Äitiys on perseestä, lapsettomat, harkitkaa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Kullakin tosiaan omat kokemuksensa ja elämänsä. Toivon, että lapselliset ovat onnellisia lapsistaan ja pitävät lapsistaan ja itsestään hyvää huolta. 

Itse olen lähes 5-kymppinen vela, ystäväpiirini ainoita lapsettomia ja täytyy sanoa, että kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että olisipa minullakin ollut lapsia. Ei siis kertaakaan. 

Samalla kyllä uskon, että lapselliset tyytyväisiä omaan valintaansa, ne asiat mitä elämältä haluamme, eroavat vain niin merkittävästi. Itselläni ei esim ole koskaan ollut mitään tyhjiötä, jota lapsen olisi tarvinnut täyttää tai mitään merkityksettömyyden tunteita.

Kyllä sä vielä lapsen haluat! Vielä se vauvakuume tulee! Myöhemmin kadut jos et hanki!!111

'Ime säkkejä. Jotkut lapset vaan on todella haastavia (vaikeita) että se onni ja autuus on harvassa. 

Väsymys ei tee kenestäkään onnellista,eikä jatkuva nalkutus ja vahtiminen,komentaminen ( koska on ihan pakko)Se on henkisesti raskasta ja välillä tekee mieli heittää ne hanskat tiskiin ja painua vattuun.'

Kuulostat henkisesti kypsältä ja sivistyneeltä ihmiseltä. Onnea, lapsesi ovat onnenpekkoja.

No nyt on oikeat lumihiutaleiden kokoontumisajot. Kyllä on elämä vaikeaa ja niin väsyttää, vaikka tämä yhteiskunta pyyhkii lapsiperheiden perseetkin. Olette te surkeaa sakkia.

White trash lisääntyy tukien takia, vaikka ei jaksa oikein itsestäänkään huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut itsekin aikanaan samanlainen riesa omallekin äidillesi.

Niin olenkin, ja sen teki hyvin tiedetyksi. Ei ole ollut yhteyksissä kohta kymmeneen vuoteen. Miksi toistaisin hänen virheitään? 

Ehkä näiden ihmisten, joilla on traumat lapsuudestaan ja omista vanhemmistaan on hyvä olla tekemättä lapsia. Liian usein ne vanhempien virheet toistetaan, mutta näin ei onneksi kuitenkaan aina ole. Jotkut pystyy katkaisemaan pahan kierteen. Mutta , jos vähänkin siltä tuntuu, että voisi sortua samaan, kuin omat huonot vanhemmat, on todellakin järkevää olla tekemättä lapsia. 

Jokainen lapsi on ansainnut rakastavat vanhemmat ja hyvä ja välittävän kodin. 

Äitiys vaan pahenee ajan myötä. Oottakaapa kun lapset on aikuisia...

Saan valtavasti rakkautta lapsilta ja rakastan heitä isosti. Toki se oli rankkaa ja olisin tarvinnut apua enemmän. Nyt kun he ovat isoja, nautin heidän seurastaan ja he opettavat minulle monia asioita maailmasta ja elämästä. En muuten enää varmaan uskaltaisi matkustaa ja seikkailla, mutta heidän kanssaan voin. Lisäksi saan seuraa mukaan tarvittaessa mökille. Tämä on tällaisen 55-vuotiaan näkökulma näin jälkikäteen, 3 lasta, yh

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani äitiys on ollut pettymys. Lapseni ei ole sellainen kuin toivoisin vaan moniongelmainen, haastava tapaus. Uhmannut pienestä asti kaikkea mitä sanon tai teen, koko ajan paukuttamassa rajoja. Mikään sanottu juttu ei pysy päässä, tekee typeryyksiä iästä riippumatta.



