Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ranskalaiset osaavat
02.12.2013 |
Kuulemma Ruotsissa tämä kirja "Franska barn kastar inte mat" eli suomeksi "Ranskalaislapset eivät heittele ruokaa" on nyt todella suosittu.
Ranskalaiset on nyt otettu esimerkkikasvattajiksi pitkin maailmaa ja siksi ne kasvatusoppaat myyvät. Toisaalta en ihmettele sillä ranskalaiset tuttavat ihmettelivät täällä Suomessa käydessään että miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi yleisillä paikoilla. (Huom: meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, joten ei osunut hlökohtaisella tasolla) mutta aina kun olen käynyt Ranskassa niin lapset ovat suorastaan kuin enkeleitä, osaavat kommunikoida paremmin eivätkä pidä kamalaa meteliä itsestään koko ajan.
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
Kommentit (146)
Tuosta hiljaa olemisesta. Aikiuset kailottavat naiset ravintolassa ovat ärsyttävämpiä kuin lapset, tein tästä aloituksenkin viime viikolla, mutta vain muutama kommentti tuli. Hirveintä mitä ravintolassa voi viereiseen pöytään tulla, on iso akkalauma, jotka huutonauravat toistensa päälle koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:15"]
Ranskalaisten lastenkasvatus ei ole kasvatusta, vaan alistamista. Suomalaislapsetkin olivat siten koulutettuja 50 vuotta sitten,
[/quote]
No ei nyt ehkä suoranaista alistamista, mutta kuri on kyllä kovempi kuin Suomessa. Mutta en pistäisi ollenkaan pahaksi, jos Suomessakin hiukan taannuttaisiin tässä asiassa takaisin 60-luvun suuntaan.
[/quote]
Näinpä. Mitä nyt itse sain luonnollisesti mellastaa miten tahdoin, olinhan niin erityinen, mutta kun saan omia lapsia, on kasvatusmetodina tietysti tunti turpaan.
[/quote]
Minä luin tuon kirjan ja olin ilahtunut, että olen kasvattanut lapseni oikein. He ovatkin hyväkäytöksisiä.
Unikoulu käytiin heti 6 kuukauden jälkeen, kun lopetin imetyksen. 6 kuun ikäinen lapsi ei enää maitoa tarvitse yöllä. Pari yötä itkua ja se loppui siihen.
Asioista ei neuvoteltu, vaan tahto on äidin taskussa.
Tukkapöllyä annettiin, jos joku ei mennyt kiellolla perille.
Isovanhemmat osallistuivat paljon lasten hoitoon, että saimme mieheni kanssa olla mies ja nainen. Pidin itseni hoikkana ja olen aina laittanut itseni ja äitiyslomallakin meikkasin ja ostin kauniita alusvaatteita. Lihomaan en ole itseäni päästänyt.
Lapset ovat kilttejä, eivätkä riehu. Osaavat käyttäytyä ja jos joskus unohtuu, niin koivuniemen herra on edelleen ylähyllyllä, jos unohtuu, mitä kuri on.
Lapsemme ovat saaneet kehuja koulussa käytöksestään
Tässä hieno esimerkki, miten homman pitäisi mennä. Lapsia ei tarvitse kasvattaa ja kuri on vanhanaikaista
Ranskalaiset voisivat ottaa tästä oppia
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:15"]
Ranskalaisten lastenkasvatus ei ole kasvatusta, vaan alistamista. Suomalaislapsetkin olivat siten koulutettuja 50 vuotta sitten,
[/quote]
No ei nyt ehkä suoranaista alistamista, mutta kuri on kyllä kovempi kuin Suomessa. Mutta en pistäisi ollenkaan pahaksi, jos Suomessakin hiukan taannuttaisiin tässä asiassa takaisin 60-luvun suuntaan.
[/quote]
Näinpä. Mitä nyt itse sain luonnollisesti mellastaa miten tahdoin, olinhan niin erityinen, mutta kun saan omia lapsia, on kasvatusmetodina tietysti tunti turpaan.
[/quote]
Minä luin tuon kirjan ja olin ilahtunut, että olen kasvattanut lapseni oikein. He ovatkin hyväkäytöksisiä.
