Miksi on niin VÄÄRIN olla KOTIÄITI?

Koska työikäisten ihmisten pitää olla työssä eikä kotona vuosikausia yhteiskunnan elättinä. Pari kolme vuotta kotiäitiyttä ihmisen elämässä on riittävästi.

Ja jos perhe välttämättä haluaa hoitaa lapsensa kotona, niin miksi se on aina _äiti_ joka sinne jää?

Kun palasin työelämään lapseni ollessa 1,5 v sainkin kenkää vakkari  työpaikastani. Tunsin itseni kyllä enemmän työttömäksi kuin kotiäidiksi elellessäni ansiosidonnaisella ja keksiessäni vilkkaalle lapselleni virikkeitä. Tylsää meillä oli kotosalla kummallakin, arkisin ketään ei ollut missään, kun muiden lapset päiväkodeissa ja vahemmat töissä. Bussissa muut matkustajat mulkoilivat, kun varakkaan näköinen nainen vie vaunuja ilmaiseksi kyydissä ja jää kylpylän pysäkillä. Luulempa että meidän perhe voi hyvin, kun aikuisilla on työt ja lapsella päiväkodissa ikäistään seuraa. Ei hän siellä liikaa joudu olemaan, kun työaikojamme voi säädellä ja viikollakin on vapaapäiviä isän kanssa. Kyllä: rakastan lastani ja leikin hänen kanssaan päivittäin, pidän sylissä, luen satukirjoja ja musisoin. Olen kiitollinen hänestä todella paljon. Mutta näin meillä.

minä oon kotiäiti ja jos joku pitää et se o väärin, ni siitä vaan, se on niiden mielipide. minäpä nautin tästä, olen aiemmin töitä tehny ja tää käy mulle ja aikaa on vielä lähtee töihi myöhemminki

Jos on varaa olla kotiäiti, luultavasti mies tienaa niin paljon, että maksaa verot kotiäidinkin edestä. Tärkeintä on, että perheen sisällä kaikki ovat tyytyväisi ratkaisuun eikä ulkopuolista tahoa tarvita elättämään perhettä. Mitä muut ajattelevat järjestelystä, on ihan se ja sama. 

Näin lapsettomana naisena olen aina miettinyt sitä että eikö kotiäitejä huolestuta lainkaan eläkkeen karttuminen (tai oikeastaan karttumattomuus) ja mitä sitten käy jos mies jättää eikä kahta eläkettä tosiaan olekaan käytössä? 
Äidilleni kävi muutama vuosi sitten juurikin näin. Avioero tuli ja nyt juuri eläkkeelle päässyt äitini kituuttaa pienellä eläkkeellä koska teki kotiäitiyden jälkeen todella pienipalkkaista työtä...

Miksi on niin väärin olla insinööri??? Miksi??

Ihan ihme menoa täällä. Aivan absurdi kysymys ja perässä 5 sivua oikeinväärinväittelyä asiasta joka ei voi olla oikein tai väärin.

No onhan se irvokasta, että yhteiskunta kustantaa kalliit koulutukset kaikille, mutta sitten osa jättää saamansa koulutuksen työelämässä käyttämättä. Se on hirveää verovarojen haaskausta.

Mun mielestä lähinnä tuo ilmaiseen koulutukseen ja siitä koituvaan verorasitukseen liittyvä asia on se, joka on pielessä. 

Miksi ylipäänsä kouluttautua ennen lasten saantia? Miksi ei voisi ensin tehdä ne lapset ja kouluttautua sitten vasta. Moni ei pitkien kotiäitivuosien jälkeen enää jostain syystä halua palata siihen aiempaan työhönsä/ammattiinsa, johon vuosikausia kouluttautui. Joku tuossa siis mättää. 

No sehän se olisikin jos kaikki alkaisivat tekemään lapset 16v+ iässä. Jos siis kaikki tekisivät lapset ennen kouluttautumista.

