Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ranskalaiset osaavat
02.12.2013 |
Kuulemma Ruotsissa tämä kirja "Franska barn kastar inte mat" eli suomeksi "Ranskalaislapset eivät heittele ruokaa" on nyt todella suosittu.
Ranskalaiset on nyt otettu esimerkkikasvattajiksi pitkin maailmaa ja siksi ne kasvatusoppaat myyvät. Toisaalta en ihmettele sillä ranskalaiset tuttavat ihmettelivät täällä Suomessa käydessään että miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi yleisillä paikoilla. (Huom: meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, joten ei osunut hlökohtaisella tasolla) mutta aina kun olen käynyt Ranskassa niin lapset ovat suorastaan kuin enkeleitä, osaavat kommunikoida paremmin eivätkä pidä kamalaa meteliä itsestään koko ajan.
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:31"]
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
[/quote]
Toivottavasti säkin sitten noudatat tuota omaa antamaasi neuvoa ja olet hiljaa julisissa tiloissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten suomalaiset vanhemmat pystyisivät kasvattamaan lapsiaan, kun heitä itseääkään ei ole kasvatettu. Alkeellisimmatkin tavat puuttuvat: tervehtiminen, esittely, kiittäminen, anteeksipyyntö, kuuntelu ja keskustelu jne.
Suomalaiset vanhemmat tanssivat rajattomassa avaruudessa lastensa pillin mukaan. Lapset määräävät, mitä tehdään, mitä syödään, milloin mennään nukkumaan jne. Vanhemmat eivät osaa kieltää tai käskeä lapsiaan, asettaa rajoja. Lapset saavat kuulemma trumoja, jos niille sanoo jämäkästi EI. Lapset pannaan päättämään niin suuria asioita, että se on heille mahdotonta. Niin kauan kuin vanhemmat eivät osaa olla aikuisia ja vanhempia, ei lasten kasvattaminenkaan onnistu.
Lukiko siinä kirjassa, että suomalaiset ei osaa kasvattaa lapsia :O
Wau, tuo kirja on kyllä pakko lukea.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:11"]
39, tää palstahan on ihan malliesimerkki siitä, miten vanhempia syyllistetään siitä, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsia. Todella yleinen mielipide täällä on se, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, kun he ovat jo lapsensa hoitaneet.
[/quote]
Ranskassa ne isovanhemmat kuuluvat perheeseen myös siinä vaiheessa, kun tarvitsevat apua. Eli nainen auttaa vanhuksia, kun sen aika on.
Joten siellä on ihan erilainen välittämisen kulttuuri kuin täällä. Suomessa ei auteta vanhempia, kun he tulevat vanhoiksi.
[/quote]
Mutta kumpi tulee ensin, muna vai kana?
Itselläni isovanhemmat eivät osallistu lainkaan elämäämme (vaikka asuvat ihan vieressä). Äitini näen ehkä kaksi kertaa vuodessa. Sähköpostia lähetän joskus. Heille ei saa mennä kylään, meille eivät halua tulla. Mitään suurempia mt-ongelmia heillä ei ole, mutta haluavat viettää omaa aikaa ja tehdä omia juttuja. Itselläni on useampi lapsi, synnytyksen jälkeinen masennus koettu, vaikea ero. Apu olisi todella tullut tarpeeseen. Vaikea sitten sanoa kuinka pitkävihainen olen eli autanko sillon kun vanhempani tarvitsevat apua. Jos he olisivat auttaneet minua kun minulla oli vaikeaa, ihan varmasti auttaisin heitä (ja lapseni auttaisivat myös) kun he ovat avuntarpeessa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:32"]
Siis mitä ihmettä nämä yleistykset on? Suomessa haukutaan lapset, Suomessa lasten kanssa ei keskustella, Suomessa ollaan vihamielisiä lapsia kohtaan, Suomessa oletetaan lapsen olevan paha, Suomessa lapset päättävät, mitä ruokaa laitetaan, Suomessa lapsia palvotaan, mutta he eivät ole luonteva osa elämää - siis missä ja kenen perheissä? Varmaan joidenkin urpojen joo, mutta ei kai sitä nyt tarvitse koko kansakuntaan yleistää?
