Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ranskalaiset osaavat
02.12.2013 |
Kuulemma Ruotsissa tämä kirja "Franska barn kastar inte mat" eli suomeksi "Ranskalaislapset eivät heittele ruokaa" on nyt todella suosittu.
Ranskalaiset on nyt otettu esimerkkikasvattajiksi pitkin maailmaa ja siksi ne kasvatusoppaat myyvät. Toisaalta en ihmettele sillä ranskalaiset tuttavat ihmettelivät täällä Suomessa käydessään että miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi yleisillä paikoilla. (Huom: meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, joten ei osunut hlökohtaisella tasolla) mutta aina kun olen käynyt Ranskassa niin lapset ovat suorastaan kuin enkeleitä, osaavat kommunikoida paremmin eivätkä pidä kamalaa meteliä itsestään koko ajan.
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
Kommentit (146)
Olen nähnyt jonkin verran ranskalaista kasvatusta ja eniten ihmettelen juuri väkivallan käyttöä. Luullakseni ranskalaiset eivät pidä kurittamista väkivaltana, mutta minä suomalaisena pidän. Kyllä - mielestäni tukkapöllyt, luunapit, kädestä retuuttaminen, läimäyttely ja kaikenlainen jatkuva nippailu ja lapsen ojentaminen ovat hermostuttavaa seurattavaa ja täysin tuomittavaa. Jos ison aikuisen pitää kiskoa pientä lasta hiuksista tai edes uhkailla sellaisella, hänen auktoriteettinsa perustuu vääriin asioihin.
Minua on lapsena tukistettu ja nippailtu, retuutettu kovakouraisesti ja läimäytelty. Inhosin sitä ja pelkäsin äitiäni. Hän ylpeili hyvin kasvatetulla lapsellaan, joka ei häirinnyt aikuisia eikä missään tapauksessa häpäissyt häntä käyttäytymällä typerästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
Kirja on saanut myös paljon kritiikkiä, ei pelkkää ylistämistä.
[/quote]
Joko et lukenut kirjaa, tai sitten et ymmärtänyt lukemaasi. Kirjassa ei missään kohtaa kehotettu huudattaamaan lasta! Päinvastoin, neuvottiin tarkasti kuuntelemaan lapsen äännähdyksiä, jotta niihin osataan vastata oikealla tavalla. Miksi? Siksi, että usein vanhemmat eivät herkistä korviaan lapsen erilaisilla äänille ja usein pilaavat lapsen unen itse ryntäämällä paikalle pienimmästä äänestä, vaikka kyseessä saattaa olla vain lapsen hetkellinen itkeminen unissaan. Eli oppimalla lapsen itkun ja ääntelyn eri viestit, vanhemmat eivät vahingollisesti ryntää herättämään unissaan äännähtelevää lasta, joka on itse asiassa kahden unisyklin välissä ja siksi hetken puoliksi hereillä, puoliksi unessa. Lapsi ei opi yhdistämään unisyklejä, jos lapsen ei anneta oppia niitä. Näistä seuraa taaperoikäisi huonosti nukkujia. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa tätä, kun eivät ole oppineet lapsena.
[/quote]
Ilmeisesti suomalaiset sitten todellakin ovat hukassa jos heille tarvitsee kertoa ettei vauvan jokaiseen äännähdykseen pidä reagoida.
Kirjassa todellakin puhutaan toistuvasti huudattamisesta, esim s. 72. "Toki jotkut ranskalaisvauvat myöhästyvät neljän kuukauden uniopetuksesta. Kun niin käy, ranskalaiset asiantuntijat suosittelevat yleensä jonkinasteista huudattamista."
S. 75: Kirjan kirjoittaja kertoo omasta lapsestaan. "Nyt yhdeksänkuisena hän herää edelleen joka yö noin kahdelta. Niinpä me valmistaudumme huudattamaan häntä. Ensimmäisenä yönä hän itkee kaksitoista minuuttia."
Niin ja lainaukset ovat suomalaisesta käännöksestä tietysti.
