Jos ulkoilette lasten kanssa 2xpvä, milloin ehditte tehdä

Jos oma arki sujuu parhaiten selkeässä rytmissä niin ei se mikään paha asia ole, hyvänen aika sentään. Eikä tuo pph-aikataulu tarkoita mitään pakkoulkoilua, eihän pph:tkaan ulkoile joka päivä jos kaatamalla sataa esim.

Nyt kesäaikaan heräämme n.klo 7.30. Lapset 1,5.v ja 4.v leikkii ja isompi katsoo lasten ohjelmia. Jossain välissä pukeminen ja aamupala. Minä teen usein aamuisin hiukan kotitöitä.Mennään asioille tai ulos n.klo 10. Ollaan ulkona reilu tunti. Sitten lounas n.11.30, pienempi menee unille 12.30. Isompi joko leikkii tai katsoo jonkun filmin ja tällöin minä en yleensä tee mitään järkevää, otan "tauon".

N. klo 14 välipala ja sitten taas ulos omalle pihalle. Ollaan siinä sellaiseen 16.30 asti ja sitten ruoka klo 17.00. Usein kesällä sekin ulkona terassilla.

Ruoan jälkeen näin kesäaikaan mennään usein koko perhe ulos. Iltatoimet n. klo 19.30 ja lapset nukkumaan 21.00 tai vähän ennenkin.



Talvisin emme välttämättä ulkoile usein kuin kerran ja emme ikinä seiso vesisateessa ulkona vain siksi että "on oltava ulkona". Mutta tällaisilla kesäkeleillä ulkona saattaa mennä suurin osa päivää, siivoilut sun muut jää silloin vähemmälle.

2-v kuopuksen kans olen ulkona vain kerran päivässä ja silloinkin vain 20-40min. Ja en edes ota siitä huonoa omaatuntoa. Sitten vkonloppuisin mies ulkoilee koko kolmikon kanssa ainakin 3-4t molempina päivinä.

mutta kun sen laittaa menemään, niin se myös menee

4 alle 6-v lasta ja teen kotona kaiken. Jos mies kotona, tottakai osallistuu kaikkeen mahdolliseen mutta niitä päiviä on n.1 viikossa.



Teen aamulla kun herään pienimmän kanssa kaikki kotihommat, silloin isoimmat vielä nukkuu. Aamupalan jälkeen suunnataan ulos ja tullaan syömään edellisen päivän "tähteitä". Pienimmät päikkäreille ja isompien kanssa touhuilua, pyykkäystä tms. pientä kotihommaa.



Sitten onkin ruoanlaitto, jota siis teen sen verran ison satsin, että riittää vähintään seuraavan päivän lounaaksi. En siis kokkaile mitään gourmeta, vaan helppoa, nopeaa ja terveellistä. Ruokailun jälkeen sitten lähdemme ulos tai käymme kaupassa tai leikimme kotosalla tai menemme kavereille, vähän fiiliksen ja sään mukaan. Mutta aikaa kyllä siis riittää ulkoiluun, niinkuin kaikkeen muuhunkin. Kaksi pienintä heräilee vielä öisin, mutta onneksi uudelleen nukahtaminen tapahtuu nopeasti joten en tunne itseäni väsyneeksi, ja pääosin mies hoitaakin yöheräilyt. Kuulostaa varmasti todella konemaiselta, mutta kun saa tietyn rytmin päiviin, kaikki menee kuin itsestään, useamman lapsen kanssa rytmi on todella tärkeä.



Ystäviä näemme puistossa, kerhoissa ja kaupungilla. Oma aikani alkaa kun mies tulee töistä, käyn lenkillä tms. ja yhteinen aikamme kun lapset on nukkumassa klo. 20.



Näin toimii ainakin meillä hyvin!

Meillä lapset vieläkin nukkuu. Heräävät varmaan tuossa klo 10

puistossa tapaan yleensä myös omia ystäviäni...juttelen siis kuulumisia siinä välissä kun juoksen kahden vaippaikäisemme perässä, joten en kuluta badenbadenia....ilman ystäviäkin, tekemistä myös itselle riittää!!

tekee miten omalle perheelle parhaiten sopii.

herääminen kuuden ja seitsemän välillä. Jos haluaisin että lapset nukkuvat pitempään niin ei olisi koskaan yhteistä aikaa miehen kanssa, en minä jaksa yötä valvoa.

kuopus herää klo 7, puuhastelen hänen kanssaan ja syödään aamupala klo 7-9 välillä. Esikoinen herää ysin aikaan, aamiainen odottaa pöydässä.

