Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan, ranskalaiset osaavat
02.12.2013 |
Kuulemma Ruotsissa tämä kirja "Franska barn kastar inte mat" eli suomeksi "Ranskalaislapset eivät heittele ruokaa" on nyt todella suosittu.
Ranskalaiset on nyt otettu esimerkkikasvattajiksi pitkin maailmaa ja siksi ne kasvatusoppaat myyvät. Toisaalta en ihmettele sillä ranskalaiset tuttavat ihmettelivät täällä Suomessa käydessään että miksi lapset eivät osaa käyttäytyä ihmisiksi yleisillä paikoilla. (Huom: meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, joten ei osunut hlökohtaisella tasolla) mutta aina kun olen käynyt Ranskassa niin lapset ovat suorastaan kuin enkeleitä, osaavat kommunikoida paremmin eivätkä pidä kamalaa meteliä itsestään koko ajan.
Mistä tämä johtuu? Suomalaisten nykyvanhempien saamattomuudesta? Vai onko täällä edelleen muotia joku lastenpalvonta tai vapaa kasvatus?
Kommentit (146)
Suomessa neuvola opettaa että lapsen täytyy antaa pyöritellä, lätsytellä ja räpeltää ruokaansa. Täytyy antaa heitellä ruokaa lattialle ja seinille. Jos erehdyt valittamaan vauvan ja taaperon ruokapöytätemppuiluista, niin toteamus on, että "sottaistahan se syömään opettelu on, mutta sellaista se on ja ainahan sen lattian voi pestä ruokailun jälkeen"
Just joo varmaan sen 5 kertaa päivässä? Ei ei ja ei todellakaan! Jos joku haluaa kasvattaa lapsestaan possun ja kokee että ruoan heittely pitkin seiniä on kehittävää niin ihan vapaasti. Minä en suostu tekemään kodistani sikalaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
Kirja on saanut myös paljon kritiikkiä, ei pelkkää ylistämistä.
[/quote]
Joko et lukenut kirjaa, tai sitten et ymmärtänyt lukemaasi. Kirjassa ei missään kohtaa kehotettu huudattaamaan lasta! Päinvastoin, neuvottiin tarkasti kuuntelemaan lapsen äännähdyksiä, jotta niihin osataan vastata oikealla tavalla. Miksi? Siksi, että usein vanhemmat eivät herkistä korviaan lapsen erilaisilla äänille ja usein pilaavat lapsen unen itse ryntäämällä paikalle pienimmästä äänestä, vaikka kyseessä saattaa olla vain lapsen hetkellinen itkeminen unissaan. Eli oppimalla lapsen itkun ja ääntelyn eri viestit, vanhemmat eivät vahingollisesti ryntää herättämään unissaan äännähtelevää lasta, joka on itse asiassa kahden unisyklin välissä ja siksi hetken puoliksi hereillä, puoliksi unessa. Lapsi ei opi yhdistämään unisyklejä, jos lapsen ei anneta oppia niitä. Näistä seuraa taaperoikäisi huonosti nukkujia. Kaikki aikuisetkaan eivät osaa tätä, kun eivät ole oppineet lapsena.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
[/quote]
Niin, mutta kirjassahan nimenomaan neuvotaan, miten tuon tilanne voitaisiin unitieteeseen vedoten täysin välttää.
Eli kuinka saadaan se 2-4 kuukautta vanha, vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa ranskalaistenkin suositusten mukaisesti nukkuva vauva nukahtamaan tiettyyn aikaan illasta, ja nukkumaan jopa ne monelle maagiset 6 tuntia yhteen menoon. Ajatuksena siis on, että kun vauva oppii yhdistämään unisyklit aikana, jolloin se on vauvoille luontaista mitään "unikouluja" ei sitten 9-10 kuukauden iässä tarvita.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kun vauva alkaa noin 45 minuutin unisyklin kevyen unen vaiheen aikana liikehtiä, "kitistä" ja mahdollisesti avaa silmänsäkin, vauvaa ei heti oteta syliin, koska ajatellaan, että vauva on hereillä, ja vauvalla on hätä. Toki, jos vauva aloittaa suoraan selkeästi hädästä kertovalla itkulla, hätään vastataan.
