Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ranskalaiset osaavat
02.12.2013 |
Kuulemma Ruotsissa tämä kirja "Franska barn kastar inte mat" eli suomeksi "Ranskalaislapset eivät heittele ruokaa" on nyt todella suosittu.
Ranskalaiset on nyt otettu esimerkkikasvattajiksi pitkin maailmaa ja siksi ne kasvatusoppaat myyvät. Toisaalta en ihmettele sillä ranskalaiset tuttavat ihmettelivät täällä Suomessa käydessään että miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi yleisillä paikoilla. (Huom: meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, joten ei osunut hlökohtaisella tasolla) mutta aina kun olen käynyt Ranskassa niin lapset ovat suorastaan kuin enkeleitä, osaavat kommunikoida paremmin eivätkä pidä kamalaa meteliä itsestään koko ajan.
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:31"]
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
[/quote]
PAKKO ihan sanoa(vaikka mielestäni Suomessa onkin monet lapset kasvatettu huonosti niin) yleensä ne Suomessa kaupoissa kirkuvat ja törmäilevät lapset on kyllä aika tumma ihoisia. Suomalaislapset on yleensä kärryssä tai muuten vahdinnan alla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaislapset ovat ainakin tosi kärsimättömiä ranskalaislasten rinnalla. Oltiin sukulaislasten kanssa EuroDisneyssä niin hävetti kun suomalaislapset, sukulaislapset mukaanlukien kiukuttelivat kun joutuivat jonottamaan kaksi minuuttia, mutta ranskalaislapset olivat niin söpöjä ja asiallisia kun odottivat kiltisti vuorojaan. :)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:31"]
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
[/quote]
PAKKO ihan sanoa(vaikka mielestäni Suomessa onkin monet lapset kasvatettu huonosti niin) yleensä ne Suomessa kaupoissa kirkuvat ja törmäilevät lapset on kyllä aika tumma ihoisia. Suomalaislapset on yleensä kärryssä tai muuten vahdinnan alla!
[/quote]
Muslimien lapset ovat kieltämättä aika äänekkäitä :DDD Niin Pariisissakin.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:35"]
Lukiko siinä kirjassa, että suomalaiset ei osaa kasvattaa lapsia :O
Wau, tuo kirja on kyllä pakko lukea.
[/quote]
ei sitä tartte edes kirjasta lukea, ole hyvä ja menee vain lähimpään markettiin niin on nico-petterin saatanallinen palvontarituaali täydessä käynnissä ja mamma matelee lapsen tahdon edessä kuin pahin käskyläinen.
[/quote]
Missä ihmeen Itäkeskuksessa asut, jos näet tuollaista. Minä en ole eläissäni nähnyt Suomessa kuvailemasi kaltaisia lapsia.
Mutta en ole kyllä käynytkään ns. slummikaupungin kaupunginosien kaupoissa
Aivan järkyttävää katottavaa esim. kaupassa kun pennut juoksee kärryjen kanssa rallia ympäriinsä, tönii ihmisiä, huutaa ja heittelee tavaroita. Siinä samalla äiti/isä rauhassa kattelee että mitäs jauhelihaa tänään ostas! Kun mä olin pieni ja heittäydyin kaupassa hankalaksi, mut kannettiin kesken kauppareissun autoon huutamaan. Seuraavalla kerralla en päässyt mukaan ollenkaan, itkuraivareista huolimatta. Sitä seuraavalla kerralla teki mieli olla ihan kunnolla, ja sitten taisin saadakin jopa jonkun karkkipatukan kiitokseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:15"]
Aivan järkyttävää katottavaa esim. kaupassa kun pennut juoksee kärryjen kanssa rallia ympäriinsä, tönii ihmisiä, huutaa ja heittelee tavaroita. Siinä samalla äiti/isä rauhassa kattelee että mitäs jauhelihaa tänään ostas! Kun mä olin pieni ja heittäydyin kaupassa hankalaksi, mut kannettiin kesken kauppareissun autoon huutamaan. Seuraavalla kerralla en päässyt mukaan ollenkaan, itkuraivareista huolimatta. Sitä seuraavalla kerralla teki mieli olla ihan kunnolla, ja sitten taisin saadakin jopa jonkun karkkipatukan kiitokseksi.
[/quote]
No kerro nyt, missä asut, jos asuinalueellasi on tuollaista.