[/quote]
Se on siinä kirjassa varmaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:34"]
Miten suomalaiset vanhemmat pystyisivät kasvattamaan lapsiaan, kun heitä itseääkään ei ole kasvatettu. Alkeellisimmatkin tavat puuttuvat: tervehtiminen, esittely, kiittäminen, anteeksipyyntö, kuuntelu ja keskustelu jne.
Suomalaiset vanhemmat tanssivat rajattomassa avaruudessa lastensa pillin mukaan. Lapset määräävät, mitä tehdään, mitä syödään, milloin mennään nukkumaan jne. Vanhemmat eivät osaa kieltää tai käskeä lapsiaan, asettaa rajoja. Lapset saavat kuulemma trumoja, jos niille sanoo jämäkästi EI. Lapset pannaan päättämään niin suuria asioita, että se on heille mahdotonta. Niin kauan kuin vanhemmat eivät osaa olla aikuisia ja vanhempia, ei lasten kasvattaminenkaan onnistu.
[/quote]
Edelleen, keitä nämä vanhemmat ovat, jotka kasvattavat lapsensa näin? Voin kyllä sanoa, ettei tuttavapiirissäni ole ainoatakaan perhettä, joissa lapsilla ei olisi rajoja, suht säännöllistä päivärytmiä tai joissa lapsia ei kiellettäisi ja käskettäisi. Varmaan kuvaamasi kaltaisia perheitä on, mutta että niin paljon, että sen voi yleistää koskemaan "suomalaisia vanhempia"...?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:32"]
Siis mitä ihmettä nämä yleistykset on? Suomessa haukutaan lapset, Suomessa lasten kanssa ei keskustella, Suomessa ollaan vihamielisiä lapsia kohtaan, Suomessa oletetaan lapsen olevan paha, Suomessa lapset päättävät, mitä ruokaa laitetaan, Suomessa lapsia palvotaan, mutta he eivät ole luonteva osa elämää - siis missä ja kenen perheissä? Varmaan joidenkin urpojen joo, mutta ei kai sitä nyt tarvitse koko kansakuntaan yleistää?
[/quote]
Se on siinä kirjassa varmaan
[/quote]
En ole lukenut sitä kirjaa, mutta eikös se käsittele ranskalaista lastenkasvatusta, ei suomalaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:18"]
Ranskalaisessa yrityksessä työskenneenä en todellakaan kadehdi heidän tapaansa kasvattaa lapsia. Yhä edelleen 2000-luvulla naiset ovat vain naisia eikä heillä ole todellisia mahdollisuuksia edetä yritysmaailmassa muuta kuin reittä pitkin. Ranskalainen esimieheni kehui minua hyvin tehdystä työstä toteamalla " Harmi, että olet nainen". Kyllä lapset käyttäytyy hyvin, mutta ei se silti mikään lintukoto ole, ainakaan tyttölapsille ja vastaavia hyvin käyttäytyviä lapsia olen tavannut myös ihan täällä koto Suomessa.
[/quote]
Minun ranskalaisista business partnereista on yli puolet naisia, kaikki johtotehtävissä Pariisin toimistolla.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:31"]
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
[/quote]
Toivottavasti säkin sitten noudatat tuota omaa antamaasi neuvoa ja olet hiljaa julisissa tiloissa?
[/quote]Kylläpäs kolahti. Kasvata itsesi ja lapsesi niin et joudu muiden paheksuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:34"]
Miten suomalaiset vanhemmat pystyisivät kasvattamaan lapsiaan, kun heitä itseääkään ei ole kasvatettu. Alkeellisimmatkin tavat puuttuvat: tervehtiminen, esittely, kiittäminen, anteeksipyyntö, kuuntelu ja keskustelu jne.
Suomalaiset vanhemmat tanssivat rajattomassa avaruudessa lastensa pillin mukaan. Lapset määräävät, mitä tehdään, mitä syödään, milloin mennään nukkumaan jne. Vanhemmat eivät osaa kieltää tai käskeä lapsiaan, asettaa rajoja. Lapset saavat kuulemma trumoja, jos niille sanoo jämäkästi EI. Lapset pannaan päättämään niin suuria asioita, että se on heille mahdotonta. Niin kauan kuin vanhemmat eivät osaa olla aikuisia ja vanhempia, ei lasten kasvattaminenkaan onnistu.
