Kirkosta eronnut, miksi erosit?

Erosin lopulta kirkosta muutama vuosi sitten "uskovaisten" ihmisten takia. Lähipiirissä siis henkilöitä, jotka määrittelevät itsensä uskovaiseksi, ja ovat itsekkäimpiä ja ilkeimpiä ihmisiä joita tunnen. 

Toki myös kirkon sekoilu vaikutti: Naispappeuden kieltäjät, pride-kannanotot jne. Sokerina pohjalla tietysti päiviräsäset.

Kun ei ole vakaumusta ja aloin pitää tapauskovaisuuttana typeränä. En kuulu muihinkaan yhdistyksiin tavan vuoksi vain jäsenmaksun maksaen mutta muuten osallistumatta mihinkään.

Katselivat nenänvartta pitkin ja pyörittelivät silmiään, puheensa oli koko ajan piikittelevää ja seläntakana juoruamista. Tosin ei koskenut pelkästään minua enkä suinkaan ollut eniten tikun nokassa. Ilmeisesti heidän työyhteisössään oli tuolloin ongelmia. Erosin jo siis viitisentoista vuotta sitten. Tilanne voi olla muuttunut, mutta tämä linja on ja pysyy.

Kannatan kyllä kirkkoa yhteiskunnallisena toimijana ja kulttuurisesti on minulle tärkeä esim. traditioiden kautta. En kuitenkaan oikeasti usko mihinkään yliluonnolliseen. 

 

Kun tuloni nousivat lähemmäs 100000e/v, totesin, että 1000e jäsenmaksu on vähän liikaa siitä, että käyn kerran vuodessa kuuntelemassa kauniimmat joululaulut. Jos maksua voisi muuttaa, niin vaikka 300e voisin ehkä vielä maksaakin. 

Erosin kirkosta, koska en tuntenut kuuluvani sinne. Minut on kastettu ja olen rippikouluni käynyt. Kuvittelin sen olevan oikea tapa aikuistua. Jo rippikirkossa, toistaessani uskontunnustusta muiden mukana, tunsin itseni valehtelijaksi. En ollut löytänyt uskoa.

Roikuin seurakunnan jäsenenä aina siihen asti, kunnes tulin raskaaksi. Lapsen isä ei ole koskaan kuulunut mihinkään seurakuntaan. Silti hänestä on kasvanut hyvä ja huomioiva aikuinen. Päätin, että syntyvä lapsi saa ihan itse löytää uskonsa ja käydä kasteella sitten vanhempana, kun ymmärtää asioista enemmän kuin vastasyntynyt.

Tukevasti vatsa pystyssä marssin seurakuntien virastoon ilmaisemaan tahtoni erota kirkosta. Silloin se ei vielä onnistunut kasvottomasti netistä. Rouva tiskin takana tuhahti, katsoi paheksuvasti vatsaani ja ojensi paperin täytettäväksi. Se tuhahdus vahvisti päätöstäni. Olin tekemässä oikein.

En tunnusta olevani ateisti, olen enemmän etsijä. Kenties joskus löydän oman uskoni, mutta ajatus siitä, että liittyisin takaisin Luterilaiseen seurakuntaan tuntuu todella kaukaiselta. En ymmärrä sitä, että puhutaan edelleen papeista ja naispapeista, enkä sitä miksi ihmiset ovat kirkon silmissä eriarvoisia vain siksi kenen kanssa haluavat jakaa elämänsä ja vuoteensa. Ja kaiken maailman "päiviräsäset" sen kuin vain työntävät minua kauemmas.

Kirkollisveroista iso osa menee lapsi- ja nuorisotyöhön. Tuen mielummin itselleni sopivampia kohteita. Maksan joka joulu aneeni jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle.

Erosin koska Jumalaa ei ole ja Raamattu on vain ihmisten kirjoittama kirja.

Tämä juuri, kun ei pysty sanomaan uskontunnustusta totena ja sydämestään! Tuntuu että valehtelee.