Missä ihmeen slummialueella asut
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:35"]
Ei se ole kurista kiinni vaan siitä, että ranskalaisessa perheessä lapsi on arvojärjestyksessä vanhempien alapuolella. Ei siis mitään "lapsen ehdoilla" elämistä. Vanhemmat asettavat ehdot, joiden puitteissa lapsi saa harjoitella vapautta ja itsemääräämistä. Kun mennään syömään, on itsestäänselvää, että lapset ovat nätisti ja antavat vanhempien syödä ja keskustella rauhassa. Ei suomalaisissa lapsissa ole mitään geneettistä vikaa, joka estäisi heitä käyttäytymästä ihan yhtä hyvin.
[/quote]
Ja nainen on miehen alapuolella eli siinä missä Suomessa kysellään imetyksestä, laitetaan ranskalaisnainen vaginanpienennysjonoon, jotta miehen nautinto säilyisi. Ranskalaismiehet ovat muuten maailman väkivaltaisin ryhmä.
[/quote]
viimeinen lause jäi vaivaamaan, vaikkei se tähän asiaan suoranaisesti liity... vaikka toi olisi totta (äkkiseltään vaikea uskoa), niin ei meillä sit ole paljon paremmin asiat, esim:
"Suomi on kaikessa väkivaltarikollisuudessa heikoilla sijoilla Euroopan unionin tilastoissa. Henkirikoksia tehdään Suomessa noin kaksinkertainen määrä jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna." (väestöliiton sivuilta)
"Todennäköisyys joutua perheväkivallan uhriksi on suomalaiselle naiselle yli kaksinkertainen verrattuna Euroopan unionin keskiarvoon" (ulkoasianministeriö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:15"]
Aivan järkyttävää katottavaa esim. kaupassa kun pennut juoksee kärryjen kanssa rallia ympäriinsä, tönii ihmisiä, huutaa ja heittelee tavaroita. Siinä samalla äiti/isä rauhassa kattelee että mitäs jauhelihaa tänään ostas! Kun mä olin pieni ja heittäydyin kaupassa hankalaksi, mut kannettiin kesken kauppareissun autoon huutamaan. Seuraavalla kerralla en päässyt mukaan ollenkaan, itkuraivareista huolimatta. Sitä seuraavalla kerralla teki mieli olla ihan kunnolla, ja sitten taisin saadakin jopa jonkun karkkipatukan kiitokseksi.
[/quote]
No kerro nyt, missä asut, jos asuinalueellasi on tuollaista.
Missä ihmeen slummialueella asut
[/quote]
En ole tuo jolle kommentoit, mutta kyllä noita nyt näkee automarketissa kuin automarketissa. Ehkä jopa vielä enemmän alueilla, joilla asuu hipstereitä tai uraohjuksia. Ellet sä ole koskaan asunut ulkomailla ja nähnyt muunlaista kasvatusta, ehkä se ei vaan pistä silmään.
Toisekseen, Suomessa ei ole slummeja.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:15"]
Aivan järkyttävää katottavaa esim. kaupassa kun pennut juoksee kärryjen kanssa rallia ympäriinsä, tönii ihmisiä, huutaa ja heittelee tavaroita. Siinä samalla äiti/isä rauhassa kattelee että mitäs jauhelihaa tänään ostas! Kun mä olin pieni ja heittäydyin kaupassa hankalaksi, mut kannettiin kesken kauppareissun autoon huutamaan. Seuraavalla kerralla en päässyt mukaan ollenkaan, itkuraivareista huolimatta. Sitä seuraavalla kerralla teki mieli olla ihan kunnolla, ja sitten taisin saadakin jopa jonkun karkkipatukan kiitokseksi.
[/quote]
No kerro nyt, missä asut, jos asuinalueellasi on tuollaista.
Missä ihmeen slummialueella asut
[/quote]En ole toi edellinen mutta mä olen näitä nähnyt Vantaalla, Helsingissä ja lukuisissa Suomen pikkukaupungien marketeissa. Mun mielestäni monet nykyvanhemmat eivät kasvata lapsiaan senkään vertaa kuin sen ns. vapaan kasvatuksen ajan vanhemmat.