Oikeasti itselleni tämä on ollut esikoisen kanssa loistava tieto, jota en esim. neuvolasta olisi saanut. Täysimetän, mutta jo ihan pienen vauvan kanssa opimme heräämään kahden tai kolmen unisyklin (n. 1h 30m -2 h 20 min rytmillä). Nyt 3kk:n iässä mennään nukahtamisesta välillä 20.00-21.00 kahdella imetyksellä (n. puolilta öin ja n. 04.00) aina aamu kasiin. Ja tällä hetkellä vauva on päiväunilla. Voi toki olla normaalia kehitystä ja tuuriakin, ja toki pidän ihan mahdollisena, että "takapakkiakin" tulee. Vauvalla ei myöskään ole mitään oikeita terveydellisiä ongelmia, joita kipuilisi ja huutaisi. Nyt siis kuitenkin tuloksena äiti, joka imetyksestä huolimatta nukkuu 7-8 tuntia tarpeeksi pitkinä pätkinä, tuntee itsensä pirteäksi, ja saa jopa kommentteja hehkeästä olemuksestaan.
Mutta ilman tätä kirjaa en välttämättä olisi osannut varoa vauvan herättelyä "turhaan", ja tilanne voisi olla paljon pahempikin.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:11"]
39, tää palstahan on ihan malliesimerkki siitä, miten vanhempia syyllistetään siitä, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsia. Todella yleinen mielipide täällä on se, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, kun he ovat jo lapsensa hoitaneet.
[/quote]
Ranskassa ne isovanhemmat kuuluvat perheeseen myös siinä vaiheessa, kun tarvitsevat apua. Eli nainen auttaa vanhuksia, kun sen aika on.
Joten siellä on ihan erilainen välittämisen kulttuuri kuin täällä. Suomessa ei auteta vanhempia, kun he tulevat vanhoiksi.
Ranskassa ajatellaan naista ihan eri tavalla. Naisen ei ole pakko imettää rintojaan pilalle. Saa 10 kerran fysioterapian emättimen lihasten treenaamiseen. Lapsen saa viedä hoitoon ja itse ei tarvitse uhrautua vuodeksi seinien sisäpuolelle lapsen tarpeita kuuntelemaan.
Tämän vuoksi Ranskassa avioeroluvut ovat pienet, koska parisuhde on tärkeä ja lapsen koti. Nainen säilyy naisena, ei riipputissisenä ja väsyneenä mammana.
Ehjä koti on lapselle hyvä koti. Tätä ei Suomessa näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kirjan suuri suosio Ruotsissa tarkoita enemmän sitä, että ruotsalaiset eivät osaa kasvattaa lapsiaan? Totta kyllä, meillä on otettu Ruotsista mallia vähän kaikessa eikä kaikki lätäkön takana ole ihan onnistunutta.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:37"]
Ranskassa ajatellaan naista ihan eri tavalla. Naisen ei ole pakko imettää rintojaan pilalle. Saa 10 kerran fysioterapian emättimen lihasten treenaamiseen. Lapsen saa viedä hoitoon ja itse ei tarvitse uhrautua vuodeksi seinien sisäpuolelle lapsen tarpeita kuuntelemaan.
Tämän vuoksi Ranskassa avioeroluvut ovat pienet, koska parisuhde on tärkeä ja lapsen koti. Nainen säilyy naisena, ei riipputissisenä ja väsyneenä mammana.
Ehjä koti on lapselle hyvä koti. Tätä ei Suomessa näy.
[/quote]
Imettäminen ehkäisee rintasyöpää, ilmeisesti tällä ei ole väliä? Mä sain jumppaohjeet jo synnärillä. Mä itse näen lapsen tarpeet aika tärkeinä. Miksi hankkia lapsia, jos lapsen tarpeet ei kiinnosta? Eikös Ranskassa miehillä ole aika usein rakastajattaria? Onko se vaimojen mielestä ihan ok, vai pitääkö se vain pitkin hampain niellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen varmaan aika paskamutsi, joka kasvattaa hellantelttupilttiä, koska annan yksivuotiaan valita kahdesta kirjasta, että kumpi luetaan :)
No ei vaan, olen perehtynyt kiintymyssuhdeteoriaan, ja terveellä järjellä aijon soveltaa niitä oppeja lapseni kasvatukseen.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:37"]
Ranskassa ajatellaan naista ihan eri tavalla. Naisen ei ole pakko imettää rintojaan pilalle. Saa 10 kerran fysioterapian emättimen lihasten treenaamiseen. Lapsen saa viedä hoitoon ja itse ei tarvitse uhrautua vuodeksi seinien sisäpuolelle lapsen tarpeita kuuntelemaan.