"Kohta syntyvää lasta ei kasteta. Iso juttu miehen äidille, mutta meidän lapsi tämä on. En halua pakottaa lastani liittymään uskonlahkoon, jossa uskonnon edustajat ovat munapäitä (kauniisti sanottuna). Haluan kasvattaa lapseni nykymaailmaan omilla arvoillani: että jokainen on samanarvoinen rakasti sitten samaa tai eri sukupuolta. Kirkko ei mielestäni moisia arvoja edusta, ainakaan julkisuuskuvaltaan."

Et taida tietää mikä on lahko. Luterilainen kirkko ei ole lahko

Erosin 18- vuotiaana, koska liityin erääseen herätysliikkeeseen. Arvostan kyllä luterilaista kirkkoa kovasti

Koska en usko kirkon opetuksiin. Kristillisessä etiikassa on paljon hyvää ja kirkko tekee monessa asiassa tärkeää työtä, mutta se ei riitä siihen, että haluaisin kuulua siihen ja maksaa kirkollisveroa.

Syynä oli ihan puhtaasti korkea verotus. Ainoa tapa saada omaa veroastetta alennettua oli erota kirkosta.

Tulin siihen tulokseen, että käyttämättömistä kirjon palveluista on turha maksaa. Lisäksi kirkko on rikollisjärjestö. Se piilottelee suojissaan muilta viranomaisilta maasta lain mukaan poistettavia ulukomaalaisia.

Erosin, koska en usko jumalaan. Olisi tuntunut tekopyhältä olla osa jotain mihin ei usko. 

Erosin, koska uudestisyntyneenä Kristukseen uskovana en halua kuulua jäsenenä uskonyhteisöön, joka ei tajua Raamattua oikein ja joka alinomaa vääristää kristinuskon sanomaa, tuomalla kirkkoon joogaa, viihdettä ym. kristinuskoon kuulumatonta.

Vierailija kirjoitti:

Erosin, koska uudestisyntyneenä Kristukseen uskovana en halua kuulua jäsenenä uskonyhteisöön, joka ei tajua Raamattua oikein ja joka alinomaa vääristää kristinuskon sanomaa, tuomalla kirkkoon joogaa, viihdettä ym. kristinuskoon kuulumatonta.

Sama täällä. Lisäisin tuohon vielä kirkon flirttailun sateenkaarimeiningin kanssa. Kirkko ottaa oppinsa Hesarista, ei Raamatusta.

Erosin siksi, että eheydyin lapsuuden aivopesusta jo parikymppisenä tiedeharrastusteni ja opintojeni myötä, minut kun on onnekseni "siunattu" korkealla älykkyysosamäärällä, eli en kykene uskomaan primitiivisiä tarustoja totena.

Kirkkoveroa maksoin huomaamattani vielä pari vuosikymmentä asiaa sen suuremmin edes ajattelematta, kun veronmaksajaksi vihkiminen suoritettiin jo vauvana pakkokasteen myötä. Älysin yhtäkkiä maksavani kyseisen satukirjakerhon jäsenyydestä peräti 600€ vuodessa, joten erosin saman tien.

Törkeä ryöstö tuo kirkollisvero, harva edes oivaltaa kuinka kallis satukirjakerho se on, jäsenmaksu on niin ovelasti piilotettu muun verotuksen joukkoon. Olisihan tuon voinut nopeamminkin oivaltaa, uskonnoilla ei vaan ole ollut elämässäni niin suurta merkitystä että olisin pysähtynyt asiaa sen tarkemmin ajattelemaan.

Erosin joskus v. 2014 mutta 2022 liityin uudelleen.

En voi omantunnon syistä enää kuulua laitokseen joka on nyt muuttamassa oppinsa, joten eroan lopullisesti. Olen kristitty, mutta en ole ikinä tajunnut, mitä järkeä siinä on, että ns. Suomen ekumeenisessa kirkossa fariseukset eksyttävät ihmisiä.

Pelkään muutenkin pappeja.

En kannattanut kirkon oppia tai aatetta.

Päivi Räsäsen ulostulot saivat aikanaan minut eroamaan. Kirkon touhu on bisnestä. Vaikka en kuulu kirkkoon, olen silti henkinen ihminen.