Miksi on niin VÄÄRIN olla KOTIÄITI?

Ei kai se väärin ole ellet ole vilpillä hankkiutunut raskaaksi kuten jotkut...

kys

Jokainen perhe päättää, millainen lastenhoitojärjestely sopii parhaiten juuri heille. Ei ole hyvää tai huonoa valintaa. Tilanteet ja valmiudet ovat erilaisia. On surullista lukea mollaavia ja yksisilmäisiä kommentteja toisten valinnoista. Jos ajatuksena on, että kotihoitoa ei pidä yhteiskunnallisesti tukea, tarkoittaa se tasa- arvon nimissä sitä, että myöskään eläkkeitä ei pidä maksaa ( omalla työllä hankittua eläkettä kertyy vain noin 1/5 ja loput maksaa valtio , Teemu Muhonen: eläkepommi), opiskelijoiden ei kuulu saada opintotukea jne.

Kotiäideissä ärsyttää se, että he heikentävät kaikkien naisten asemaa. Töissäkäyvät äidit antavat lapsilleen kuvan perheestä jossa vanhemmat ovat tasavertaisia kumppaneita jotka yhdessä toimivat perheen hyväksi. Heidän perheissään lapset oppivat että miehet ja naiset ovat yhtä hyviä ja arvokkaita, ja että kaikilla kuuluu olla samat mahdollisuudet elämässä sukupuolesta riippumatta.

Kotiäidit taas pitävät yllä vahingollista käsitystä siitä, että nainen olisi muka huonompi kuin mies ja että naisen tehtävä olisi palvella miestä. Kotiäitien perheessä vanhemmat eivät ole tasavertaisia kumppaneita, vaan äiti on taloudellisesti samassa asemassa kuin lapset (riippuvainen miehestä).

äiti minäkin kirjoitti:

Jokainen perhe päättää, millainen lastenhoitojärjestely sopii parhaiten juuri heille. Ei ole hyvää tai huonoa valintaa. Tilanteet ja valmiudet ovat erilaisia. On surullista lukea mollaavia ja yksisilmäisiä kommentteja toisten valinnoista. Jos ajatuksena on, että kotihoitoa ei pidä yhteiskunnallisesti tukea, tarkoittaa se tasa- arvon nimissä sitä, että myöskään eläkkeitä ei pidä maksaa ( omalla työllä hankittua eläkettä kertyy vain noin 1/5 ja loput maksaa valtio , Teemu Muhonen: eläkepommi), opiskelijoiden ei kuulu saada opintotukea jne.

On olemassa huonoja valintoja, esim. sellaiset valinnat jotka romahduttavat toisen puolison talouden mutta edistävät toisen uraa.

Minä olen kotiäiti. Lapset 5v ja 10v.

En aio ikinä mennä enää töihin.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan kotiäitejä valtavasti! Oma äitini oli kotiäitinä ja nykyään käy töissä, kun itse olen aikuinen. Oli aivan ihanaa, kun oli äiti kotona vastassa koulusta tullessa. Isälläni oli hyväpalkkainen työ rakennusalalla ja käytiin ulkomailla kerran vuodessa ja pärjättiin varsin hyvin arkielämässä muutenkin. Mistään ei ollut ikinä puutetta, en ainakaan muista mitään sellaista.

Nykyään mietitään aivan liikaa eläkettä jne... kuka meistä tietää eletäänkö edes eläkeikään asti?

Kaikki tsempit teille kotiäideille, teette hyvää.

Minäkin olen kotiäidin kasvattama, mutta kokemukseni on täysin erilainen kuin sinulla. En keksi mitään hyvää siitä että äitini oli kotona. Äidin työhaluttomuuden takia rahaa oli liian vähän ja isä joutui tekemään pitkää päivää töissä kompensoidakseen sen ettei äiti tuonut rahaa talouteen.

Kavereillani oli normaalit työssä käyvät äidit, ja olin tosi kateellinen heille. Minua hävetti että oma äitini oli vain kotona.

En tiedä, mikä siinä on? Jos hankkisin perheen ja olisin hyvätuloinen (kumpikaan näistä on hyvin epätodennäköistä koskaan), niin todellakin vaimo saisi olla kotiäitinä halutessaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 11:03"]

Itse olen kotiäti/kotirouva ilman yhteiskunnan tukia (muita kuin lapsilisät). Oma talouteni on turvattu siltä varalta, jos eroaisimme mieheni kanssa jostain syystä. Tulevaisuuden työllistyminen ei huoleta, sillä on perheyritys johon mennä ainakin alkuun.

