.
Tähän asti olen ajatellut, että tuen diakoniaa ja järjestettyä toimintaa, vaikken niitä tarvitse.
Mutta kieltämättä sitä miettii, löytyisikö sellainen taho, minne tekee mieli mennä ja missä puhutaan asioista suoremmin. Asun pk-seudulla ja täällä en jotenkin saa lähdettyä kirkon järjestämiin ohjelmiin. Kuulun varmaan väliinputoajiin. Tuntuu, että tälläisen yhteiskunnan keskeltä pitäisi alkaa jo siirtyä syrjemmälle, jotta hengelliselle elämäntavalle löytyisi puitteet ja rauhaa. Isoissa kaupungeissa ev lut sulautuu muuhun ohjelmistoon. Työ kuitenkin pakottaa pysymään tunnottoman markkinahumun keskellä toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Viime syksynä oli viimeinen niitti. Kiitos Teemu Laajasalon ulostulojen ja kirkon käyttöönottaman koronapassin! Laittomat maassa olijat kelpaa kirkon suojiin mutta terveet ihmiset ei!
Asiaa ei myöskään ole auttanut että homopareja aletaan vihkiä joka kirkossa. En ymmärrä vieläkään miksi seksuaalivähemmistöt ei perustanut itselleen mieluista lahko ?
Miksi se toisten seksielämä on niin tärkeää? Ei kirkko vaadi parisuhteilta muutenkaan että ne olisivat Raamatun mukaisia. Nykyään saa erota ja mennä uudelleen kirkossa naimisiin, saa tehdä lapset ennen avioliittoa ja saa asua susiparina ja toimia vaikka pappina samaan aikaan. Homoista on tullut joillekkin uskovaisille kumma pakkomielle. Aina ensimmäisenä mielessä, vaikka Raamattua ei miltään muiltakaan kohdin noudateta kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma uskoni on ristiriidassa kirkon kanssa.
Itselleni armo ja ihmisten samanarvoisuus ovat tärkeimpiä.
Kirkko sortaa osaa jäsenistään mm. kieltämällä avioliittoon solmimisen tai sen,
että sateenkaariperheen lapsen ristiäiset pidetään kirkon tiloissa.
En maksa sorto-organisaatiolle mitään, vaikka en itse sorron kohteena olekaan
Onko sortoa kristillisenä kirkkona seurata raamattua? Minusta ei. Se halutaan _kokea_ sortona. Uskontoja on pilvin pimein valita. Minusta on aina ollut outoa, että sateenkaariväen pitäisi olla juuri kristittyjä.
Muistan ne ajat muutaman vuosikymmenen takaa, kun alettiin varovasti nostaa julkisuuteen keskustelua sopiiko kristillisyys ja homoseksuaalisuus samaan ihmiseen, ja millä ehdoin. Ilmestyi kirjallisuutta ja siihen ei vielä liittynyt pride-juhlinta tai muu ravistelevampi asenne, kun homous nähtiin niin marginaalisena.
Nyt kun homojen tai pikemminkin jo transkokijoiden oikeuksista on tehty päällimmäisiä, homma on keikastanut täysin uuteen asentoon. Sukupuolettomasta ihmisyydestä on käytännössä yhdessä yössä leipaistu ainoa tavoiteltava jollei sallittu olemisen tapa, kun sukupuolen määrittely koetaan niin vahingollisena, alistavana tai muuten vaikeana.
Pelottavan mielivaltaiseksi saatiin tuunattua kirkon oppikin eikä siihen kauaa mennyt, kun tietty alunperin hyvin pieni vähemmistö pääsi määrittelyvallan makuun, jonka he kiristämällä ja syyllistämällä itselleen hankkivat. Nytkö olemme onnellisia? Perhekin alkaa nykyään tarkoittaa ihan mitä tahansa keksit perheeksesi kutsua. Sillä niistä inhottavista sukulaista eroon pääsee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime syksynä oli viimeinen niitti. Kiitos Teemu Laajasalon ulostulojen ja kirkon käyttöönottaman koronapassin! Laittomat maassa olijat kelpaa kirkon suojiin mutta terveet ihmiset ei!
Asiaa ei myöskään ole auttanut että homopareja aletaan vihkiä joka kirkossa. En ymmärrä vieläkään miksi seksuaalivähemmistöt ei perustanut itselleen mieluista lahko ?
Miksi se toisten seksielämä on niin tärkeää? Ei kirkko vaadi parisuhteilta muutenkaan että ne olisivat Raamatun mukaisia. Nykyään saa erota ja mennä uudelleen kirkossa naimisiin, saa tehdä lapset ennen avioliittoa ja saa asua susiparina ja toimia vaikka pappina samaan aikaan. Homoista on tullut joillekkin uskovaisille kumma pakkomielle. Aina ensimmäisenä mielessä, vaikka Raamattua ei miltään muiltakaan kohdin noudateta kirjaimellisesti.
Heteroseksi ilman avioliittoa on myös syntiä. Itse elin avoliitossa 15 vuotta, ennen kun tulin uskoon.
Silloin ei ollut vaihtoehto enään jatkaa niin. Onneksi mieheni suostui naimisiinmenoon ja menimme vielä samana vuonna naimisiin.
Alue: Aihe vapaa