[/quote]
Niin, tässä esimerkkejä kun on mennyt pieleen aikataulullisesti, jos lapselle annetaan mahdollisuus oppia silloin kun sen aika on, ei löydä itseään näiden ongelmien edestä myöhemmin. Olen lukenut alkuperäisversion, pitääpä tarkastaa sanamuodot.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:08"]
Tuosta hiljaa olemisesta. Aikiuset kailottavat naiset ravintolassa ovat ärsyttävämpiä kuin lapset, tein tästä aloituksenkin viime viikolla, mutta vain muutama kommentti tuli. Hirveintä mitä ravintolassa voi viereiseen pöytään tulla, on iso akkalauma, jotka huutonauravat toistensa päälle koko ajan.
[/quote]
Pahin oli entinen työkaveri, oikea viiskymppinen juoruakka joka huusi omia ja sukulaisten asioita kännyyn niin paikallisjunassa kuin työpaikan avokonttorissa (miehen peräpukamat, omat gynekäynnit, naapurin avioero, siis hyi hitto mikä tyyppi!) mutta hän oli niin tuohtunut siitä kun oli nähnyt nuoren naisen laittavan huulikiiltoa junassa että "kohtako se naikkoinen alkaa sheivaamaan siinä itseään myös, mitähän?" Monta päivää jaksoi jauhaa tuosta! Siis vähän voisi katsoa itseään peiliin välillä ja ajatella millaista kuvaa ITSE antaa muille??!
(Kasvattaakohan tuo lapsensakin niin että kaikki omat ja muiden asiat saa kailottaa kännyyn tilanteissa joihin känny ei sovi mutta pikainen itsensä ehostaminen ennen junasta tai bussista häipymistä on aivan kamalaa käytöstä??!)
Suomessa menty vikaan siina etta lapsi johtaa perhetta. Kaikki tehdaan lapsen ehdoilla ja kun pikku enkelit siita vahan kasvavat ni he pomottavat vanhempiaan. Me kun ollaan Suomessa lomalla, mun sisko kysyy mun pojalta 'mita sina haluat tanaan tehda'. Ja sitten koko iso porukka olisi valmis tekemaan mita se porukan pienin tahtoo. Ei sovi meikalaisen pirtaan. Toki kaydaan Lintsit ja muut, mutta aikuiset kylla paattaa mika paiva sinne menaan ja muutkin aktiviteetit.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:15"]
Ranskalaisten lastenkasvatus ei ole kasvatusta, vaan alistamista. Suomalaislapsetkin olivat siten koulutettuja 50 vuotta sitten,
[/quote]
sitten muakin alistetaan, kun en hypi kenenkään silmille enkä rieku.
Miksi penikoiden pitää hypellä toisten silmille ja riekkua tai heitä alsitetaan? Ovat IHMISIKSI. Ja vanhemat laittavat ne olemaan. simple.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ei Ranskassa ole sossupummeja, huomaa etteivät palstan naiset paljoa matkustele! Ranskassa asuneenä tuli huomattua mm. vanhassa junavaunussa asunut vanhempi nainen ja muutenkin kerjäläissakkia näkyi paljon ja osa ranskalaisia ja osa sitten romaneja. En ole nähnyt missään yhtä paljon kerjäläisiä kuin näissä Välimeren maissa, Ranska mukaan lukien. Paikallista lastenkasvatusta tuli myös sen verran nähtyä että tyypilliseen Välimerellisen köyhään tapaan vanhemmat ovat töissä ja isovanhemmat hoitavat lapset ilmaiseksi (täten vanhempien ei tarvitse tuhlata rahaa Babysitterin palkkaan!) itse olen lastenhoitaja niin en sen takia tätä järjestelmää kovin paljoa arvosta. Joskus Välimeren maissa hakevat toki myös ulkopuolisia lastenhoitajia (vain jos vanhempien vanhemmat kuolleet tai eivät ole väleissä..) ja asettavat sitten ison läjän ehtoja hoitajalle (pitää olla auto, todistaa ettei ole rikosrekisteria, ottavat mielellään paikallisen lähikylästä/kaupungista, on osattava puhua täydellistä ranskaa ja sitä rataa). Palkkaa maksavat sitten mielellään vain sen 300-600e kuussa, hoida sillä sitten 8-12 tuntia lapsia. Ei enää ikinä Välimeren maihin asumaan. Ja lapset kyllä saattavat vaikuttaa kilteiltä kullannupuilta pieninä (koska kova kuri, usein nämä mummot kasvattavat lapsenlapsensa hyvin kurin alaisesti ja vetävät kädestä ettei lapsi vaan pysähdy minnekkään ja sitä rataa). Mutta teini-ikään tullessa kullannuput kyllä tekevät mitä haluavat eikä isovanhempien sana paljoa paina.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:41"]
Druckermannin kirja yleistää aika pahasti. Tosielämä ei ole mustavalkoista.
