30+ ESIKOT vuoden ensimmäiselle viikolle
Kommentit (102)
Tervehdys esikkomammat!
Herranjestas miten pitkän pinon olette saaneet aikaan! Mullahan meni ikuisuus lukiessa, nyt silmät sikkuralla, suomalaisella sisulla, väännän teille juttua.
ONNEA ONNEA Turpo-Urpo prinsessasta! Ja imetyspaitavinkkinä sanoisin Lastentarvikkeen paidat. Ovat vähän (?) hinnakkaampia ku H&M:n mutta mie oon tykänny ku hullu puurosta! Rintojen kohdalla on läppä, jota nostamalla saa jommankumman rinnan esiin. Ei tarvi koko mahaa paljastaa ja toinen tissi pysyy lämpimässä.
Ulviina: Onnea plussasta ja tervetuloa joukkoon! Pitäähän tällä ryhmällä olla jatkumo, muutenhan me ollaan kohta kaikki vauvaihmisiä ja kelle me sitten jaettaisiin hyviä raskaudenaikasia neuvoja?!
Muistelisin että mulla alko raskausoireet joskus viikolla 8. Rinnat oli aivan sairaan kipeät, 24x7 huono-olo (en oksentanu), aivan hirveä kivennäisvesihimo (yleensä inhoan kivennäisvettä) ja oliiveja ei yksinkertasesta saattanu ees katsoa vaikka ne oli ollu suurinta herkkuani!
Modesty: Meilläkin on hoitopatja pyykkikoneen päällä ja aivan loistoratkaisu! Ostettiinhan me joo hieno Ikean hoitopöytä makkariin mutta oisinko kerran käyttäny sitä! Se on niin kätevää ku on vesi vieressä, ei tarvi kanniskella kakkapyllyä ympäri kämppää.
Rudis: Me kotiuduttiin muutamassa pakkasasteessa ja vauvalla oli päällä body+potkarit, villapuku, kypärälakki+villalakki, tumput. Turvakaukalon päälle laitoin vielä fleecehuovan siksiaikaa ku siirryin ovelta autoon. Ihan lämpöinen oli vauveli ku päästiin kotiin. Itseasiassa tarkistin vielä hoitajilta että onko vaatetus ok ;)
Ja body oli kokoa 50
ÄP:n toppapuku on niin iso että sulla katoaa vauva sinne! Ja sellaista on vaikea laittaa kaukaloon kun et tiiä missä se vauva on ;)
Eikä meillä oo se toppapuku vieläkään käytössä, ostettiin 56 senttinen haalari ja sillä me vieläkin kylästellään.
Hätätapauksessa sitä ÄP:n kevythaalaria (raitasta) voi käyttää.
Olivera: Turha yrittää pimittää meiltä vauvan sukupuoli! Kaikkihan me tiedetään että se on tyttö niinkuin suurimmalla osalla meistä :D
Vai meinaatko aloittaa tasoittavan sukupuolen ;D
Kyselit pesupuuhista. Mie pesin sisävaatteet. Haalareita enkä pussukoita pessy ku eihän ne oo mitenkään paljaalla iholla ja kuten Beibi sano, niin turhaa vaan vanu menee sumppuun. Pesen sitten ku ovat riittävästi puklussa ;)
SnowApple: Jatka ihmeessä niitä yösyöttöjä jos vain suinkin jaksat! Ne on maidontuotannolle kulta-aikaa. Meilläkin syötiin alussa yöllä melko tiheään mutta kyllä se siitä pitenee ku vauvelilla masun koko kasvaa ja jaksaa syödä enemmän - jaksaa siten nukkuakin pitempään. Mullakin oli alussa hirveä huoli siitä että saako vauva riittävästi ku on niin usein tissillä mutta paino nousi niin että heikompaa hirvitti. Ja tiheän imemisen jaksoja tulee jatkossakin ja ne kuuluu asiaan, vauva vaan tekee tilausta isommasta maitomäärästä. Kestää pari-kolme päivää ja ainakin meillä oli melkoista tissinimemistä mutta sinnikkyys palkitaan pitkillä yöunilla :)
Ja vielä D-vitamiinikommentti. Meillä nautitaan Devitolia suoraan pullosta suuhun. Kokeiltiin alussa Jekovitia mutta se on niin kamalan makuista etten hennonnu sitä lapselle syöttää. Ja se kamala maku maistuu maidosta läpi! Mutta jos Devitol aiheuttaa masuvaivoja niin eihän siinä sitten ole kahta puhetta.
Harmittaa ihan pirusti ku mulla oli tarkoitus tehdä teille yllärit ja tulla sinne tiistaiseen kahvitteluun vauvan kans mutta Papu päätti aamulla että mehän ei lähdetä minnekkään ja pisti koko aikataulun uusiksi.
Meidän pitää suunnitella kohta uudet treffit johonki avaraan paikkaan suurimalla osalla alkaa olla joko megamahaat tai vaunut ;)
Silläkin uhalla että tulee megaviesti niin vähän kuulumisia.