Kotiäitiydessä ei ole mitään vikaa mutta aika monessa kotiäidissä on. En ole koskaan arvostellut yhdenkään kotiäidin valintaa, mutta hyvin moni (kaikki tuntemani) kotiäidit ovat arvostelleet minun. Tälläkin palstalla vastaukset ovat sitä luokkaa, että ilmoitetaan kotiäitien ajattelevan lapsen ja perheen parasta, työäiti ei. Kotiäiti tekee tärkeintä mahdollista työtä, työäiti ei. Kotiäiti kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, työäiti ei. Laittoipa joku tuohon vapaaehtoistoiminnankin ja kehtaa vielä kysäistä, moniko työäiti tekee tätä. Sellaista omahyväisyyden ja omien valintojen parhaimmuuden ylistämistä en tiedä miltään muulta ihmisryhmältä.  Onko sitten ihme, jos joku työäiti joskus hermostuu ja sanoo pahasti?

Faktahan on, että suurin osa meistä haluaisi olla kotiäitejä - ainakin hetken - mutta ei lukuisista eri syistä pysty. Taloudellinen tilanne voisi romahtaa, jonkun ammattitaito ja työpaikka hävitä jne. Ei tunnu silloin kivalta, kun se tuttu kotiäiti leuhkii valinnoillaan ja väheksyy toisen perheen valintoja. Olen aina ihmetellyt, ketkä ovat niitä, jotka niitä kotiäitejä ensin suomivat, kun oman kokemuksen mukaan ne kotiäidit suomivat jatkuvasti muita ja korostavat kaiken aikaa omien valintojensa erinomaisuutta ja päälle vielä vakuuttavat, että tähän pystyy mikä tahansa perhe, kunhan myy asuntonsa ja autonsa, muuttaa vuokrakerrostaloon ja syö puuroa pari vuotta putkeen sekä tietysti nostaa kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet. Oikea älypieru suoraan sanottuna!

Kotiäitiys hetkellisenä valintana tai esim. siihen asti, että lapset menevät kouluun, on mielestäni ihan ok ja jos perhe pystyy siihen panostamaan ilman huomattavaa elintason laskua, niin jopa suotavaa. Sen sijaan tällainen loppuelämän kotirouvuus on säälittävää. Yhden tapauksen tiedän, siis naisen, joka on ollut kotirouva 20-vuotiaasta lähtien ja tehnyt elämässään palkkatyötä yhden kesätyön verran 19-kesäisenä. Nyt on rouva 68-vuotias, kotirouva edelleen, kun mies on töissä. On toki matkustanut, sisustanut, pitänyt upeaa puutarhaa ja kokkaillut kaikki ateriat alusta alkaen. On hoitanut koiraa, lapsia, lastenlapsia jne. Käy itse kerran viikossa jumpassa niin kuin koko ikänsä. Entä minkälaista on tämän naisen todellinen elämä? On henkisesti täysin riippuvainen miehestään. Ei ymmärrä eikä osaa ajatella esim. laskuja.  Kysyy luvan kaikkeen mieheltään. On lastensa pompoteltavana. Mies on pettänyt vuosikaudet. Ei uskalla nähdä totuutta edes silloinkaan, kun rakastajatar on kulkenut matkoilla mukana. Henkinen riippuvuus tästä "herrastaan" on jotain aivan kauheaa, kun on tipahtanut jo puoli vuosisataa sitten pois yhteiskunnan kelkasta.

Toinen kotiäitituttuni ehti olla kotiäitinä "vain" 15 vuotta. Lapset olivat 15, 13 ja 9, kun mies löysi toisen. Kotiäiti itse oli 39-vuotias eikä ollut päivääkään tehnyt koulutukseensa liittyvää työtä. Juu, avioehtoa ei ollut, eläkettäkin mies oli maksanut muutaman vuoden, joten ihan tyhjän päälle ei joutunut, mutta oman asunnon hankkiminen maksoi, laskuja piti maksaa ja se työ löytää. Ei ole vielä löytänyt ja käykin nyt jotain kurssia työllistyäkseen paremmin. Elintaso romahti, koko entinen elämä on historiaa. On katkera miehelleen, kun ei arvostanut hänen "uhraustaan". Lapset viihtyvät paremmin isällään. Miksiköhän, kun äiti on uhrannut parhaat vuotensa lastensa kanssa kotonaoloon ja muistaa sanoa siitä joka käänteessä?

