Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kirkosta eronnut, miksi erosit?

Vierailija
09.09.2014 |

Olen alkanut miettiä kirkosta eroamista, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miksi  muut ovat eronneet, eli mikä se prosessi juuri sinun kohdallasi on ollut. Vai kävikö niin, että siinä ei mitään prosessia edes ollut, tuli vain huomanneeksi että on lapsena liitetty järjestöön johon ei koskaan ole antanut itselle mitään? 

Kommentit (360)

Vierailija
1/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Satuja totena kertova huuhajärjestö nyt vaan ei ole minun juttuni.

Lapset inhosivat koulussa uskontoa joten erottiin kerralla kaikki.

Vierailija
2/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole kristitty, joten olisi ollut outoa kuulua kirkkoon, vaikka omat vanhempani minut kirkkoon aikoinaan liittivätkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:47"]

En ole kristitty, joten olisi ollut outoa kuulua kirkkoon, vaikka omat vanhempani minut kirkkoon aikoinaan liittivätkin. 

[/quote]

Sama mulla. En usko kirkon oppeihin synnistä ja pelastuksesta esimerkiksi, joten olisi järjetöntä kuulua järjestöön jonka oppien keskeisiä asioita nuo ovat.

Vierailija
4/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska on ihan järjetöntä kuulua johonkin mihin ei usko. Satuja, huuhaata.

Vierailija
5/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska olen ateisti. Uskonnoton. En kuitenkaan mitenkään intohimoinen aatteissani.

Ne jääköön/liittyköön uskonnollisiin yhteisöihin, jotka kokevat niistä jotain saavansa. Olen mieluummin ilman ja jätän lapsenikin kastamatta. He saavat sitten itse tutustua ja mahdollisesti liittyä johonkin uskontokuntaan, jos aikanaan kokevat sen itselleen sopivaksi. Kasvatuksessa emme väheksy uskontoja, mutta tuomme kyllä esille sen, että vanhemmat eivät usko jumaliin.

Vierailija
6/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama kuin yllä kirjoittavilla eli en usko satuihin. Lapset käyvät koulussa ET tunneilla ja huomaa, että vuosi vuodelta ET oppilaiden määrät kasvavat kun ihmiset erovat kirkosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erosin 18 vuotta täytettyäni, koska en usko.

Vierailija
8/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä myös yksi uskonnoton. Erosin tosin vasta 30-vuotiaana. Maksoin siihen asti kirkollisveroja kun ajattelin kirkon olevan ainoa laupeudentyötä tekevä järjestö Suomessa. Sitten tuli kirkolta virallinen kannanotto työntekijöidensä homoliittoihin ja ajattelin, etten voi mitenkään tukea instituutiota, jonka ydinsanoman pitäisi olla lähimmäisen rakkaus, mutta päästää ulos sellaisia sammakoita. (Tästä siis jo 10v aikaa). Jotenkin silloin kulminoitui se, että ydinasiahan on jumala ja siihen en vain usko vaikka olen miten yrittänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska en usko siihen, että olisi olemassa jokin jumala. Ei tietenkään ole järkeä kuulua organisaatioon, jonka ydintarkoitus on levittää tuollaista uskomusta. (Ja miksi alun perin kuuluin kirkkoon: siksi, että vanhempani olivat minut siihen pikkuvauvana liittäneet.)

Vierailija
10/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:06"]

Erosin 18 vuotta täytettyäni, koska en usko.

[/quote]

sama täällä.

tosin kirkko/seurakunnat tekee muutakin hyvää, ei siis vaan paasaa jumalasta. tavallaan haluisin tukea tätä vaikka rahallisesti. en kyllä liity takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ateisti enkä halua jäsenyydelläni tukea instituutiota jonka kanssa olen täysin eri mieltä asioista.

Vierailija
12/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:37"]

Olen alkanut miettiä kirkosta eroamista, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miksi  muut ovat eronneet, eli mikä se prosessi juuri sinun kohdallasi on ollut. Vai kävikö niin, että siinä ei mitään prosessia edes ollut, tuli vain huomanneeksi että on lapsena liitetty järjestöön johon ei koskaan ole antanut itselle mitään? 

[/quote]

Sinähän sen itse sanoit, juuri niin kuin se meni. Ei todellakaan ollut mitään prosessia, oli vain vuosien aikaansaamattomuus, joka sitten vihdostaviimein aktivoitui toiminnaksi, kun työ vaihtui huomattavasti parempipalkkaiseen ja laskin, että kuinka paljon maksan jäsenmaksua puulaakille, jonka kanssa en ole missään tekemisissä ollut vuosikymmeniin (erotessa olin 44 vuotias) ja silti olin maksanut heille tyhjästä jäsenmaksua tuhansia euroja. Sen jälkeen päätös oli nopeasti tehty ja eroamisilmoitus vieläkin nopeammin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jo ala-asteella tajusin, että uskonnontunnilla kerrotut jutut taikatempuista ei oikein kuulostaneet minun jutuilta. Pikkuisena (1./2.-luokkalaisena) vielä rukoilin, kun oli koulussa niin totutettu. Kolmosluokan aikoihin rupesin miettimään asiaa ja siitä lähtien olen vakuuttunut pikku hiljaa enempi ja enempi, etten usko mihinkään uskontoon.