Lapseni ovat syntyneet Ranskassa. Esikoiseni ehti käydä siellä peruskoulun neljä ensimmäistä luokkaa. Kuvatunlaista kasvatusta näkee varmasti pariisilaisen ylemmän keskiluokan vanhempien joukossa, mutta Ranskassakin on kansanosa, jolla on "vanhemmuus hukassa". Se näkyy tietyissä kouluissa. Suomalainen yhteiskunta on kaiken kaikkiaan yksilökeskeisempi kuin ranskalainen, missä ehkä nähdään lapset laumana, joka tulee koulia aikuisten normeihin jo mahdollisimman varhain. Molemmilla näkemyksillä on varmasti puolensa.
Druckermannin puhe esikoulusta on mielestäni puppua. 3-6 -vuotiaat viettävät päivät koulumaisissa, 25-30 lapsen luokissa, joita ohjaa yksi lastentarhanopettaja, mahdollisesti myös avustaja. Kotimaiset päiväkotimme ja ryhmäkokomme ovat niihin verraten luksusta! Ajattelukykyä esikoulussa kehitetään, totta. Koulumaisesti, suurissa ryhmissä. Vapaalle leikille siellä on vähän sijaa. Tämä on nyt hieman off topic, mutta ranskalainen koulujärjestelmä on minun kokemukseni mukaan (asennemaailmaltaan) vanhanaikainen, vaikka henk. koht. kokemukset peruskoulusta olivat hyviä.
En ole lukenut Druckermannin kirjaa enkä usko, että se toisi minulle uutta tietoa. Vaikuttaa kokoelmalta kliseitä.
[/quote]
Jos muissa maissa 3-vuotiaat voivat olla 30 oppilaan ryhmässä, niin tuossa iässä suomalaisetkin kersat pitää laittaa kuriin.
Miten kauhea valitus täällä on että ei voi istua paikallaan, kyllä muualla voidaan kun on kuri.
Koululainen jos saanut siihen saakka riekkua niin liian myöhäistä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:40"]
Ranskassa au pairina ja muutenkin lasten parissa työskennelleenä voin sanoa, että tuo on juuri se kultainen ulkokuori joka perheistä näkyy muille. Kotona lapset sitten ovatkin aivan toista maata. Kahdeksanvuotiaat heittelevät ruokaa lattialle, siitä vähän nuoremmat kiljuvat ja hakkaavat kun eivät halua tehdä läksyjä tai pukea päälle jne. Äiti on usein aivan voimaton ja lapsia uhkaillaan päivän mittaan isälle soittamisella ja usein isä sitten läiskiikin posket tai takamuksen punaiseksi selittämättä sen kummemmin lapselle mitä tämä teki väärin. Koulussa lapset kilpailutetaan aivan nuoresta asti ja kotona ei vähän heikompia numeroita uskalleta näyttää. Koulua on jo 6-vuotiaasta niin paljon, että kun kotiin on päästy ei ole millään voimavaroja enää keskittyä mihinkään. Kyllä lapset kylässä ja vieraiden läsnäollessa käyttäytyvät koska tietävät, että siitä palkitaan tai vaihtoehtoisesti huonosta käytöksestä tulee usein kovatkin rangaistukset. Tiedän myös lapsia, jotka itkevät koulussa, etteivät halua mennä kotiin.
Ja tosiaan kaikilla perheillä, joilla siihen on varaa on joku palkattu henkilö hoitamassa niitä lapsia. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti niin se päivittäinen lasten hoito tapahtuu kyllä ihan toisella puolella taloa, kuin missä vanhemmat viettävät sitä kuuluuisaa omaa aikaansa.
Kyllä varmasti näyttää hyvältä ulospäin, kun lapset leikkivät keskenään ja äiti on aina kivan näköinen ja levännen ja hyväntuulisen oloinen. Mutta lapsetpa ovat tottuneet siihen, että vanhemmilta huomiota tai leikkihetkeä hiekkalaatikolla on turha odottaa ja sosiaalisen kulissin ylläpitäminen omaksutaan myös jo varhain. Ja äidin on varmasti helppo näyttää hyvältä kun hän ei todellakaan ole mukana lastensa elämässä ja kasvatuksessa samalla tavalla, kuin vaikka monet rekan yliajamat suomalaiset äidit.