Ennen vanhaan vaikkapa mun nuoruudessani, lapset osasivat olla häissäkin sen verran nätisti, ettei ollut suurtakaan tarvetta lapsivapaille häille. Nyt alan todella ymmärtää nykymorsiaminen toiveen. En minäkään olisi halunnut kirkuvaa nico-janina laumaa kirkkosaliin juoksentelemaan. Mutta aikoinaan mun häissäni, äippäliinit tai isukit osasivat vielä pitää jälkikasvunsa ääneti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
62/89 Minäkin kasvatin lapseni tietämättäni pitkälti noin ja vieläpä kotiäitinä! Kuritin kyllä enemmän mutta onneksi pian tajusin ettei minun edes tarvinnut kurittaa!
En kylläkään ole lukenut tuota kirjaa enkä enää edes viitsi, koska lapseni ovat jo isoja. Mutta se mitä heistä tuli tekee minut tyytyväiseksi ja hyvin näkyvät pärjäävän eikä ystävistäkään ole minkäänlaista puutetta!
Itse ainakin törmään viikottain ruokakaupassa lapsiin, jotka ovat järjestäneet jonkun kohtauksen. Kiukutellaan, itketään ja huudetaan. Toisinaan joku makaa keskellä lattiaa raivoamassa, jos ei esimerkiksi karkkia heru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:15"]
Ranskalaisten lastenkasvatus ei ole kasvatusta, vaan alistamista. Suomalaislapsetkin olivat siten koulutettuja 50 vuotta sitten,
[/quote]
No ei nyt ehkä suoranaista alistamista, mutta kuri on kyllä kovempi kuin Suomessa. Mutta en pistäisi ollenkaan pahaksi, jos Suomessakin hiukan taannuttaisiin tässä asiassa takaisin 60-luvun suuntaan.
[/quote]
Näinpä. Mitä nyt itse sain luonnollisesti mellastaa miten tahdoin, olinhan niin erityinen, mutta kun saan omia lapsia, on kasvatusmetodina tietysti tunti turpaan.
Taalla on hyvia pontteja Ranskasta, mutta myos huonoja. Tunnutaan luulevan, etta koko Ranska on yhtakuin ylaluokkaa, jossa kaikki on hienosti. Minusta on ihan turha sanoa faktoina, ettei Ranskassa ole sossupummeja tai, etta kaikki ovat vain uraa luovia ihmisia, koska se ei todellakaan ole totta.
Taalla on luokkaeroja enemman kuin Suomessa. Kasvatusta ja sen puutetta nakee ihan kaikenlaista. On enemman maahanmuuttoa, alueellisia eroja, kulttuurien sekamelskaa, mika ei todellakaan ole hyvasta.
Naisten ja miesten valilla on eroja, koska Ranska on maskuliininen maa. Mies on kertonut toistaan esimerkkeja siita kuinka pomot puhuvat nais-alaisistaan ja koykyttavat naita. Ranska on aina ollut vapaan seksin maa. Pelkastaan tv-mainokset jo viittaavat siita.
Mita lapsiin tulee, niin kaikkea on nahty. Myos niita kauppakeskuksissa huutavia ja juoksevia lapsia. Lapsiminen on normaalia jos lapsi ei tottele. Normaaleissa perheissa auktoriteetti on arvostettua. Mielestani nain pitaakin olla ja olen samaa mielta siita, etta Suomessa mennaan liikaa lapsen ehdoilla. Johdonmukaisuus puuttuu.
"Ei me menna sinne Blandine, ei menna - no mennaan sitten."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 09:26"]
Tuttavapiirissäni on muutama nuori ihminen, joka väittää tyytyväisenä: "on minuakin tukistettu ja läpsitty, eikä siitä ole minulle mitään haittaa ollut".
No, yksi hirttäytyi pari vuotta sitten, mutta muilla ei ole mitään tämmöistä vakavaa ilemnnyt.
He ovat oikein miellyttäviä ja tasapainoisia ihmisiä, kunhan muistavat syödä masennuslääkkeensä. Sitten kun pääsevät siihen pisteeseen että kokevat parantuneensa masennuksestaan ja jättävät lääkkeet syömättä, muuttuu käytös toisenlaiseksi. Ovat malttamattomia ja hermostuvat pikkuasioista, esim. siitä että jollakin ulkona näkemällään ihmsellä on 'rumat kengät', tai joku kävelee heidän mielestään liian hitaasti, tai nopeasti... Vinkuvat ja valittavat joka asiasta, ja suuttuvat jos joku asia ei mene niinkuin olisivat halunneet. Mutta tämähän ei johdu siitä miten heidät on kasvatettu, vaan siitä että naapurin Kerttua ja Heikkiä hyysättiin ja hemmoteltiin. Siitähän sen on pakko johtua.
