Onko kenelläkään muulla kokemusta psykiatrisesta osastohoidosta?

Mulla ei siis todella ollut vain rakko, vaan molemmat jalat vuosivat solkenaan verta. Ja mä tiesin ennakkoon, että niin siinä käy.

Enkä tosiaan ymmärrä, mitä hoitajille kuuluu mun pankkitilin saldo.

Illalla ei muuten ollut mitään ryhmiä, ja kyllähän se on varsin outoa, jos yhtäkkiä se ulkonakäynti 6 aikaan evätään.

Mun päivärytmissäni ei ollut mitään vikaa, ja mähän olin kysynyt luvan lähteä pariksi tunniksi kaverille, jolloin tuli tuo karkaamissyyte. Mikä on kyllä hullua sikäli, että suljetulla kun ei ovesta kävellä, ilman että joku hoitaja sut päästää ulos, ja siinä yhteydessäkin vielä taisi aina puhe olla, että mihin meet.

Että jos sun mielestä on oikein evätä mielivaltaisesti yksi käynti päivässä ulkona, hakemassa sitä tupakkaa, niin voi jee.

Meillehän oli kerrottu, että saamme kulkea 20.00 asti, mutta sitten kun yrität, niin tuleekin stoppi.

Oma nuoreni oli viikon arviointijaksolla HUSsin nuorisopsykiatrisella ja "hoito" tai arviointi oli aivan ala-arvoista.



Lääkäriä tapasin osastolle tullessa 10min ja kotiutututtaessa toiset 10min. Tämän lisäksi lääkäri oli tavannut lapseni kerran viikon aikana. Muu arviointi jätettiin hoitajille, jotka vaihtuivat koko ajana. Omahoitajiakin oli 4 kpl, yksi tuli töihin kotiin lähtöä edeltävänä päibvänä ja teki jo samantien diagnoosin, että lapseni on vaan laiska.



Lapseni yski jä köhi koko viikon, mitään hoitoa ei saanut siihen, eikä sitä edes noteerattu. Kotiin menimme yksityisen lääkäriaseman kautta, jossa paitsi todettiin keuhkoputken tulehdus, myös keskusteltiin saman tien tunnin verran ( päivystävä lääkäri siirsi jonon muille lääkäreille) lapseni ja minun kanssa nuoren tilanteesta.



Siellä saimme tukea ja neuvoja tunnissa enemmän kuin viikon osastojaksolla. Osaston kotiuttamisdiagnoosi oli " siirretään arvioitavaksi ja testattavaksi tarkkaivaisuushäiriön vuoksi avopolille. Tänne en lastani koskaan vienyt, vaan yksityiselle psykologille, joka toisella tapaamiskerralla sai esille ongelmien varsinaisen syyn eli harrastusvalmentajan seksuaalisen ahdistelun.

ja lähdin, sillä oma ammattietiikkani ei kestänyt moista. Siis kannatan sääntöjä ja rajoja, mutta mielivaltaista ihmisten kiusaamista en.

???

ohho. olen tuleva psyk.hoitaja ja vähän tyrmistynyt näistä kommenteista. asiakkaiden kokemukset tulisi aina ottaa vakavasti eikä niitä saisi ikinä vähätellä, sillä sille ihmiselle ne ovat totta! Jos joku kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, niin se kokemus on silloin tosi. tietysti on ihmisiä jotka kokevat aina tulleensa alistetuksi tms. ja kaikkien kanssa ei vain tule toimeen vaikka hoitaja yrittäsikin olla mahdollisimman empaattinen. sille ei voi mitään, silti on tehtävä parhaansa.

on uskomatonta miten täällä hoitajat(?) vähättelevät suoralta kädeltä näitä kommentteja, ja ovat sitä mieltä että ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen on turhaa.

toivottavasti minusta ei tule koskaan tuollaista hoitajaa.

ohho. olen tuleva psyk.hoitaja ja vähän tyrmistynyt näistä kommenteista. asiakkaiden kokemukset tulisi aina ottaa vakavasti eikä niitä saisi ikinä vähätellä, sillä sille ihmiselle ne ovat totta! Jos joku kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, niin se kokemus on silloin tosi. tietysti on ihmisiä jotka kokevat aina tulleensa alistetuksi tms. ja kaikkien kanssa ei vain tule toimeen vaikka hoitaja yrittäsikin olla mahdollisimman empaattinen. sille ei voi mitään, silti on tehtävä parhaansa.

on uskomatonta miten täällä hoitajat(?) vähättelevät suoralta kädeltä näitä kommentteja, ja ovat sitä mieltä että ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen on turhaa.

toivottavasti minusta ei tule koskaan tuollaista hoitajaa.