>AuPair – La, 2012-11-24 14:31[/quote]
tämä on niiiin totta! Ranskalaiset lapset ovat kotona ihan kurittomia ja saavat tehdä mitä vaan, ihan "sikaillakin" ruoalla jne. Heitä tukistetaan, läpsitään ja läiskitään. Kokemusta on ja paljon!
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:40"]
Ranskassa au pairina ja muutenkin lasten parissa työskennelleenä voin sanoa, että tuo on juuri se kultainen ulkokuori joka perheistä näkyy muille. Kotona lapset sitten ovatkin aivan toista maata. Kahdeksanvuotiaat heittelevät ruokaa lattialle, siitä vähän nuoremmat kiljuvat ja hakkaavat kun eivät halua tehdä läksyjä tai pukea päälle jne. Äiti on usein aivan voimaton ja lapsia uhkaillaan päivän mittaan isälle soittamisella ja usein isä sitten läiskiikin posket tai takamuksen punaiseksi selittämättä sen kummemmin lapselle mitä tämä teki väärin. Koulussa lapset kilpailutetaan aivan nuoresta asti ja kotona ei vähän heikompia numeroita uskalleta näyttää. Koulua on jo 6-vuotiaasta niin paljon, että kun kotiin on päästy ei ole millään voimavaroja enää keskittyä mihinkään. Kyllä lapset kylässä ja vieraiden läsnäollessa käyttäytyvät koska tietävät, että siitä palkitaan tai vaihtoehtoisesti huonosta käytöksestä tulee usein kovatkin rangaistukset. Tiedän myös lapsia, jotka itkevät koulussa, etteivät halua mennä kotiin.
Ja tosiaan kaikilla perheillä, joilla siihen on varaa on joku palkattu henkilö hoitamassa niitä lapsia. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti niin se päivittäinen lasten hoito tapahtuu kyllä ihan toisella puolella taloa, kuin missä vanhemmat viettävät sitä kuuluuisaa omaa aikaansa.
Kyllä varmasti näyttää hyvältä ulospäin, kun lapset leikkivät keskenään ja äiti on aina kivan näköinen ja levännen ja hyväntuulisen oloinen. Mutta lapsetpa ovat tottuneet siihen, että vanhemmilta huomiota tai leikkihetkeä hiekkalaatikolla on turha odottaa ja sosiaalisen kulissin ylläpitäminen omaksutaan myös jo varhain. Ja äidin on varmasti helppo näyttää hyvältä kun hän ei todellakaan ole mukana lastensa elämässä ja kasvatuksessa samalla tavalla, kuin vaikka monet rekan yliajamat suomalaiset äidit.
>AuPair – La, 2012-11-24 14:31[/quote]
tämä on niiiin totta! Ranskalaiset lapset ovat kotona ihan kurittomia ja saavat tehdä mitä vaan, ihan "sikaillakin" ruoalla jne. Heitä tukistetaan, läpsitään ja läiskitään. Kokemusta on ja paljon!
[/quote]
niin ja suomessa hiekkalaatikolla röyhkein kersa vie lapiot ja heittää hiekkaa silmille.
Kun vanhemman kuuluisi nostaa niskavilloista pois sieltä varoitettuaan lasta, niin kuakan ei sano mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:40"]
Ranskassa au pairina ja muutenkin lasten parissa työskennelleenä voin sanoa, että tuo on juuri se kultainen ulkokuori joka perheistä näkyy muille. Kotona lapset sitten ovatkin aivan toista maata. Kahdeksanvuotiaat heittelevät ruokaa lattialle, siitä vähän nuoremmat kiljuvat ja hakkaavat kun eivät halua tehdä läksyjä tai pukea päälle jne. Äiti on usein aivan voimaton ja lapsia uhkaillaan päivän mittaan isälle soittamisella ja usein isä sitten läiskiikin posket tai takamuksen punaiseksi selittämättä sen kummemmin lapselle mitä tämä teki väärin. Koulussa lapset kilpailutetaan aivan nuoresta asti ja kotona ei vähän heikompia numeroita uskalleta näyttää. Koulua on jo 6-vuotiaasta niin paljon, että kun kotiin on päästy ei ole millään voimavaroja enää keskittyä mihinkään. Kyllä lapset kylässä ja vieraiden läsnäollessa käyttäytyvät koska tietävät, että siitä palkitaan tai vaihtoehtoisesti huonosta käytöksestä tulee usein kovatkin rangaistukset. Tiedän myös lapsia, jotka itkevät koulussa, etteivät halua mennä kotiin.