Unikoulu käytiin heti 6 kuukauden jälkeen, kun lopetin imetyksen. 6 kuun ikäinen lapsi ei enää maitoa tarvitse yöllä. Pari yötä itkua ja se loppui siihen.
Asioista ei neuvoteltu, vaan tahto on äidin taskussa.
Tukkapöllyä annettiin, jos joku ei mennyt kiellolla perille.
Isovanhemmat osallistuivat paljon lasten hoitoon, että saimme mieheni kanssa olla mies ja nainen. Pidin itseni hoikkana ja olen aina laittanut itseni ja äitiyslomallakin meikkasin ja ostin kauniita alusvaatteita. Lihomaan en ole itseäni päästänyt.
Lapset ovat kilttejä, eivätkä riehu. Osaavat käyttäytyä ja jos joskus unohtuu, niin koivuniemen herra on edelleen ylähyllyllä, jos unohtuu, mitä kuri on.
Lapsemme ovat saaneet kehuja koulussa käytöksestään
[/quote]
Paitsi että tuo kirja ei kehota ensinkään mihinkään tukkapöllyihin ja vitsoihin. Puhut eri asiasta.
Minä en ole koskaan saanut selkääni, eikä ole tarvinnut lapsiakaan meillä koskaan kurittaa ja huom. vanhemmalla lapsellani on todettu lievä autismi. Mutta olen silti sekä itse saanut kehuja käytöskestäni lapsena ja samoin ovat omat lapseni. Olen kyllä saanut senkin kuulla, että lapseni eivät ole normaaleja, kun eivät hillu kylällä ryyppäämässä, se kuulemma kuuluu normaalin teinin tehdä - no sanoja ei tiennyt, että esikoinen ei ihan terve olekaan. En hillunut minäkään, joten epänormaali olin siinä mielessä itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan aikaan kun suomalaisten suhtautuminen lapsen ruumiilliseen kuritukseen on kiristymässä, Ranskassa se on osin jopa hyväksyttävää.
– Ranskassa ainoastaan voimakas ruumiillinen väkivalta on laissa kiellettyä. Porsaanreikiä täynnä oleva laki jättää paljon tulkinnanvaraa ja yleinen ilmapiirikin on kurittamisen hyväksyvä, toimittajamme Miia Parviainen kertoo Ranskasta.
Maan lastensuojeluyhdistykset ovat toistuvasti vedonneet päättäjiin, jotta vihdoin saataisiin aikaiseksi laki, joka kieltäisi kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan. Ranskassa laki kieltää aikuisen voimakkaan väkivaltaisen hakkaamisen, mutta jättää epäselväksi esimerkiksi sen, miten pitäisi suhtautua jos vanhempi kurittaa omaa lastaan.
– Ehkä juuri tästä syystä yleinen mielipide on, että kyse on perheiden yksityisasiasta ja vanhemman on hyväksyttävääkin vaatia lapsiltaan hyvää käytöstä ja joskus silloin myös kurittaa omia lapsiaan. Se näkyy päivittäin yleisillä paikoilla, kun lasta komennetaan läpsimällä sormille tai päähän, joskus vain kerran, mutta huomattavan usein useita kertoja, Parviainen jatkaa
Parviaisen mukaan myös kouluissa kuri on suomalaista tiukempi. Vuonna 1991 opetusministeriö lähetti alakouluille kirjelmän, jossa kiellettiin kaikki ruumiillinen kuritus. Laki sekään ei kuitenkaan ole.
Myöskään Britanniassa ruumiillinen kuritus ei ole lailla kielletty. Lastensuojeluyhdistykset ovat lähettäneet pyynnön lain aikaansaamiseksi tulevalle hallitukselle.
UUTISET
ULKOMAAT
Ulkomaat 27.11.2009 klo 10:59 | päivitetty 29.5.2012 klo 11:20
Ranskassa kasvatetaan kunnon kansalaisia läimäyksin
Ranskassa läimäykset, luunapit, selkäsaunat ja piiskaus kuuluvat yhä keinovalikoimaan kun lasta kohtaa uhma- tai kiukkukohtaus. Lähes puolet vanhemmista pitää ruumiillista kuritusta suositeltavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyötävä on vaikka pahalta tuntuu
Vaikka niukka enemmistö, 52 prosenttia ranskalaisista katsoo, että periaatteessa ruumiillista kuritusta olisi vältettävä, 45 prosenttia taas uskoo sen olevan suositeltavaa, jotta lapset oppivat kunnioittamaan auktoriteetteja.