Väitän, että hyvinvoiva, rakastava äiti on parasta lapselle, on tämä sitten töissä tai kotona. Se kotonaolo ei aina tarkoita laadukasta kasvatusta eikä hyvää läsnäoloa. Voi jopa olla, että se työäiti panostaa yhteiseen oleiluun enemmän, kun se yhteinen aika on kortilla ja ehkä työäidin koko elämä ei pyöri lasten ympärillä ja oletuksilla siitä, minkälaisia näiden lasten kuuluisi olla. Voi jopa olla, että työäidin lapsen on helpompi olla oma itsensä, kun saa heijastaa itseään ja tarpeitaan muidenkin kuin vain äidin kanssa.

Tai sitten ei. Se työäiti voi olla välinpitämätön ja kiireinen, kotiäiti ihanasti läsnä tukemassa ja auttamassa. Kyse on persoonasta ja perheestä. Ei siitä, ollaanko kotona vai ei.

Itse olen kotiäti/kotirouva ilman yhteiskunnan tukia (muita kuin lapsilisät). Oma talouteni on turvattu siltä varalta, jos eroaisimme mieheni kanssa jostain syystä. Tulevaisuuden työllistyminen ei huoleta, sillä on perheyritys johon mennä ainakin alkuun.

Huomaan, että monia työssä käyviä uraäiti-ystäviäni minun kotona oloni ärsyttää ja saan pitkiä katseita ja ikäviä piikkejä yhteisissä illanvietoissa. Tuntuu tosiaan joskus siltä, että se on henkilökohtainen loukkaus koko yhteiskuntaa kohtaan, että "haaskaan" elämäni näin.

Live and let live, oikeesti??!

Mina olen kotiaiti nyt toista vuotta ja tahan asti olen nauttinut taysilla ja  rakastanut joka hetkea. Olin ehtinyt ennen kotiaitytta luoda varsin komeaa uraa yli 10 vuotta ja aika oli todellakin kypsa jollekin muulle. En saa mitaan tukia kun niita ei taalla ulkomailla ole tarjolla ja koska en palannut toihin aitiysloman paatyttya ei minulla ole enaa tyopaikkaakaan mihin palata.

Tama on minun ja miehen yhteinen tarkkaan punnittu paatos ja aion olla ainakin osittain kotona siihen saakka etta lapsi menee esikouluun 3-4 vuotiaana.  

Ei lasten kotihoito ole väärin. Mutta se on erittäin väärin, että se kotiinjäävä on enimmäkseen ÄITI. Kotihoito pitäisi vanhempien kesken jakaa mahdollisimman tasaisesti ainakin kahdesta tärkeästä syystä:

1) Niin kauan kuin vain äidit jäävät kotiin, me koulutetut ja työelämään pyrkivät naiset häviämme saman ikäisille koulutetuille miehille ja joudumme pitkään tyytymään niihin sijaisuuksiin ja muihin epävarmuuksiin. Vaikka emme edes hankkisi lapsia.

2) Lapselle se ensisijainen hoitaja on läheisin. Tasapainoisessa perheessä molemmat vanhemmat (siis jos perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa) kantavat lapsesta sen päävastuun. Jakavat keskenään sen ajan, kun lapsi on kotihoidossa. Kun molemmat vanhemmat ovat vuorollaan olleet lapsensa ensisijaisia hoitajia, he oppivat molemmat tuntemaan lapsensa ja lapsi oppii luottamaan molempiin. Antaa myös hyvän mallin lapselle. Parisuhteelle on hyväksi, ettei toinen jää auttelijaksi tai varavanhemmaksi.

Eli vanhemmuuden jakaminen on hyväksi sekä laajasti sukupuolten tasa-arvon kannalta että myös perheen kannalta.

Minä olin vähän yli 5 vuotta kotona, tosin silloin oli lama ja töitä vähän. Sen jälkeen kävin kaikenlaisia kursseja, koulutuksia ja pätkätöitä, jotka olivat pitkälti harjoittellua tai työkkärin tukitöitä yhteensä n. 15 vuotta. 2 vuotta sitten sain toistaiseksi voimassa olevan paikan. Uraa en voi näin pienessä firmassa luoda, eli en voi koskaan saada "parempaa" titteliä. Sen sijaan palkka on noussut ylimääräistä ja tehtävien vaativuus on lisääntynyt. Ei kaduta yhtään nuo vuodet, vaikka vielä muutama vuosi sitten luulin, etten ikinä saa töitä. 