Ja tosiaan kaikilla perheillä, joilla siihen on varaa on joku palkattu henkilö hoitamassa niitä lapsia. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti niin se päivittäinen lasten hoito tapahtuu kyllä ihan toisella puolella taloa, kuin missä vanhemmat viettävät sitä kuuluuisaa omaa aikaansa.
Kyllä varmasti näyttää hyvältä ulospäin, kun lapset leikkivät keskenään ja äiti on aina kivan näköinen ja levännen ja hyväntuulisen oloinen. Mutta lapsetpa ovat tottuneet siihen, että vanhemmilta huomiota tai leikkihetkeä hiekkalaatikolla on turha odottaa ja sosiaalisen kulissin ylläpitäminen omaksutaan myös jo varhain. Ja äidin on varmasti helppo näyttää hyvältä kun hän ei todellakaan ole mukana lastensa elämässä ja kasvatuksessa samalla tavalla, kuin vaikka monet rekan yliajamat suomalaiset äidit.
>AuPair – La, 2012-11-24 14:31[/quote]
tämä on niiiin totta! Ranskalaiset lapset ovat kotona ihan kurittomia ja saavat tehdä mitä vaan, ihan "sikaillakin" ruoalla jne. Heitä tukistetaan, läpsitään ja läiskitään. Kokemusta on ja paljon!
[/quote]
niin ja suomessa hiekkalaatikolla röyhkein kersa vie lapiot ja heittää hiekkaa silmille.
Kun vanhemman kuuluisi nostaa niskavilloista pois sieltä varoitettuaan lasta, niin kuakan ei sano mitään.
[/quote]
Aijaa, monesti olet tavannut tämäntyyliset vanhemmat lapsineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 20:55"]
Olen nähnyt jonkin verran ranskalaista kasvatusta ja eniten ihmettelen juuri väkivallan käyttöä. Luullakseni ranskalaiset eivät pidä kurittamista väkivaltana, mutta minä suomalaisena pidän. Kyllä - mielestäni tukkapöllyt, luunapit, kädestä retuuttaminen, läimäyttely ja kaikenlainen jatkuva nippailu ja lapsen ojentaminen ovat hermostuttavaa seurattavaa ja täysin tuomittavaa. Jos ison aikuisen pitää kiskoa pientä lasta hiuksista tai edes uhkailla sellaisella, hänen auktoriteettinsa perustuu vääriin asioihin.
Minua on lapsena tukistettu ja nippailtu, retuutettu kovakouraisesti ja läimäytelty. Inhosin sitä ja pelkäsin äitiäni. Hän ylpeili hyvin kasvatetulla lapsellaan, joka ei häirinnyt aikuisia eikä missään tapauksessa häpäissyt häntä käyttäytymällä typerästi.
[/quote]
No kyllä suomalaisia lapsia saisikin hiukan lopsia. Näkeehän sen, kuinka hyvin käyttäytyviä ranskalaiset nuoret ovat, kun heitä on ohjattu napakasti. Ei vuoden, kahden ikäiseltä lapselta voi olettaa, että ymmärtää sanomalla. Hiukan lopsaisee, niin osaa kulkea nätisti vieressä, eikä tarvitse mitään autorattaita.
Ei ranskalaiset mitenkään traumaattisilta vaikuta, vaikka ovat luunappeja ja lopsaisuja saaneet. Suomalaiset lapset jonottaa psykiatrisiin hoitoihin, vaikka heitä on pumpulissa kasvatettu
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 08:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 20:55"]
Olen nähnyt jonkin verran ranskalaista kasvatusta ja eniten ihmettelen juuri väkivallan käyttöä. Luullakseni ranskalaiset eivät pidä kurittamista väkivaltana, mutta minä suomalaisena pidän. Kyllä - mielestäni tukkapöllyt, luunapit, kädestä retuuttaminen, läimäyttely ja kaikenlainen jatkuva nippailu ja lapsen ojentaminen ovat hermostuttavaa seurattavaa ja täysin tuomittavaa. Jos ison aikuisen pitää kiskoa pientä lasta hiuksista tai edes uhkailla sellaisella, hänen auktoriteettinsa perustuu vääriin asioihin.