Papu on nyt siis keksinyt hymyilemisen ja hymy on levinnyt koko naaman kattavaksi hekotteluksi :D
Ensimmäinen kyynelkin on jo vierähtänyt poskelle ja heti sen huomattuani mie aloin itkemään - hemmetin hormoonit.
Päivä päivältä viihtyy kauemmin ja kauemmin puuhamatolla, mutta sitten kun tylsyys iskee niin se on kerrasta poikki ja silloin pitää olla kärppänä ottamassa vauva syliin tai huuto on melkoinen.
Päivällä nukkuu n. 4h päiväunet parvekkeella vaunuissa ja on niiiiiin hyväntuulinen kun sieltä herää että!
Illalla on kyllä sitten Papu-uni painiottelu. Siinä klo 20 aletaan virittelemään yöunille ja vähänväliä ravataan heiluttamassa kehtoa ja antamassa tissiä, mutta puolenyön aikaan on sitten vissiin maitotankkaus valmis ja nukkuu 5-6 tuntia AAH! ja jos miekin menisin silloin nukkumaan enkä roikkuis täällä netissä niin ehtisin nukkua ihan hyvin. Noh, enhän mie jokayö täällä roiku... eikä nytkään ois menny näin myöhään jos te ette ois tehny näin pitkää pinoa!!
Mutta kaikenkaikkiaan kaikki siis hyvin ja tulevana sunnuntaina jo 8 viikkoa kasassa! Aika menee aivan sairaan nopeasti!
Voikaahan paksusti mammat ja ottakaa rennosti, suppareita niitä tarvitseville... ja Fridalle hermoja odotteluun - kyllä se sieltä tulee, maksimissaan enää nelisen viikkoa! (mie ajattelin laitoksella synnytyksen jälkeen, että jos tämän oisin tienny niin yhtään en ois hätäilly ;))
Hyvää yötä mammat ja vauvelit!
Terkuin,
Toukkis ja Papu 7vk6pv
En käyttäny rasvaa, mutta repesinkin kyllä enemmän ku tarpeeksi.
Tosin, sitähän ei tiedä oisko se rasvaaminen auttanu...
Vauva oli aika kauan tuloillaan, että liekö sekin vaikuttanut repeämiseen.
Äiti tosin sanoi, että sehän johtu vaan siitä että Papu on skorpiooni; saksi tullessaan aukkoa suuremmaksi ;)
Mutta tuskin siitä rasvaamisesta haittaakaan on, jos vaan jaksaa rasvailla. Mie en jaksanu edes mahaa rasvailla raskausarpien pelossa! Ei mulle kyllä tullukkaan ku muutama hassu arpi että hukkaan ois menny ;)
Toukkis
Vaavi potki ja pyöri masussa niin paljon, etten saanut nukuttua vaan nousin kaivelemaan jääkaappia ja lukemaan päivän viestit.
Ulviina: mulla alkuaikojen merkittävin oire oli oireettomuus ;) Tai siis kun normaalisti menkkoja edelsi jos jonkinlaiset oireet, niin niiden puuttuminen sai tekemään testin. Sittenpä se oireiden tarkkailu vasta alkoikin. Nännit alkoivat herkistyä heti alkuunsa ja rinnat tuntumaan muutenkin painavilta jonkin ajan päästä. Sitten oli sellaisia nippailuja ja vihlaisuja alamahalla. Muutama viikko meni näin, olo oli aika epätodellinen. Sitten iski mukaan armoton väsymys, olisko ollut viikolla 7 tai jotain sinne päin. Olisin voinut nukkua vaikka kuinka paljon. Rinnat oli tosi arat ja turvoksissa, maha turposi ja olin kävelevä kaasupallo minäkin... Tunteet alkoivat olla pinnassa, itketti jopa monet tv-mainokset. ;) Etova olo alkoi yllättää jos en syönyt jotain pientä suolaista parin tunnin välein. Ei minullakaan varsinaista raskauspahoinvointia ollut, olisinko pari kertaa oksentanut kun ei tullut syötyä. Aloin syömään viikolla 9 tai 10 myös Befoli-nimistä valmistetta jossa on b-vitamiinia ja foolihappoa, en sitten tiedä oliko se sen vaikutusta, mutta väsymys ja etova olo loppuivat noin viikon kuluttua.
Viikolla kymmenen alkoi masu olla jo niin turpea, että työkaverit arvasivat mistä oli kyse.
Muuten en muista alkuajoista mitään tarkemmin, pitäisi ihan tarkistaa raskauspäiväkirjasta.
Jaahas, veitikka on nyt rauhoittunut, joten taidan kokeilla uudelleen nukkumista.
susanna
ensin vastaan tuohon väliliha-öljyilyyn. Öljysin muutaman kerran ceridal-öljyllä. Mulle ei tullut repeytymiä, mutta välilihanleikkauksen tekivät. Tuolta jostain netin syövereistä löytyy sellainen välilihan öljyily/venytysohje (oisko noilta ceridalin-sivuilta ?).