Laitan ruuan klo 9-10 välillä. Makaroonit nyt kiehuu ja surffailin äsken tonnikalalaatikon ohjeita etsien. Meinasin tehdä soijarouheesta laatikon mutta se olikin loppunut ;(

Klo 10.30 mennään ulos sateeseen, tehdään pieni (30min) lenkki maastoon, mä kävelen ja pojat pyöräilee. Sitten ollaan tossa pihalla ja mä hipsin sisälle laittamaan ruuan pöytään. Syödään lounas klo 12-13 välillä.

Siestaa klo 13-15 ja mä yleensä surffailen tässä , välillä siivoan jos en ole aamulla kuopuksen kanssa imuroinut ja pyyhkinyt pölyä. Lapset piirtelevät, leikkivät junaradsalla tai lukevat kirjoja.

Välipalan (jugurtti, hedelmä) jälkeen taas ulos. Mä teen iltaruuan kun tullaan sisälle. Lapset saavat esim kaakaota tai piimää jos kiljuva nälkä. Yleensä katsovat rauhassa telkkaa ja mä saan rauhassa kokata jotain.

Meillä on aina siistiä sillä en päästä kämppää sotkuun vaan aina laitan tavarat paikoilleen heti kun huomaan että joku tavara on muualla kun pitäisi olla. Kaikilla tavaroilla on paikkansa.

t. mami+pojat 2v ja 5v

Päivät vaihtelee, säät vaihtelee, ohjelma vaihtelee jne.



Välillä ulkoillaan kerran, välillä 2, välillä ollaan koko päivä pihalla ja joskus ollaan oltu koko päivä sisällä. Välillä ollaan siiretty eka ulkoilu iltapäivää mutta useinmiten ulkoillaan puolen päivän tienoilla.

Lisäksi iltaisin (vuoroilloin) mulöla on vapaata perheestä. Teen mitä lystää, yleensä menen jumppaan, joskus leffaan tai shoppailemaan. Pari kertaa viikossa lenkille hyvän kamun kaa.

t. mami+pojat 2vj a 5v

pojat on 1,5 vuotta ja vajaa 3 vuotta.

Molemmat on niin villejä, että ulos mennään lähes joka säällä. Minä taidan olla juuti niitä äitejä jotka seisoskelevat sateella tai paisteella samaan aikaan ulkona. Minusta ulkona pääsee itsekin vähän helpommalla kun ei tarvi olla koko ajan olla tekemistä keksimässä. Viimeksi pojat keräsivät leppäkerttuja.



Mutta aika on tiukilla meilläkin, käytännössä olen luopunut omasta sosiaalisesta elämästäni ja kuntoilusta, mutta pidän tätä vain väliaikaisena. Kylläs sitä vielä ehtii. Nyt siis tapaan puistossa äitikavereita, sinkkukaverit ja muut saavat nyt odottaa kunhan meillä pojat kasvaa.



Vinkki vielä, mä teen yleensä aamupuuron jälkeen jonkun sopan, kuorin perunat jne, sen jälkeen mennään pihalle. Keitto on mukavasti hautunut levyn jälkilämmöllä sillä välin kun ollaan oltu pihalla.

Siski ajattelenki , että on aika ihmiskohtasta miten saavat ajan ulkoiluun järjestettyä. Itte en jaksa millään olla sisällä, joten ulkoilemaan on pakko päästä monesti päivässä.



Meillä on lapset 1kk, 2v, 4v, 6v ja 8v. Noi kaksi vanhinta nyt ulkoilevat jo keskenään, mutta itte kyllä olen ulkona lähes koko päivän mikäli ilma vaan on hyvä, eikä sada kaatamalla. Ainoa joka nukuu päiväunet , on vauva ja ulkona nukkuu joten sekään ei tuota ongelmia.



Päivän ruoat teen edellisenä iltana, ja siivoukset aamuisin. Meillä herätään normaalisti seittemän aikaan, ja siitä alkaa päivän touhut.

Kaikkihan riippuu ihan siitä miten on tottunu elämään. Itte en voisi edes kuvitella nukkuvani yheksään, ja odottavani lasten heräämistä puoleen päivään. Mun päivä olis siinä ihan pilalla.

Lapset menee yöunille 20-21 jten siitäkin syystä varmaan jaksavat herätä aikasiin. Omaa aikaa on yleensä sillon, kun lapset nukkuvat.

