Äitiys on perseestä, lapsettomat, harkitkaa vielä.

Mitä te odotitte vanhemmuuden olevan?

Tämän keskusteluketjun perusteella ne pahiten keskenkasvuiset tuntuu löytyvän äideistä. Sellaisen ihmisen ei pitäisi alunperinkään ikinä hankkia lapsia, joka vielä lapsen saatuaankin sanoo, että äitiys on perseestä ja pelkkää kärsimystä. Nykyajan lumihiutaleet tekee lapsia ja kuvittelee, että niillä leikitään, kun huvittaa. Pelottavinta tässä ketjussa on äidinrakkauden tunteen puuttuminen monelta.

Käsittämättömän tunnekylmiä, vihamielisiä ja kypsymättömiä ihmisiä äiteinä. Älkää nyt jumaliste hankkiko lapsia, kun se teidän paska-asenteen siirtäminen lapsen niskaan vaikeuttaa myös sen lapsen loppuelämää. Tajuatteko yhtään millainen trauma lapselle jää, kun se lapsi kuitenkin tajuaa ettei hän koskaan saa ehdotonta rakkautta vanhemmaltaan. On siinä hieno lähtökohta elämälle ja vaikeasti korjattavissa jälkikäteen.

Lapsiparat. Ei mikään ihme, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskusteluketjun perusteella ne pahiten keskenkasvuiset tuntuu löytyvän äideistä. Sellaisen ihmisen ei pitäisi alunperinkään ikinä hankkia lapsia, joka vielä lapsen saatuaankin sanoo, että äitiys on perseestä ja pelkkää kärsimystä. Nykyajan lumihiutaleet tekee lapsia ja kuvittelee, että niillä leikitään, kun huvittaa. Pelottavinta tässä ketjussa on äidinrakkauden tunteen puuttuminen monelta.

Käsittämättömän tunnekylmiä, vihamielisiä ja kypsymättömiä ihmisiä äiteinä. Älkää nyt jumaliste hankkiko lapsia, kun se teidän paska-asenteen siirtäminen lapsen niskaan vaikeuttaa myös sen lapsen loppuelämää. Tajuatteko yhtään millainen trauma lapselle jää, kun se lapsi kuitenkin tajuaa ettei hän koskaan saa ehdotonta rakkautta vanhemmaltaan. On siinä hieno lähtökohta elämälle ja vaikeasti korjattavissa jälkikäteen.

Lapsiparat. Ei mikään ihme, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy koko ajan

Ime säkkejä. Jotkut lapset vaan on todella haastavia (vaikeita) että se onni ja autuus on harvassa. 

Väsymys ei tee kenestäkään onnellista,eikä jatkuva nalkutus ja vahtiminen,komentaminen ( koska on ihan pakko)Se on henkisesti raskasta ja välillä tekee mieli heittää ne hanskat tiskiin ja painua vattuun.

Ei sitten yhtään vanhempaa kuin 13 vuotta vanha ketju:D

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskusteluketjun perusteella ne pahiten keskenkasvuiset tuntuu löytyvän äideistä. Sellaisen ihmisen ei pitäisi alunperinkään ikinä hankkia lapsia, joka vielä lapsen saatuaankin sanoo, että äitiys on perseestä ja pelkkää kärsimystä. Nykyajan lumihiutaleet tekee lapsia ja kuvittelee, että niillä leikitään, kun huvittaa. Pelottavinta tässä ketjussa on äidinrakkauden tunteen puuttuminen monelta.

Käsittämättömän tunnekylmiä, vihamielisiä ja kypsymättömiä ihmisiä äiteinä. Älkää nyt jumaliste hankkiko lapsia, kun se teidän paska-asenteen siirtäminen lapsen niskaan vaikeuttaa myös sen lapsen loppuelämää. Tajuatteko yhtään millainen trauma lapselle jää, kun se lapsi kuitenkin tajuaa ettei hän koskaan saa ehdotonta rakkautta vanhemmaltaan. On siinä hieno lähtökohta elämälle ja vaikeasti korjattavissa jälkikäteen.

Lapsiparat. Ei mikään ihme, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy koko ajan

 

Täyttä asiaa joka sana, eikä totuus miksikään muutu vaikka kaikki huonot äidit alapeukuttaisivat miljoona kertaa.

Onhan se raskaaksi tuleminen aika riskipeliä. Ei yhtään tiedä millainen tulokas sieltä putkahtaa. Stressaisin varmaan itseni kuoliaaksi raskausaikana, että onko lapsi normaali ja terve. En jaksaisi mitään autistista tai oppimisvaikeuksista kärsivää lasta. Ikävästi sanottu, mutta itsellä on melko rajalliset voimavarat ja en usko, että musta olisi erityislapsen äidiksi. Mitäs sitten? Pistetäänkö mukula adoptioon.

Olisiko äitinä onneton nainen ollut onnellinen lapsettomanakaan? 

Ei välttämättä.