Huomaan, että monia työssä käyviä uraäiti-ystäviäni minun kotona oloni ärsyttää ja saan pitkiä katseita ja ikäviä piikkejä yhteisissä illanvietoissa. Tuntuu tosiaan joskus siltä, että se on henkilökohtainen loukkaus koko yhteiskuntaa kohtaan, että "haaskaan" elämäni näin.

Live and let live, oikeesti??!

 Tai sitten kärkkäänä tulkitset katseet ja ilmeet ja äänensävyt omien traumojesi mukaan. En usko, että kukaan on sinulle suoraan sanonut mitään kotiäitiydestäsi, et ainakaan laittanut mitään esimerkkejä. Olet vain itse herkkänä ja ehkä epävarma valinnastasi ja koet tarvetta puolustella sitä. Niinpä tulkitset ihmisten sanomiset ja ilmeet ihan oman pään mukaan eikä niillä ole varmaan mitään todellisuuspohjaa.

 

Olipa sinulla mitätöivä ja vähättelevä kommentti.

Osaat kertoa, että edellinen vain tuntee väärin, kokee väärin, tulkitsee väärin, on traumatisoitunut ja yliherkkä, puolustelee, tulkitsee oman päänsä mukaan ilman mitään todellisuuspohjaa.

Todistit todeksi kaiken, mitä edellinen kirjoitti.

T.eri, ei kotiäiti

Joillekkin ulkopuolisille se tosiaan tuntuu olevan ongelma. Minä olen yrittänyt työkkärinkin kautta lähteä opiskelemaan, ja sitä kautta sitten töihin olisin taas palannut, muttei tätä ajatusta ole tuettu työkkärissä, pitäisi vaan saman tien lähteä hanttihommia tekemään. No, itseänipä ei haittaa vaikka tukia laskevat, pärjätään ihan hyvin kyllä. Enää en yritäkään töitä etsiä tai opiskella uutta ammattia. Uusin tulevaisuuden suunnitelmani on opiskella kieliä niin paljon kuin mahdollista, englantia, saksaa ja espanjaa pääasiassa. Viimeistään sitten kun nuorinkin on 18 vuotias, niin muutan pois Suomesta.

Mä olisin halunnut olla kotiäiti, mutta silloin oli laman jälkeen tilanne sellainen etten pystynyt. Sairastuin vakavaan masennukseen työelämän vaatimuksissa. Joillakin on vaan liian raskasta hoitaa sekä työ että perhe. Töissä paahdetaan edelleen ja eläkeikään en tule jaksamaan. Toivon että niillä jotka haluavat olla kotona olisi siihen mahdollisuus.

Olen ollut 20v kotiäitinä vois vähempää kiinnostaa onko se jonkun mielestä väärin. Minunkin mielestä on väärin olla töissä aamusta iltaan ja roudata lapsia hoidosta hoitoon ketä sekään kiinnosta. Jos lapsi saisi valita tuskin valitsisi poissaolevaa vanhempaa vaikka kuinka veroja maksaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettomana naisena olen aina miettinyt sitä että eikö kotiäitejä huolestuta lainkaan eläkkeen karttuminen (tai oikeastaan karttumattomuus) ja mitä sitten käy jos mies jättää eikä kahta eläkettä tosiaan olekaan käytössä? 

Äidilleni kävi muutama vuosi sitten juurikin näin. Avioero tuli ja nyt juuri eläkkeelle päässyt äitini kituuttaa pienellä eläkkeellä koska teki kotiäitiyden jälkeen todella pienipalkkaista työtä...

Äidillesi olisi käynyt ihan samalla tavalla, vaikka hän olisi kotiäitiyden sijaan tehnyt pienipalkkaista työtä koko työuransa. Pienipalkkaisesta työstä jäädään kitueläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäideissä ärsyttää se, että he heikentävät kaikkien naisten asemaa. Töissäkäyvät äidit antavat lapsilleen kuvan perheestä jossa vanhemmat ovat tasavertaisia kumppaneita jotka yhdessä toimivat perheen hyväksi. Heidän perheissään lapset oppivat että miehet ja naiset ovat yhtä hyviä ja arvokkaita, ja että kaikilla kuuluu olla samat mahdollisuudet elämässä sukupuolesta riippumatta.

Kotiäidit taas pitävät yllä vahingollista käsitystä siitä, että nainen olisi muka huonompi kuin mies ja että naisen tehtävä olisi palvella miestä. Kotiäitien perheessä vanhemmat eivät ole tasavertaisia kumppaneita, vaan äiti on taloudellisesti samassa asemassa kuin lapset (riippuvainen miehestä).

Onko sulla edes lapsia?

Vain Suomessa työssäkäyvä äiti, joka usein myös tekee (oikeasti) vieläkin ne kotityöt, maksaa puolet perheen menoista ja hoitaa lasten koulut, päiväkodit ja neuvolat, on saatu uskomaan että on nyt tasa-arvoinen.