Minua on lapsena tukistettu ja nippailtu, retuutettu kovakouraisesti ja läimäytelty. Inhosin sitä ja pelkäsin äitiäni. Hän ylpeili hyvin kasvatetulla lapsellaan, joka ei häirinnyt aikuisia eikä missään tapauksessa häpäissyt häntä käyttäytymällä typerästi.
[/quote]
No kyllä suomalaisia lapsia saisikin hiukan lopsia. Näkeehän sen, kuinka hyvin käyttäytyviä ranskalaiset nuoret ovat, kun heitä on ohjattu napakasti. Ei vuoden, kahden ikäiseltä lapselta voi olettaa, että ymmärtää sanomalla. Hiukan lopsaisee, niin osaa kulkea nätisti vieressä, eikä tarvitse mitään autorattaita.
Ei ranskalaiset mitenkään traumaattisilta vaikuta, vaikka ovat luunappeja ja lopsaisuja saaneet. Suomalaiset lapset jonottaa psykiatrisiin hoitoihin, vaikka heitä on pumpulissa kasvatettu
[/quote]
Ne psykiatrisiin hoitoihin jonottavat lapset ovat niitä lopsittuja lapsia, eivät niitä pumpulissa kasvatettuja.
Vaan sinä voit kyllä kasvattaa omat lapsesi lopsimalla, jos pidät sitä niin hyvänä kasvatusmetodina. Et sinä silti minua saa omaa kasvatustapaani muuttamaan :)
Meillä on lapsia kasvatettu "hyysäämällä" ja "pumpulissa pitämällä", eivätkä he silti ole ketään lapiolla hakanneet eivätkä hiekkaa heittäneet kenenkään silmille. Päiväkodissa ja koulussa ovat aina saaneet pelkästään positiivista palautetta. Ovat kuulemma hyväkäytöksisiä, kohteliaita, avuliaita ja osaavat odottaa vuoroaan.
Jännä juttu sinänsä, että että ne muita mätkivät ja tavaroita toisten päälle heittelevät, aggressiivisesti käyttäytyvät lapset ovat niitä "lopsimalla" kasvatettuja, vaikka tämän palstan asiantuntijoiden mukaan heidän pitäisi olla niitä hyväkäytöksisiä ja kohteliaita.
Av-mamman mielestä hyvää käytöstä voi oppia vain jos saa osakseen tukistamista ja lyömistä riittävän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten selität ranskalaisten lasten hyvän käytöksen ja nuorten menestymisen, vaikka heitä hiukan on nippaistukin.
En voisi kuvitellakaan ranskalaisen nuoren kulkevan läskit lyllyen ja persvako vilkkuen ja sössöttävän vittujoota.
Siinä on se suomalaisen hyysäämisen tulos. Muutama Nico-Petteri koulussakin tarvitsisi pari selkäsaunaa, niin alkaisivat oppimaan
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 08:56"]
No miten selität ranskalaisten lasten hyvän käytöksen ja nuorten menestymisen, vaikka heitä hiukan on nippaistukin.
En voisi kuvitellakaan ranskalaisen nuoren kulkevan läskit lyllyen ja persvako vilkkuen ja sössöttävän vittujoota.
Siinä on se suomalaisen hyysäämisen tulos. Muutama Nico-Petteri koulussakin tarvitsisi pari selkäsaunaa, niin alkaisivat oppimaan
[/quote]
Mitä nyt kukakin hyvänä käytöksenä pitää
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Nuoriso+mellakoi+j%C3%A4lleen+Pariisissa/1135248390968
Oletko jostakin saanut sellaista tietoa, että juuri ne hyysätyt nuoret mellakoivat kaduilla ja läpsityt ovat niitä hyväkäytöksisiä? Ihan isommankin tutkimuksen olet aiheesta tehnyt?
Tuttavapiirissäni on muutama nuori ihminen, joka väittää tyytyväisenä: "on minuakin tukistettu ja läpsitty, eikä siitä ole minulle mitään haittaa ollut".
No, yksi hirttäytyi pari vuotta sitten, mutta muilla ei ole mitään tämmöistä vakavaa ilemnnyt.