Tämän vuoksi Ranskassa avioeroluvut ovat pienet, koska parisuhde on tärkeä ja lapsen koti. Nainen säilyy naisena, ei riipputissisenä ja väsyneenä mammana.
Ehjä koti on lapselle hyvä koti. Tätä ei Suomessa näy.
[/quote]
Minä olen Suomessa saanut vaikka kuinka paljon lantionpohjalihasten treeni-ohjausta, ja myös yhden kerran fysioterapian esikoisen raskausaikana, ihan ilmaiseksi ja pyytämättä.
Ja eikö Suomi juuri valittu äideille parhaaksi maaksi koko maailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:35"]
Ei se ole kurista kiinni vaan siitä, että ranskalaisessa perheessä lapsi on arvojärjestyksessä vanhempien alapuolella. Ei siis mitään "lapsen ehdoilla" elämistä. Vanhemmat asettavat ehdot, joiden puitteissa lapsi saa harjoitella vapautta ja itsemääräämistä. Kun mennään syömään, on itsestäänselvää, että lapset ovat nätisti ja antavat vanhempien syödä ja keskustella rauhassa. Ei suomalaisissa lapsissa ole mitään geneettistä vikaa, joka estäisi heitä käyttäytymästä ihan yhtä hyvin.
[/quote]
Ja nainen on miehen alapuolella eli siinä missä Suomessa kysellään imetyksestä, laitetaan ranskalaisnainen vaginanpienennysjonoon, jotta miehen nautinto säilyisi. Ranskalaismiehet ovat muuten maailman väkivaltaisin ryhmä.
[/quote]
Luoja mitä sontaa. Kai sulla on jotain tilastotietoa esim. tuosta ranskalaismiesten väkivaltaisuudesta...? Jos tuntisit itse henkilökohtaisesti yhtään ranskalaisnaista, tuskin väittäisit heitä alistetuiksi. Se on totta, että sukupuolilla on erilaiset roolit, mutta Ranskassa naiset itse nimenomaan haluavat olla naisellisia ja haluavat miesten olevan perinteisiä miehiä. Eli naisen asema on Ranskassa tosi erilainen kuin Suomessa, mutta kyse ei kyllä ole siitä, että reppananaiset eläisivät nyrkin ja hellan välissä. Kyllä naisella on keskimäärin suhteessa vähintään yhtä paljon sananvaltaa kuin miehellä. Työelämä on sitten hieman asia erikseen, vaikka tiedän kyllä paljon ranskalaisia uranaisiakin.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
[/quote]
Niin, mutta kirjassahan nimenomaan neuvotaan, miten tuon tilanne voitaisiin unitieteeseen vedoten täysin välttää.
Eli kuinka saadaan se 2-4 kuukautta vanha, vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa ranskalaistenkin suositusten mukaisesti nukkuva vauva nukahtamaan tiettyyn aikaan illasta, ja nukkumaan jopa ne monelle maagiset 6 tuntia yhteen menoon. Ajatuksena siis on, että kun vauva oppii yhdistämään unisyklit aikana, jolloin se on vauvoille luontaista mitään "unikouluja" ei sitten 9-10 kuukauden iässä tarvita.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kun vauva alkaa noin 45 minuutin unisyklin kevyen unen vaiheen aikana liikehtiä, "kitistä" ja mahdollisesti avaa silmänsäkin, vauvaa ei heti oteta syliin, koska ajatellaan, että vauva on hereillä, ja vauvalla on hätä. Toki, jos vauva aloittaa suoraan selkeästi hädästä kertovalla itkulla, hätään vastataan.
