Tippuminen alempaan sosiaaliluokkaan?

Missä? 

Kai mulla on. Vanhempani ovat varsin varakkaita, isän puolelta perittyä rahaa + isällä komea kansainvälinen ura ollut (nyt jo eläkkeellä). Itse olen tavis akateeminen paskapalkkaduunari, joka asun vuokra-asunnossa eikä minulla ole arjen pyörittämisen lisäksi rahaa mihinkään ylimääräiseen.

Toisaalta minusta millään "luokilla" ei Suomessa ole oikeastaan mitään väliä, ei ainakaan niin epäsosiaaliselle ihmiselle kuin minä. En pyöri minkäänlaisten ihmisten piireissä, joten ei ole kauheasti väliä siinä mielessä sillä mihin minulla on varaa ja mihin ei. 

ei suomessa oikein ole sosiaalikuokkia. mä en laske luokaksi sitä, että toisella on vähän enemmän rahaa kuin toisella. koen olevani ihan yhtä hyvä kuin joku audikusikin vaikka ajan työmatkat polkupyörällä

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 11:11"]

kaikkihan pyrkivät nostamaan omaa luokkaansa, tämä selvä. Mutta tunnetko ketään, tai onko sinulle käynyt niin, että sosiaaliluokka ja elintaso on tipahtanut alemmaksi?

Luin aikoinaan mielenkiinnolla JP Roosin kirjasta naisesta, joka oli elänyt lapsuudessaan (siis varmaan jotain 40-50-luvulla) hyväosaisena perheessä, jossa oli mm. palvelijoita, kesäasunto, kulttuuria ja kutsuja. Kirjassa (80-luvulla) hän oli jossain vantaan lähiössä matalapalkkatöissä ja rahat tiukilla.

Yläasteella samaan aikaan oli koulussa tyttö, jolla oli todistus pelkkiä kiitettäviä. Keskiarvo varmaan jotain 9,99.

Viitisen vuotta myöhemmin hän ei suinkaan ollut valmistumassa diplomi-insinööriksi tai arkkitehdiksi tms, vaan oli turvakodissa ja kaksi ihan pientä lasta jonkun raivopäisen kurdin kanssa. Tilanne vaikutti senverra sekavalta, että ennenkuin hän jotenkin saa elämän hallintaansa, voi kestää tosiaan tovin. Tuskin ikinä saavuttaa sitä tasoa, mihin olisi koulumenestyksen perustella voinut päästä.

[/quote] minusta toi on elämää, ei sosiaaliluokkia,

Miten joku vielä nykypäivänä luokittelee ihmiset tulojen perusteella..mulle on se ja sama onko ystävä pitkä aikaista työtön,kotiäiti vai joku virkamies jos ajatus maailmat vaan kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Ohis: Mulle kävi luokkapyrähtys ylöspäin suureksi hämmästykseni toteen, kun menin naimisiin hyvätuloisen ja arvostetun ammattinimikkeen omaavan miehen kanssa. Ennen avioliittoa olin 35-v. ikisinkku (=vanhapiika). Tein pätkän töitä eräässä valtion virastossa, joukossa ikäisiäni ja samalla tavalla koulutettuja naisia ja miehiäkin. Minut luokiteltiin aika nopeasti siihen vanhapiika-luokkaan. Koska asuin yksin yksiössä, vuokralla ja kuljin polkupyörällä töihin. Meni muutama vuosi ja päädyin naimisissa olevana samaiseen työpaikkaan. Miehen ammatti ja tulotaso selvisivät nopeasti. Tulin kerran töihin Rangella, niin viimeistään siinä vaiheessa muuttui kohtelu. Tyhjänarvoisesta pienestä pätkätyöläisestä tulikin kiinnostava työkaveri, jonka matkoja ja kakkosasunnon remonttisuunnitelmia olikin kiva ja kiinnostava jutella ja ottaa muutenkin mukaan keskusteluihin.

Siis voiko tämä olla totta? Vai onkohan kirjoittaja nyt tulkinnut asioita vähän liikaa?