Muuten ovat kyllä oikein tasapainoisia ja hyväkäytöksisiä ihmisiä ja kaikesta näkee, että tukistaminen ja läpsiminen on tehnyt heille vain hyvää.
Siksipä he tukistavat ja läpsivät omia lapsiaan. Sehän on jo todettu moneen kertaan aivan parhaaksi tavaksi kasvattaa ja opettaa lapsia.
[/quote]
Kuinka suuri osa tuttavapiirisi ihmisistä, joita ei ole tukistettu ja läpsitty, syö masennuslääkkeitä?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
Kirja on saanut myös paljon kritiikkiä, ei pelkkää ylistämistä.
[/quote]
Joko et lukenut kirjaa, tai sitten et ymmärtänyt lukemaasi. Kirjassa ei missään kohtaa kehotettu huudattaamaan lasta! Päinvastoin, neuvottiin tarkasti kuuntelemaan lapsen äännähdyksiä, jotta niihin osataan vastata oikealla tavalla. Miksi? Siksi, että usein vanhemmat eivät herkistä korviaan lapsen erilaisilla äänille ja usein pilaavat lapsen unen itse ryntäämällä paikalle pienimmästä äänestä, vaikka kyseessä saattaa olla vain lapsen hetkellinen itkeminen unissaan. Eli oppimalla lapsen itkun ja ääntelyn eri viestit, vanhemmat eivät vahingollisesti ryntää herättämään unissaan äännähtelevää lasta, joka on itse asiassa kahden unisyklin välissä ja siksi hetken puoliksi hereillä, puoliksi unessa. Lapsi ei opi yhdistämään unisyklejä, jos lapsen ei anneta oppia niitä. Näistä seuraa taaperoikäisi huonosti nukkujia. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa tätä, kun eivät ole oppineet lapsena.
[/quote]
Ilmeisesti suomalaiset sitten todellakin ovat hukassa jos heille tarvitsee kertoa ettei vauvan jokaiseen äännähdykseen pidä reagoida.
Kirjassa todellakin puhutaan toistuvasti huudattamisesta, esim s. 72. "Toki jotkut ranskalaisvauvat myöhästyvät neljän kuukauden uniopetuksesta. Kun niin käy, ranskalaiset asiantuntijat suosittelevat yleensä jonkinasteista huudattamista."
S. 75: Kirjan kirjoittaja kertoo omasta lapsestaan. "Nyt yhdeksänkuisena hän herää edelleen joka yö noin kahdelta. Niinpä me valmistaudumme huudattamaan häntä. Ensimmäisenä yönä hän itkee kaksitoista minuuttia."
Niin ja lainaukset ovat suomalaisesta käännöksestä tietysti.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:11"]
39, tää palstahan on ihan malliesimerkki siitä, miten vanhempia syyllistetään siitä, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsia. Todella yleinen mielipide täällä on se, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, kun he ovat jo lapsensa hoitaneet.
[/quote]
Ranskassa ne isovanhemmat kuuluvat perheeseen myös siinä vaiheessa, kun tarvitsevat apua. Eli nainen auttaa vanhuksia, kun sen aika on.
Joten siellä on ihan erilainen välittämisen kulttuuri kuin täällä. Suomessa ei auteta vanhempia, kun he tulevat vanhoiksi.
[/quote]
Suomessa lisäksi riidellään isovanhempien kanssa, eristetään ne perheestä ja pannaan jopa välit poikki. Ja koskee myös muita sukulaisia ja naapureita.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
Kirja on saanut myös paljon kritiikkiä, ei pelkkää ylistämistä.
[/quote]
Joko et lukenut kirjaa, tai sitten et ymmärtänyt lukemaasi. Kirjassa ei missään kohtaa kehotettu huudattaamaan lasta! Päinvastoin, neuvottiin tarkasti kuuntelemaan lapsen äännähdyksiä, jotta niihin osataan vastata oikealla tavalla. Miksi? Siksi, että usein vanhemmat eivät herkistä korviaan lapsen erilaisilla äänille ja usein pilaavat lapsen unen itse ryntäämällä paikalle pienimmästä äänestä, vaikka kyseessä saattaa olla vain lapsen hetkellinen itkeminen unissaan. Eli oppimalla lapsen itkun ja ääntelyn eri viestit, vanhemmat eivät vahingollisesti ryntää herättämään unissaan äännähtelevää lasta, joka on itse asiassa kahden unisyklin välissä ja siksi hetken puoliksi hereillä, puoliksi unessa. Lapsi ei opi yhdistämään unisyklejä, jos lapsen ei anneta oppia niitä. Näistä seuraa taaperoikäisi huonosti nukkujia. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa tätä, kun eivät ole oppineet lapsena.
