Voi jumalauta! Onpas oikee kusipää ukko!
Tuli äsken kotiin raksalta. Ja Kuulemma oli todella kiire töihin. Käski mun laittaa sille ruokaa kippaan kun ei itse ehdi. HAH, enpäs laittanut. Ja jos ei voi tulla sen vertaa aikaisemmin kotiin et ehtii syömään, ni omapahan on ongelma!!! Mä en ole mikään saatanan kotiorja täällä!
Huusi eteisestä vielä että käy koiran kans pihalla. JOOPAJOO! Ite on koko aamupäivän raksalla, muttei sit viittiny koiraa ottaa sinne mukaan! Mulla onkin täällä kotona ihan saatanan helppoa. 2 lasta, josta toinen vauva ja toinen uhmaikäinen. Täytyy hoitaa kotia, tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä yms yms yms...
Mies vielä huusi että vie koiran sitten huomenna piikille ja että koiralla onkin sitten edessään todella lyhyt elämä. No, eipä tämä avioliittokaan kauaa kestä.
Siis hiukanko kiehahtaa! prkl
Kommentit (221)
Ja syy on??? Aivan. Mies tuo rahaa kotiin. Ja paljon. Saimme miehen rahoilla talon ja autot. Ja saan shoppailla lasten kanssa niin paljon kuin ikinä jaksan. Siksi ihan ilomielin passaan miestä pitkän työpäivän jälkeen. On hän sen ansainnut.
Ja nyt miulta kysymys teille kaikille.
Aika monesti olen täällä lukenut ketjuja, joissa monet on sitä mieltä että kotiäiti elää miehensä siivellä ja miehen täytyy näin ollen elättää perhe. Ristiriita?? Ai missä? No siinähän se on, että äidit valittaa kun mies ei rakenna kun taloa ja käy töissä ja tuo rahaa kotiin MUTTEI TEE MITÄÄN, miten voi olla näin? Kertokaa nyt mulle rehellisesti , miten ihmeessä voi olla näin?
Joten ei ne kotityöt ole ainoita hommia mitä täällä teen. Täällä mä vaan yritän keskittyä kouluhommiin vaikka lastenohjelmat pauhaa taustalla ja vauva sylissä...
ap
vaihda osia miehesi kanssa. mene töihin päiviksi ja sitten vapaa-ajalla yhteistä kotia rakentamaan. miehesi jää kotiin hoitamaan sinun hommasi. sinä tulet väsyneenä kotiin, ja miehesi antaa täyslaidallisen siitä, kuinka huono hän on, kaikessa. sinä purat saman paskakuorman miehesi niskaan, kotitöistä, kaikesta.
tosi hyvä mieli varmasti olisi kummallakin, ja lapset miettisivät mitä pahaa he ovat tehneet kun äiti ja isä huutavat. jos osaat tehdä kaiken paremmin, niin mene sinne raksalle tekemään hommia. tai sitten tee siellä kotona hommasi niin hyvin kuin pystyt.
joka kerta kun mietit raivosi syytä, mieti samalla mikä saa sinut turhautumaan/pelkäämään/vihaamaan. seuraavalla kerralla kun raivoat, sano miehellesi nuo oikeat syyt raivoamiseen.
jos sukat ja paskapyykki on väärässä paikassa, ne on helppo korjata, sinunkin. jos taas tunnet, ettei miehesi arvosta sinua, rakasta sinua, se asia tuskin paranee raivoamalla väärissä paikoissa olevista paskasista vaatteista.
lukiessani juttuasi, säälin sinua ja toisaalta ymmärrän sinua. minua hävettäisi aliarvostaa kotia rakentavaa miestä, enkä ikinä antaisi itselleni anteeksi jos en osoittaisi arvostustani.
jos on pienet lapset, opiskelu ja työ ja jo riitaa kotitöistä niin mitä järkee on ruveta rakentamaan samaan showhun vielä taloa? Eikö voisi tehdä vain sen verran mitä ehtii kerrallaan?
piin. Jos lapsi osaa riisua itse sukkansa ja tekee sen pyykkiorin vieressä, ne sukat voi aivan hyvin laittaa sinne koriin. Mun käsittääkseni ap ei vaatinut miestä siivoamaan koko taloa töiden ja rakentamisen jälkeen vaan tekemään niitä pikkujuttuja kuten laittamaan käyttämänsä astiat tiskialtaaseen.
Kummallista kun tällä palstalla aina kehutaan kuinka lapsilta vaaditaan kotitöitä ja lapset tietysti keräävät omat lelunsa jne ja kuinka mies tietysti tekee puolet kotitöistä, mutta sitten jos joku valittaa siitä että mies elää kuin pellossa kotona olessaan niin kimpassa haukutaan nainen laiskaksi. Ja auta armias jos joku kehtaa edellyttää lapselta että lautanen viedään tidskialtaaseen. Kyllä te olette huvittavia...