Oikeasti itselleni tämä on ollut esikoisen kanssa loistava tieto, jota en esim. neuvolasta olisi saanut. Täysimetän, mutta jo ihan pienen vauvan kanssa opimme heräämään kahden tai kolmen unisyklin (n. 1h 30m -2 h 20 min rytmillä). Nyt 3kk:n iässä mennään nukahtamisesta välillä 20.00-21.00 kahdella imetyksellä (n. puolilta öin ja n. 04.00) aina aamu kasiin. Ja tällä hetkellä vauva on päiväunilla. Voi toki olla normaalia kehitystä ja tuuriakin, ja toki pidän ihan mahdollisena, että "takapakkiakin" tulee. Vauvalla ei myöskään ole mitään oikeita terveydellisiä ongelmia, joita kipuilisi ja huutaisi. Nyt siis kuitenkin tuloksena äiti, joka imetyksestä huolimatta nukkuu 7-8 tuntia tarpeeksi pitkinä pätkinä, tuntee itsensä pirteäksi, ja saa jopa kommentteja hehkeästä olemuksestaan.
Mutta ilman tätä kirjaa en välttämättä olisi osannut varoa vauvan herättelyä "turhaan", ja tilanne voisi olla paljon pahempikin.
[/quote]
täällä taas pienen vauvan äiti pätee. Luuletko tosiaan, että tiheästi heräävän lapsen vanhemmat jaksaa heti pienenkin inahduksen kuultuaan syöstä vauvan luo. Kyllä sitä laitetaan sormet ristiin ja odotetaan volyymin kasvua tai sitä autuutta, että lapsi jatkaisi uniaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:37"]
Ranskassa ajatellaan naista ihan eri tavalla. Naisen ei ole pakko imettää rintojaan pilalle. Saa 10 kerran fysioterapian emättimen lihasten treenaamiseen. Lapsen saa viedä hoitoon ja itse ei tarvitse uhrautua vuodeksi seinien sisäpuolelle lapsen tarpeita kuuntelemaan.
Tämän vuoksi Ranskassa avioeroluvut ovat pienet, koska parisuhde on tärkeä ja lapsen koti. Nainen säilyy naisena, ei riipputissisenä ja väsyneenä mammana.
Ehjä koti on lapselle hyvä koti. Tätä ei Suomessa näy.
[/quote]
Hei hetkonen! Tämäkö oli ajatuksesi, synnyttää lapsi ja antaa sitten valtion hoivaan päiväkotiin kasvatettavaksi, koska ei halua itse toimia kasvattajana?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:23"]
Minulla on tuo kirja ja mielestäni se oli lähinnä vastenmielinen. Joitain hyvin juttuja mutta esim. vauvan huudattaminen? Voi apua! En voisi kuvitellakaan antavani vauvani huutaa itsensä uneen yksin omassa huoneessaan. Ei vauva opi "rauhoittumaan" itse vaan luopuu toivosta että kukaan tulee ja rakastaa.
[/quote]
Niin, mutta kirjassahan nimenomaan neuvotaan, miten tuon tilanne voitaisiin unitieteeseen vedoten täysin välttää.
Eli kuinka saadaan se 2-4 kuukautta vanha, vielä vanhempien kanssa samassa huoneessa ranskalaistenkin suositusten mukaisesti nukkuva vauva nukahtamaan tiettyyn aikaan illasta, ja nukkumaan jopa ne monelle maagiset 6 tuntia yhteen menoon. Ajatuksena siis on, että kun vauva oppii yhdistämään unisyklit aikana, jolloin se on vauvoille luontaista mitään "unikouluja" ei sitten 9-10 kuukauden iässä tarvita.
Kyse on siis yksinkertaisesti siitä, että kun vauva alkaa noin 45 minuutin unisyklin kevyen unen vaiheen aikana liikehtiä, "kitistä" ja mahdollisesti avaa silmänsäkin, vauvaa ei heti oteta syliin, koska ajatellaan, että vauva on hereillä, ja vauvalla on hätä. Toki, jos vauva aloittaa suoraan selkeästi hädästä kertovalla itkulla, hätään vastataan.
Oikeasti itselleni tämä on ollut esikoisen kanssa loistava tieto, jota en esim. neuvolasta olisi saanut. Täysimetän, mutta jo ihan pienen vauvan kanssa opimme heräämään kahden tai kolmen unisyklin (n. 1h 30m -2 h 20 min rytmillä). Nyt 3kk:n iässä mennään nukahtamisesta välillä 20.00-21.00 kahdella imetyksellä (n. puolilta öin ja n. 04.00) aina aamu kasiin. Ja tällä hetkellä vauva on päiväunilla. Voi toki olla normaalia kehitystä ja tuuriakin, ja toki pidän ihan mahdollisena, että "takapakkiakin" tulee. Vauvalla ei myöskään ole mitään oikeita terveydellisiä ongelmia, joita kipuilisi ja huutaisi. Nyt siis kuitenkin tuloksena äiti, joka imetyksestä huolimatta nukkuu 7-8 tuntia tarpeeksi pitkinä pätkinä, tuntee itsensä pirteäksi, ja saa jopa kommentteja hehkeästä olemuksestaan.