Meillä aloitetaan iltapuuhat 21 aikaan osaksi siitä syystä että mies tulee välillä kotiin vasta tuohon aikaan. eilen tyttö nukahti vasta 22 jälkeen eli melkein tunnin nukuttamisen jälkeen. Ei malttaisi nukkua kun on mielenkiintoista katseltavaa. Ei äidin laulelukaan auta, eilenkin laulelin pitkät tovit. Välillä tulee sellaista väsymys raivoamista ja huutoa.
Meillä ei tuttia käytetä vieläkään. Katsotaan alkaako tyttö imeä sitten peukaloaan. Nyrkit on välillä suussa. Meillä ei myös tytkätä olla vauva-asennossa sylissä kun ollan hereillä. Kun pitää nähdä kaikkea. Lelukaarensa alla viihtyy vähän kauemmin ja aurinkoinen hymy leviää kun äidin kasvot ilmestyy yläpuolelle.
lauantai päivän jatkoja!
j+beibi kohta 3kk
...meillä syötöt tihenee aamua kohden. heräsi 2:30, 4:30, 5:30, 6:30, 7:30 ja lopulta 8:30. Johtunee siitä että syö ehken viisi minuuttia ennen kuin nukahtaa. Ei noi hirveesti haittaa kun saa kuitenkin unen päästä itse kiinni heti. Itse olen pumpannut yöllä jos olen tiennyt tarvitsevani maitoa päivällä. Silloin sitä tosiaan tulee parhaiten. Jos pumppaan päivällä ei vauvalle riitä syötävää. Vähän hankalaa ja rasittavaa, mutta mentteelee kun ei tarvii tehdä joka yö.
nyt loppu lelujen kiinnostavuus ja iski nälkä.
j+beibi
Onpas pino kasvanut yön aikana! Kivaa että Toukkiskin jaksoit valvoskella meidän takia :-) Olispa ollut hauska ylläri kun olisitte Papun kanssa ilmaantuneet treffeille! Onkin jännittävää päästä näkemään tuoreita pikku Esikoita vähitellen.
J+Beibi: lohdullista kuulla että joku saa nukuttua vaikka vauva herätteleekin noin usein. Kun tavallisesti vain pelotellaan siitä väsymyksestä. Minulla on myös yleensä hyvät unenlahjat, saan nukuttua aina uudestaan vaikka heräisinkin. Täytyy toivoa että vauvan kanssa sama jatkuu!
Olivera kyseli toppapukujen ja makuupussien pesusta. En edusta mitään voimakasta mielipidettä asiasta mutta itse pesin ne kun hoito-ohjeissa niin kehoitettiin. Ei ne kyllä menneet miksikään, ihan yhtä kuohkeita on. Kai tuossa voi tehdä niin kuin itse parhaaksi arvelee.
Onkin muuten hauska muistella noita raskauden alkuaikoja! Minulla ensimmäisiä oireita oli hirmu vilutus ja valkovuotoa niin että lorisi, tämä jo ennen plusssaa. Varsinaiset tyypilliset raskausoireet alkoivat joskus rv 6-8+, en muista ihan tarkkaan. Kaupan lihatiskiä ei voinut mennä lähellekään ja huomasin että Helsingin rautatieasemalla haisee niin pahalle että juoksin siitä läpi töihin mennessä. Haistoin tupakansavun vaikkei lähdettä näkynyt missään ja se sai 100% varmasti yökkäämään. Oksentanut en kertaakaan. Huomasin että jäätelö on taivaallista (aikaisemmin se oli ollut ihan hyvää). Rupesin menemään nukkumaan työpäivän jälkeen klo 17 ja jatkoin siitä suoraan yöunille. Oireet rupesivat helpottamaan muistaakseni joskus np-ultran aikoihin. Rv 14-15 alkoivat kamalat päänsäryt, väsymys ja ärtymys, joita kesti ehkä joitakin viikkoja. Tämän jälkeen keskiraskaudessa olin vain väsynyt ja lisäksi oli kovia liitoskipuja, jotka loppuivat rv 20 jälkeen. Väsymys helpotti vasta rv 30 jälkeen ja sitä täällä esikoissakin ihmeteltiin joidenkin kanssa että missä se auvoisa keskiraskaus viipyy. Loppuraskaus on ollut minulle ylivoimaisesti parasta aikaa, mitä nyt tuo maha vähän tuskastuttaa ja turvotukset välillä kiusaavat. Ja nyt näitä synnytyksenlähestymisoireita jotka saavat olon levottomaksi.
Pitäisiköhän minunkin alkaa öljytä välilihaa, olen vähän epäillyt onko siitä apua. Onkohan tuosta mitään tutkimuksia? Vielähän sitä ehtisi jos tämä päättää kovinkin pitkään kasvaa masussa. Ainakaan tukisukista suonikohjujen estossa tai mahan rasvauksesta raskausarpien välttämiseksi ei vissiin ole apua. Itse olen onneksi välttynyt molemmilta, vaikka suvussa on suonikohjuja. Olen varmuudeksi käyttänyt kevyitä tukisukkia jostain rv 20 asti.
No tulipas juttua. Jokohan tuo mieskin tuolta kohtapuoleen heräilisi...
