Kuinka pitkään olette olleet poissa töistä vanhemman kuoleman johdosta?

Yhden päivän molemmista, koska piti mennä toiselle paikkakunnalle järjestelemään asioita. Olisiko ollut paikallisia päiviä molemmat. Toinen kuoli yllättäen, mutta työ auttoi siihen, ei se kotona nysvääminen olisi mitään auttanut. Toisen lähtö tiedettiin, mutta yllätti silti. Työ auttoi.

En ymmärrä, että iäkkään ihmisen kuollessa jotkut jäävät viikoiksi kotiin suremaan sairauslomalla. Omaa lomaa voi tietenkin ottaa, mutta toiset ne työt joutuvat tekemään ellei sijaista palkata.

Vierailija kirjoitti:

Meidän firma (ulkomailla) tarjoaa palkallista lähisukulaisen menettämisen suremiseen. Maksimiaika on 6 viikkoa. Hieno ja inhimillinen etu.

Suomessa varmaan kävisi niin, että lähes jokainen ottaisi tuon 6 viikkoa ylimääräistä palkallista lomaa. Siis ihan riippumatta siitä, sureeko ja minkä verran. On kuitenkin enemmän kuin mitä monilla aloilla on vuosilomiakaan vuodessa. 

Noin muuten kommentistasi tuli mieleen, että Suomessa on usein vaikeaa saada vapaata edes ennen vanhempansa kuolemaa. Tarkoitan siis tilanteita, joissa lähiomainen on saattohoidossa. Lyhyempi työpäivä tai lyhyempi työviikko ei ole mikään itsestäänselvyys vaan edellyttää jo varsin suurta hyväntahtoisuutta työnantajalta. Tai sitten työntekijän on haettava sairaslomaa tai koitettava neuvotella työnantajan kanssa, jos voisi käyttää vuosilomapäiviään. 

Sisarukseni kuoli, ainoa sellainen ja olin pari päivää pois töistä. Koville se otti palata takaisin mutta on parempi kuin että olisin kotona vain itkemässä. Vieläkin olo on sellainen että haluaisin itsekin kuolla mutta jotenkin vain päivästä toiseen selviän.

Vierailija kirjoitti:

koska en ollut sairas. Ymmärtäkää nyt. Asioiden hoitaminen työajalla ei ole sairaus. En ole mikään työn sankari, mutta ei myöskään työnantajani tarvitse maksaa siitä, että omaiseni on kuollut. Olin ihan reipas ja työkykyinen.



Jos olisin ollut surun murtama, sitten olisin hakenut sairauslomaa. Joo, ja olen itse lääkäri enkä käsitä ihmisiä, jotka hakevat asioiden hoitamista varten sairauslomaa. Lääkäri hoitaa sairauksia, ei hautaustoimistokäyntejä.

?? Outo aloitus, kenen kanssa kuvittelet keskustelevasi. EI ainakaan mitään sitaattia, joka selittäisi mitä kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin olisin jotenkin paha ihminen, jäätyäni sairaslomalle äitini kuoltua.

 

Vähän yliherkkä vaan.

Just luin Peaches Geldofin haastattelun, missä se kertoi, että kun hänen ja siskojensa äiti Paula Yates löydettiin kuolleena kotoaan alle 40-vuotiaana, tyttöjen isä (ja Paulan ex-mies) Bob Geldof laittoi tytöt seuraavana aamuna normaalisti kouluun. Peaches oli 11. Ja meni kouluun.

Mutta samassa tilantessa av-mamman pää hajoaa ja hän pyytää saikkua...

Mikä helkutin mamma? MIten kutsut vaimoasi tai puolisoasi? MIkäs itse olet?

Äiti kuoli torstaina olin pois sen loppuviikon 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä hienoa siinä on. Minua ei työnteko kiinnostaisi, onneksi vanhempani ovat kuitenkin elossa. Lähipiirissä vastaavasta tapauksesta selviämiseen taisi mennä parikin kuukautta. Joista yksi viikko meni sairaalassa ettei tarvitsisi kuolla yksin.