Kerron esimerkin oikeasta elämästä: Lapsi meni 5-vuotisneuvolaan isänsä kanssa, itse olin töissä. Neuvolassa oli ensimmäisenä kysytty lapselta missäs äiti ja lapsi kertonut että töissä. Neuvolan jälkeen sain tietysti kuulla isältä miten oli mennyt jne. Sitten soitti neuvolan th, "ihan vaan lähdin soittamaan lapsen neuvola kuulumisia" ja kautta rantain uteli miksi en ollut paikalla. Juteltiin hetki lapsen asioista ja kerroin myös jo kuulleeni kuulumiset lapsen isältä.

Vaikka hyvässä hengessä juteltiin, niin ihan selvää on että vaikka äidit miten kävisi töissä, niin silti odotetaan myös hoitavan neuvolakäynnit, kesken työpäivän vaikka isä olisi vapaalla.

Ehkä siinä vaiheessa kun mies kykenee raskautumaan, voidaan alkaa puhumaan tasa-arvosta. Siihen asti se on ihan yksi ja sama käykö se äiti töissä vai ei, tasa-arvoon sillä ei ole yhtään mitään vaikutusta.

Eihän se väärin olekkaan jäädä kotiäidiksi, minäkin halusin aikoinani hoitamaan pääasiallisesti lastemme ollessaan hoivaikäisiä ja vielä senkin jälkeen, kun he lähtivät kouluun, niin olin mielelläni välillä työttömänä ja työllistin itse itseni kodin hommissamme päätoimisesti, vaikka kaikkihan paheksuvat kotiäitejä vielä sittenkin kun lapset ovat ylittäneet tietyn iän alle kouluikäisenä ja kaiken huipuksi, että äiti jää vieläkin kotiin, eikä edes hae töihin, kun lapset lähtevät pienimmäistä myötenkin jo eskariin ja peruskouluun.    Itse asiassa elimme koko perhe täysin aviomieheni tuloilla miltei kokonaan koko 2000-luvun kymmenisen vuotta lukuunottamatta pätkähommiani ja kursseja, kun minulle pudottuani työttömyyskassan ansiosidonnaiselta työttömyyspäivärahoilta ei edes kela maksanut yhtään mitään työttömyyskorvausta puolisoni bruttopalkan määrän vuoksi. Ei kyllä innostanut ilman rahaa hakea töitä, sillä työnhakukulutkin olisi mieheni pitänyt maksaa minun puolestani.  Työllisyyskursseille hakeuduinkin ihan vapaaehtoisesti, koska omaa runsasta työkokemustani ja  ammttialaani vastaavia töitä ei ollut enää asuinkunnassani edes haettavanakaan parikymmentä vuotta sittenkään, mutta oli sentäs tietokonekursseja, ja hyvät opit sainkin, ja pääsin tutustumaan erilaisten ammattialojen omaavia myös lapsettomien sinkkutyöttömien ja lapsia omaavien eronneiden yh.- ja etävanhempien työttömien asemaan, ja nimenomaan, kuinka avokätisesti yhteiskunta kuitenkin heitä hyysi verovaroistamme maksellen kaikenmaailman toimeentulotukiaisia ja lapsilisän yksinhuoltajakorotuksia työttömyyspäivärahojensa lisänä.

 Suurin syy oli myös luottamuksen puute tietyistä syistä kunnalliseen perhepäivähoitosysteemiin, ja ennemmin hoidatin lapsiamme omalla mummollaan, kuten teinkin, kun sain siihen aikaan lastemme ollessaan alle kouluikäisiä joitakin pätkätöitä alaltani kunnassamme. 

Esikoulun lapsemme kuitenkin kävivät niin päiväkodissa kuin seurakunnan osa-aikaisessa eskarissa, ja sitä ennen kerhossa yli 3 vuotiaasta lähtien. 

Nykyään lapseni ovat jo valmistuneet hyvin menestyksellisin tuloksin ammatteihinsa ja töissä, ja perheellistyneitä aikuisia, kunnollisia kansalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Koska KALLIS hyvinvointiyhteiskuntamme kaatuisi omaan mahdottomuuteen jos kaikki naiset jäisivät syöttiläiksi kotiin. Hyvinvointiyhteiskunnan elläpito edellyttää naisilta muutakin kuin tukirahojen ja palveluiden kuluttamista. Nainen joka vieroksuu työtä ja jää sen vuoksi kotiäidiksi on samanlainen loinen kuin juoppo työnvieroksuja. Ei tuottava, ala-arvoinen yhteikunnan jäsen. Näin se vaan on. 