[/quote]
Ilmeisesti suomalaiset sitten todellakin ovat hukassa jos heille tarvitsee kertoa ettei vauvan jokaiseen äännähdykseen pidä reagoida.
Kirjassa todellakin puhutaan toistuvasti huudattamisesta, esim s. 72. "Toki jotkut ranskalaisvauvat myöhästyvät neljän kuukauden uniopetuksesta. Kun niin käy, ranskalaiset asiantuntijat suosittelevat yleensä jonkinasteista huudattamista."
S. 75: Kirjan kirjoittaja kertoo omasta lapsestaan. "Nyt yhdeksänkuisena hän herää edelleen joka yö noin kahdelta. Niinpä me valmistaudumme huudattamaan häntä. Ensimmäisenä yönä hän itkee kaksitoista minuuttia."
Niin ja lainaukset ovat suomalaisesta käännöksestä tietysti.
[/quote]
Niin siis jos uniopetus viivästyy niin joudutaan ehkä huudattamaan, jos noudatetaan ohjeita ei siihen ole tarvetta.
Ja niissä suomalaisten rakastamissa yli 9kk ikäisten unikouluissa ei huudateta vai?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:28"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
Kirja on saanut myös paljon kritiikkiä, ei pelkkää ylistämistä.
[/quote]
Joko et lukenut kirjaa, tai sitten et ymmärtänyt lukemaasi. Kirjassa ei missään kohtaa kehotettu huudattaamaan lasta! Päinvastoin, neuvottiin tarkasti kuuntelemaan lapsen äännähdyksiä, jotta niihin osataan vastata oikealla tavalla. Miksi? Siksi, että usein vanhemmat eivät herkistä korviaan lapsen erilaisilla äänille ja usein pilaavat lapsen unen itse ryntäämällä paikalle pienimmästä äänestä, vaikka kyseessä saattaa olla vain lapsen hetkellinen itkeminen unissaan. Eli oppimalla lapsen itkun ja ääntelyn eri viestit, vanhemmat eivät vahingollisesti ryntää herättämään unissaan äännähtelevää lasta, joka on itse asiassa kahden unisyklin välissä ja siksi hetken puoliksi hereillä, puoliksi unessa. Lapsi ei opi yhdistämään unisyklejä, jos lapsen ei anneta oppia niitä. Näistä seuraa taaperoikäisi huonosti nukkujia. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa tätä, kun eivät ole oppineet lapsena.
[/quote]
Ilmeisesti suomalaiset sitten todellakin ovat hukassa jos heille tarvitsee kertoa ettei vauvan jokaiseen äännähdykseen pidä reagoida.
Kirjassa todellakin puhutaan toistuvasti huudattamisesta, esim s. 72. "Toki jotkut ranskalaisvauvat myöhästyvät neljän kuukauden uniopetuksesta. Kun niin käy, ranskalaiset asiantuntijat suosittelevat yleensä jonkinasteista huudattamista."
S. 75: Kirjan kirjoittaja kertoo omasta lapsestaan. "Nyt yhdeksänkuisena hän herää edelleen joka yö noin kahdelta. Niinpä me valmistaudumme huudattamaan häntä. Ensimmäisenä yönä hän itkee kaksitoista minuuttia."
Niin ja lainaukset ovat suomalaisesta käännöksestä tietysti.
[/quote]
Jonkin asteista huudattamista, mutta siinä kirjassa myös tuodaan monta kertaa esiin se, että ranskalaiset vanhemmat karsastaa niitä täälläkin suosittuja unikouluja joissa lapsen annetaan itkeä hysteerisesti niin kauan että nukahtaa itsekseen. Monta kertaa siinä kirjassa sanottiin, että jos lapsen itku muuttuu hysteeriseksi se otetaan viipymättä syliin.
Voisko joku nyt vääntää rautalangasta mikä on tämä neljän kuukauden uniopetus??
T. odotan toista lastani, enkä halua tehdä samoja virheitä kuin esikoisen kanssa
Ei av-mammat osaa lukea, joten ei kannata suositella.......