Jep. Itse työskentelen keuhkoilla tällähetkellä ja jos lukisin ihmisten kokemuksia kyseisiltä osastoilta ja keuhkosairauksien hoidosta sekä varsinkin hoitajien kohtelusta ei ehkä ensimmäinen reaktioni olisi että vika on oltava potilaissa ja että sairaalassa ei ole tarkoituskaan sitä ja tätä.. Saattaisin ehkä vedota resurssien puutteeseen ja henkilökuntamitoitukseen. Näistä hoitajien vastauksista kukaan ei ole sanonut että pitäisi jos pystyisi vaan suurin osa että "ei kuulu, ei tarvitse".

Mä kyllä yhä näen ongelmana sen että osastolla olevat kaikki niputetaan samaan kategoriaan, eli siihen että ollaan täysin sekaisin joko etsimässä eläviä dinosauruksia käytäviltä tai lepareissa. Itse en koskaan yrittänyt itsemurhaa mutta jos olisin yrittänyt, luulen että osastolla olisin viimeistään tappanut itseni kun olisin kokenut että se ainut paikka mistä apua enää voi yrittää saada ei välitä.

-numeroa en muista mutta useasti ketjuun vastannut

ja mulle se oli ihan hyvä kokemus. Keskusteluapua sai jonkun verran, mutta en odottanutkaan, että joku voisi päästä kokonaan mun pään sisälle ja keskusteluilla korjata olotilani. Lääkitys saatiin pikkuhiljaa kohdalleen ja kotiutus tapahtui oikeaan aikaan. Hoitajat olivat mielestäni mukavia ja samoin potilaat. Potilaiden vertaistuki oli hyvä asia.

Olen ollut kolme kertaa osastohoidossa ja olen joka kerralla ollut tyytyväinen hoitoon.

Up

Tuntemani psyk.puolen sairaanhoitajat on jotenkin omituisia ja outoja sekä hemmetin laiskoja. En tiedä mistä johtuu mutta näin vaan on. Ja työjuttuja vatvotaan vielä kotonakin...

Kannattaa tehdä valitus, jos on saanut huonoa hoitoa. Muuten ei mikään ikinä muutu. Uskon täysin huonoista osastohoitokokemuksista kärsineiden kertomuksia. Olen ollut psykiatrisessa hoitotyössä 20 vuotta ja nähnyt kaikenlaista.

Kokemusta on nuorisopsykiatrisesta, aikuispsykiatrisesta ja lastenpsykiatrisesta osastosta. Kaikissa olen ollut. Lähinnä nuorisopsykiatriassa.

Psykiatrisen sairaanhoitajan työ nuorisopuolella muistuttaa nuoriso-ohjaajan työtä; paljon istuskelua, kahvittelua ja hauskaa puuhaamista nuorten kanssa. Hoidollinen puoli on todella vähäinen ja moni nuoriso-ohjaajan urasta haaveileva nuori voisikin hakea hoitotyön tutkinto-ohjelmaan (AMK) tällä perusteella. 

Osa hoitajista oli kusipäitä, jotka jopa nimittelivät täysin harmittomia pakkohoitopotilaita, vaikka työn raskaus ei kummaista ollut, mutta monta mukavaakin oli. Aikuispsykiatrisella oli paljolti samanlaista avohoitopuolella; potilaat flegmaattisia ja helppoja ja toiminta hyvin samankaltaista ja lääkehoidollista osuutta siinä ei ollut ollenkaan. Täysin eri maailma kuin sairaalamaailma yleensä ottaen. 

Lastenpsykiatrinen vaatii ehkä eniten venymistä ja sosiaalisia taitoja, mutta sielläkin potilaat olivat helppoja lyhyen kokemukseni perusteella. 

Stimuloivimpana ja mielekkäimpänä työnä pitäisin ehdottomasti nuorisopsykiatrista. Olisi hyvä jos sosiaalialan ammattilaisia voitaisiin muuntokouluttaa pikana tuollaiseen työhön, koska lääketieteellinen osaaminen ei ole tuossa hommassa olennaista. 