Samaan hengenvetoon periaatteen isät ja äidit kuitenkin kertovat lipsuvansa: yli kaksi kolmesta vanhemmasta myöntää turvautuneensa väkivaltaan kuria pitääkseen.
- Kun annan tyttärilleni selkäsaunan, teen sen, koska olen väsynyt etsimään perusteluja. Läimäytys on selityksenä välitön ja tyttäreni tietävät heti miksi olen vihainen. Joskus on vaikeaa toimia muulla tavoin. Tuntuu pahalta turvautua tällaiseen rankaisukeinoon, mutta se on tarpeellista, Vinii – nimimerkki perustelee Le Nouvel Obs-lehden nettikeskustelussa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:20"]UUTISET
Ulkomaat 27.11.2009 klo 10:59 | päivitetty 29.5.2012 klo 11:20
Ranskassa kasvatetaan kunnon kansalaisia läimäyksin
Ranskassa läimäykset, luunapit, selkäsaunat ja piiskaus kuuluvat yhä keinovalikoimaan kun lasta kohtaa uhma- tai kiukkukohtaus. Lähes puolet vanhemmista pitää ruumiillista kuritusta suositeltavana.
[/quote]
Tästä ei kuitenkaan ole tuossa kirjassa kyse. Väkivaltaa tarvitsevat ne vanhemmat, joilla ei ole auktoriteettiasemaa lapsiinsa. Tuossa kirjassa kerrotaan siitä miten se otetaan, eikä siihen tarvita väkivaltaa.
Tuntemistani perheistä levottomimpia ja huonotapaisimpia on juuri niiden perheiden lapset joissa tukistellaan ja retuutetaan. Tutkimustenkin mukaan kuritusväkivalta lisää lapsen agressioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Fyysinen rankaiseminen sallittua"
– Joissakin osavaltion koulupiireissä vanhemmat ovat pyytäneet, että ruumiillinen kuritus palautettaisiin kouluihin. Että opettajat voisivat läimäistä oppilasta, jos hän käyttäytyy huonosti. Ja tämä aloite on nimenomaan lähtöisin vanhemmilta, ei kouluilta.
Myös Ranskassa lasten fyysinen rankaiseminen on jokapäiväistä.
– Vanhemmat pitävät paljon tiukempaa kuria kuin Suomessa. Jos lapsi esimerkiksi käyttäytyy huonosti kauapssa, häntä läimäytetään ja torutaan tiukasti. Ranskassa myöskin ajatellaan, että toisen kasvattamiseen ei puututa. Jos näet, että joku läpsäisee lastaan, siihen ei puututa, Parviainen kertoo.
En jaksanut koko ketjua lukea joten anteeksi jos tama on jo sanottu. Minua ihmetyttaa etta Suomessa koulutetaan koiriakin paremmin kuin lapsia. Koiran odotetaan pysyvan isannan vieressa kaskysta mutta lapset saavat juosta ympariinsa kuin villisiat .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:20"]UUTISET
Ulkomaat 27.11.2009 klo 10:59 | päivitetty 29.5.2012 klo 11:20
Ranskassa kasvatetaan kunnon kansalaisia läimäyksin
Ranskassa läimäykset, luunapit, selkäsaunat ja piiskaus kuuluvat yhä keinovalikoimaan kun lasta kohtaa uhma- tai kiukkukohtaus. Lähes puolet vanhemmista pitää ruumiillista kuritusta suositeltavana.
[/quote]
Tästä ei kuitenkaan ole tuossa kirjassa kyse. Väkivaltaa tarvitsevat ne vanhemmat, joilla ei ole auktoriteettiasemaa lapsiinsa. Tuossa kirjassa kerrotaan siitä miten se otetaan, eikä siihen tarvita väkivaltaa.
Tuntemistani perheistä levottomimpia ja huonotapaisimpia on juuri niiden perheiden lapset joissa tukistellaan ja retuutetaan. Tutkimustenkin mukaan kuritusväkivalta lisää lapsen agressioita.