Ymmärrän että äiti on kotona sen 3v, mutta sen että ollaan kotona 7v tai enemmän on jo laiskuuden multihuipentuma!! Itse olen äiti pienelle vauvalle,mut ei tulis mieleenkään että jäisin kotiin 7 vuodeksi kattomaan kun oma mieheni tekee niska limassa töitä ja mä vaan oon kotona! Ei oo reilua! Ja lapsenkin on hyvä päästä sosiaaliseen elämään äidin helmoista!!!

Se oli sillon 70-luvulla kun naiset jäi kotiin hoitaa lapsia...ajat muuttuu ja myös kaikki kallistuu!!

Esim i lapsi ja oot kotona kunnes lapsi menee kouluun. Hurjaa. Menetät monta vuotta mitä tulee työeläkkeeseen. Johan lapsen kuuluu olla päiväkodissa viim 3 v että saa olla toisten lasten kanssa, virikkeitä yms.

Ensisijaisesti, koska se on vastuutonta lapsia kohtaan. Vanhemmille lapsille ei pidä antaa käsitystä että kotona loisiminen puolison tai yhteiskunnan varoilla olisi jotenkin normaalia ja ok. Lisäksi äiti syrjäytyy työelämästä pitkällä poissaololla ja avioerotilanteessa lapset usein jäävät köyhyyteen työttömän yh-äidin hoivaan. Vastuu on ensisijaisesti pidempään ns. kotiäitiyttä harkutsevan henkilön, mutta ensisijaiset kärsivät ovat lapset (ja edelleen heidän lapset ja yhteiskunta) - sen vuoksi yhteiskunnan tulee painostaa äitejä lasten ja veronmaksajien kannalta parempiin ratkaisuihin ja isiä ottamaan avioerotilanteita silmälläpitäen suurempaa vastuuta lapsista.

Kotiäitiys on ihan jees. Suomessa pitäisi olla enemmän osa-aikaisia työpaikkoja, että naiset voisivat vapaammin valita miten työnsä ja lapsenhoidon järjestää. Ratkaisu ei ole mikään isien vanhempainvapaa sillä lapset tarvitsevat huolenpitoa isompinakin.

Kotiäitiys on on parhaimmillaan kaikkein parhain mahdollinen tapa elää ja huolehtia perheestään.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2012 klo 14:24"]

Olet kyllä oikeassa siinä ettei kotiäidiä Suomessa arvosteta ja mitenkään ei esim. verotuksessa tueta tällaista. Onneksi on maita ,jossa asiat on toisin ja ei kadehdita tällaista elämän valintaa... Suomessahan nyt kadehditaan kaikkea mitä toinen tekee.

[/quote]

Itse asiassa lehdessä oli juuri vertailua eri maiden välillä tässä kotihoitoasiassa. Saksassa maksetaan puolta pienempiä tukia kotona lapsia hoitaville äideille Suomeen verrattuna. Että se siitä valtion arvostuksesta.

Minun puolestani saa olla kotona ja tehdä mitä tykkää vaikka kehdosta hautaan, ellei oleta yhteiskunnan kustantavan loisimista.

Ennen vanhaan ei muuten ollut mitään "pakko jäädä kotiin hoitamaan lapsia"-meininkiä. Ihmiset asuivat suurimmaksi osaksi maatiloilla, ja tekivät töitä siinä kodin ja lasten hoitamisen ohella koko ajan. Ne naiset, jotka asuivat kaupungeissa, jäivät lasten synnyttyä kotiin, mutta hekin osallistuivat rahanhankintaan erilaisilla kotona tehtävillä töillä kuten ompelutöillä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2012 klo 14:09"]

esim viisi vuotta tai kun lapset menee kouluun?
miksi se on niin väärin, miksi???

[/quote]Siksi koska olet kotona laiskuuttasi tai siksi kun et ole kouluttautunut. Sana kotiäiti sisältää konnotaation: En osaa mitään muuta kuin pestä perseitä ja katsoa Salkkareita televisiosta. Ja pukata kakaroita ulos römpsästä.