Oliko tuo sarkasmia? Se on vaikea laji. Ehkä se ei ollut? Otan todesta, koska olen aiemminkin kuullut vastaavaa.

Ydinajatus on varmaan jotain tällaista:

Haluatko olla kaikkien haukkuma törkeilyn kohde, vai massan mukana kelluva törkyturpa?

Kouluttaudu vaikka lähäriksi kuten muut tyhmät, työtävieroksuvat loiset, ansaitset yhteiskunnallista arvostusta hoitamalla lapsia päiväkodissa, sillä aikaa kun muut samanlaiset hoitavat omia lapsiasi naapuripäiväkodissa. Lastenhoito muuttuu hyödylliseksi työksi. Äitien lastenkasvatus ei ole mitään, koska heillä ei ole koulutusta.

Jos kotiäitinä olo olisi herkkua niin kaikki isät tekisivät ne työt, mutta lähes kaikki miehet tulevat töihin mielummin kuin hoitavat lapsia kotitöitä. Tämä tosin saattaa olla hieman muuttumassa ei tosin mitenkään ripeästi.

Tottakai se on väärin niiden mielestä, joilla ei ole siihen mahdollisuutta tai valitsevat toisenlaisen elämän. 

Vierailija kirjoitti:

mutta ansahan on siinä, että sen jälkeen ei sitten enää ikinä pääse mukaan työelämään.

Niinhän siinä on, että jos nainen jää moneksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsiaan ja kotiaan, niin eihän se helppoa ole enää päästä takaisin työhön, ei ainakaan vakituiseen työhön, mutta kyllä siihen työpaikkaan takaisin pääsemiseen naisen ammattialakin vaikuttaa, sillä jokaisella alalla ei ole kertakaikkiaan enää tarvetta työllistää, sillä naisen kotivuosien aikana joissakin ammateissa työvoiman tarve saattaa kokonaan loppua, maailman meno näet muuttuu koko ajan, ja niin se käy ammateissakin.   Sitten vaadittaisiinkin jo uudelleen kouluttautumista, ja itse en ainakaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä enää kouluttautumaan uuteen ammattiin, sillä synnytin lapsemme sen verran iäkkäämmällä iälläni, ja jäin kotiin moneksi vuodeksi hoitamaan omia lapsiamme, ja oman tutkinnon jälkeiset työkokemukset eivät enää olleet ajantasaiset, jotta olisin ollut otettu takaisin työelämään, ja siihen lisäten ikävuoteni.  Sillä jo yli nelikymppinen, saatika yli viisikymppinen nainen alkaa olla työnantajalle jo museokamaa, oli naisella sitten vaikka miten komea urahistoria takana päin ennen lasten tekoaan.

Itselläni vaikutti myös asuinpaikkakuntani huono työllisyystilanne kaiken kaikkiaan työllistymiseeni aikoinaan, mutta eihän sitä perheellisenä voinut puolison vakituisen työn takia niin vaan lähteä muuttamaan toiselle paikkakunnallekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen joka kouluttaa itsensä kalliiksi veromarkoilla ja sitten alkaa tuottamattomaksi omasta tahdostaan on LOINEN. Sitä ei pidä  yhteiskunnan taloudellisesti tukea. Entäs jos ensin olet nk. "kotiäiti" ja kuitenkin lapsistasi kasvaa yhteiskunnalle kalliita, pilalle hemmoteltuja pikku paskiaisia? Oletko niin varma siitä, että juuri kotiäitiys edistää perheen ja yhteiskunnan hyvinvointia ja eheyttä? Veikkaan, että erittäin suuri osa avioeroista tapahtuu juuri nk. kotiäititalouksissa. Kunnon työuran tehneillä eroaminen vähäisempää?

Minä kylläkin koulutin itseni ammattiini aikoinani ottamalla opintolainan pankista kolmeksi vuodeksi, että revi siitä senkin pösilö, yhteiskunta ei tukenut siihen aikaan yhtään mitenkään, kuten nykyään valtion opintotuin. 

Työkokemustakin alaltani riittää enemmän kuin viimoisen vuosikymmenien aikana valmistuneilta minua nuoremmilta alani ammattitutkinnon suorittaneilta jne.

Haa, lapset jo aikuisia ja maailmalla hyvin menestyneinä, vaikka eivät joutuneetkaan lähtemään alle kolmevuotiaana yhden perhepäivähoitajan vastuulle puolen tusinan lapsikatraan joukkoon aamuvarhain silmät vielä unirähmissä kyynärpäätaisteluihin leluista, vaan saivat leikkiä leikkinsä omassa kotona rauhallisessa ilmapiirissä ja ilman "armeijan" kaltaista komentosarjaa arkipäiviensä ajan lukuunottamatta vanhempiensa loma-aikoja.

t. mummo maalta