Ehkäpä kirjoittajan ollessa ns ikisinkku-vanhapiika, hän oli pahantuulinen ja jopa katkera eikä ollenkaan mukava työkaveri eikä seuraa? Ja kun rakastui ja meni naimisiin onnellisesti, oli iloinen ja helppo lähestyttävä?

Tuon auto-asian voin jonkun verran uskoa, miespuolisten työkavereiden joukossa. Heitä voi kiinnostaa autot ja he ehkä sitten juttelee kiinnostavaa autoa ajavan kanssa, enemmän kuin polkupyöräilevän kanssa. Ehkä, voi olla.

Kun on siirtynyt suomalaisen yhteiskunnan pohjalta (työttömyyttä, alkoholismia, matalaa koulutusta, mahdollisuuksien puutetta, huonoa esimerkkiä kaikkialla), akateemiseksi, jonkin tason menestyjäksi, tietää, että Suomi on vahva luokkayhteiskunta. Vain he, joilla asiat ovat olleet hyvin, luulevat toisin.

Ylimpänä luokkana ovat rikkaat, jotka ovat turvanneet asemansa tässä yhteiskunnassa poikkeuksellisen hyvin. Keskiluokka maksaa köyhien ja syrjäytyneiden rauhoittamisen.

Suomessa ei rikkaiden luokkaan helpolla nousta. Progressiivinen verotus ja alemmille luokille propagandalla julistettu tasa-arvo-harha varmistaa, että kulit alaluokissa pysyvät lestissään.

Mikään ei ole oikeasti niin rentouttavaa kuin elää wt elämää. Muistelen sitä lämmöllä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole oikeasti niin rentouttavaa kuin elää wt elämää. Muistelen sitä lämmöllä.

Tipahdin kelatukiloukkuun sairastumisen myötä. Ennen sitä yritin sinnitellä vaikka kuinka kauan lainarahalla ja vaikka millä, kunnes ei enää auttanut kuin hakea tukia. Nyt ei oikeasti tarvitse stressata yhtään sellaisia asioita mitä suurinpiirtein itkin joka ilta aiemmin.

En voi käsittää että nyt halutaan romuttaa sitten asumistuet ja muut, siitä seuraa vain järjetöntä kärsimystä niille joilla elämä on jo valmiiksi erittäin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä luokkattomuudesta haaveilevat: olette väärässä. Suomessa on tutkimusten mukaan luokkaerot lisääntyneet, ei vähentyneet niinkuin te luulette. Tervetuloa reaalimaailmaan ja todellisuuteen! Ihan tasan varmasti on luokkaeroja ja tuloeroja ja tasoeroja ja eroja siinä, miten kutakin kohdellaan asemansa mukaisesti!

Mutta järkikin sanoo, että niitä tulee pyrkiä kuromaan umpeen. Ihminen on vastuussa itsestään, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa. 

Kun on pohjalla niin on vain yksi suunta, ylöspäin :)

Eron myötä tippunut köyhyysloukkuun. t. Köyhä yh. äiti

Luokkajakoa ei ole Suomessa. On köyhiä, keskituloisia ja varakkaita ja jopa rikkaitakin, mutta luokkajakoon tuo ei liity. Luokkajako on sellaista, mikä ei rahalla muutu. 

Olen tippunut keskituloisesta keskiluokasta köyhälistöön ja se onnistuu pelkästään sairastumalla.

Eiköhän jokainen yh tipu alaspäin, ainakin jos on eron jälkeen yksin vastuussa lapsista.

Kokoomuksen/RKP:n/Kepun aikana kantasuomalaisten hyvinvointi on lisääntynyt rajusti.