[/quote]
Pelkkää junttisuomalaista lapsenpalvomista, jota hienosti yrittävät kutsua vapaaksi kasvatukseksi. Jos Suomessa lapsi ja vanhempi eivät saa tahtoaan läpi ja ilmapalloa tai karkkia vietyä ilmaiseksi kaupasta niin sitten pistetään kamala sota pystyyn sosiaalisessa mediassa ja lehdistön kautta että "meidät varmasti huomioidaan tässä lapsivastaisessa maassa". :-/
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:35"]
Ei se ole kurista kiinni vaan siitä, että ranskalaisessa perheessä lapsi on arvojärjestyksessä vanhempien alapuolella. Ei siis mitään "lapsen ehdoilla" elämistä. Vanhemmat asettavat ehdot, joiden puitteissa lapsi saa harjoitella vapautta ja itsemääräämistä. Kun mennään syömään, on itsestäänselvää, että lapset ovat nätisti ja antavat vanhempien syödä ja keskustella rauhassa. Ei suomalaisissa lapsissa ole mitään geneettistä vikaa, joka estäisi heitä käyttäytymästä ihan yhtä hyvin.
[/quote]
Ja nainen on miehen alapuolella eli siinä missä Suomessa kysellään imetyksestä, laitetaan ranskalaisnainen vaginanpienennysjonoon, jotta miehen nautinto säilyisi. Ranskalaismiehet ovat muuten maailman väkivaltaisin ryhmä.
[/quote]
Luoja mitä sontaa. Kai sulla on jotain tilastotietoa esim. tuosta ranskalaismiesten väkivaltaisuudesta...? Jos tuntisit itse henkilökohtaisesti yhtään ranskalaisnaista, tuskin väittäisit heitä alistetuiksi. Se on totta, että sukupuolilla on erilaiset roolit, mutta Ranskassa naiset itse nimenomaan haluavat olla naisellisia ja haluavat miesten olevan perinteisiä miehiä. Eli naisen asema on Ranskassa tosi erilainen kuin Suomessa, mutta kyse ei kyllä ole siitä, että reppananaiset eläisivät nyrkin ja hellan välissä. Kyllä naisella on keskimäärin suhteessa vähintään yhtä paljon sananvaltaa kuin miehellä. Työelämä on sitten hieman asia erikseen, vaikka tiedän kyllä paljon ranskalaisia uranaisiakin.
[/quote]
Niin ja ranskalaisilla naisilla on niin hyvät perusitsetunnot etteivät hanki hiusjatkeita, irtoripsiä, pistele botokseja ja fillereitä, ota silikonia rintojen tilalle, vaginankiristyksiä jne, vaan näitä hankkii nimenomaan huonoitsetuntoiset suomalaisnaiset Tallinnassa sankoin joukoin! :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:32"]
Luin tämän kirjan Kuinka kasvattaa bebe ja olin onnellinen. Olin aina tuntenut olevani jotenkin huono äiti tässä suomalais/amerikkalaisen kasvatusmallin kulttuurissa. Olisinpa lukenut kirjan vain aikaisemmin, niin olisin säästynyt aivan turhilta itsesyytöksiltä. Luin kirjan, kun lapseni olivat jo aloittaneet koulun.
