Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tippuminen alempaan sosiaaliluokkaan?
16.09.2014 |
kaikkihan pyrkivät nostamaan omaa luokkaansa, tämä selvä. Mutta tunnetko ketään, tai onko sinulle käynyt niin, että sosiaaliluokka ja elintaso on tipahtanut alemmaksi?
Luin aikoinaan mielenkiinnolla JP Roosin kirjasta naisesta, joka oli elänyt lapsuudessaan (siis varmaan jotain 40-50-luvulla) hyväosaisena perheessä, jossa oli mm. palvelijoita, kesäasunto, kulttuuria ja kutsuja. Kirjassa (80-luvulla) hän oli jossain vantaan lähiössä matalapalkkatöissä ja rahat tiukilla.
Yläasteella samaan aikaan oli koulussa tyttö, jolla oli todistus pelkkiä kiitettäviä. Keskiarvo varmaan jotain 9,99.
Viitisen vuotta myöhemmin hän ei suinkaan ollut valmistumassa diplomi-insinööriksi tai arkkitehdiksi tms, vaan oli turvakodissa ja kaksi ihan pientä lasta jonkun raivopäisen kurdin kanssa. Tilanne vaikutti senverra sekavalta, että ennenkuin hän jotenkin saa elämän hallintaansa, voi kestää tosiaan tovin. Tuskin ikinä saavuttaa sitä tasoa, mihin olisi koulumenestyksen perustella voinut päästä.
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:23"]
Nämä luokkattomuudesta haaveilevat: olette väärässä. Suomessa on tutkimusten mukaan luokkaerot lisääntyneet, ei vähentyneet niinkuin te luulette. Tervetuloa reaalimaailmaan ja todellisuuteen! Ihan tasan varmasti on luokkaeroja ja tuloeroja ja tasoeroja ja eroja siinä, miten ´kutakin kohdellaan asemansa mukaisesti!
[/quote]
Kukaan ei varmastikaan kiellä tuloeroja. Ne ja niistä seuraavat elämäntapamahdollisuuksien erilaisuudet ovat ihan selkeästi fakta.
Mutta luokkaerot ovat kuitenkin aivan eri asia. Tajusin sen kun itse asuin briteissä jossain vaiheessa. SIellä todella on luokkaeroja. Ylä- ja alaluokkaiset puhuu eri tavalla, he harrastavat eri asioita (en itse esim. ollut tajunnut että jalkapallo on alaluokan huvi, luulin sitä yleisesti brittien intohimoksi), heidän lapsensa käyvät eri kouluja, avioitumisesta luokkarajojen yli nyrpistellään ja jos sen tekee on vaikea sopeutua toisen luokan perheen tapoihin ja oloihin.
Ei Suomessa tuollaista ole. Täällä isotuloisempi on vain joku jolla on enemmän rahaa ja sit myötä ehkä hienompi auto ja talo ja käy enemmän matkoilla, ei mitään sen ihmeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:23"]
Nämä luokkattomuudesta haaveilevat: olette väärässä. Suomessa on tutkimusten mukaan luokkaerot lisääntyneet, ei vähentyneet niinkuin te luulette. Tervetuloa reaalimaailmaan ja todellisuuteen! Ihan tasan varmasti on luokkaeroja ja tuloeroja ja tasoeroja ja eroja siinä, miten ´kutakin kohdellaan asemansa mukaisesti!
[/quote] No sitten mulla on huippuhyvä asema. Mua teititellään ja palvellaan kaupoissakin ennen muita vaikka mulla ei ole minkäänlaista titteliä eikä asemaa. Joten, en ihan usko sua. Toi on joidenkin tutkijoiden päiväuni vaan.
Olen DI ja elän aikalailla WT-elämää. Tai ainakin sen suuntaista. Ainakin tämän palstan mukaan. Ja ihan rivimiehiä suurin osa meistä dippa-insseistä on nykyään duunissa.