Äsken menetin pitkästä aikaa malttini totaalisesti. Meillä oli pojan kanssa molemmilla vapaapäivä ja kuvittelin että olisimme voineet olla yhdessä kotona ilman tappelua, mutta paskanmarjat. Kaikesta napisi ja valitti, senkin jälkeen kun muistutin että jatkuva valittaminen on tosi rasittavaa kuunneltavaa kun parhaani tässä yritän. Pinnani katkesi lopullisesti ruokailun jälkeen kun poika tappeli ja jankutti jankuttamistaan, ei osannut taaskaan lopettaa ajoissa. Riehui ja kaatoi lastenhuoneen joulukuusen kynttilöineen päivineen, vahingossa tosin. Minulla napsahti päässä ja viskasin koko saatanan kuusen pois huoneesta, vein kaiken elektroniikan pois ja pamautin oven kiinn

Eli lapsi on perinyt sun temperamentin ja varmasti isänsäkin on samaa maata. Meillä rauhallisilla ihmisillä on lapsetkin rauhallisempia. Mutta koska olet itsekin samanlainen kuin lapsesi, osaat hoitaa hänet, juuri noin, kova kovaa vastaan, niin oppii se olemaan, mutta ei siitä koskaan tule temperamentiltaan rauhallista ihmistä.

Oho

Vierailija kirjoitti:

Äitiys vaan pahenee ajan myötä. Oottakaapa kun lapset on aikuisia...

Perustelut?

Me saatu kolme lasta, joiden syntymien aikaan olin 34, 37 ja 40v. Kolmikymppiseksi en tuntenut minkäänlaista vauvakuumetta, vaan matkustelimme ja nautimme siitä. Kolmenkympin jälkeen yllätti sitten vahvastikin haave lapsista. Nyt lapset ovat kaikki jo yläkoulussa ja lukiossa, ja olen perheestämme ikionnellinen.

Tsemppiä jokaiselle omiin valintoihin. 

Odottakaa, kun lapset tulevat teini-ikään. Turha odottaa mitään kiitollisuutta. Kaikki pitäisi tehdä itse eikä teini tee mitään. Uusi uhmaikä tavallaan ja samalla taaperovaihe, kun saattaa unohtaa miten vessaharjaa käytetään tai tuodaan lisää paperia vessaan tai viedään roskat omasta huoneesta taitaitai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kullakin tosiaan omat kokemuksensa ja elämänsä. Toivon, että lapselliset ovat onnellisia lapsistaan ja pitävät lapsistaan ja itsestään hyvää huolta. 

Itse olen lähes 5-kymppinen vela, ystäväpiirini ainoita lapsettomia ja täytyy sanoa, että kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että olisipa minullakin ollut lapsia. Ei siis kertaakaan. 

Samalla kyllä uskon, että lapselliset tyytyväisiä omaan valintaansa, ne asiat mitä elämältä haluamme, eroavat vain niin merkittävästi. Itselläni ei esim ole koskaan ollut mitään tyhjiötä, jota lapsen olisi tarvinnut täyttää tai mitään merkityksettömyyden tunteita.

 

 

 

Kyllä sä vielä lapsen haluat! Vielä se vauvakuume tulee! Myöhemmin kadut jos et hanki!!111

56 vuotiaana edelleen lapsettomuus ihan paras valinta.

Nythän ne onkin jo isoja

Vierailija kirjoitti:

White trash lisääntyy tukien takia, vaikka ei jaksa oikein itsestäänkään huolehtia.

Jep! Joidenkin pitäisi ymmärtää jättää lapset hankkimatta, kun ikuinen nuoruus kiinnostaa niin paljon, ja hädin tuskin itsestä pystytään huolehtimaan. Lapset kärsii kun saavat alusta asti kokea olevansa pelkkä rasite ja häiriötekijä vanhemmilleen, ja sitten heidät leimataan erityislapsiksi, kun tietysti alkavat oireilla. 

Vierailija kirjoitti:

-Lapsen saa hoitoon!!

-kun on ollut sen äitiysloman kotona ja ehkä vähän hoitovapaallakin niin johan alkaa maistua kunnon työntekeminen!! --> motivoi siis työntekoon/opiskeluun

-lapset on söpöjä otuksia ja niistä saa huvia :)

-kiva katsella kun lapset varttuu ja oppii uusia juttuja

-antaa elämään raamit ja rutiinit

Aika yksipuolinen näkemys. Varmasti näitäkin asioita on, mutta se ei ole koko totuus. Rankkaa se on.