[/quote]
Chiracin vaimo ohjeistaa läimäytyksiin
Kasvatusväen tuskaa ei lievitä se, että monet tunnetut julkisuuden hahmot ovat vähätelleet asiaa ja vitsailleet lakialoitteella. Yksi räikeimmistä kommenteista lipsahti entisen presidentin Jacques Chiracin vaimon Bernadette Chiracin suusta.
- Lakialoite on naurettava. Minä toimin Belgian kuningattaren kanssa lasten pahoinpitelyä vastaan, mutta kyse on aivan eri asiasta, Bernadette Chirac vertasi.
- Kun lapsi on tuhma, oikeaoppinen selkäsauna, joka ei ole liian voimakas eikä kestä liian kauan, ei ole pahaksi, hän jatkoi.
Tässä ketjussa mielenkiintoisia mielipiteitä itse Ranskassa asuneilta.
Mutta palstamammahan kumoaa ne tietenkin, koska kaikki, mitä tehdään muualla kuin Suomessa, on aina parempaa kritiikittömästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ranskassa au pairina ja muutenkin lasten parissa työskennelleenä voin sanoa, että tuo on juuri se kultainen ulkokuori joka perheistä näkyy muille. Kotona lapset sitten ovatkin aivan toista maata. Kahdeksanvuotiaat heittelevät ruokaa lattialle, siitä vähän nuoremmat kiljuvat ja hakkaavat kun eivät halua tehdä läksyjä tai pukea päälle jne. Äiti on usein aivan voimaton ja lapsia uhkaillaan päivän mittaan isälle soittamisella ja usein isä sitten läiskiikin posket tai takamuksen punaiseksi selittämättä sen kummemmin lapselle mitä tämä teki väärin. Koulussa lapset kilpailutetaan aivan nuoresta asti ja kotona ei vähän heikompia numeroita uskalleta näyttää. Koulua on jo 6-vuotiaasta niin paljon, että kun kotiin on päästy ei ole millään voimavaroja enää keskittyä mihinkään. Kyllä lapset kylässä ja vieraiden läsnäollessa käyttäytyvät koska tietävät, että siitä palkitaan tai vaihtoehtoisesti huonosta käytöksestä tulee usein kovatkin rangaistukset. Tiedän myös lapsia, jotka itkevät koulussa, etteivät halua mennä kotiin.
Ja tosiaan kaikilla perheillä, joilla siihen on varaa on joku palkattu henkilö hoitamassa niitä lapsia. Kuten joku jo aiemmin kirjoitti niin se päivittäinen lasten hoito tapahtuu kyllä ihan toisella puolella taloa, kuin missä vanhemmat viettävät sitä kuuluuisaa omaa aikaansa.
Kyllä varmasti näyttää hyvältä ulospäin, kun lapset leikkivät keskenään ja äiti on aina kivan näköinen ja levännen ja hyväntuulisen oloinen. Mutta lapsetpa ovat tottuneet siihen, että vanhemmilta huomiota tai leikkihetkeä hiekkalaatikolla on turha odottaa ja sosiaalisen kulissin ylläpitäminen omaksutaan myös jo varhain. Ja äidin on varmasti helppo näyttää hyvältä kun hän ei todellakaan ole mukana lastensa elämässä ja kasvatuksessa samalla tavalla, kuin vaikka monet rekan yliajamat suomalaiset äidit.
>AuPair – La, 2012-11-24 14:31
Druckermannin kirja yleistää aika pahasti. Tosielämä ei ole mustavalkoista.
Lapseni ovat syntyneet Ranskassa. Esikoiseni ehti käydä siellä peruskoulun neljä ensimmäistä luokkaa. Kuvatunlaista kasvatusta näkee varmasti pariisilaisen ylemmän keskiluokan vanhempien joukossa, mutta Ranskassakin on kansanosa, jolla on "vanhemmuus hukassa". Se näkyy tietyissä kouluissa. Suomalainen yhteiskunta on kaiken kaikkiaan yksilökeskeisempi kuin ranskalainen, missä ehkä nähdään lapset laumana, joka tulee koulia aikuisten normeihin jo mahdollisimman varhain. Molemmilla näkemyksillä on varmasti puolensa.