Mä olen akateeminen pätkätyöläinen ja elän säästeliäästi, jopa köyhästi, paitsi tulojeni, myös luonnonvarojen vuoksi. Kun minua vertaa esim. tuttavaani, joka on saanut erittäin hyväpalkkaisen duunin peruskoulupohjalla, mutta jonka elämänsisältö ainakin juttujen perusteella on se raha ja sen tuhlaaminen, niin kumpi meistä edustaa ns. parempaa sosiaaliluokkaa? Suomessa yhä harvemmin koulutustaso korreloi ihan suoraan tulojen kanssa...
Meillä minä olen pienipalkkainen tavis-duunari ja mieheni kuuluu palkkansa perusteella ylempään keskiluokaan.
Tuloerojen kasvaessa huomaan myös sosiaalisten erojen lisääntyvän. Edustusvaimo tai kotiäiti olisi vähemmän kirosanoja kuin matalapalkkaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani oli ison yrityksen toimitusjohtaja. Oikeasti iso ja tunnettu yritys. Oli vaimo ja kaksi lasta, miljoonaluokan omakotitalo. Vaimo oli kotiäiti, ei avioehtoa.
Tuttava päätti perustaa oman yrityksen. Oli valmis asiakaspohja ja kaikki. Omaa rahaa oli sen verran, että pankista sai vielä huomattavan lainan homman perustamiseen - rakennutti toimintaa varten ison rakennuksen ja firma oli valmis pyöritettäväksi käyntikortteja myöten. Tuttava irtisanoutui töistä. Sitten hyvin pian eräänä kauniina päivänä vaimo kertoi, että on tavannut toisen, ottaa puolet omaisuudesta ja lapset ja heippa.
Talo myytiin, vaimo ja lapset saivat edelleen hulppeat asuintilat itselleen. Mies maksoi omasta puolikkaastaan omaa yritysvelkaa pois, masentui, ei pystynytkään firman pyöritykseen, rahat loppuivat kesken. Alkoi tulla maksuhäiriöitä. Tuttavalta lähti vuokra-asunto alta. Ei ollut enää töitä, ei rahaa, ei kotia, ei mitään. Työllisyystilanne alalla muuttui, ei saanut enää oman alan töitä mistään edes loistavalla CV:llään.
Vaimolle ja lapsille kuuluu oikein hyvää, tuttava on saanut jonkun kunnan vuokrayksiön ja tekee siivoushommia, makselee edelleen yritysvelkaansa.
Viidessä vuodessa tuliterän BMW:n ratista kierrätysfillarin ohjaimiin. Tämän tapauksen jälkeen olen yrittänyt kaikkeni, etten valittaisi turhasta.
Mä olen varakkaasta, akateemisesta perheestä. Olen käynyt vain ammattikorkeakoulun, joten olen koulutuksen osalta tipahtanut alemmaksi kuin vanhempani. Moni akateeminen ystäväni ja tuttavani viettää aivan erilaista elämää kuin vanhempani aikoinaan. Esim juhlia, joihin kutsutaan avec ja joissa naisella on oltava iltapuku, ei juurikaan enää harrasteta. Tai varmaan harrastetaan, mutta ei ole enää niin yleistä akateemisissakaan piireissä. Osittain johtunee siitä, ettei valtio, kunnat ja yritykset nykyisin kovinkaan herkästi sponsoroi erilaisia juhlia. Myöskin ihan yksityishenkilöinä elämäntapa on erilainen eli siinä missä omat vanhempani kävivät toisissa kulttuurikodeissa hienoilla illallisilla ja kuuntelemassa tilaisuutta varten palkattua elävää musiikkia (eikä tietenkään lapsia mukana!!!), tänä päivänä viihdytään oma perheen kanssa tai korkeintaan kutsutaan joku ystäväpariskunta rennosti iltaa istumaan ja musiikkikin tulee kaiuttimista.