He ovat oikein miellyttäviä ja tasapainoisia ihmisiä, kunhan muistavat syödä masennuslääkkeensä. Sitten kun pääsevät siihen pisteeseen että kokevat parantuneensa masennuksestaan ja jättävät lääkkeet syömättä, muuttuu käytös toisenlaiseksi. Ovat malttamattomia ja hermostuvat pikkuasioista, esim. siitä että jollakin ulkona näkemällään ihmsellä on 'rumat kengät', tai joku kävelee heidän mielestään liian hitaasti, tai nopeasti... Vinkuvat ja valittavat joka asiasta, ja suuttuvat jos joku asia ei mene niinkuin olisivat halunneet. Mutta tämähän ei johdu siitä miten heidät on kasvatettu, vaan siitä että naapurin Kerttua ja Heikkiä hyysättiin ja hemmoteltiin. Siitähän sen on pakko johtua.
Muuten ovat kyllä oikein tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä ihmisiä ja kaikesta näkee, että tukistaminen ja läpsiminen on tehnyt heille vain hyvää.
Siksipä he tukistavat ja läpsivät omia lapsiaan. Sehän on jo todettu moneen kertaan aivan parhaaksi tavaksi kasvattaa ja opettaa lapsia.
Joku puhui ranskalaisista yritysjohtajista. Totuus on, että Ranskan valta-asema Euroopassa perustuu vain ja ainoastaan siihen, että Eu (tai Ey) luotiin estämään Saksan ja Ranskan uudet sodat. Tästä syystä Ranskaa, ranskan kieltä ja kaikkea muuta skeidaa korostetaan yli kaiken. Maana se on turmeltunut ja luonteeltaan kuin pahanlaatuinen kasvain, joka tulisi poistaa ennen kuin etäpesäkkeitä ehtii syntyä (lienee jo myöhäistä).
Mä en allekirjoita sitä, että ranskalaiset nyt niin hirveän tiukkoja kasvattajia olisi. Meillä on tuttavina useita ranskalaisia pariskuntia ja kyllä ne muksut kiukuttelee kanssa. Yksi perhe asuu Suomessa ja heillä on TODELLA urakeskeiset vanhemmat. Miehen äiti muutti Ranskasta leskeydyttyään heille asumaan ja hoitaa käytännössä lapset vanhempien ollessa töissä tai työmatkoilla. Ja mummu on mummu jopa ranskalaisessa kulttuurissa. Lapset päättää kaiken ja mummu curlaa...:) Siellä tuo lässyttää ja antaa kaiken periksi.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 08:56"]
En voisi kuvitellakaan ranskalaisen nuoren kulkevan läskit lyllyen ja persvako vilkkuen ja sössöttävän vittujoota.
[/quote]
Eikä seisovan ostarin edessä yhtä ryhdittömän näköisenä kuin housunsa, tupakoimassa ja räkimässä lammikoita!
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:30"]
En jaksanut koko ketjua lukea joten anteeksi jos tama on jo sanottu. Minua ihmetyttaa etta Suomessa koulutetaan koiriakin paremmin kuin lapsia. Koiran odotetaan pysyvan isannan vieressa kaskysta mutta lapset saavat juosta ympariinsa kuin villisiat .
[/quote]
Minä olen sen sijaan monesti ajatellut, että curling-äitien vastapainoksi Suomessa on nykyisin mittavasti myös koirakouluäitejä, jotka todella kasvattavat lapsia kuin koiria. Säännöt ja johdonmukaisuus ja rangaistukset ovat kaiken a ja o, mitään lämpöä ja hassuttelua ei näy - tai toivonkin itse asiassa, että kukaan ei kasvattaisi edes koiraa noin. En kyllä ole mikään koiraihminen, mutta mua on aina hämmästyttänyt ihmistyyppi, joka vouhottaa koirien kasvatuksesta kuin se olisi suurta rakettitiedettä, ihan tavallisia symppiksiä koiraihmisiä ymmärrän paremmin. Mutta joo, koiralla ja ihmislapsella on joitain aika isoja eroja... Koiran paikka on aina isännän tai emännän alaisuudessa, lapsen täytyy aikanaan osata käyttää omia aivojaan. Siksi lasten kanssa voi keskustella ja perustella asioita, vaikkei antaisikaan elää kuin pellossa.