Olen kasvattanut lapseni tietämättäni lähes ranskalaiseen malliin. Olen toki tuntenut olevani oikealla tiellä kasvatuksessani, mutta silti julkinen paine on joskus tuntunut murskaavalta. Imetin vain 6 kk. Yösyötöt myös pois puolivuotiaana. Unikoulu molemmille 8 kk iässä (kesti molemmilla 2 yötä), jonka jälkeen nukuttiin yöt aina läpi, Opetin lapsilleni, että jos ruoka ei kelpaa, sitä maistetaan kuitenkin ja seuraavan kerran ruokaa saa seuraavalla aterialla. Aikuisten keskustelua ei saa keskeyttää. Saa olla huonolla tuulella ja kiukutella, mutta ketään ei haukuta, eikä kenellekään todellakaan haistatella, kaikkein vähiten omille vanhemmille. Kun lapsi pyytää jotakin, sanon hänelle, että odota hetki, äiti tulee hetken kuluttua ja lapsi odottaa. Lapset keksivät itse tekemistä. Minun tehtäväni ei ole olla heidän kokoaikainen viihdyttäjänsä. Toki leikin lasten kanssa, luen heille todella paljon ja paijaan ja pidän sylissä ja otan mukaan kotitöihin. Uhmaiän kiukkupuuskat taltutettiin päättäväisellä kiellolla, toistolla, nurkkakomennuksilla ja joskus tukkapöllyllä. Molemmat saivat tukkapöllyä ehkä kolmesti, sitten riitti pelkkä maininta siitä. Se, mikä jäi varhaislapsuuden kasvattamisesta mieleen oli se, että se vaati paljon kärsivällisyyttä ja loputonta johdonmukaisuutta. Mutta jos olisin ollut epäjohdonmukainen, luulen, että kaikki olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Siksi pidin säännöistä ja tavoista kiinni, vaikka toisinaan olisi tehnyt mieli lyödä lekkeriksi. Se, missä eniten poikkesin ranskalaisista äideistä on se, että vietin kotona yhteensä 3 vuotta (lapset syntyivät vuoden ikäerolla). Töihin palaamisesta en tuntenut mitään tunnontuskia, kuten en myöskään omista harrastuksista. Haluan olla edelleen naisellinen ja vaikka vaadin mieheltä osallistumista kotitöihin, haluan edelleen myös pitää miestä hyvänä ja hemmotella ja tämä toimii parisuhteessamme edellen molemmin puolin.
Olen ihmetellyt, miksei suomalaisia äitejä rohkaista selkeämmän auktoriteettiaseman ottamiseen lapsiinsa nähden. Ei se tarkoita lapsen alistamista tai hänen tarpeidensa huomiotta jättämistä. Lasten edessä suorastaan madellaan, he ovat universumin keskus. Heiltä ei vaadita juuri mitään, usein ei edes alkeellisia käytöstapoja. Lapset kokeilevat rajoja. Jos niitä ei löydy, he ovat eksyksissä ja tulevat levottomiksi. Kun rajat löytyvät, lapselle tulee turvallinen tunne ja hän voi keskittyä toimimaan niiden sisällä. Lapsen mielipiettä kuunnellaan ja hän voi päättää pienistä asioista, mutta isot asiat päättävät aikuiset. Itsellekin tulee varmempi ja helpompi olo, kun ajattelee, että saatte te lapset välillä rellestää ja kiukuta, rakastan teitä aina yli kaiken. Mutta lopulta kuitenkin minä olen pomo ja se on minun oikeuteni ja velvollisuuteni tässä lapsiperhekuviossa.
[/quote]Sama mulla siinä kohtaa että mä olen ollut koko ajan pomo. Ja meidän lapset osaavat käyttäytyä ja tulevat toimeen ihmisten kanssa. Ainoa vika, että mulla ei ollut työtä mihin palata, joten jouduin jäämään kotiäidiksi.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:34"]
Miten suomalaiset vanhemmat pystyisivät kasvattamaan lapsiaan, kun heitä itseääkään ei ole kasvatettu. Alkeellisimmatkin tavat puuttuvat: tervehtiminen, esittely, kiittäminen, anteeksipyyntö, kuuntelu ja keskustelu jne.
Suomalaiset vanhemmat tanssivat rajattomassa avaruudessa lastensa pillin mukaan. Lapset määräävät, mitä tehdään, mitä syödään, milloin mennään nukkumaan jne. Vanhemmat eivät osaa kieltää tai käskeä lapsiaan, asettaa rajoja. Lapset saavat kuulemma trumoja, jos niille sanoo jämäkästi EI. Lapset pannaan päättämään niin suuria asioita, että se on heille mahdotonta. Niin kauan kuin vanhemmat eivät osaa olla aikuisia ja vanhempia, ei lasten kasvattaminenkaan onnistu.