En myöskään ole Lion¨s Lady, joten leijonien hienot juhlat on jääneet. Aikoinaan niissä kävin joskus isäni avecina. Eli vaikka elämäni onkin huomattavasti rahvaanomaisempaa kuin lapsuudenkodissani, ei se kuitenkaan kovin paljoa poikkea akateemisten tuttavieni elämästä. Taidenäyttelyt, teatteri, konsertit, matkustelu jne kuuluvat elämääni edelleenkin. Tulot mulla on ihan hyvät (yli 5000 €/kk), mutta ei mitkään jättisuuret. Nuorempi lapsistani on edelleen lukossa, vanhempi suorittanut amk-tutkinnon eikä ole aikeissa hakea yliopistoon. On siis vähän vaikea arvioida, missä määrin olen tipahtanut alemmaksi ja mikä on vain yhteiskunnan muuttumisesta johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:23"]
Nämä luokkattomuudesta haaveilevat: olette väärässä. Suomessa on tutkimusten mukaan luokkaerot lisääntyneet, ei vähentyneet niinkuin te luulette. Tervetuloa reaalimaailmaan ja todellisuuteen! Ihan tasan varmasti on luokkaeroja ja tuloeroja ja tasoeroja ja eroja siinä, miten ´kutakin kohdellaan asemansa mukaisesti!
[/quote]
Kukaan ei varmastikaan kiellä tuloeroja. Ne ja niistä seuraavat elämäntapamahdollisuuksien erilaisuudet ovat ihan selkeästi fakta.
Mutta luokkaerot ovat kuitenkin aivan eri asia. Tajusin sen kun itse asuin briteissä jossain vaiheessa. SIellä todella on luokkaeroja. Ylä- ja alaluokkaiset puhuu eri tavalla, he harrastavat eri asioita (en itse esim. ollut tajunnut että jalkapallo on alaluokan huvi, luulin sitä yleisesti brittien intohimoksi), heidän lapsensa käyvät eri kouluja, avioitumisesta luokkarajojen yli nyrpistellään ja jos sen tekee on vaikea sopeutua toisen luokan perheen tapoihin ja oloihin.
Ei Suomessa tuollaista ole. Täällä isotuloisempi on vain joku jolla on enemmän rahaa ja sit myötä ehkä hienompi auto ja talo ja käy enemmän matkoilla, ei mitään sen ihmeempää.
[/quote]
Tätäkin on juuri tutkittu, ja Suomessa oli hyvin selvät erot yhteiskuntaluokkien välillä harrastuksissa, arvostuksissa jne. Pienemmät kuin briteillä, mutta hyvin selvät. Hauskasti James Bond oli yhdistävä tekijä yhteiskuntaluokkien välillä, sen tunsivat kaikki. Hesarissa oli juuri juttua tästä.
Meilläpäin se meni näin, että toiset psyykkasivat itseään uskomaan että ovat paremmassa sosiaaliluokassa.
Hienous saanee aikaan vahinkoa?
Nykyaikana kaikilla on mahdollisuus kunnioittaa itseään, ei se vanhemmista ja lähtökohdista riipu, tahtomisesta? Miksi pitäisi olla toiselta pois, vielä keski-iässäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:46"]
Tuttavani oli ison yrityksen toimitusjohtaja. Oikeasti iso ja tunnettu yritys. Oli vaimo ja kaksi lasta, miljoonaluokan omakotitalo. Vaimo oli kotiäiti, ei avioehtoa.
Tuttava päätti perustaa oman yrityksen. Oli valmis asiakaspohja ja kaikki. Omaa rahaa oli sen verran, että pankista sai vielä huomattavan lainan homman perustamiseen - rakennutti toimintaa varten ison rakennuksen ja firma oli valmis pyöritettäväksi käyntikortteja myöten. Tuttava irtisanoutui töistä. Sitten hyvin pian eräänä kauniina päivänä vaimo kertoi, että on tavannut toisen, ottaa puolet omaisuudesta ja lapset ja heippa.
