Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka pitkään olette olleet poissa töistä vanhemman kuoleman johdosta?
11.11.2012 |
Kommentit (175)
Nykyisin moni asia hoituu puhelimessa. Mutta entä kun on talo, autot, asunto-osake paikassa X, mökit, veneet ym. Suurten ikäluokkien edustajilla on nykyisin jos jonkinlaista omaisuutta. Ja jos lapsia on vain yksi ja tämäkin satojen kilometrien takana?
Kyllä kympin tyttö hoitaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin moni asia hoituu puhelimessa. Mutta entä kun on talo, autot, asunto-osake paikassa X, mökit, veneet ym. Suurten ikäluokkien edustajilla on nykyisin jos jonkinlaista omaisuutta. Ja jos lapsia on vain yksi ja tämäkin satojen kilometrien takana?
Kyllä kympin tyttö hoitaa!
Vai ovatko kaikki nämä kuolemat olleet "odotettuja"? Menetin sisaruksen yllättäin. En ollut missään nimessä työkuntoinen. Valvoin yön ja makasin lattialla huutamassa maailman vääryyttä ja ikävää. Oli pakko saada unilääkkeet ja pyytämättä työterveyslääkäri kirjoitti 1,5 vkoa saikkua. Tuli todella tarpeeseen. Myös pomo ja työyhteisö sanoivat, että sure rauhassa kotona kun alunperin ilmoitin asian maililla.
Kun saikun jälkeen palasin huomasin etten ole läsnä töissä lainkaan. Olin siellä päivän ja otin kaikki säästövapaat mitä oli. "Lomaa" saikku mukaan luettuna tuli yhteensä 2kk. Voin suositella lämpimästi!
Meillä työkaverit ovat olleen vanhempien kuoleman jälkeen 1-2 vkoa sairaslomalla ja se on ok. Saa toki tulla töihin jos se helpottaa.
Ehkä asiaan vaikuttaa se, että kun olen pois niin työt eivät mene muille tai aiheuta muille lisää hommia.
Ihan normaalia minusta koota rauhassa ajatuksia vähän aikaa. Rippuuhan se vähän työstäkin, mitä tekee. Olen itse psyykkisesti kuormittavassa työssä, jossa ajatusten ei sovi harhailla muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on siinä, jos ainoa äiti/isä (harvemmalla meillä on useita), kuolee ja maailman pitäisi jatkua aivan ennallaan heti.
Itse haluan olla pukemassa ja pesemässä rakkaita omaisiani. Jos olisi mahdollista niin mielellään järjestäsin perinteiset ruuminvalvojaisetkin.
Jos edes kuoleman edessä ei saa pysähtyä, niin en ihmettele, että Suomessa on niin paljon masennusta ja ahdistusta.
Ehkä laitoin huonosti asian. En tarkoittanut, ettei asioita voisi hoitaa heti. Lähinnä vastasin sen takia, kun joku väitti asioiden hoidon olevan sairasloman syy. Eihän se niin mene, vaan se akuutti stressireaktio oli minunkin diagnoosi ja sairasloman syy.
T: 32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhän tähän vaikuttaa. Olen itse psyykkisesti kuormittavassa työssä jossa ei tosiaankaan jää aikaa käydä asiakkaiden välissä itkemässä tai tehdä töitä vähän sinne päin. Ehkä niitä liukuhihnahommia pystyykin tekemään paremmin
Ihan normaalia minusta koota rauhassa ajatuksia vähän aikaa. Rippuuhan se vähän työstäkin, mitä tekee. Olen itse psyykkisesti kuormittavassa työssä, jossa ajatusten ei sovi harhailla muualla.
...kuka haluaa lääkärin tai sairaanhoitajan, joka suree eilen kuollutta äitiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä olisi pystynyt ainakaan äidin kuoleman jälkeisenä päivänä surun takia työhön. Koko yön itkin, kun illalla kuulin äidin kuolemasta, ja aamulla oli silmät ihan umpeen muurautuneet itkusta. Olisi ollut tosi vaikea tehdä pph:n hommia itkuisena. Hautajaisjärjestelyihin ja muihinkin äidin asioihin meni hyvinkin kokonainen päivä. Onneksi siis olin saikulla ja mies kesälomalla, joten yhdessä pystyttiin nuo asiat järjestämään. Hautajaisten aikaan olin jo kesälomalla ja perunkirjoituksenkin tein kesälomalla, samoin tyhjensin äidin asunnon.
ja toisenkin.
En ymmärrä ihmisiä, jotka tulee hoidattamaan itseään töihin. Tuiskitaan ja ollaan pahalla päällä ja ahdistuneita. Kun valittaa siitä, hyssytellään, että sitä pitää ymmärtää kun sillä on kuollut isä/äiti/sisko/lapsi.
Sitten ei pystytä tekemään töitä kun ollaan valvottu monta yötä surutyön takia. Mutta saikulle ei voi jäädä ja hakea unilääkkeitä, koska halutaan olla työn sankareita ja martyyteitä.