[/quote]
Edelleen, keitä nämä vanhemmat ovat, jotka kasvattavat lapsensa näin? Voin kyllä sanoa, ettei tuttavapiirissäni ole ainoatakaan perhettä, joissa lapsilla ei olisi rajoja, suht säännöllistä päivärytmiä tai joissa lapsia ei kiellettäisi ja käskettäisi. Varmaan kuvaamasi kaltaisia perheitä on, mutta että niin paljon, että sen voi yleistää koskemaan "suomalaisia vanhempia"...?
[/quote]
No mieti nyt vähän. Jos ihmisen tutut ovat tuollaisia, mitä nämä äidit täällä kuvailevat, niin se antaa kyllä heistä aika erikoisen kuvan.
Minä en myös ole heidän kuvailemiaan kasvatuksia nähnyt, mutta me varmaan olemme sitä ns. keskiluokkaa, jotka käymme normaalisti töissä ja kasvatamme ihan hyvin lapsemme.
Voin kuvitella, että näissä työttömien lähiöissä, missä tehdään lapsia siksi, ettei tarvitse lähteä töihin, on varmaan heidän kuvailemaa kasvatusta. Ja jos heidän tuttunsa ovat tällaisia, he luulevat, että kaikilla on.
Eli eiköhän nämä jutut kerro kirjoittajista itsestään, jos heidän elinympäristössään on tuollaista kasvatusta, mitä he kertovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:31"]
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
[/quote]
Moukkavanhemmat eivät osaa kasvattaa sen vertaa, sillä itse ovat samanlaisia pellossa kasvaneita juntteja. Oikeita 2010-luvun metsäläisiä vaikka asuvat kaupungeissa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:31"]
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
[/quote]
Toivottavasti säkin sitten noudatat tuota omaa antamaasi neuvoa ja olet hiljaa julisissa tiloissa?
[/quote]Kylläpäs kolahti. Kasvata itsesi ja lapsesi niin et joudu muiden paheksuttavaksi.
[/quote]
Ei kolahtanut yhtään, mutta suhun tais kyllä kolahtaa, kun tuollainen kommentti piti kirjoittaa.
Voimme jatkaa tätä kolahtamisketjua vaikka kuinka monta kymmentä viestiä, jos se susta on jotenkin järkevää, mutta pointtini oli se, että lasten ei kyllä tarvitse olla hiljaa julkisissa tiloissa, jos aikuiset saavat niissä puhua. Jos vaadit toisilsta hiljaisuutta, näytät varmasti sitten itse esimerkkiä?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:35"]
Lukiko siinä kirjassa, että suomalaiset ei osaa kasvattaa lapsia :O
Wau, tuo kirja on kyllä pakko lukea.
[/quote]
ei sitä tartte edes kirjasta lukea, ole hyvä ja menee vain lähimpään markettiin niin on nico-petterin saatanallinen palvontarituaali täydessä käynnissä ja mamma matelee lapsen tahdon edessä kuin pahin käskyläinen.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:35"]
Lukiko siinä kirjassa, että suomalaiset ei osaa kasvattaa lapsia :O
Wau, tuo kirja on kyllä pakko lukea.
[/quote]
ei sitä tartte edes kirjasta lukea, ole hyvä ja menee vain lähimpään markettiin niin on nico-petterin saatanallinen palvontarituaali täydessä käynnissä ja mamma matelee lapsen tahdon edessä kuin pahin käskyläinen.
[/quote]
Missä tällaisia marketteja on? Mä käyn vähintään 2 kertaa viikossa kaupassa, enkä ole törmännyt mihinkään palvontarituaaleihin.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset paikkakuntien nimiä!
En tiedä Ranskalaislapsista, mutta Suomalaislapsista olen sitä mieltä, että huonosti on kasvatettu suurin osa. Mutta onko se ihme, kun isät ja äidit ovat itse "kaikki heti mulle nyt" ja "kaikkea on oikein tehdä" ja "pitää suvaita kaikkea" ihmisiä.Eli ei omena kauas puusta putoa, niin se vain on. Toisaalta vielä 70 luvulla kasvatus oli kyllä ihan liian ankaraa, eli joku välimuoto siitä ja tästä nykyisestä olisi lienee paras.Itse ihailen aina mm kiinalais-, japanilais- ym samalta suunnalta tulevia lapsia. Todella hieno käytös! Tosin kasvatustavoista en KÄYTÄNNÖSSÄ tiedä, vain sen mitä olen esim TVstä nähnyt tms.