Talo myytiin, vaimo ja lapset saivat edelleen hulppeat asuintilat itselleen. Mies maksoi omasta puolikkaastaan omaa yritysvelkaa pois, masentui, ei pystynytkään firman pyöritykseen, rahat loppuivat kesken. Alkoi tulla maksuhäiriöitä. Tuttavalta lähti vuokra-asunto alta. Ei ollut enää töitä, ei rahaa, ei kotia, ei mitään. Työllisyystilanne alalla muuttui, ei saanut enää oman alan töitä mistään edes loistavalla CV:llään.
Vaimolle ja lapsille kuuluu oikein hyvää, tuttava on saanut jonkun kunnan vuokrayksiön ja tekee siivoushommia, makselee edelleen yritysvelkaansa.
Viidessä vuodessa tuliterän BMW:n ratista kierrätysfillarin ohjaimiin. Tämän tapauksen jälkeen olen yrittänyt kaikkeni, etten valittaisi turhasta.
[/quote]
Opetus: älä koskaan mene naimisiin, tai muista tehdä avioehto. Nainen vain päätti tuhota miehen elämän, ja teki sen yhteiskunnan siunaamana.
Ohis: Mulle kävi luokkapyrähtys ylöspäin suureksi hämmästykseni toteen, kun menin naimisiin hyvätuloisen ja arvostetun ammattinimikkeen omaavan miehen kanssa.
Ennen avioliittoa olin 35-v. ikisinkku (=vanhapiika). Tein pätkän töitä eräässä valtion virastossa, joukossa ikäisiäni ja samalla tavalla koulutettuja naisia ja miehiäkin. Minut luokiteltiin aika nopeasti siihen vanhapiika-luokkaan. Koska asuin yksin yksiössä, vuokralla ja kuljin polkupyörällä töihin.
Meni muutama vuosi ja päädyin naimisissa olevana samaiseen työpaikkaan. Miehen ammatti ja tulotaso selvisivät nopeasti. Tulin kerran töihin Rangella, niin viimeistään siinä vaiheessa muuttui kohtelu. Tyhjänarvoisesta pienestä pätkätyöläisestä tulikin kiinnostava työkaveri, jonka matkoja ja kakkosasunnon remonttisuunnitelmia olikin kiva ja kiinnostava jutella ja ottaa muutenkin mukaan keskusteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta eron näkee myös muuten, kuin tuloista. Sitä ei ehkä haluta myöntää ja siksi varmaan täälläkin epätoivoisena kysellään mitä on wt-piirteet ja wt-harrastukset, kun ei haluta kuulua siihen porukkaan. Mutta kyllä Suomessakin kuulee puheesta, millaisesta sosiaaliluokasta ihminen tulee. Harrastuksetkin on erilaisia, ei kaikilla ole varaa golfiin tai kaikilla kiinnostusta lukea historiaa.
Myös äänestyskäyttäytyminen kertoo ihmisen sosiaaliluokasta: kouluttamattomuus lisää tietämättömyyttä ja siksi virheellisesti luullaan, ettei äänestäminen vaikuta mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:46"]
Tuttavani oli ison yrityksen toimitusjohtaja. Oikeasti iso ja tunnettu yritys. Oli vaimo ja kaksi lasta, miljoonaluokan omakotitalo. Vaimo oli kotiäiti, ei avioehtoa.
Tuttava päätti perustaa oman yrityksen. Oli valmis asiakaspohja ja kaikki. Omaa rahaa oli sen verran, että pankista sai vielä huomattavan lainan homman perustamiseen - rakennutti toimintaa varten ison rakennuksen ja firma oli valmis pyöritettäväksi käyntikortteja myöten. Tuttava irtisanoutui töistä. Sitten hyvin pian eräänä kauniina päivänä vaimo kertoi, että on tavannut toisen, ottaa puolet omaisuudesta ja lapset ja heippa.