Mutta ilman tätä kirjaa en välttämättä olisi osannut varoa vauvan herättelyä "turhaan", ja tilanne voisi olla paljon pahempikin.
[/quote]
täällä taas pienen vauvan äiti pätee. Luuletko tosiaan, että tiheästi heräävän lapsen vanhemmat jaksaa heti pienenkin inahduksen kuultuaan syöstä vauvan luo. Kyllä sitä laitetaan sormet ristiin ja odotetaan volyymin kasvua tai sitä autuutta, että lapsi jatkaisi uniaan itse.
[/quote]
Osui? Kirjoittaja tässä yläpuolella vain kertoi, mitä arvokasta tietoa hän on kirjasta saanut. Minulle tämä tieto oli itsestään selvää, sillä asun maassa, jossa tämä kyllä opetetaan kaikille vanhemmille ja sitä kautta lapsille. Täällä on ihan luontaista, että lapset nukkuvat yönsä nelikuisesta eteenpäin näillä ohjeilla. Suomessa ei käsitykseni mukaan neuvolassa näin neuvota. Olennaista tässä on tuo ikä, jolloin lapselle on luontaista tämä oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:37"]
Ranskassa ajatellaan naista ihan eri tavalla. Naisen ei ole pakko imettää rintojaan pilalle. Saa 10 kerran fysioterapian emättimen lihasten treenaamiseen. Lapsen saa viedä hoitoon ja itse ei tarvitse uhrautua vuodeksi seinien sisäpuolelle lapsen tarpeita kuuntelemaan.
Tämän vuoksi Ranskassa avioeroluvut ovat pienet, koska parisuhde on tärkeä ja lapsen koti. Nainen säilyy naisena, ei riipputissisenä ja väsyneenä mammana.
Ehjä koti on lapselle hyvä koti. Tätä ei Suomessa näy.
[/quote]
Hei hetkonen! Tämäkö oli ajatuksesi, synnyttää lapsi ja antaa sitten valtion hoivaan päiväkotiin kasvatettavaksi, koska ei halua itse toimia kasvattajana?
[/quote]
En tiedä, mikä oli kirjoittajan ajatus, mutta kyllä minä ilomielin annan lapseni mieluummin varhaiskasvatuksen ammattilaiselle Ranskassa, jossa lastenhoito crecheissä on ihan eri luokkaa kuin Suomessa, kuin pidän vuosia kotona moiseni amatöörin kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:37"]
Ranskassa ajatellaan naista ihan eri tavalla. Naisen ei ole pakko imettää rintojaan pilalle. Saa 10 kerran fysioterapian emättimen lihasten treenaamiseen. Lapsen saa viedä hoitoon ja itse ei tarvitse uhrautua vuodeksi seinien sisäpuolelle lapsen tarpeita kuuntelemaan.
Tämän vuoksi Ranskassa avioeroluvut ovat pienet, koska parisuhde on tärkeä ja lapsen koti. Nainen säilyy naisena, ei riipputissisenä ja väsyneenä mammana.
Ehjä koti on lapselle hyvä koti. Tätä ei Suomessa näy.
[/quote]
Minä olen Suomessa saanut vaikka kuinka paljon lantionpohjalihasten treeni-ohjausta, ja myös yhden kerran fysioterapian esikoisen raskausaikana, ihan ilmaiseksi ja pyytämättä.
Ja eikö Suomi juuri valittu äideille parhaaksi maaksi koko maailmassa?
[/quote]
Äideille, mutta ei lapsille.
Yleinen vihamielinen suhtautuminen lapsiin ei auta asiaa. Ranskassa puututaan pahan tekemiseen. Suomessa oletetaan lähtökohtaisesti, että lapsi on paha. Kun lapset tekee jotain mihin pitää puuttua, haukutaan lapsi ja hänen sukunsa. Ei sanota siitä tekemisestä.