Yläasteen aikaan kinusin äitiltä jatkuvasti, että haluan erota kirkosta. No, minut pakotettiin rippikouluun ja rippileirille ja sillä viimeistään tajusin, mitä kamalaa aivopesua siellä suoritettiin. 

Lukion aikaan sitten oli se legendaarinen homo-ilta TV:ssä ja äitikin valaistui. Erottiin koko konkkaronkka kirkosta (äiti, minä, sisko, täti ja pari serkkua). Sain vihdoinkin erota kirkosta, noin vuosi ennen täysi-ikäistymistä, jolloin olisin itse voinut jo erota.

Nyt pohdin usein sitä, olenko ateisti vai agnostikko. En usko mihinkään jumalaan/jumaliin, mutta uskon, että asiat tapahtuvat aina syystä. En tiedä mihin lokeroon itseni tyrkkäisin (eri asia sitten tarvitseeko minut mihinkään lokeroon tyrkätäkään), mutta olen vain tottunut sanomaan, etten kuulu kirkkoon / olen ateisti. Pääsee kaikkein helpoimmalla kun ei tarvitse rueta selittelemään tapauskovaisille evluteille miksi en vietä joulua.

 

Kohta syntyvää lasta ei kasteta. Iso juttu miehen äidille, mutta meidän lapsi tämä on. En halua pakottaa lastani liittymään uskonlahkoon, jossa uskonnon edustajat ovat munapäitä (kauniisti sanottuna). Haluan kasvattaa lapseni nykymaailmaan omilla arvoillani: että jokainen on samanarvoinen rakasti sitten samaa tai eri sukupuolta. Kirkko ei mielestäni moisia arvoja edusta, ainakaan julkisuuskuvaltaan. 

 

Tulipa kirjoitettua asian vierestä...

Vierailija
14/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minut on lapsena liitetty kirkkoon niin kuin sadat tuhannet muutkin pikkulapset. Itse en olisi koskaan liittynyt vapaaehtoisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska erottuani kirkosta, säästän edes vähän. Ainakin sen kirkollisveron verran.

Vierailija
16/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko jumalan/jumalien olemassaoloon, koska emme pysty havaitsemaan näitä. Ja olemassaolohan on vain havaituksi tulemista. Siinäpä se.

Vierailija
17/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erosin koska en henkisen heräämiseni myötä (se ei tapahtunut mitenkään nopeasti vaan vuosien myötä) en kokenut että voin sitoutua ev.lut. uskontunnustukseen. Uskon jälleensyntymään (mulla on muistoja ja kokemuksia edellisistä elämistäni useita), kaikkialla ja kaikessa elävään jumalaan (maskuliininen & feminiininen) joka säteilee rakkautta, ei tuomitse, ei tarvitse ihmisiltä sovitusta mihinkään.

En usko perisyntiin (kuka vastasyntyneen lapsen saanut aikuinen voi sanoa ja kokea sydämessään että se lapsi on syntinen jo syntyessään?), en helvettiin, en pappeuteen tai siihen että vain joillakin tietyillä ihmisillä tai kansalla tai uskovilla olisi ainut oikea yhteys Jumalaan – meillä kaikilla on se yhteys sisällämme <3

Tunnen kristinuskon verrattain hyvin, isäni ja äitini ovat melko aktiivisia ev.lut kristittyjä. Uskon Jeesukseen, mutta niin myös muihin mestareihin ja suuriin opettajiin (miehiin ja naisiin). Koen, että ihminen voi muuttaa itseään ja koen myös että, ihminen voi kokea armon ja valaistua. Uskon että kaikilla meillä on oma tiemme Jumalan luokse, ennemmin tai myöhemmin, tässä elämässä tai sitten joskus tulevassa. Ei ole hätää eikä kiirettä.

Kristinusko perustuu hyvin paljon pelkoon ja ihmisen huonommuuden ja pienuuden ruokkimiseen. Toki paljon rakkautta ja armoa on kirkolla myös ja tekevät arvokasta työtä vähäosaisten hyväksi. Arvostan heitä ja kaikkea hyvää mitä kirkko on tehnyt, mutta minulle siihen kuulumisen aika on ohi. :)

M43

Vierailija
18/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko kristinuskon jumalaan enkä kirkkoon instituutiona. Erosin heti kun täytin 18. 

 

Mielestäni koulussa olisi tärkeä opiskella eri uskontoja, ne selittävät historiaa ja ihmisten käyttäytymistä niin paljon, että kuuluvat yleissivistykseen. Sen sijaan meillä koko yläaste paasattiin kuinka joutuu kadotukseen, jos ei usko jumalaan ja oppitunnit menivät rukouksien opetteluun.

Vierailija
19/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua maksaa.

Vierailija
20/360 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lakkasin uskomasta ristinsovitukseen ja sakramentteihin. Olin 36-vuotias ja siihen asti ollut jonkin sortin uskossa. Esim. rukoilin joka ilta. Sitten usko tuli tiensä päähän ja tajusin, etten usko enää. Seuraavana päivänä erosin kirkosta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kuusi neljä