Luin tämän kirjan Kuinka kasvattaa bebe ja olin onnellinen. Olin aina tuntenut olevani jotenkin huono äiti tässä suomalais/amerikkalaisen kasvatusmallin kulttuurissa. Olisinpa lukenut kirjan vain aikaisemmin, niin olisin säästynyt aivan turhilta itsesyytöksiltä. Luin kirjan, kun lapseni olivat jo aloittaneet koulun.
Olen kasvattanut lapseni tietämättäni lähes ranskalaiseen malliin. Olen toki tuntenut olevani oikealla tiellä kasvatuksessani, mutta silti julkinen paine on joskus tuntunut murskaavalta. Imetin vain 6 kk. Yösyötöt myös pois puolivuotiaana. Unikoulu molemmille 8 kk iässä (kesti molemmilla 2 yötä), jonka jälkeen nukuttiin yöt aina läpi, Opetin lapsilleni, että jos ruoka ei kelpaa, sitä maistetaan kuitenkin ja seuraavan kerran ruokaa saa seuraavalla aterialla. Aikuisten keskustelua ei saa keskeyttää. Saa olla huonolla tuulella ja kiukutella, mutta ketään ei haukuta, eikä kenellekään todellakaan haistatella, kaikkein vähiten omille vanhemmille. Kun lapsi pyytää jotakin, sanon hänelle, että odota hetki, äiti tulee hetken kuluttua ja lapsi odottaa. Lapset keksivät itse tekemistä. Minun tehtäväni ei ole olla heidän kokoaikainen viihdyttäjänsä. Toki leikin lasten kanssa, luen heille todella paljon ja paijaan ja pidän sylissä ja otan mukaan kotitöihin. Uhmaiän kiukkupuuskat taltutettiin päättäväisellä kiellolla, toistolla, nurkkakomennuksilla ja joskus tukkapöllyllä. Molemmat saivat tukkapöllyä ehkä kolmesti, sitten riitti pelkkä maininta siitä. Se, mikä jäi varhaislapsuuden kasvattamisesta mieleen oli se, että se vaati paljon kärsivällisyyttä ja loputonta johdonmukaisuutta. Mutta jos olisin ollut epäjohdonmukainen, luulen, että kaikki olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Siksi pidin säännöistä ja tavoista kiinni, vaikka toisinaan olisi tehnyt mieli lyödä lekkeriksi. Se, missä eniten poikkesin ranskalaisista äideistä on se, että vietin kotona yhteensä 3 vuotta (lapset syntyivät vuoden ikäerolla). Töihin palaamisesta en tuntenut mitään tunnontuskia, kuten en myöskään omista harrastuksista. Haluan olla edelleen naisellinen ja vaikka vaadin mieheltä osallistumista kotitöihin, haluan edelleen myös pitää miestä hyvänä ja hemmotella ja tämä toimii parisuhteessamme edellen molemmin puolin.
Olen ihmetellyt, miksei suomalaisia äitejä rohkaista selkeämmän auktoriteettiaseman ottamiseen lapsiinsa nähden. Ei se tarkoita lapsen alistamista tai hänen tarpeidensa huomiotta jättämistä. Lasten edessä suorastaan madellaan, he ovat universumin keskus. Heiltä ei vaadita juuri mitään, usein ei edes alkeellisia käytöstapoja. Lapset kokeilevat rajoja. Jos niitä ei löydy, he ovat eksyksissä ja tulevat levottomiksi. Kun rajat löytyvät, lapselle tulee turvallinen tunne ja hän voi keskittyä toimimaan niiden sisällä. Lapsen mielipiettä kuunnellaan ja hän voi päättää pienistä asioista, mutta isot asiat päättävät aikuiset. Itsellekin tulee varmempi ja helpompi olo, kun ajattelee, että saatte te lapset välillä rellestää ja kiukuta, rakastan teitä aina yli kaiken. Mutta lopulta kuitenkin minä olen pomo ja se on minun oikeuteni ja velvollisuuteni tässä lapsiperhekuviossa.