Mitä hienoa on missä? HItto kun te ihmiset kommunikoitte etpäselvästi!

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisiä tunteettomia työ-orientoituneita täällä. Äitini kuoleman jälkeen olin ensin 3 viikkoa pois töistä ja sen jälkeen pitkiä aikoja ollakseni isäni tukena. Työ oli aivan toissijaista siinä vaiheessa elämääni. Perhe tuli ensin. Lopuksi irtisanouduin tunne-ilmapiiriltään köyhästä työstäni, halusin elämältäni muutakin, kuin rahaa ja tunneköyhiä kollegoita sekä esimiehiä, joiden mielestä äidin kuolema ei ole syy olla pois töistä. Minä halusin elämääni muunlaisia arvoja.

On eri asia olla sairauslomalla tai palkattomalla. Toivottavasti pyysit palkatonta ollaksesi isäsi tukena. Sen jälkeen voit puhua toisenlaisista elämän arvoista. On myös ihan eri asia, jos lähiomainen esim. kuolee henkirikoksen uhrina tai vanhuuteen/sairauteen. Kuolema on kuitenkin ihan normaali elämään kuuluva asia.

MItähän se kotonaoleminen auttaa?Surua ei kuitenkaan surra muutamassa viikossa tai päivässä.

Olin pari viikkoa pois töistä äitini kuoleman jälkeen, tosin hoidin etänä välttämättömat hommat. Hoidin asioita ja ennen kaikkea olin äkisti yksin jääneen isäni tukena pahimman yli. Ylityövapaita ja palkatonta.

Huh huh, miten kylmää sakkia. 

On siis ihan ok ottaa saikkua, kun vähän on pikkuflunssaa ja kurkkuunkin sattuu yhyy, mutta ei sillon, kun on shokkitilassa, ei nuku eikä syö eikä aivot toimi. Ehkä joku kuopan kaivuu onnistuu silloin, mutta ei tietotyötä voi tehdä ilman aivotoimintaa tai asiakastapaamisiin voi mennä itkemään. 

Varmaan riippuu vähän myös, miten odotettu ja miten aikaisin kuolema tulee. Jos se tulee yllättäen ja ennenaikaisesti ja on tosi läheinen ihminen, niin ei siinä millään vaan tsemppaamalla itteään mennä töihin. Ehkä täällä kukaan ei ole menettänyt ketään oikeasti tärkeää ihmistä tai kaikki on olleet sairaita 90-vuotiaita.

Suru on helvetin raskas tila. Helpommin minä tekisin 39 asteen kuumeessa töitä kuin nyt. Ei se ole vain joku tunne, vaan se on mielelle ja keholle koettelemus. Lisää muun muassa sydänkohtausriskiä merkittävästi, puhumattakaan masennuksesta ja vastaavista. Valitsisin melkein minkä tahansa (fyysisen) sairauden mielummin, koska tämä vie elämänhalun ja työstä ja kaikesta tulee täysin merkityksetöntä. 

Otin 2 viikkoa yhdistettyä ylityövapaita ja palkatonta lomaa äidin kuoleman jälkeen, järjestelin hautajaiset, tyhjensin äidin rivitalokämpän ja hoidin tarvittavat kuoleman jälkeiset asiat. Ei ollut ketään muuta joka olisi sen tehnyt. Lisäksi olin ollut ylityövapaalla jokusen päivän äidin sängyn vieressä sairaalassa kun loppu oli lähellä. Yhden päivän taisin olla saikulla, sen äidin kuoleman jälkeisen päivän.

2 viikkoa menee pelkästään täyspäiväisesti asioiden selvittelyyn viranomaisten, hautaustoimiston ym kanssa. Siis virka-aikana. 

Miten sen muka töissä ollessa tekee. 

Kaksi päivää asioiden hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi päivää asioiden hoitamiseen.

Jatkan vielä että oli ns.omaa lomaa,eli palkatonta. En edes kysynyt sairaslomaa.