-Mies 29v + 1v-

Kokemuksia lapsten psykiatriselta osastolta

Surullista, että joillakin on noin huonoka kokemuksia osastohoidosta. Itse pääsin pari vuotta sitten Julkulan sairaalan mielialahäiriöiden hoito-osastolle vaikean eron jälkeen ja olen kiitollinen ihanille hoitajille sekä osastotovereilleni, meillä oli iltaisin omat ns. "terapiasessiot". Puhuttiin ja heitettiin mustaa huumoria siitä että hullujahan tässä perkele ollaan. : D
Ainut miinus oli pakkosyöttäminen. Ei ihminen, joka on viimeisen puoli vuotta oksentanut kaiken syömänsä (eli pari omenaa päivässä) ulos, jaksa yhtäkkiä syödä aikuisen miehen annoksia.
Ja musiikkiterapia oli ihanaa, pääsi laulamaan :) Rankkaahan se osastoelämä oli, mutta teki hyvää. Toimi myös katkona, pakko oli olla selvin päin, mitä nyt pameja alkuun sain. (ei toiminut katko, käytän edelleen, mutta harvoin)

1-2h raportit 3xpvä!! Ajantuhlausta!

Meillä arkena huoneisiin on poistuttava kl 22.30 viimeistään joten sinähän sait valvoa myöhään :-)



Meillä osalla hoitajisat on jokin terapiakoulutus, joillakin ei. Mutta osastomme on akuuttiosasto, ei siellä mitään pitkiä terapioita heitetä-- pääasia on saada päivärytmi kuntoon ja lääkitys kohilleen. Sitä terapiaa sitten saa paremmin avohoidon puolella, ainakin meidän sh-piirissä.



Mitäs muuten ajattelet yökköjen yöllä tekevän? EI sais katsoa telkkaria tao mennä nettiin? Psyk. osastolla ei hoitoa anneta yöllä-- juuri päivärytmin takia. Aamun lääkkeet jaetaan , ja kenties on jätetty jotain kirjallisia hommia yökköjen riemuksi. Ja kyllä, rauhallisina öinä saatetaan vuorotellen nukahtaa.. joskus vahingossakin.



Tuohon potilasjääkaappiasiaan en osaa sanoa muuta, kuin että meillä saa potilaskaapista ottaa kahvimaidot + levitteen leivälle, muu on taukohuoneen jääkaapissa. JA jos päivän nukkuu ja tulee yöksi töihin niin joskushan se on syötävä..



Meillä ei potilailla saa olla esim omia juomia, keitellä omaa kahvia tai olla tietokonetta. Kaikkeen on perusteet,,



Mutta lyhyesti osastonhoitajamme kanta; Täällä ei kuulukaan olla kivaa, eikä kukaan tänne tee kotiaan. Täällä tähdätään siihen että pääsee omaan kotiin.

Niin keskusteluihin



Meillä jokainen potilas pitäisi huomioda jokaisessa vuorossa. Käytännössä meillä jokaisella on 2-3 omahoitajaa, jotka käyvät omahoitajakeskusteluita tarpeen mukaan. Jos omah. ei ole töissä, katotaan raportilla kontaktihoitaja, joka kysyy ainakin kuulumiset ja "haistelee" missä mennään-- mutta EI vedä pitkiä keskusteluita ellei siihen ole joku tod. hyvä syy. Harmi jos siellä osastolla ei tällainen toteutunut.

Raporttiin menee se aika mikä menee. Yököt antaa raportin 5-10 min jos ei ole uusia potilaita tai joku eristetty tms yöllä. Aamun rapsahoitaja kertoo sit tarkemmin niille jotka ei ole olleet edellisenä iltana töissä. Päivärapsa on pisin, potilasmäärästä riippuen 1-2h. Yököille kerrotaan Vaan se, mikä on oleellista yötä vasten, ja tietysti uusien potilaiden esittely.

ihan tänä vuonna,ja hänen/meidän kokemuksemme oli (onneksi) ihan erilainen.



Mies oli itsekin siihen tyytyväinen että häntä rajoitettiin, ja mm. juuri säännöllinen nukkumaanmeno oli hyvä. Kotona kun on pelit ja vehkeet enkä minä sillä tavalla pysty rajoittamaan..

Omahoitajan kanssa kävi ilmeisesti aina tämän työssä ollessa hyviä keskusteluita, ja tämä jutteli useampaan otteeseen minunkin kanssani.



