Jos ulkoilette lasten kanssa 2xpvä, milloin ehditte tehdä

Herätään joskus 7-9 välillä ja aamupalat ja ehkä ulos aamupäivästä. Usein menee vasta iltapäivään et ennätän ulos. Monesti lapsia ei edes saa ulos kun kotona kivat leikit kesken ja saan maanitella ja uhkailla et saavat edes joskus raikasta happea. Meillä kestovaipat ja iso talo ja hommaa koko ajan. Vauva nukkuu vain pieniä pätkiä ja ei tykkää jos en makaa kun imetän :) joten aika kotioloissa ollaan. Lounas on kun lapsilla nälkä. En tee edes joka päivä ruokaa, lämmitän vanhaa tai annan eineksiä. Nukkumaan mennään klo 19-20 jos isommat ei ota päikkäreitä. Jos nukahtavat esim autoon niin nukahtavat illalla vasta 22-23 aikaan. Herätys silti sama 7-9välillä. Ennen vauvaa ja kun kaksoset pienempiä oli tosi tarkat rytmit, mutta onneksi ei enää sitä orjallisuutta tartte noudattaa.

Aamulla vauva herättää minut, voin viettää vapaata siihen asti että 2v herää, hän saa laatuaikaa äidin kanssa. Mennään järkkäilemään keittiötä.

3v herää, tulee mukaan aamupalalle jonka jälkeen lähdetään ulos.



Ulkoilu voi tarkoittaa kaupungille lähtöä (liikun kävellen tai bussilla), kirjastossa tai puistossa käyntiä, mutta ulkona ollaan.



Kotiin syömään päiväruoka. Olen nopeampi syömään kuin lapset, joten ehdin laittaa ulkovarusteet paikoilleen. Kun lapsetkin ovat syöneet, leikkivät hetken jotta saan ruokailun jäljet korjattua, sen jälkeen 2v nukkumaan.

3v:n kanssa laitetaan tiskikone ja pyykkikone pyörimään ja puuhaillaan yhdessä, usein luetaan tai askarrellaan. Joskus myös ompelen tai teen jotain omaa harrastustani, ja lapsi saa olla mukana tai tehdä omaansa (esim. leikkaa paperia tai kangasta..)



Kun 2v herää, ollaan hetki rauhassa. Ripustetaan pyykkejä ja sitten syödään välipala. Lapset vievät itse lautasensa tiskipöydälle ja menevät hetkeksi leikkimään, minä siivoan välipalan jäljet. Kuorin perunoita, saatan tehdä kastikkeen valmiiksi tai muuten valmistelen iltaruoan mahdollisimman pitkälle.



Lähdemme ulos, neljän aikaan yleensä. Kun isä tulee töistä, jompikumpi meistä laittaa ruoan loppuun ja menemme syömään yhdessä. Sitten lapset tulevat minun kanssani pihalle (tai menemme puistoon tai jonkun kaverin pihaan tai kaveri lapsineen tulee meidän pihaan), ja isi saa omaa aikaa.



Iltapalalle kun isi on sen laittanut valmiiksi. Yhteinen iltapalahetki jonka jälkeen vietetään aikaa yhdessä koko loppuilta kunnes hampaiden harjaukseen jne.

Olet kyllä totuttanut miehen liian hyvälle. Minä en ainakaan suostuisi antamaan jokailtaista "omaa aikaa" miehelle, joka saa päivät olla töissä"rauhassa".

Meillä on kolme lasta, joista nuorin on vauva. Olen rytmittänyt päivän niin, että saan itse nukuttua päikkärit, ja silti me mennään ulos kaksi kertaa. Sateella mennään sisäleikkipaikkaan tms Ymmärrän ap:tä väsyneenä on vaikea toteuttaa muutoksia, mutta ainakin meillä on paljon rauhallisempaa, kun lapset saavat juosta/kiivetä ulkona. Kotitöitä/ruokaa minäkin teen aina välillä, kun lapset leikkii keskenään jne Kerran päivässä panen Muumit pyörimään ja silloin on äidin kahvihetki. Olen lapsille opettanut, että silloin ei saa äitiä häiritä, kun äitikin tarvitsee lepoa :) Meillä mies tulee usein kotiin vasta kuuden seitsämän aikoihin.

mutta joinakin päivinä vastaavasti kolme- neljäkin kertaa, jos hyvä ilma. Etenkin mies on kova ulkoilemaan pojan kans, kun minä vuorostani töissä. Poika kotihoidossa ja molemmat työelämässä, hoidamme häntä vuorotellen, kun toinen töissä.