Koko työyhteisö kärsii näiden martyyrien takia. Sitten vuoden päästä nämä martyyrit ihmettelevät kun alkaa ilmentyä paniikkioireita ja masennusta yms. kun ei ole annettu oikeutta itselle surra kun on pitänyt leikkiä niin kovaa ja hyvää ihmistä.
on siinä, jos ainoa äiti/isä (harvemmalla meillä on useita), kuolee ja maailman pitäisi jatkua aivan ennallaan heti. Itse haluan olla pukemassa ja pesemässä rakkaita omaisiani. Jos olisi mahdollista niin mielellään järjestäsin perinteiset ruuminvalvojaisetkin. Jos edes kuoleman edessä ei saa pysähtyä, niin en ihmettele, että Suomessa on niin paljon masennusta ja ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työttömänä kun äitini kuoli. Äiti kuoli myöhään lauantai-iltana. Maanantaina minulla alkoi työkkärin kurssi, jolta en tietenkään voinut olla pois (olisi tullut karenssia).
surusta, etten pystyis ajattelemaan mitään. En siis pystyisi töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllättäen. Olin sairaslomalla 2 viikkoa, sen ajan minua todella tarvittiinkin isäni tukena. Lisäksi otin lomapäiviä yhteensä 2 viikkoa ollakseni isäni tukena, auttaakseni hautajaisjärjestelyissä jne jne jne. Ja hautajaiset olivat perjantaina. Se oli palkallinen vapaapäivä.
Olin 8. kuulla raskaana tuolloin.
Lääkäri antoi minulle ja äidilleni suoraan kaksi viikkoa sairaslomaa, koska isäni kuolema tuli ihan puun takaa ja olimme shokissa. Tuo aika tuli tarpeeseen, koska en olisi millään pärjännyt työpaikallani itkevänä ja epävakaana ihmisrauniona. Onnea teille, jotka olette selvinneet jotenkin järkeilemällä läheisenne kuolemasta niin kevyesti, itse olen toki sen verran nuorempi että vanhemmalla on vielä erilainen arvo elämässä.
Tuli
vielä mieleen, että kun appiukko kuoli, soitin töihin ja sanoin
tulevani myöhemmin päivällä töihin. Mies oletti että jään hänen tuekseen
koko päiväksi. Mä luulin, etten ole tarpeeksi läheinen jäämään pois
töistä koko päiväksi, kun ei ollut oma isä. Työnantaja hiukan kuulosti
tylyltä puhelimessa, kun sanoin myöhästyväni töistä, mutta sanoin vain,
että aion ainakin käydä katsomassa viimeisen kerran tk:ssa appea ja
katson, että mies ja anoppi pärjää. Hyvinhän he pärjäsivät ja myöhästyin
vain puoli tuntia. Työpäivän olin takahuoneen hommissa, kun ei sitten
asiakaspalveluun minusta punaisine silmine ollut.
Harmitti jälkikäteen kun luin Tes:siä, appivanhemmat katsottiin myös
lähiomaisiksi, joiden takia olisi saanut ilman eri selitystä olla pois
töistä päivän. Olisin ollut jos olisin etukäteen tiennyt.
lukenut vastauksia.
Mikä elämässä on tärkeämpää kuin omian rakkaiden kanssa oleminen surun hetkellä? Minulle ei olisi tullut mieleenkään laittaa TYÖTÄ läheisteni edelle, kun isäni kuoli, vaan olin kotona 1½ viikkoa äitini ja siskoni tukena.
Isä kuoli alle kuusikymppisenä ja olin kesätöissä ja aika nuori, vähän reilu parikymppinen. Olin maanantaipäivän töistä poissa, (isä kuoli siis sunnuntaina) mutta halusin palata jo heti seuraavana päivänä. Aika sokkihan se oli, oli kuin jalat olisi pyyhkäisty alta. Mielestäni kyse ei kuitenkaan ollut sairauslomasta vaan muusta vapaasta. En tosin muista asiaa kovin hyvin.
Äitini kuoli syöpään 80-vuotiaana, eikä poislähtö tullut samanlaisena sokkina kuin isän kuolema. Äidin kuoleman aikaan olin palkallisesti poissa muistaakseni 2 päivää (meillä on ehkä TES:ssä kohta, että perhesyistä saa olla pari päivää poissa). Valvoin siis saattohoitokodissa vuorokauden, kun tuli tieto, ettei äiti enää eläisi kovin kauaa. Pidin vapaata myös seuraavan päivän, jolloin hoidimme sisarusten kanssa hautajaisjärjestelyt. Kyse ei ollut sairauslomasta.
Myös sisareni kuoli reilu vuosi sitten. Tuolloin en ollut töistä poissa hauatajaispäivän. Aiemmin, kun sisareni sai aivoverenvuodon viisi vuotta sitten ja taisteli viikkokausia elämästään, olin viikon poissa töistä sairauslomalla akuutin stressireaktion vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
...kun kerroin tuosta, ettei kaikissa (ainakaan omassani) työpaikassa ole sairausloma vaan palkallinen vapaa omaisen kuoleman takia.
Juu tiedän mitä kysyttiin, mutta oletko lukenut muita vastauksia? Jotkut ei ymmärrä, että sen takia otetaan sairauslomaa....kommentoin vain että jossain työpaikoissa on myös näin, eli ei ole pakko ottaa sitä saikkuna vaan on oikeus olla poissa.