Druckermannin puhe esikoulusta on mielestäni puppua. 3-6 -vuotiaat viettävät päivät koulumaisissa, 25-30 lapsen luokissa, joita ohjaa yksi lastentarhanopettaja, mahdollisesti myös avustaja. Kotimaiset päiväkotimme ja ryhmäkokomme ovat niihin verraten luksusta! Ajattelukykyä esikoulussa kehitetään, totta. Koulumaisesti, suurissa ryhmissä. Vapaalle leikille siellä on vähän sijaa. Tämä on nyt hieman off topic, mutta ranskalainen koulujärjestelmä on minun kokemukseni mukaan (asennemaailmaltaan) vanhanaikainen, vaikka henk. koht. kokemukset peruskoulusta olivat hyviä.
En ole lukenut Druckermannin kirjaa enkä usko, että se toisi minulle uutta tietoa. Vaikuttaa kokoelmalta kliseitä.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
[/quote]
Niin, mutta kirjassahan nimenomaan neuvotaan, miten tuon tilanne voitaisiin unitieteeseen vedoten täysin välttää.
Eli kuinka saadaan se 2-4 kuukautta vanha, vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa ranskalaistenkin suositusten mukaisesti nukkuva vauva nukahtamaan tiettyyn aikaan illasta, ja nukkumaan jopa ne monelle maagiset 6 tuntia yhteen menoon. Ajatuksena siis on, että kun vauva oppii yhdistämään unisyklit aikana, jolloin se on vauvoille luontaista mitään "unikouluja" ei sitten 9-10 kuukauden iässä tarvita.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kun vauva alkaa noin 45 minuutin unisyklin kevyen unen vaiheen aikana liikehtiä, "kitistä" ja mahdollisesti avaa silmänsäkin, vauvaa ei heti oteta syliin, koska ajatellaan, että vauva on hereillä, ja vauvalla on hätä. Toki, jos vauva aloittaa suoraan selkeästi hädästä kertovalla itkulla, hätään vastataan.
Oikeasti itselleni tämä on ollut esikoisen kanssa loistava tieto, jota en esim. neuvolasta olisi saanut. Täysimetän, mutta jo ihan pienen vauvan kanssa opimme heräämään kahden tai kolmen unisyklin (n. 1h 30m -2 h 20 min rytmillä). Nyt 3kk:n iässä mennään nukahtamisesta välillä 20.00-21.00 kahdella imetyksellä (n. puolilta öin ja n. 04.00) aina aamu kasiin. Ja tällä hetkellä vauva on päiväunilla. Voi toki olla normaalia kehitystä ja tuuriakin, ja toki pidän ihan mahdollisena, että "takapakkiakin" tulee. Vauvalla ei myöskään ole mitään oikeita terveydellisiä ongelmia, joita kipuilisi ja huutaisi. Nyt siis kuitenkin tuloksena äiti, joka imetyksestä huolimatta nukkuu 7-8 tuntia tarpeeksi pitkinä pätkinä, tuntee itsensä pirteäksi, ja saa jopa kommentteja hehkeästä olemuksestaan.
Mutta ilman tätä kirjaa en välttämättä olisi osannut varoa vauvan herättelyä "turhaan", ja tilanne voisi olla paljon pahempikin.
[/quote]
Öö, eikös tuon ole kaikki kuullut, ettei kaikkeen ähinään kuulu vastata? Ainaki minä olin sen monta kertaa kuullut, ja stressasin, kun ei ollut mitään ähinöitä, vaan aina nimenomaan vain kovaa hätä-/kipuitkua. Ja siihen oli pakko reagoida heti, koska muuten se itku vain yltyi yltymistään, ja oli vaikeaa saada vauva ylipäätään rauhoitettua. Voi kun olisikin ollut tuollainen paljon puhuttu pikkuisen äheltävä vauva, mutta aina ei voi voittaa...
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
[/quote]
Niin, mutta kirjassahan nimenomaan neuvotaan, miten tuon tilanne voitaisiin unitieteeseen vedoten täysin välttää.