Frida tasan 39!
mä voitelin mahaa biothermin voiteella. Ei tullut raskausarpia, mutta tiedä häntä oliko voiteen syytä vai ei. tukisukkia en käyttänyt (äidillä oli aikamoiset suonikohjut) kun kerran lentäessä eli tuolla ne ovat kaapissa lähes käyttämättöminä, johtui siitä että mun raskaus osui osittain kesään eikä kumilla keleillä oikein viitsinyt sukilla itseään hiostaa.. Sekä suonikohjut että raskausarvet ovat kai enemmän perinnöllistä joiden tuloa voi vähän ehken lieventää. Mulle tuli muuten nuo viivat sekä yläpuolelle attä alapuolelle navan eivätkä vieläkään ole hävinneet minnekään ehken ihan pikkuisen vaalenneet.
No huh kuin paljon lukemista! Siis positiivisessa mielessä. :o) Tämä on varmasti enkkapino koskaan. Tosin voi olla että aiemmin ei ole ollut koko viikolle yhtä pinoa.
Ulviinalle tervetuloa kirjoittelemaan! Ja niin, onnea kovasti plussasta! :) Kyllähän tänne joukkoon sopisi paljon uusia 30+ esikoita, niin olisi sitä jatkumoa josta Toukkis mainitsikin. Mukaan vaan jos siellä on porukkaa taustailemassa!
No nyt unohdin kaiken mihin piti kommentoida...
Ai joo, itse pesin äitiyspakkauksesta vissiin kaiken (paitsi siis ne kirjaset, rasvat yms..... ;) ), varmaan vaan ä-loman alun tekemisen pulassa. Ei ne toppa- ja vanupuvut menneet miksikään ainakaan tuosta yhdestä pesusta.
Alkuraskauden oireista... itsellä taisi olla aika oireetonta ihan se alkuvaihe, ja jossain vaiheessa tuli jo vähän panikoitua kun ne oireet välillä hävisivät kokonaan. Eli siitä ei kannata ottaa stressiä jos niin käy että onkin välillä sitten parempia päiviä. Ehkä jostain viikolta 8-9 alkoi sitten väsymys ja etova olo, en varsinaisesti oksentanut kuin kaksi kertaa, mutta pikkuinen etovuus oli koko ajan ilmassa useamman viikon. Ja siihen auttoi se monen mainitsema pikkusyötävä, voileipäkeksit, hedelmät, ruisleipä, jugurtti... Hauska muistella tuota alkuvaihetta kun tuntuu että siitä on vaan muutama kuukausi.
Koitan ottaa nyt aika leppoisasti, kun ei tunnu siltä että synnytys olisi lähestymässä. Ymmärrän kyllä Frida tuskailujasi, kun sulla on ollut noita oireitakin jo aika pitkään.
Onko teille muille terkkari maininnut, että voisi itsekin ottaa niitä D-vitamiinitippoja? Siis nyt odotuksen ja imetyksen ajan. Th viimeksi sanoi näin, ja enpä ollut tullut ajatelleeksikaan. Tosin tietysti jos syö jotain muuta monivitamiinivalmistetta, niin sitten ei tietenkään tarvitse.
Nyt lähdetäänkin kaupoille, heippa toistaiseksi!
susumi
rv 38+6
... vauvan kääntymisestä, itse luulen että kääntyi raivotarjontaan siinä viikoilla 32-33, sitä ennen oli ollut perätilassa, mutta viikon 34 lääkärineuvolan ultrassa paljastuikin että pää onkin alaspäin. Mitään erikoisen ihmeellistä muljuamista en huomannut missään vaiheessa, joten voi kai tuo kääntyminen tapahtua aika huomaamatta.
En tiedä olenko ihan hakoteillä, mutta olikohan muuten joku joogaliike, joka saattoi edesauttaa vauvan kääntymistä...? Itse en joogaa, mutta ihan kuin olisin lukenut jostain.. vai onkohan täällä keskusteltu. Joogaajat, huhuu... Tosin niitä liikkeitä ei varmaan kannata ihan kylmiltään alkaa tekemään.
Nyt meen oikeasti.. :)
Hip hei, meillä on ollut tänään kaksi uutuutta. Aamulla annoin tytölle niitä Jekovit-tippoja, ovat tosiaan karsean makuisia, kuten Toukkis kirjoitit! Ja Beibin neuvon mukaan tarjosin tippoja suoraan pullosta. Toiseksi kävimme ulkona vajaan vartin nyt, kun tyttö täyttää ensi yönä kaksi viikkoa. Se oli kivaa! Pieni ulkoilu teki meille kaikille hyvää ja itse asiassa nuo Brion Novat ovatkin tosi keveät liikuteltavat.
Välilihasta: Minä voitelin Ceridalilla. En tiedä, oliko siitä sitten hyötyä, koska jouduinkin leikkaukseen.