- aamulla lapset herää 7 aikoihin. Annan aamupalaa, katsovat lastenohjelmia, pistän pyykit koneeseen ja edelliset kaappiin, siivoilen yleisesti vähän / ja tai käyn tietokoneella tai luen lehteä



- ulos 9 aikoihin. Ulkoillaan 11-12 saakka. Sitten sisälle. Jos tullaan lähempänä 11 sisälle niin teen ruoan siinä sitten, jos taas lähempänä 12 niin otan pakastimesta ja lämmitän tai syödään edellispäivän ruokaa.



- sitten ollaan sisällä pari tuntia. Luetaan kirjoja, lapset katsoo ehkä videota, leikkivät (rauhallisempi hetki heillä), minä teen niitä kotitöitä tai omia puuhia tai olen lasten kanssa.



- iltapäivällä 15 aikaan taas ulos. Ollaan pari tuntia. Käydään ehkä samalla kaupassakin.



- 17 aikaan sisään. Lapset saa hedelmää ja vihannesta. Minä alan tehdä ruokaa.



Mies tulee klo 18 maissa kotiin ja syödään siinä sitten. Loppuilta niitä kotitöitä, yhdessäoloa jne.



Mulla siis ainakin olisi aikaa kotitöille tuntikausiksi vaikka ulkoillaan pääsääntöisesti 2 x päivässä! Olen huomannut että sotkuakaan ei tule niin paljoa, kun lapset saa purkaa energioitaan ulkona sisätilojen sijasta.



Meillä on lapset 2,5v ja 5v (2 kertaa viikossa käyn töissä, muuten lapset kotihoidossa). Kumpikaan ei nuku enää päiväunia.

täällä meilläpäin sataa, joten en mene viiden lapsen kanssa tänään varmaan ulos ollenkaan. Miksi opettaa lapset siihen, että aina on päästävä ulos, jotta on jotain tekemistä. Itse olen paljon laiskempi, enkä viitsi kylmässä sateessa värjötellä, joten meidän lasten on ollut pakko oppia keksimään tekemistä itselleen sisälläkin. Saatan tehdä tänään ruoat moneksi seuraavaksi päiväksi ja siivota kun ollaan sisällä, enkä välttämättä tee lasteni kanssa mitään, pelkkiä kotihommia,hui kauheaa. Sitten meillä on kivalla säällä aikaa olla vaikka koko päivä aamusta iltaan ulkona.

Tarkoitin lauseellani ainoastaan sitä, että jos minun on pakko valita teenkö ruokaa perheelle vai menenkö ulos, niin kyllä se ruoanlaitto kuitenkin on tärkeämpää. Siis ihan kommentti tuohon sisänatsismiin, että joskus esim se ulkoilu kuitenkin on pakko jättää väliin jonkun tärkeämmän asian vuoksi, aina ei vain ehdi.

Ei siinä välttämättä ole kyse äidin mielivaltaisesta ja mukavuudenhaluisesta toiminnasta, miltä tuo natsismi-sana kalskahtaa. Mutta taas tuo, että on pakko ulkoilla joka päivä säässä kuin säässä ei ole kyllä niin pakollista. Tämä on siis oma mielipiteeni, jos joillekin on niin tosi välttämätöntä se jokapäiväinen ulospääseminen, niin he tekevät sitten ne kotityöt vaikka yöllä, jolloin sitten tingitään mieluummin vaikka yöunista tai omista harrastuksista.

Mutta eikös tässä ketjussa alunperinkin ollut kyse siitä, että ulos ei EHDITÄ, kun pitää jonkun sitä ruokaakin tehdä ja siivota ja pestä pyykkiä. Ei kai se ole mitään sisänatsismia.

"Joo ei siinä mitään, mennään vain ulos leikkimään. Tosin ruokaa ei tänään sitten ehditä tekemään, mutta jos sinä kulta haluat ulos, niin mennään vain. "

:-)

Ketjussa taisi olla alun perin kysymys siitä, että miten niitä kotitöitä ehtii tekemään, jos ulkoilee 2x päivässä...

Ei millään pahalla, mutta tässä on kyllä aika moni vastannut, että niitä kotitöitä ehtii tehdä vaikka kävisikin ulkona. Ruokaa kun voi tosiaan tehdä pakkaseen tai edellisenä iltana etukäteen ja kotitöitä voi tehdä vähän joka välissä, jos vaan organisoi päivänsä...