Talo myytiin, vaimo ja lapset saivat edelleen hulppeat asuintilat itselleen. Mies maksoi omasta puolikkaastaan omaa yritysvelkaa pois, masentui, ei pystynytkään firman pyöritykseen, rahat loppuivat kesken. Alkoi tulla maksuhäiriöitä. Tuttavalta lähti vuokra-asunto alta. Ei ollut enää töitä, ei rahaa, ei kotia, ei mitään. Työllisyystilanne alalla muuttui, ei saanut enää oman alan töitä mistään edes loistavalla CV:llään.
Vaimolle ja lapsille kuuluu oikein hyvää, tuttava on saanut jonkun kunnan vuokrayksiön ja tekee siivoushommia, makselee edelleen yritysvelkaansa.
Viidessä vuodessa tuliterän BMW:n ratista kierrätysfillarin ohjaimiin. Tämän tapauksen jälkeen olen yrittänyt kaikkeni, etten valittaisi turhasta.
[/quote]
Muuten hyvä ja liikuttava stoori, mutta mikäli ei ole avioehtoa, kuuluu myös yritys velkoineen osituksen piiriin. Noin osaava mies jätä tätä huomiotta ja jää lehdellä soittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin on vaan liian suuret luulot itsestään. Siksi ne jauhaa noita luokkajuttuja täällä päivästä toiseen. Oikeasti ihmiset luokittelevat toisiaan muillakin perusteilla kuin kapeasti tulonäkökohdilla. Äänestyskäyttäytymistäkään ei voi tietää jos ei itse sitä paljasta. Se mitä puhuu voi olla ihan muuta kuin mitä sitten todellisuudessa äänestyskopissa ruksaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 11:38"]
Miten joku vielä nykypäivänä luokittelee ihmiset tulojen perusteella..mulle on se ja sama onko ystävä pitkä aikaista työtön,kotiäiti vai joku virkamies jos ajatus maailmat vaan kohtaa
[/quote]
Taidat olla aika yksinkertainen. Totta kai ihmisiä luokitellaan tulojen mukaan ja pitääkin luokitella, jotta voidaan tehdä tutkimusta ja myöhemmin mahdollisesti politiikkaa, jos tuloeroja halutaan esimerkiksi kaventaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisarvon pitäisi muodostua tulojen/varallisuuden mukaan, vaikka asia tosiasiassa nykyään niin onkin.
Kyllähän se helpottaa rahallisesti, jos on asema/ varallisuus, josta tippua alaspäin. Toisaalta se voi olla henkisesti paljon vaikeampaa kuin niillä, jotka ovat jo tottuneet pohjan häämöttämiseen.
Vastaamista hankaloittaa se, että osa luokka-asemien tunnuspiirteistä on muuttunut. Ennen vain köyhät ajoivat polkupyörillä, koska heillä ei ollut varaa autoon. Nyt autottomuus voi olla myös valinta, jolla toteutetaan omia arvoja ja osoitetaan kuulumista keskiluokkaiseen, vihreästi ajattelevien kaupunkilaisten ryhmään. Minulla ei esimerksi ole autoa eikä omakotitaloa, mutta amattini ja sivistys- ja sosiaalisen pääomani perusteella kuulun kyllä (kaupunkilaiseen) keskiluokkaan.
Alue: Aihe vapaa
Nämä luokkattomuudesta haaveilevat: olette väärässä. Suomessa on tutkimusten mukaan luokkaerot lisääntyneet, ei vähentyneet niinkuin te luulette.
Tervetuloa reaalimaailmaan ja todellisuuteen! Ihan tasan varmasti on luokkaeroja ja tuloeroja ja tasoeroja ja eroja siinä, miten ´kutakin kohdellaan asemansa mukaisesti!