Jos ymmärrätte mitä tarkoitan?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:11"]
39, tää palstahan on ihan malliesimerkki siitä, miten vanhempia syyllistetään siitä, että isovanhemmat hoitavat lastenlapsia. Todella yleinen mielipide täällä on se, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, kun he ovat jo lapsensa hoitaneet.
[/quote]
Mistähän tällä palstalla ei syyllistettäisi vanhempia? :)
Tämän palstan kirjoittelijoista toki suurin osa on varmaankin niitä kotonaolijoita (työpaikalla harvoin suvaitaan av:lla roikkumista). Ja kovinta ääntä pitävät varmaan juuri nämä joiden elämä=olla äiti ja joiden mielestä PARAS äiti on sellainen joka ajattelee VAIN lapsiaan. Olettaisin että suurilta osin ne on näitä samoja ihmisiä jotka ovat imetysfanaatikkoja=kiintymysteoriafanaatikkoja=lasten paapominen on oleellinen osa "kasvatusta".
Tietenkään mikään asia ei ole mustavalkoinen (kunhan ollaan cadressa), kyllä Ranskassakin lasten kanssa keskustellaan, heidän mielipidettään kuunnellaan jne.
Niin ja mitä piti aluksi sanomani, omasta mielestäni isovanhemmilla ei ole velvollisuutta lasten hoitoon; parhaassa tilanteessa isovanhemmat kuitenki ovat osa elämää ja sellainen osa joka on sekä lapsille että isovanhemmille miellyttävä ja tärkeä.
39
Pakko sanoa, että sen verran voisi suomalaislapsiakin alistaa, ettei nämä kirkuisi kaupoissa ja juoksisi ihmisiä päin ja pitäisivät mölyt mahassa julkisissa tiloissa.
Siis mitä ihmettä nämä yleistykset on? Suomessa haukutaan lapset, Suomessa lasten kanssa ei keskustella, Suomessa ollaan vihamielisiä lapsia kohtaan, Suomessa oletetaan lapsen olevan paha, Suomessa lapset päättävät, mitä ruokaa laitetaan, Suomessa lapsia palvotaan, mutta he eivät ole luonteva osa elämää - siis missä ja kenen perheissä? Varmaan joidenkin urpojen joo, mutta ei kai sitä nyt tarvitse koko kansakuntaan yleistää?
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 11:23"]
Ehkä se johtuu siitä, että siellä lapset ovat luonteva osa elämää ja kaikessa mukana, ja heitä kohdellaan ihmisinä siinä missä muitakin. Eivät ole projekti, kuten täällä, eivätkä saa erivapauksia tyylin "Pierre on vaan lapsi, kyllähän lapset huutaa naama punaisena karkkihyllyllä, se on ihan normaalia".
[/quote]
Näin ja lisäisin vielä, että lasten kanssa jutellaan eri asioista. Se on jotain muuta kuin Suomessa ööö, ei, eikä, et, tyhmä, inhottava, ole hiljaa.....Lapsia myös kehutaan kotona, päiväkodeissa.....täällä tuttavani lapsi sai jostain kympin totariin, jopas tuli vanhemmille kiire selittää ettei lapsi oikeasti ollut kympin arvoinen kun ei osaa täydelleen sitä ainetta!!!!
[/quote]
Ranskasta en tiedä, mutta olen monesti miettinyt juuri tuota, että Suomessa lasten kanssa keskustellaan aika vähän. Huonoa hoitoa on jättää lapsi yksin selviytymään ja hyvää hoitoa on sysätä lapsi kaikkiin mahdollisiin virikkeellisiin juttuihin, jotta ei suotta luuhaa vanhempien kanssa. Suomalainen lapsi osaa keskustella suomalaisen lapsen kanssa, muut ihmiset ovat hepreaa. Ylipäänsä lasten oikea arvostaminen ihmisinä, ei kasvatustoiminnan objekteina, on vähäistä. Eihän arvostamiseen kuulu se, että toinen saa hypyyttää mielensä mukaan, mutta että jaksettaisiin edes kiinnostua aidosti toisesta ihmisestä. Mitätöinti on edelleen yleistä. Hyvistä arvosanoista ei saa riemuita, koska aina joku toinen on (tietysti) parempi ja itsekehu haisee. Tosin voisihan sitä riemuita muita vähättelemättäkin ja vastaavasti kehua heitä heidän onnistumisistaan, mutta se taitaa olla liian vaikea ajatus.