Niin kyllä kaiken saa hoidettua, kun onhan meitä kumminkin kaksi aikuista.

Lämmin ruoka tehdään kylläkin vain kerran päivässä, lounas on nimittäin usein edellisen päivän ruokaa ja/ tai jotain mitä saa nopeasti.

mutta joinakin päivinä vastaavasti kolme- neljäkin kertaa, jos hyvä ilma. Etenkin mies on kova ulkoilemaan pojan kans, kun minä vuorostani töissä. Poika kotihoidossa ja molemmat työelämässä, hoidamme häntä vuorotellen, kun toinen töissä.

Niin kyllä kaiken saa hoidettua, kun onhan meitä kumminkin kaksi aikuista.

Lämmin ruoka tehdään kylläkin vain kerran päivässä, lounas on nimittäin usein edellisen päivän ruokaa ja/ tai jotain mitä saa nopeasti.

Molemmat vuorotyössä, niin pitkien työputkien lisäksi vastaavasti pitempiä vapaita, arkivapaitakin.

Esim. tällä viikolla olen käynyt omaa aikaa viettämässä ystävän kanssa kahvilla, ja toisen ystävän kanssa leffassa. Mies on käynyt myös oman ystävänsä kanssa leffassa.

7.00 Lapset herää (pyykit koneeseen, aamupala ja kodin siistiminen)

8.30 Pihalle

11.30 Lounas (ed. päivän jäänteet +paljon vihanneksia joita lapset rakastavat)

15.00 ...tähän saakka kotihommia ja lasten riitoja. Ei päiväunia. Ja Pihalle,

16.30 Sisälle ja ruuanlaittoon

18.00 Päivällinen

20.00 Iltapala

21.00 Unille

Jos seisotte ulkona joka_päivä satoi tai paistoi tai vaikka olisi -20 pakkasta, niin ettekö koskaan tee lastenne kanssa mitään sisäjuttuja yhdessä?



Meidän lapset nauttivat ihan tavallisista arkiaskareista, pyykinpesusta ja siivouksesta, pelaamisesta, askartelusta jne todella paljon. Tykkäävät leipoa ja laittaa ruokaa ja olla äidin apureina kaikessa mahdollisessa.



Meillä ainakin menee niin paljon aikaa jo pelkkään uloslähtöön (3 lasta) ja sisälle tullessa riisumiseen, pesuihin, syömisiin, vaipanvaihtoihin, potatuksiin ja päiväuniin, että jos ulkoilisimme joka aamupäivä, iltapäivä ja ilta, niin aikaa ei jäisi mihinkään muuhun touhuiluun lasten kanssa.

kaikki tuntuu keskittyvän siihen MÄÄRÄÄN, että montako KERTAA käydää siellä ulkona.

Oikeasti tuohon vaikuttaa asumismuotokin varmasti tosi paljon.



Itse asun hissittömän kerrostalon 4. kerroksessa eikä se uloslähtö pienten kanssa ole ihan niin yksinkertaista, kuin omakotitalon pihalle. Pienin tarvitsee vielä rattaat, jotka ovat hankalassa paikassa varastossa ja siinä on aina oma sählinkinsä, että saa ne ulos.