Minullakin vauva kääntyi raivotarjontaan viikon 34 tienoilla. Olen kuullut, että jotkut kääntyvät vielä myöhemmin. Ja Susanna, teillä Joensuussa on se synnytystapa-arvio joskus viikolla 36-37, joten älä huoli! Tuosta arviosta olen kateellinen... Muutenkin olen potenut aivan kauheaa Joensuu-ikävää juuri nyt vauvan synnyttyä. Jooga-liikkeillä voi tosiaan yrittää saada vauvaa kääntymään. Yksi Haikaranpesän rentoutusryhmässä neuvottu liike muistuttaa konttausasentoa, joten sitä vaan kokeilemaan! Olen harrastanut joogaakin, mutta en muista asanan nimeä.
Nyt menen kokeilemaan, josko tyttö olisi kiinnostunut syömisestä.
:)
Katja
Heippa kaikille,
On se vaan kumma kuinka tuo väsymys on nyt loppuraskaudesta tosiaankin palannut. Ramasee taas niin valtavasti, joten kirjoitettuani muutaman rivin aion vetäytyä nokosille.
Mies on taas kamalan kärttyinen, kun tekee sitä remonttia yksinään tuolla alakerrassa. Jotenkin tuntuu hirmu epäreilulta tuollainen kiukkuilu, kun toki mielelläni häntä auttaisin, jos en olisi tässä tilassa. Ja kun vielä lisäksi massu on ollut niin herkässä kunnossa taas, että oksensin tänäaamuna. Tällä hetkellä siis happamet tuoremehut ovat joutuneet pannaan, eikä massua saa syödä liian täydeksi.
Ulviina, minun hankalin raskausoireeni on ollut pahoinvointi. Se alkoi yhtenä aamuna (muistan selkeästi aamun, koskapa olin tullut edellisenä iltana työreissulta Saksasta, jossa ollessa oireita ei ollut vielä lainkaan) viikolla 7+4 tai jotain. Ja meikäläiselta tuli siis tavaraa ylös ja kunnolla. Oksentelu ei keskittynyt pelkästään aamuun, vaan vuorokaudenaika saattoi olla mikä hyvänsä. Suklaa, kahvi ja kaikki rasvainen kuvotti. Meikäläisestä tuli vihreän salaatin ja hedelmien himokuluttaja. Pahinta oloa hoitelin sillä, että hedelmiä oli käsillä koko ajan, myös yöllä. Söin yön aikana 4-5 hedelmää, yleensä nektariineja, kun ne kesä-heinäkuussa olivat herkullisimmillaan. Pahinta oli kesälomalla, kun olimme Kuresaaressa illallisella ja alkupalan jälkeen pääruoka ei sitten uponnutkaan. Siinä sitä sitten istuin katsomassa, kun mieheni ahmi hyvällä ruokahalulla pihvin sisuksiinsa. Alkuraskaudesta sain myös vaivoikseni migreenin, joka oli ollut poissa n. 4 vuotta. Alkuun en uskaltanut lääkitä päänsärkyäni millään, mutta sitten kun olimme jo kertoneet läheisillemme vauvasta, sain neuvon gynekologi-sukulaiseltani, että parempi ottaa burana päänsärkyyn kuin oksennella kolme päivää migreenissä. Pahoinvointia ja migreeniä riitti syys-lokakuulle, eli jonnekin viikoille 20-22.
Sitten on ollut niitä liitoskipuja pikkuisen. Lisäksi meikäläisen kropanrakenteesta varmaan johtuen kylkiluiden välilihaksia on krampannut ja kolottanut. Nyt Astriksen kantapäät välillä tunkevat kylkiluitteni sekaan, mikä ei tunnut kamalan kivalle, mutta eihän tässä ole tätä enää kauaa kestettävänä, hehe.
Energisin aika minulla on ollut marraskuun alusta joulukuun puoliväliin, eli viikot suunnilleen noin 28-34, eli ei ihan tuo keskikolmannes sattunut parhaimmaksi ajaksi, kuten luvataan. Ehkäpä juhtunee osaksi siitä pitkittyneestä pahoinvointijaksosta, jonak aikana painoa putosi 3 kg. Nytkin lisää painoa on tullut vasta tässä ihan lopussa.
Jaa-ah, olikohan tässä jotain muuta kommentoitavaa? En nyt muista. Oikein hauskaa viikonlopun jatkoa teille kaikille!
terv.
RouvaSukkula & Astronautti (36+1)
Ihanaa Beibi kuulla että muutkin uurastavat nukahtamisen kans! Meilläkään ei tyttö suostu olemaan vauva-asennossa hereillä, hirmu raivarit saa. Pitää päästä pystyyn olkapäätä vasten että näkee tillistellä. Ja voi että osaa kirjahylly olla mielenkiintoinen! Tuijottaa kirjoja ihan haltioituneena... tulee siis lukutoukka ;)
Eikä tutti kelpaa täälläkään. Oikein yökkää ku yrittää tarjota tuttia. Äiti sanoi etten miekään ole syöny vauvana tuttia, joten voi olla ettei Papukaan sitä koskaan syö. Noh, eipähän tarvi sitten vierottaa tutista, mutta olisi se verraton äänenvaimennin ja nukahtamisapu. Mutta nyrkki näyttää olevan parempi ku tutti, joten imeköön sitten nyrkkiä.