Eli kuinka saadaan se 2-4 kuukautta vanha, vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa ranskalaistenkin suositusten mukaisesti nukkuva vauva nukahtamaan tiettyyn aikaan illasta, ja nukkumaan jopa ne monelle maagiset 6 tuntia yhteen menoon. Ajatuksena siis on, että kun vauva oppii yhdistämään unisyklit aikana, jolloin se on vauvoille luontaista mitään "unikouluja" ei sitten 9-10 kuukauden iässä tarvita.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kun vauva alkaa noin 45 minuutin unisyklin kevyen unen vaiheen aikana liikehtiä, "kitistä" ja mahdollisesti avaa silmänsäkin, vauvaa ei heti oteta syliin, koska ajatellaan, että vauva on hereillä, ja vauvalla on hätä. Toki, jos vauva aloittaa suoraan selkeästi hädästä kertovalla itkulla, hätään vastataan.
Oikeasti itselleni tämä on ollut esikoisen kanssa loistava tieto, jota en esim. neuvolasta olisi saanut. Täysimetän, mutta jo ihan pienen vauvan kanssa opimme heräämään kahden tai kolmen unisyklin (n. 1h 30m -2 h 20 min rytmillä). Nyt 3kk:n iässä mennään nukahtamisesta välillä 20.00-21.00 kahdella imetyksellä (n. puolilta öin ja n. 04.00) aina aamu kasiin. Ja tällä hetkellä vauva on päiväunilla. Voi toki olla normaalia kehitystä ja tuuriakin, ja toki pidän ihan mahdollisena, että "takapakkiakin" tulee. Vauvalla ei myöskään ole mitään oikeita terveydellisiä ongelmia, joita kipuilisi ja huutaisi. Nyt siis kuitenkin tuloksena äiti, joka imetyksestä huolimatta nukkuu 7-8 tuntia tarpeeksi pitkinä pätkinä, tuntee itsensä pirteäksi, ja saa jopa kommentteja hehkeästä olemuksestaan.
Mutta ilman tätä kirjaa en välttämättä olisi osannut varoa vauvan herättelyä "turhaan", ja tilanne voisi olla paljon pahempikin.
[/quote]
Öö, eikös tuon ole kaikki kuullut, ettei kaikkeen ähinään kuulu vastata? Ainaki minä olin sen monta kertaa kuullut, ja stressasin, kun ei ollut mitään ähinöitä, vaan aina nimenomaan vain kovaa hätä-/kipuitkua. Ja siihen oli pakko reagoida heti, koska muuten se itku vain yltyi yltymistään, ja oli vaikeaa saada vauva ylipäätään rauhoitettua. Voi kun olisikin ollut tuollainen paljon puhuttu pikkuisen äheltävä vauva, mutta aina ei voi voittaa...
[/quote]
Toisaalta jos panisit vauvasi nukkumaan ranskalaisittain talon toiseen päähän, et jokaista vinkaisua kuulisi ja lapsesi oppisi nukkumaan yönsä läpi kunnolla.
Kyllä tuossa ihan oikea totuus on. Perhepeti ja täysimetys on ihan huuhaata. Ranskassa jo vauvoilla on neljä ateriaa vain päivässä, eli neljä kertaa annetaan maitoa. Mielellään pulloa, että äiti saa levätä ja vauvaa voi joku muukin hoitaa.
Äidin ei tarvitse uhrautua vauvan takia. Siksi Ranskassa puistoissa onkin virkeitä ja hoikkia äitejä, toisin kuin Suomen läskit ja väsyneet tuulipukumammat
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:51"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
[/quote]
Niin, mutta kirjassahan nimenomaan neuvotaan, miten tuon tilanne voitaisiin unitieteeseen vedoten täysin välttää.
Eli kuinka saadaan se 2-4 kuukautta vanha, vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa ranskalaistenkin suositusten mukaisesti nukkuva vauva nukahtamaan tiettyyn aikaan illasta, ja nukkumaan jopa ne monelle maagiset 6 tuntia yhteen menoon. Ajatuksena siis on, että kun vauva oppii yhdistämään unisyklit aikana, jolloin se on vauvoille luontaista mitään "unikouluja" ei sitten 9-10 kuukauden iässä tarvita.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kun vauva alkaa noin 45 minuutin unisyklin kevyen unen vaiheen aikana liikehtiä, "kitistä" ja mahdollisesti avaa silmänsäkin, vauvaa ei heti oteta syliin, koska ajatellaan, että vauva on hereillä, ja vauvalla on hätä. Toki, jos vauva aloittaa suoraan selkeästi hädästä kertovalla itkulla, hätään vastataan.