Meidän kerrostalomme piha on käytännössä suuri parkkipaikka, joten aina on lähdettävä johonkin hiukan pidemmälle, että päästään leikkimään ja siksi rattaat tarvitaan joka kerta. Me käymme pääsääntöisesti vain kerran päivässä ulkoilemassa, muta siellä ollaan siten useampi tunti kerralla, etenkin näin kesällä.

meidän lapset keksii sisällä vaikka mitä tekemistä, eivätkä kysele ulos vaikka koko viikonloppuna, jos ei kukaan sitä heille ehdota. Ei tuossa pihan keinuissa ja hiekkalaatikolla niin ihmeellistä ole, että sitä koko ajan joku kaipailisi.

meidän taapero kiipeilisi seinille ja vaatisi äitiä viihdyttämään koko ajan, jos oltaisiin vain sisällä. Jos haluan, että lapsi nukkuu ja syö hyvin ja on hyvällä tuulella, niin pakko ulkoilla kaksi kertaa. Luulin, että kaikki lapset ovat kiltimpiä, kun saavat kunnolla raitista ilmaa, mutta ilmeisesti kaikki eivät tarvitsekaan.



Olen myös iloinen siitä, että lapsi on niin vahva ja reipas, kun on ihan pienestä pitäen rymynnyt kunnolla ulkona.

Mm. piirtämistä, leipomista, siivoamista (lastensuosikkihommaa), pelaamista jne.

Meillä vauva, 2- ja 4-vuotiaat ja aika kuluu sisälläkin ihan hyvin jos vain on tekemistä lapsille.

Itse asiassa, melkein helpommalla pääsee kun on sisällä. Uloslähtö on aika kova homma pukemisineen ja pissatuksineen...

meidän taapero kiipeilisi seinille ja vaatisi äitiä viihdyttämään koko ajan, jos oltaisiin vain sisällä. Jos haluan, että lapsi nukkuu ja syö hyvin ja on hyvällä tuulella, niin pakko ulkoilla kaksi kertaa. Luulin, että kaikki lapset ovat kiltimpiä, kun saavat kunnolla raitista ilmaa, mutta ilmeisesti kaikki eivät tarvitsekaan.

Olen myös iloinen siitä, että lapsi on niin vahva ja reipas, kun on ihan pienestä pitäen rymynnyt kunnolla ulkona.

Minusta on paljon hauskempaa seisoskella puistossa ja katsella kun lapsi temmeltää kuin olla neljän seinän sisällä keksimässä sitä tekemistä. Varsinkin pieni taapero on minusta hankala, kun ei vielä jaksa keskittyä kovin paljon piirtämään tai muuhun rauhalliseen. Ulkoilun jälkeen lapsi jaksaa sitten paremmin keskittyä sisäpuuhiin. Minusta ei ole keksimään sitä puuhaa kärttyisälle lapselle koko päiväksi.

Suru tulee kun ajattelee pieniä sisällä joiden kuuluisi juosta ja leikkiä raikkaassa ulkoilmassa.



Syökää helvetti eeineksiä ja siivotkaa joskus toiste EI SILLOIN KUN LAPSENNE TARVITSEE LEIKKIMISTÄ!!!



Ja joo sisäleikit ei koskaan korvaa sitä ulkona juoksemista.

että mitä ihmettä se vaippa vaikuttaa ulkoilemiseen??? Vai kuin isoilla teillä niitä vaippoja on ja onko siihen jokin erityinen syy joka myös estää ulkoilemisen....

Ruokaa teen yleensä vain iltapäivisin, kun mies tulee kotiin. Lounaan lapsi (1 ½ v) saa purkista tai sitten syö edellispäivän tähteitä. Kotitöitä tulee tehtyä vähän joka välissä pikkuisen, viikonloppuisin enemmän. Joskus saan muksun mummulle hoitoon päiväksi, ja silloin yleensä siivoan paremmin. (Mies tekee pitkää päivää viitenä päivänä viikossa.)



Ja sitten muutamille rutiinien hehkuttajille: minäkin mielelläni ylläpitäisin rutiineja, mutta lapsemme on huono nukkumaan, ja rytmin säilyttäminen on vaikeaa. Toisinaan lapsi valvookin öisin (ei välttämättä itke, mutta muuten touhuaa ja näin valvottaa), iltanukahtaminen saattaa venyä ja näin ollen yöunien kesto ja aikataulu vaihtelee suuresti. En millään raaski herättää lasta/välttämättä pääse itsekään ylös klo 8, jos lapsen iltanukahtaminen on venynyt klo 23 saakka tai jos ollaan valvottu esim. klo 4-6. Samoin päiväunille nukahtaminen on vaikeaa, joskus ne jopa jäävät väliin, kun lapsi ei vaan suostu nukahtamaan... (Ja sitten taas mennään yöunille aikaisemmin jne...)