Liitoskivuista tuli mieleen ku alko loppuajasta olla paikat jo niin pehmeät, että yöllä ku nous vessaan niin piti hetki seisoskella ja kuulostella että leviääkö lantio alle vai pysyykö kasassa ;)
Frida mietti tuota väsymisasiaa ja mie olenki sitä mieltä, että väsyyhän sitä jos väsyttää ittensä. Jos ei saanu riittävästi unta yöllä niin pitää nukkua päiväunet vauvan kans. Kotihommat kyllä hoituu joskus mutta vauva kasvaa hirmuvauhtia ja jos ite on rättiväsyny niin ei jaksa nauttia vauva-ajasta. Sitäpaitsi maito saattaa loppua sen takia että on väsyny.
Miekin onneksi nukahdan yöllä samantien ku olen siirtäny Papun takas omaan sänkyynsä, mutta silti joinakin päivinä tunnen että nyt väsyttää. Olen sanonu pyykkivuorelle että älä karkaa mihinkään, tulen lataamaan koneen uudelleen myöhemmin ja kömpiny sänkyyn viltin alle. Eikä ne pyykit oo vielä kertaakaan karannu ;)
Välilihan öljyämisestä vielä sen verran että kysäisin tuossa muutamalta kaverilta ku soiteltiin että miten ne on tehny ja kumpikin sanoi että eka raskaudessa öljysivät ja repesivät silti, toisella kertaa eivät öljynneet eivätkä revenneet, joten taitaapa se olla aika sama öljyääkö vai ei.
Susumi: mulle terkkari oikein määräs D-vitamiinitippoja 5 päivässä. Kävin kiltisti ostamassa tipat ja kun kotona luin sitä ohjetta niin 10 mikrogrammaa on se maksimisuositus päivässä. Mie söin kokoajan ¿syön edelleenkin- Multitabs Special 2+ nappeja ja kun ottaa 2 tabua päivässä niin saa tuon 10 grammia, joten en syöny niitä tippoja.
Jatkuvasta D-vitamiinin yliannostuksesta oli muistaakseni jotain haittaa...
Voi onnenpäivää SnowApple, ku pääsitte aloittamaan ulkoilun! Älä sitten totuta vauvaa siihen että aina ku menee vaunuihin niin lähdetään kävelylle. Ei suostu kohta nukkumaan vaunuissa partsilla... En tiiä pitääkö paikkaansa, mutta onneksi mie oon sen verran laiska etten ole jaksanu jokapäivä lähteä lenkkeilemään, olen vaan pukannu vaunut partsille ja siellähän se Papu nytkin tuhisee... jo kohta 4 tuntia!
Mutta nyt on pakko avautua, ottaa niiiiiiin päähän! Eilissä päivänä mulla vähän alulanka sylttäs enkä ole sen koomin puhunu miehelle mitään. Pakolliset vaan eli ei tai jaa :O
Puuhailtiin normaaleja aamutoimia ja tuumasin miehelle että anna Papulle D-vitamiini. Tuumas vaan että joo, mutta ei väräyttäny evääkään. Seiso vaan sängyn vieressä papu sylissä ja katto ku petasin sänkyä. Tuumasin siinä vaan että mee antamaan ne tipat! Alko äkistä että ei hän yksin voi..?!? Ärähin, että yksinhän miekin niitä joka päivä annan johon tämä ärähti että ¿mutta sie ootkin harjotellu sitä täällä!¿ Voi helvetti!! Eli hänen ei tarvi ees yrittää?! Vähän otin kierroksia. Olen vaan tuumannu joka asiaan ku ukko on kysyny että tekeekö hän että ¿ ei tarvi, mie teen ku oon jo harjotellu tätä niin ei tarvi sinun ees turhaan yrittää.¿
Pientähän tuo oli mutta periaatteesta vähän kypsähdin. Ja lähinnä alko v*****aa se että silloin kun se on kotona niin en siltikään saa hengähtää ku pitää olla apuna. Plääh...
Mutta nyt minun sinappitykki heräs.
Viikonloppuja!
...nostan tätä pinoa samalla kun oli valahtanut jo kauas...
Onkin piiiitkää pino.
Taitaa olla meidän tytöllä sittenkin joku rytmi. Tulee yölläkin syötöt suurinpiirtein samaan aikaan. tänä aamunakin heräsi 8 jälkeen. Nyt leikkii tuolla lelukaaren alla ja katselee vau' kirjasta tulleen pehmokirjanpeilistä omaa kuvaa. Alkaa jo kyllästyä, huomaa äänestä. Kääntymisistä ei ole tietoakaan.
j+beibi
tänään tasan 3 viikkoa laskettuun aikaan, eli 37 tasan. Nopeasti on aika kulunut kuitenkin.
Huonosti nuluttu yö takana, nukahdin eilen illalla sohvalle (klo 17-19) ja noiden päikkäreiden takia ei nukkumisesta tullut mitään viime yönä. Surffailin täälläkin klo 1.30-2.30 kun en enää jaksanut pyöriä unettomana sängyssä. Plääh...