Ei kai millään osastolla potilaat saa jääkaapilla itse käydä?

ohho. olen tuleva psyk.hoitaja ja vähän tyrmistynyt näistä kommenteista. asiakkaiden kokemukset tulisi aina ottaa vakavasti eikä niitä saisi ikinä vähätellä, sillä sille ihmiselle ne ovat totta! Jos joku kokee tulleensa kohdelluksi huonosti, niin se kokemus on silloin tosi. tietysti on ihmisiä jotka kokevat aina tulleensa alistetuksi tms. ja kaikkien kanssa ei vain tule toimeen vaikka hoitaja yrittäsikin olla mahdollisimman empaattinen. sille ei voi mitään, silti on tehtävä parhaansa.

on uskomatonta miten täällä hoitajat(?) vähättelevät suoralta kädeltä näitä kommentteja, ja ovat sitä mieltä että ihmisen kohtaaminen ja kuunteleminen on turhaa.

toivottavasti minusta ei tule koskaan tuollaista hoitajaa.

Sinun pitäisi ymmärtää, että väitteesi ei ole ihan totta. Ehkä tässä on kyse ihan sanojen merkityksestä. :) Mutta eihän ihmisen kokemukset ole aina totta. Psykiatriseen osastohoitoa tarvitsevista suuri osa on siellä siksi, että he kokevat asioita, jotka eivät ole totta. Näitä ihmisiä tulisi nimenomaan tukea "todellisuuteen", ei kokemuksiin.

Uskon sun tarkoittaneen enemmänkin sitä, että jokaisella on oikeus tuntea kaikkia tunteita. Näinhän tietysti on. Ja jos kaikki sallisivat itselleen kaikki tunteet, niitä psykoosejakin olisi varmaan paljon vähemmän. :) Totta kai potilas saa kokea osastohoidon tai minkä tahansa asian pelottavaksi, ahdistavaksi, alistavaksi. Jos tämän osaisi vielä tässä muodossa ilmaista niin huippujuttu!

Käytöstavat taas kyllä koskevat mielenterveysongelmaisiakin.

Tässäkin ketjussa on psykiatrian ammattilaisia nimitelty vaikka ja millä ei-toistamisen arvoisella termillä ja kuvauksella, jotka eivät ole mitään muuta kuin henkistä väkivaltaa. Sellaiselle ihmiselle voi ja saa asiallisesti huomauttaa epäasiallisesta käytöksestä, eikä kenenkään tarvitse työssäänkään sietää henkistä väkivaltaa. Se, että potilas kertoo hoitajan tai lääkärin olevan sadistinarsistipersoonallisuushäiriöinenalistajanatsisikawhatever, ei ole potilaan kokemus vaan ihan vaan epäasiallista käytöstä.

Toivottavasti sinusta tulee oman alasi rautainen ammattilainen. :)

Eri asia tällä palstalla nimittää sadistiseksi, jos jälkikäteen on tällainen kokemus jäänyt. Mutta onpa hyvä, että te osaatte ennustaa, että minähän ansaitsin asiatonta kohtelua, koska nyt 10 vuotta myöhemmin nimitän joitain hoitajia sadisteiksi. Mutta anteeksi, heitähän ei tietenkään alalla ole. Hoitajat ovat turvassa persoonallisuushäiriöiltä.

Eri asia tällä palstalla nimittää sadistiseksi, jos jälkikäteen on tällainen kokemus jäänyt. Mutta onpa hyvä, että te osaatte ennustaa, että minähän ansaitsin asiatonta kohtelua, koska nyt 10 vuotta myöhemmin nimitän joitain hoitajia sadisteiksi. Mutta anteeksi, heitähän ei tietenkään alalla ole. Hoitajat ovat turvassa persoonallisuushäiriöiltä.

että pakko-oireisena, juuri synnyttäneenä, arkana ja pelokkaana ihmisenä, minähän selvästi ansaitsin sen kyykyttävän ja epäasiallisen käytöksen näiltä hoitajilta, koska nyt myöhemmin olen erittäin vihainen siitä, että tuolla alalla katsellaan sormien läpi epäsopivien työntekijöiden mielivaltaista toimintaa, jossa potilasta ei kuunnella, vaan hän pahimmillaan on tosiaan lukittuna sinne, vailla mitään mahdollisuutta esim. vaihtaa hoitajaa, koska ei pääse puhumaan kellekään, ettei kerta kaikkiaan pärjää oman hoitajan kanssa.

Ja kaikki mitä sanot, on tietysti valetta, hulluhan sinä olet.