Oikeasti itselleni tämä on ollut esikoisen kanssa loistava tieto, jota en esim. neuvolasta olisi saanut. Täysimetän, mutta jo ihan pienen vauvan kanssa opimme heräämään kahden tai kolmen unisyklin (n. 1h 30m -2 h 20 min rytmillä). Nyt 3kk:n iässä mennään nukahtamisesta välillä 20.00-21.00 kahdella imetyksellä (n. puolilta öin ja n. 04.00) aina aamu kasiin. Ja tällä hetkellä vauva on päiväunilla. Voi toki olla normaalia kehitystä ja tuuriakin, ja toki pidän ihan mahdollisena, että "takapakkiakin" tulee. Vauvalla ei myöskään ole mitään oikeita terveydellisiä ongelmia, joita kipuilisi ja huutaisi. Nyt siis kuitenkin tuloksena äiti, joka imetyksestä huolimatta nukkuu 7-8 tuntia tarpeeksi pitkinä pätkinä, tuntee itsensä pirteäksi, ja saa jopa kommentteja hehkeästä olemuksestaan.
Mutta ilman tätä kirjaa en välttämättä olisi osannut varoa vauvan herättelyä "turhaan", ja tilanne voisi olla paljon pahempikin.
[/quote]
Öö, eikös tuon ole kaikki kuullut, ettei kaikkeen ähinään kuulu vastata? Ainaki minä olin sen monta kertaa kuullut, ja stressasin, kun ei ollut mitään ähinöitä, vaan aina nimenomaan vain kovaa hätä-/kipuitkua. Ja siihen oli pakko reagoida heti, koska muuten se itku vain yltyi yltymistään, ja oli vaikeaa saada vauva ylipäätään rauhoitettua. Voi kun olisikin ollut tuollainen paljon puhuttu pikkuisen äheltävä vauva, mutta aina ei voi voittaa...
[/quote]
Toisaalta jos panisit vauvasi nukkumaan ranskalaisittain talon toiseen päähän, et jokaista vinkaisua kuulisi ja lapsesi oppisi nukkumaan yönsä läpi kunnolla.
Kyllä tuossa ihan oikea totuus on. Perhepeti ja täysimetys on ihan huuhaata. Ranskassa jo vauvoilla on neljä ateriaa vain päivässä, eli neljä kertaa annetaan maitoa. Mielellään pulloa, että äiti saa levätä ja vauvaa voi joku muukin hoitaa.
Äidin ei tarvitse uhrautua vauvan takia. Siksi Ranskassa puistoissa onkin virkeitä ja hoikkia äitejä, toisin kuin Suomen läskit ja väsyneet tuulipukumammat
[/quote]
No ei kyllä minulla olisi riittänyt sydän tuohon, että kipujaan itkevän vauvan olisin vain hylännyt, enkä edes olisi yrittänyt lohduttaa. Lopulta kipuun löytyi syykin - maitoallergia.
Hiukan itsekkyyttä mammat peliin. Ei äidin maailman tarvitse romahtaa vauvan takia. Hiukan itsekkyyttä, tervettä sellaista. Lapsi isovanhemmille hoitoon, opettakaa pullolle ja nukkumaan omaan huoneeseen. Lapsen ei tarvitse olla suuna päänä koko ajan.
Lisäksi en ymmärrä sitä, että lapsien pitää olla kotihoidossa pitkään. Ranskassa äitiyslomat on vain muutaman kuukauden ja lapset menee hoitoon. Koulu alkaa jo 3 vuotiaana.
Viime kesänä oli ranskaa puhuva perhe, en tiedä sitten mistä olivat, viereissä pöydässä. Ranskan kielen kuitenkn pystyn tunnistamaan sitä pari vuotta opiskelleena, vaikka aika vähän sitä osaankin. Yksi lapsi, koon perusteella n. 5 poika. Kukaan suomalaislapsi ei ole tullut samalla tavalla tujoittelemaan ruokiamme kuin tämä lapsi. Vanhemmat eivät tosiaan näyttäneet huomioivan lasta lainkaan, ei hyvässä eikä pahassa. Mutta kun ruoka tuli, meni käskemättä syömään.