Pyykkikone on laulanut 3 päivää putkeen ja melkein kaikki alkaa olla pestynä ja silitettynä. Noita isompia vaatteita toki jätin vielä.
Sairaalakassia voisi alkaa pakata. Täytynee katsoa jotain aikaisempia ketjuja, mitä mukaan, vai onko teillä synnyttäneillä hyviä vinkkejä must-jutuista jotka kannattaa ottaa mukaan? Tärkeintä lienee neuvolakortti, kamera, imetysliivit (rintakumit ja maidonkerääjä varmuuden vuoksi?) ja omat hygieniatuotteet. Itse arvelin olevani niin turhamainen, että otan mukaan ilmaharjanikin (tukkaa en saa muuten järjestykseen) ja hiukan meikkiä (ei siis koko arsenaalia vaan ripsivärin, huulikiillon ja poskipunaa), tuntuu nytkin että jos ei yhtään laittaudu kotona, niin on niin rähjäinen ja ei-ihmismäinen olo... no, sitten näkee jaksaako välittää moisesta ollenkaan... Kannattaako ottaa jotain juomista/syomistä? Pillimehuja/suklaata/lakuja/luumuja sen sellaista? Samalla taidan laittaa eri kassiin omat ja vauvan kotiutumisvaatteet, jotka isä saa tuoda mukaanaan.
Eilen tein lenkin tyhjien vaunujen ja koirien kanssa. Alussa oli vähän hankaluuksia (kun ovat tottuneet minun kanssani ulkoillessaan nuuskimaan joka pylvään) mutta sitten alkoi sujua, kun ymmärsivät että nyt kävellään, ei nuuskuteta koko ajan. Sellainen jakaja on ehdoton, eli kaksi koiraa mutta yksi hihna. Täytyy ottaa nyt joka päivä pieni lenkki.
Sen verran vielä, että olenkohan missannut jonkun ketjun. Kerroitko Snowapple lisää synnytyksestäsi? Olisin vain ollut utelias tietämään minkä vuoksi jouduttiin päätymään sektioon?
Aurinkoista sunnuntaipäivää, ihana ilma!
huomaa selkeästi, että nyt kun on ottanut ihan lunkisti (ja on usein jalta pystyssä), niin turvotukset on huomattavast vähentyneet. Joulun suolainen ruoka (vieraita oli 10 päivää...) ja stressi varmaan nosti nuo paineetkin ylös. Huomenna kontrolli niiden suhteen.
[b]Olivera:[/b] Ainakin NKL:llä on osastoilla jääkaappi, jossa sai itse hakea ruokailuaikojen ulkopuolella syötävää. Ja myös hedelmiä löytyi. Teetäkin sai muulloinkin jos lämmitti veden mikrossa. Mulla ei ollut mitään ruokaa mukana, enkä sitä kaivannut, kuten en kirjojakaan. Muutamia vanhoja lehtiä sielä tutkailin.
Synnytyssalissakin sain ruokaa kun pyysin, kun mentiin jo edellisenä iltana ja nukuttiin yö siellä ja tyttö syntyi vasta seuravana aamuna.
Isä ei tietenkään saa ruokaa salissa ja osastollakin vain jos on perhehuone käytössä. Meillä mies kävi ulkona syömässä.
Ottaisin mukaan vielä liiviensuojia. Itse en niitä tarvinnut, kun mulle ei noussut maito heti. Tutinkin sai osastolta jos sitä tarvitsi.
Ja muistattehan että taksikuluista saa osan takaisin kun laittaa kelaan ssairaalanmaksukuitin ja hakemuksen.
tyttö kutsuu!
j+beibi
Koitetaanpas saada sata viestiä rikki tässä ketjussa, pitäähän ihmisellä olla tavoitteita. :)
Nyt ei kyllä ole yhtään mitään asiaa oikeasti, päivät vaan menee tasaiseen tahtiin eteenpäin, ja vaikka koitan ottaa lungisti, niin kyllähän sitä väkisin ajattelee, että jos vielä vaikka 3 viikkoa menee niin miten ihmeessä sitä jaksaa enää tehdä sitten loppuvaiheessa mitään. Nyt siis peesaan Fridaa (kun tulen aina päivän perässä), ja rv:t on 39+0. Tosin onkohan Fridalle tullut jo lähtö kun nyt ei hetkeen ole kuulunut mitään. :)
Sairaalakassi on jo ollut pakattuna viikon verran, ei mitään hirveän ihmeellistä mukana, neuvolakortti, imetysliivit (tosin en tiedä mahtuvatko sittenkään päälle, kun ovat nyt sopivat, olisi pitänyt ottaa isommat), liivinsuojia, parit sukat, hammasharja, tahna, huulirasvaa... muita hygienia/kosmetiikkajuttuja nappaan sitten lähdön hetkellä jos muistan... suklaatakin olin pakannut mutta olen jo syönyt ne suklaanhimossani, hih. On mulla joku mehukeiton tapainen myös mukana. Ja kamera on pakattuna jo myös, se unohtuu muuten kuitenkin. Pitäisikö vesipullo olla myös, saakohan siellä salissa edes juoda mitään?
