Kirkosta eronnut, miksi erosit?

Kirkko ilmoitti, että hautaa 1-vuotiaana kuolleen kaksoisveljeni päälle jonkun muun eikä hoida enää veljeni hautaa.

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ilmoitti, että hautaa 1-vuotiaana kuolleen kaksoisveljeni päälle jonkun muun eikä hoida enää veljeni hautaa.

Hautaustoimilaki määrittää hautaamisen säännöt, eikä hautapaikka-asiat riipu siitä , kuulutko kirkkoon vai et. Kirkkoon kuulumaton on hautaamisen suhteen täysin samalla viivalla kirkkoon kuuluvien kanssa. Valtiovalta kustantaa hautaustoimen, eikä sitä hoideta kirkollisverolla, vaan suoraan valtion budjetista (entisaikaan yhteisöverosta).

Jos kirkko kirkko noin ilmoitti, niin sehän tarkoitti sitä, että hautapaikkkasopimuksenne on umpeutunut, ettekä ole tehnyt uutta sopimusta. Tuo määräaika on nykyään pääsääntöisesti 25 vuotta.

Erosin koska luterilaisen kirkon maailmankuva ja käsitykset eroavat omistani. Viimeinen niitti oli se, kun katsoin, paljon maksan kirkollisveroa, summa oli 760 e /vuosi. En ole varsinaisesti edes ateisti, mutta kirkkoon kuulumisella ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.

Koska luterilainen kirkko edustaa jotain sairasta nykyaikaista mokutuskulttia eikä aitoa kristillisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minut on lapsena liitetty kirkkoon niin kuin sadat tuhannet muutkin pikkulapset. Itse en olisi koskaan liittynyt vapaaehtoisesti.

Tämä. Niin tämä.

En eroa. Ateistikommunistien propaganda ei uppoa minuun.

Ei ole hintansa väärti tuo kerho. Viisisataa vuodessa. Eri juttu tietysti jos uskoo että tohon hintaan voi ostaa sen iankaikkisen elämän.

Kasvoin uskonnollisessa kodissa. Etenkin äitini on ollut aina himouskovainen - tosin normaali luterilainen eikä mitään lahkosuuntaa. Äiti vei mm. pienestä pitäen jumalanpalveluksiin ja muistan, miten piiiiiiitkiä ne olivat. Ainoa kohokohta oli, kun sai laittaa pari kolikkoa kolehtiin. Äidillä on aina ollut diili yläkertaan, että toivoi hän mitä hyvänsä, sen pitäisi toteutua kun hän vain pyytää. Tästä suora seuraus oli, että aina kun tapahtui mitä vaan, se johtui yläkerran johdatuksesta, mukaan lukien se, jos äidin suuntaan ikäville ihmisille tapahtui jotain ikävää. Tämä asenne plus se, miten ympärillä näki asioiden maailmalla tapahtuvan pikemminkin sattumien kautta, rapautti vähitellen lapsenuskon.

Rippikoulun kävin normaalissa järjestyksessä, koska se ns. kuului käydä. 

Naimisiin menin maistraatissa, koska mieheni oli eronnut kirkosta jo aikaisemmin enkä itsekään halunnut kirkkohäitä.

Lapset kastettiin, koska emme halunneet ärsyttää isovanhempia ja iso-isovanhempia. 

Sen jälkeen lopullisen kimmokkeen kirkosta eroamiseen antoivat julkisuuteenkin tulleet kirkkoon liittyvät poliittiset kärhämät ja asenteet, ei vähiten naispappien  suoranaisen sorsimisen salliminen, Päivi Räsäsen möläytykset sun muut.

Olen ollut kirkosta eronnut nyt jo  20 vuotta ja hyvin tyytyväinen ratkaisuuni. Aate ei natsaa, uskovaisuus ei  oman kokemukseni mukaan tee paremmaksi ihmiseksi ja lisäksi laitos on jämähtänyt kivikaudelle.

Veron ja eriarvoisuuden takia. Esim. lapsille joulupussissa omena ja piparkakku, aikuisten jumalanpalveluksen jälkeen mahtavat mätöt tarjolla. Ihme pelleilyä. Siis omena ja piparkakku 2000-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut miettiä kirkosta eroamista, ja olisi mielenkiintoista kuulla, miksi  muut ovat eronneet, eli mikä se prosessi juuri sinun kohdallasi on ollut. Vai kävikö niin, että siinä ei mitään prosessia edes ollut, tuli vain huomanneeksi että on lapsena liitetty järjestöön johon ei koskaan ole antanut itselle mitään? 

Kallis harrastus.

Minut kastettiin lapsena, erosin 18-vuotiaana. Kävin rippikoulunkin ja se vain vahvisti käsitystä että kirkko ei ole mua varten (kivat rahat sai sukulaisilta kuitenkin). Vanhemmat ei kuitenkaan luvanneet allekirjoittaa eropapereita vaan käskivät odottaa 18-vuotispäivää ja niin sitten tein. Tää oli 80-luvulla naispappeuskiistojen aikaan, sekin antoi lisäpontta eroamiselle.

Erosin kirkosta, koska minut oli siihen liitetty ilman omaa suostumustani, kun olin vastasyntynyt.

Elän synnissä siinä missä muutkin, mutta koen kirkon olevan minuakin enemmän hukassa hengellisesti. Kyseinen laitos hortoilee itse rakentamassaan vyyhdessä, johon sisältyy lukuisia erilaisia uskonkäsityksiä ja raamatuntulkintoja, politiikkaa, imagonkiillotusyrityksiä ja pyrkimyksiä taipua miellyttämään kaikkia. Alkon ovi käy tiuhempaan kuin ehtoollisten järjestäminen edellyttäisi, eikä kirkolla ole minulle tarjolla oikein mitään. Lisäksi olin taloudellisessa ahdingossa ja tarvitsin joka sentin itse. Erosin siis.

Laskin että lapsiperheen elättäjänä ei ole varaa maksaa veroa. Saan näin säästöön enemmän.

Toinen syy on että kun olen Lukenut historiaa. Niin olen tullut siihe tulokseen, että kirkko tuhosi Suomen kulttuuria ja Ruotsi valloitti sen avulla ja varasti maat suomalaisilta.

En ole uskovainen enkä edes tapakristitty.

Enhän maksa joulupukistakaan...

Naispappeja ei hyväksytä. Koulukiusattuna en hyväksy esim. sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

En ole koskaan uskonut eikä kristinusko tunnu omalta.

Kirkko on uskon kannalta turha instituutio. Lisäksi en edes usko jumalan olemassa oloon. Naimisiin en aio mennä. Vaikka menisin, niin valitsisin maistraatin. Lapsia en aio saada, mutta jos saisin, niin en liittäisi heitä mihinkään uskontokuntaan.

En tarvitse edes hautapaikkaa, sillä ilmaisia tuhkansirottelupaikkoja löytyy (hautausohjeet kuolemani varalta olen kirjoittanut jokin aika sitten, vaikka en ole edes nelikymppinen vielä). Ja tuhkaus maksaa saman kuuluu johonkin uskontokuntaan tai ei.

En usko Jumalaan, isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan. Siinä vaiheessa kun alotin työt, muistin kuuluvani johonkin järjettömään järjestöön ja minun palkasta menevän turhaan kirkollisveroja, jossen eroa. Näinpä!