Ei siitä kyllä sitä johtopäätöstä kannata tehdä, että hankkii sitten lapsen.

ehkä enemmänkin kannattaa miettiä suhdettaan onnellisuuteen. 

Minulla on autistinen lapsi, nyt jo aikuinen ja maailman ihanin. 

Äitiys on toisinaan hyvin haasteellista jo äidissä itsessään. Haasteita vaikeuttaa rankka elämä tai jopa muut ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä te odotitte vanhemmuuden olevan?

Rentoa väsynyttä elämää.

Hyvä Sinä! Totuus.

Omalla kohdallani mietin lähinnä sitä, oliko lasten kannalta oikea ratkaisu synnyttää heitä tällaiseen pskamaailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten yhtään vanhempaa kuin 13 vuotta vanha ketju:D

Ketjussa on hyviä asioita ja saadaan uutta keskustelua, kuten uutta ymmärrystäkin asioihimme.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mietin lähinnä sitä, oliko lasten kannalta oikea ratkaisu synnyttää heitä tällaiseen pskamaailmaan.

Täysin luonnollista ajatella näinkin, maailman meno on ollut hurjaa ja maailma on muuttunut paljon. Omista lapsista on huolissaan monissakin kohdissa. Yhteisöllinen hyvyys auttaisi kaikkia meitä voimaan paljon paremmin, voisimme antaa tukea toisillemme enemmänkin kuin nykyisin annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on autistinen lapsi, nyt jo aikuinen ja maailman ihanin. 

Omat lapset ovat rakkaimpia aina myös jo aikuisina.

Äitiyden myötä saa heittää hyvästit entiselle huolettomalle ja helpolle elämälle. Tilalle tulee vastuuta, kyttäystä neuvolasta alkaen, huolta, unettomuutta, jne. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskusteluketjun perusteella ne pahiten keskenkasvuiset tuntuu löytyvän äideistä. Sellaisen ihmisen ei pitäisi alunperinkään ikinä hankkia lapsia, joka vielä lapsen saatuaankin sanoo, että äitiys on perseestä ja pelkkää kärsimystä. Nykyajan lumihiutaleet tekee lapsia ja kuvittelee, että niillä leikitään, kun huvittaa. Pelottavinta tässä ketjussa on äidinrakkauden tunteen puuttuminen monelta.

Käsittämättömän tunnekylmiä, vihamielisiä ja kypsymättömiä ihmisiä äiteinä. Älkää nyt jumaliste hankkiko lapsia, kun se teidän paska-asenteen siirtäminen lapsen niskaan vaikeuttaa myös sen lapsen loppuelämää. Tajuatteko yhtään millainen trauma lapselle jää, kun se lapsi kuitenkin tajuaa ettei hän koskaan saa ehdotonta rakkautta vanhemmaltaan. On siinä hieno lähtökohta elämälle ja vaikeasti korjattavissa jälkikäteen.

Lapsiparat. Ei mikään ihme, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyy koko ajan

Mites ne isät? Mikä heidän rooli on ja miksi he eivät tee mitään, jos huomaavat, että äiti uupuu? Jos vanhemmuus menee tasan niin ei toinen ole uupumassa. Kumma juttu, että naisten vika on se, että päätyy yh:ksi. On valittu väärä mies, ei ole opetettu miestä hoitamaan kotiasioita, ei ole annettu miehen "tehdä tavallaan" (eli annettu laiminlyödä lapsiaan) tai ei ole vain hyväksytty sitä, ettei miesten nyt tarvitse huolehtia lapsistaan, kun autonrenkaat pitää vaihtaa kaksi kertaa vuodessa. Miksi kaikki lasten kokemat traumatkin ovat nyt naisten syy? Missä on isien vastuu?

Riippuu itsestä, toki lapsestakin miten äitiys sujuu. Itselleni on ollut elämäni paras rooli olla äitinä kohta itsenäistyvälle nuorelleni. Ei minulla ole ollut mitään painetta suorittaa kaikkea, vaan ollaan eletty tasapainoista arkea. Lapsi on ollut aina positiivinen, fiksu ja rauhallinen. Ehkä kävi tuuri kun näin on. On ollut mahtava kokemus saada elää lapsuus toisesta näkökulmasta. Kohta alkaa toisenlainen jakso elämässäni, mutta arvelen nauttivani siitäkin :)

Olen positiivisesti elämään suhtautuva, pidän jopa työstäni. Elämän vastuuhenkilö kaikista valinnoistasi löytyy katsomalla peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Äitiyden myötä saa heittää hyvästit entiselle huolettomalle ja helpolle elämälle. Tilalle tulee vastuuta, kyttäystä neuvolasta alkaen, huolta, unettomuutta, jne. 

Sitä kaikkea sinäkin olet tuottanut omalle äidillesi. Oletko hänelle katkera että olet syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mietin lähinnä sitä, oliko lasten kannalta oikea ratkaisu synnyttää heitä tällaiseen pskamaailmaan.

Kysy samaa äidiltäsi.