Lisäksi kommentoisin ulkoilun "helppoutta"... Minä en ainakaan pysty tekemään yhtään mitään omia hommia pihallamme, jos ulkoilen lapsen kanssa. Lapsi säntäilee koko ajan sinne sun tänne, mikäli yritän itse keskittyä esim. pyykkien laittoon tai puutarhanhoitoon. Hetken voin tehdä jotain, mutta seuraavassa hetkessä lapsi juoksee kohti autotietä tai jotain muuta kiellettyä. Näin ollen puistoihin yleensä tiemme käy, mutta siellä taas näkee harvoin muita äitejä siihen aikaan, kun me siellä olemme. Mitä teidän 1½-vuotiaat ainokaiset touhuavat omalla pihallanne, sinun hoitaessa puutarhaa? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan! :)



Omaa aikaa saan yleensä vain lapsen nukkuessa sekä lisäksi kerran viikossa (illalla) käyn harrastuksessani (mies tai mummu hoitaa lasta). Noin kerran kahdessa viikossa lapsi on mummulla esim. klo 11-16. Omaa aikaa saan mielestäni ihan mukavasti.

lapseni rakastaa sitä on paljon paremmalla tuulella, kun saa touhuta ulkona.

sen vuoksi olla sisällä. Ulkona on sitten vähän eri juttu, pitäisi aina lähteä jonnekin, ei tuo asfalttipiha tai vanha reisuinen hiekkalaatikko oikein heitä houkuttele. Eikä meillä kukaan "hypi seinille" sisällä, ihan samoin ovat, olivat sitten olleet ulkona tai ei. Meillä ei koskaan ulkoilla sateella, aurinkoisella ilmalla mennään siihen aikaan päivästä kuin huvittaa.

Suru tulee kun ajattelee pieniä sisällä joiden kuuluisi juosta ja leikkiä raikkaassa ulkoilmassa.

Syökää helvetti eeineksiä ja siivotkaa joskus toiste EI SILLOIN KUN LAPSENNE TARVITSEE LEIKKIMISTÄ!!!

Ja joo sisäleikit ei koskaan korvaa sitä ulkona juoksemista.

Oikeassa olet ja kyllä minä menen lasten kanssa ulos juuri lasten hyvinvoinnin takia, joten se pieni pukemisen "vaiva" ei haittaa kun tietää, että lapset saa virikkeitä ja ovat rauhallisempia ulkoilun jälkeen. Sisäpuuhiin on helpompi keskittyä kun on saanut olla ulkonakin.

Sitten sille, jonka lapsi ei nuku kunnolla. Rutiini nimenomaan auttavat uniongelmiin. Mutta kuten kaikessa muussakin ongelmanratkaisussa, pitää myös rutiinien kanssa jaksaa säilyttää rutiinit pidempään. Eli ihan parissa päivässä ei pitkälle kehittyneet uniongelmat häviä, siihen voi mennä viikkoja tai kuukausia. Vanhemmat usein odottavat että ihme tapahtuu muutamassa yössä ja sitten valittavat "ei toimi meillä", kun muutosta ei heti tule.

63, jonka esikoinen oli koliikkilapsi ja uniongelmainen ja joka vahvasti uskoo ulkoilun ja rutiinien voimaan.

http://www.suomenlatu.fi/hilavitkutin/hilavitkutin.cgi?S032101



tai



http://www.suomenlatu.fi/hilavitkutin/hilavitkutin.cgi?S031101



vaikka kyse tässä on päiväkodeissa toteutettavasta pedagogiikasta, niin minusta sama pätee kotihoidossa oleviin lapsiin.

vaikka olisi mikä sää, ja lapsilla hauskat leikit meneillään, ei kun ulos vaan, kun on sen aika?