Jos ulkoilunatsismia on se, että ulos mennään vaikka olisi vähän huonompikin sää (kuten aika usein täällä Suomessa), niin kyllä minusta sisänatsismia (voi mikä sanahirviö!) on sitten sekin ettei ulos mennä, koska äidin on nyt ihan pakko tehdä niitä kotitöitä, koska ei osaa järjestää aikataulujaan niin että ehditään ulkoilemaan. Ihan yhtä hyvin voisin sanoa että:

"Joo ei siinä mitään, ollaan vaan sisällä. Olet tosin sitten illalla ylivirittynyt, kun ei olla ulkoiltu, mutta ei se mitään koska sinä haluat olla sisällä"

Sitähän tuolla lauseellasi tarkoitit, että lapsi saa päättää mitä tehdään, vaikka perhe jäisi ilman ruokaa?

KUINKA ELINTÄRKEÄÄ lapselle on raitis ilma, ulkoilu ja se tila jossa juosta ja liikkua, niin kaikki sanovat samaa , ELINTÄRKEÄÄ.



minä hoidin kotona kahta taaperoikäistä ja joka päivä ulkoilimme, hyvällä ilmalla kaksi kertaa, huonolla kerran. se on lapsille tärkeää kasvatuksen kannalta, jotta he oppivat liikkumaan ja pitämään huolta terveydestään. ja se on tärkeää heti samantien vauvasta lähtien juuri sen terveyden ylläpitämiseen, ihan kuulkaa mielenterveydenkin, kyllä aika nopeasti on adhd oireet jos lapsi vaan vetää muumeja ja puuhapeteä sisällä. on aivan turhaa selittää ettei aikaa jää muulle, kotityöt tehdään kun lapset nukkuu. unirytmin täytyy olla sen kaltainen että äidille jää aika tehdä työt ja hetki hengähtää, siihen kannattaa panostaa. toisekseen pitää osata karsia pois se mikä ei ole tärkeää, eli joka päivä ei tarvitse olla kiiltävän siistiä ja gourmet ruokaa. samoin miehen kuuluu osallistua kodin töihin.



nyt lapsilla on isä kotona ja he myös ulkoilevat päivittäin. ruokailut mies ainakin onnistuu järjestämään, yleensä ei ole hirveän siistiä mutta kun lapset nukahtaa kahdeksalta niin siivotaan yhdessä 20min ja sit ollaan kahdestaan. viikonloppuisin harrastetaan ja tavataan ystäviä.

voi vetää sen johto päätöksen, että paremmin ehditään niissä perheissä joissa lapset herää myöhään / nukkuvat hyvin, lapset ovat isompia kuin ihan vaippaikäisiä ja/tai mies ehtii kotiin klo 16.

Jos kuitenkin suhteutetaan tämä siten, että lapsi ei tule huonoon kuntoon tai sairastu, jos yhtenä päivänä se ulkoilu jää väliin kokonaan. Mutta jätäpä ruokailu yhdeksi päiväksi, niin kyllä aika heikko olo on jo iltapäivällä. Joten edelleen väitän että se ruoanlaitto on tärkeämpää.

Ja ihan totta, aika harvassa kuitenkin on ne perheet, joissa ei koskaan ulkoilla.

Ja miten teet kotityöt kun lapset nukkuu, jos pitää myös jäädä aikaa hetki hengähtää ja nukkuakin pitäisi?

KUINKA ELINTÄRKEÄÄ lapselle on raitis ilma, ulkoilu ja se tila jossa juosta ja liikkua, niin kaikki sanovat samaa , ELINTÄRKEÄÄ.

minä hoidin kotona kahta taaperoikäistä ja joka päivä ulkoilimme, hyvällä ilmalla kaksi kertaa, huonolla kerran. se on lapsille tärkeää kasvatuksen kannalta, jotta he oppivat liikkumaan ja pitämään huolta terveydestään. ja se on tärkeää heti samantien vauvasta lähtien juuri sen terveyden ylläpitämiseen, ihan kuulkaa mielenterveydenkin, kyllä aika nopeasti on adhd oireet jos lapsi vaan vetää muumeja ja puuhapeteä sisällä. on aivan turhaa selittää ettei aikaa jää muulle, kotityöt tehdään kun lapset nukkuu. unirytmin täytyy olla sen kaltainen että äidille jää aika tehdä työt ja hetki hengähtää, siihen kannattaa panostaa. toisekseen pitää osata karsia pois se mikä ei ole tärkeää, eli joka päivä ei tarvitse olla kiiltävän siistiä ja gourmet ruokaa. samoin miehen kuuluu osallistua kodin töihin.

nyt lapsilla on isä kotona ja he myös ulkoilevat päivittäin. ruokailut mies ainakin onnistuu järjestämään, yleensä ei ole hirveän siistiä mutta kun lapset nukahtaa kahdeksalta niin siivotaan yhdessä 20min ja sit ollaan kahdestaan. viikonloppuisin harrastetaan ja tavataan ystäviä.