Tämmöisiä pohdintoja tänään, kohta on lähdettävä kävelylle kun on niin kivan näköinen ilma.
Sunnuntain jatkoja kaikille!
susumi
rv 39+0
Tänään pikkuisemme on kahden viikon ikäinen :) Viime yönä hän oli hellyttävä ollessaan nälkäinen: Tyttö vain inahti pari kertaa, mihin heräsin ja huomasin hänen tuijottavan minua silmät selällään. Imetin hetken, mihin tyttö nukahti. Sama toistui aamuyöllä. Oli jotenkin niin metkaa ja ihanaakin, ettei tytön " tarvinnut" edes itkeä. Nyt aamulla olo olikin sitten vastavuoroisesti itkuinen ja osa imetystä maidosta lensi pulautusten myötä ulos. Tuo pulauttelu on surkeaa, mutta neuvolan mukaan ihan normaalia.
Sairaalakassista vielä kommentteja näin puolitoista viikkoa kotiutumisen jälkeen. Minä pakkasin mukaan aivan liikaa tavaraa! Maito nousi vasta kolmantena päivänä, joten en tarvinnut maidonkerääjiä. Sen sijaan vauva imi ensin rintani verille, mutta siihen sain sopivaa voidetta kätilöiltä. Mukana oli myös omia eväitä mm. suklaata ja appelsiinimehua, mutta osastolla oli ruokaa ja välipaloja tosi tiheään eikä lisäruokaa tarvinnut. Huulirasva on kyllä ehdoton! Jostain syystä huuleni kuivuivat rohtumiseen saakka sairaalalla. Imetysliivit kannattaa ottaa mukaan ja kotiinlähtövaatteiksi jotkut tosi mukavat ja löysät vaatteet. Synnytyssalissa sain juoda vettä vielä siinä vaiheessa, jolloin sektiosta ei ollut tietoakaan. Juomista sain, kun sitä pyysin. Kaiken kaikkiaan osastolla pidetään tosi hyvää huolta ja ruokaa, juomaa sekä ennen kaikkea neuvoja saa aina tarpeen mukaan!
Nyt menen katsomaan, mitä meidän pikku-pulauttelijan uniin kuuluu.
Katja ja joulutyttö
Minä täällä surffailen kun mies innostui katsomaan Vihreää Mailia. Se on hyvä leffa, mutta olen nähnyt sen jo niin monta kertaa, ettei jaksa innostaa.
Ruddycat: siitä Doron radiopuhelimesta. Sitä voi kyllä käyttää niin, että itkuhälytinosa on vauvalla ja radiopuhelimet sinulla ja miehelläsi, mutta silloin itkuhälytinosan pitää olla kiinni sähköpistokkeessa. Se osa nimittäin ei toimi akuilla niin kuin nuo radiopuhelinosat. Sehän ei ole ongelma jos vauva nukkuu sisällä ja talossa on sähköt. Mutta jos olet vaikka mökillä jossa ei ole sähköjä (tai lapsi nukkuu ulkona), tarvit toisen radiopuhelinosan itkuhälyttimeksi vauvan viereen. Radiopuhelinten akut kestää muistaakseni 30 tuntia. Me ollaan miehen kanssa kokeiltu itkuhälytintä ja radiopuhelimia kotona ja hyvin kuuluu useampien kiviseinienkin läpi.
Alviina: Tervetuloa mukaan! Noista alkuraskauden oireista piti sanoa, että mulla alkoi kuvotus joskus viikolla 6+. Mua kuvotti aina jos verensokeri pääsi laskemaan liikaa (maha oli tyhjä) tai sitten kuvotti jos söin liikaa. Laihduinkin muutaman kilon ennen jotain viikkoa 14. Silloin pahoinvointi alkoi helpottaa. En kyllä oksentanut kertaakaan. Parasta tuossa alkuraskaudessa oli tosi terveellisesti syöminen - karkit ja suklaa ja kaikki epäterveellinen oksetti. Toisin kuin nyt! :-D Muita raskausoireita oli järkyttävä väsymys varsinkin alkuraskaudessa. Väsymys on palannut nyt ihan loppuvaiheessa. Sitten on näitä klassisia muita: ummetus, selkä- ja liitoskivut ja nyt loppuvaiheessa vielä hermokivut jaloissa. Kaikki kestän ilolla - keskenmenon, kemiallisen raskauden ja lapsettomuushoitojen jälkeen olen vain todella iloinen, että raskaus viimein sai alkunsa ja on jatkunut jo loppuvaiheille.
Hei, synnyttäneiltä esikoilta piti kysyä hieman kiusallista juttua. Oletteko käyttäneet sitä johannesöljyä välilihan valmisteluun synnytystä varten? Kaverini käytti sitä eikä revennyt yhtään. Hankin sitä itsellekin, mutta mietityttää onkohan sillä oikeasti vaikutusta.
Lene rv 37+2