-napsu-

Vierailija kirjoitti:

Vastaamista hankaloittaa se, että osa luokka-asemien tunnuspiirteistä on muuttunut. Ennen vain köyhät ajoivat polkupyörillä, koska heillä ei ollut varaa autoon. Nyt autottomuus voi olla myös valinta, jolla toteutetaan omia arvoja ja osoitetaan kuulumista keskiluokkaiseen, vihreästi ajattelevien kaupunkilaisten ryhmään. Minulla ei esimerksi ole autoa eikä omakotitaloa, mutta amattini ja sivistys- ja sosiaalisen pääomani perusteella kuulun kyllä (kaupunkilaiseen) keskiluokkaan.

Tämä koettiin jo 1960-luvulla...

Varmaa todellisuutta monen millenniaalin aikuiselämässä. Omilla vanhemmilla oli omistusrivari, auto, metsää ja kaksi lasta samanikäisenä kun itse olen nyt. Heillä koulutuksena sairaanhoitaja ja kouluttamaton.

Itse olen korkeakoulutettu sinkku, paperilla myös nk. statusammatti josta ihmisille tulee ekana mieleen että uin rahassa ja asun varmaan jossain designlinnassa. Todellisuudessa työni palkka riitti hädintuskin omistusrivarini hankintaan halvalla alueella. Kulkupelinä ilmaiseksi saamani pyörä ja elätettävänä pelkkä maatiaskissa. Naapureiden ammatit on mm. puutarhatyöläinen, lasinasentaja, konemies, taideopettaja kun ostivat talonsa niiden vielä ollessa järkevän hintaisia. Oma elintaso on selvästi alempi kuin vanhemmillani, enkä ole varma kuulunko enää keskiluokkaan muuten kuin koulutuksen perusteella.

Yritän miettiä asiaa mahdollisimman vähän ja nauttia siitä mitä minulla on sen sijaan että mitä pitäisi luokan mukaan olla. Tuota kisaa ei voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 12:23"]

Nämä luokkattomuudesta haaveilevat: olette väärässä. Suomessa on tutkimusten mukaan luokkaerot lisääntyneet, ei vähentyneet niinkuin te luulette. Tervetuloa reaalimaailmaan ja todellisuuteen! Ihan tasan varmasti on luokkaeroja ja tuloeroja ja tasoeroja ja eroja siinä, miten kutakin kohdellaan asemansa mukaisesti!

[/quote]

Kukaan ei varmastikaan kiellä tuloeroja. Ne ja niistä seuraavat elämäntapamahdollisuuksien erilaisuudet ovat ihan selkeästi fakta. 

Mutta luokkaerot ovat kuitenkin aivan eri asia. Tajusin sen kun itse asuin briteissä jossain vaiheessa. SIellä todella on luokkaeroja. Ylä- ja alaluokkaiset puhuu eri tavalla, he harrastavat eri asioita (en itse esim. ollut tajunnut että jalkapallo on alaluokan huvi, luulin sitä yleisesti brittien intohimoksi), heidän lapsensa käyvät eri kouluja, avioitumisesta luokkarajojen yli nyrpistellään ja jos sen tekee on vaikea sopeut

Kyllä eriytyminen on suurta ainakin näin helsinkiläisenä kun asiaa katsoo. Koulut ovat hyvin eriytyneet, Paremman väen SYKeissä tai Ressuissa ei duunariperheiden lapsia näy. Lapset ja nuoret eivät sekoitu enää edes kouluissa eikä vapaalla, kun keskiluokan lapset ovat illat ja viikonloput harrastuksissa ja duunareiden lapset hakkaa pleikkaa kotona. Harva ylemmän keskiluokan ihminen eksyy lätkämatsiin tai edes tapaa arjessa duunareita. Eikä ihmiset avioidu miten sattuu. Ylemmän keskiluokan akateeminen avioituu samanlaisen kanssa ja kaupan kassa bussikuskin kanssa. 

Nykyisen menon tuloksena (oikeistolainen rahapolitiikka, tuloerojen kasvu ja tekoälymullistus) entistä useampi tulee tippumaan alempiin luokkiin. Siihen vain kannattaa varautua jo nyt, jos ei koe kuuluvansa kaikkein rikkaimpaan eliittiin joita ei taida löytyä Suomessa montaa edes Eirasta.