Vierailija:
Onhan noi nyt pikkasen eriasioita, mutta ap:n mieshän ei hänen oman kertoman mukaan ole koskaan kotona kun rakentaa taloa, ja tekee töitä. Ja se ei riitä ap:lle. Ja kuinka moni edellyttää pieniltä lapsilta maitotölkkien kaappiin viemistä ja sukkien pyykkikoriin viemistä ? Kylläs e on äidin tehtävä tehdä se, että lapset saisivat olla lapsi. Joten sitä ei todellakaan kannata ruveta vertaamaan. Mutta oli tällä palstalla sitten muutama muukin pikkumainen nainen, jolle ei mikään kelpaa. Ei ollut ap ainoa. Peustakaa ihmeessä oma yhteisö: Nalkuttavat akat, ja nalkuttakaa siellä kilpaa =)
Mies silloin ennen rakentamista sanoi että perhe on aina etusijalla, mutta eipä kyllä näytä enää olevan. Yhteistä aikaa ei ole. ja kun sellainen on, niin mies ei puhu muusta kun rakennuksesta, sit täytyy monta kertaa päivässä käydä rakennuksella tarkistamassa että onkos se talo vielä pystyssä ja sit täytyy ihailla...
ap
Vierailija:
jos sukat ja paskapyykki on väärässä paikassa, ne on helppo korjata, sinunkin. jos taas tunnet, ettei miehesi arvosta sinua, rakasta sinua, se asia tuskin paranee raivoamalla väärissä paikoissa olevista paskasista vaatteista.
lukiessani juttuasi, säälin sinua ja toisaalta ymmärrän sinua. minua hävettäisi aliarvostaa kotia rakentavaa miestä, enkä ikinä antaisi itselleni anteeksi jos en osoittaisi arvostustani.
Vierailija:
Mies silloin ennen rakentamista sanoi että perhe on aina etusijalla, mutta eipä kyllä näytä enää olevan. Yhteistä aikaa ei ole. ja kun sellainen on, niin mies ei puhu muusta kun rakennuksesta, sit täytyy monta kertaa päivässä käydä rakennuksella tarkistamassa että onkos se talo vielä pystyssä ja sit täytyy ihailla...
ap
Vai mitä kuvittelit sen olevan? Talo valmistuu itsestään kun mies kokkaa kotona ja makailee vieressäsi? Kyllähän se perhe on etusijalla, jos sille taloa rakentaa. Sehän osoittaa että mies todella välittää kun haluaa rakntaa teille yhteisen talon. Me rakensimme 4 vuotta sitten, ja meillä mies nukkuikin raksalla, ja silti tiesin että me olemme etusijalla hänen elämässään, vaikkei hän kotona juuri käynyt. Tämä on rakentamisen totuus.
Täytyy taas sanoa, että kyllä nainen on naiselle susi! Varmasti ap tietää itsekin faktat, eli että mies on myös kovilla, mutta kun itseäänkin väsyttää, niin varmasti sapettaa nostella toisen paskaset kuteet lattioilta pyykkikoriin yms. Kuinka paljon teidän naisten suuhun sattuisi, jos vaikka toivottaisitte voimia ja jaksamista rankkaan arkeen ap:n perheelle tuon järkyttävän verbaalimoralisointipaskan sijaan?!
Minä ainakin vilpittömästi toivon, että pääsette rankan vaiheen yli kunnialla ja saatte ihanan uuden kodin.
Tsemppiä!
Muistan kun narisit täällä jo silloin kun olit vielä raskaana, että ukko vaan rakentaa ja kaik on päin persettä.
Ootko jutellut neuvolassa jaksamisestas?
Mun on todella vaikeaa puhua näistä asioista irl :' (
ap
Vierailija:
Täytyy taas sanoa, että kyllä nainen on naiselle susi! Varmasti ap tietää itsekin faktat, eli että mies on myös kovilla, mutta kun itseäänkin väsyttää, niin varmasti sapettaa nostella toisen paskaset kuteet lattioilta pyykkikoriin yms. Kuinka paljon teidän naisten suuhun sattuisi, jos vaikka toivottaisitte voimia ja jaksamista rankkaan arkeen ap:n perheelle tuon järkyttävän verbaalimoralisointipaskan sijaan?!
Minä ainakin vilpittömästi toivon, että pääsette rankan vaiheen yli kunnialla ja saatte ihanan uuden kodin.
Tsemppiä!
Kyllä tosiaan täälläkin osaa olla ilkeitä ihmisiä. Mä todellakin toivon ettei yksikään tässäkin kertjussa ap:ta haukkunut ole mun tyttären tai pojan tuleva anoppi.
Vaikka sulla ei mitään vars. masennusta olisikaan niin et varmaan ole ainoa pikkuvauvan äiti joka väsyy... ja kaikkihan tajuaa että rakentaminen on rankkaa parisuhteelle. Voisit esim. saada perhetyöntekijän avuksi silloin tällöin - ja kyllä se ihan pelkkä puhuminenkin voi jo auttaa.
-255
Miesvihaketju vuodelta 2006
Kaunista
Kuka koiran halusi? Se hoitaa sen (tai vie piikille)
Onkohan talo jo valmis? Ja parisuhde kukoistaa edelleen?
Naiset ovat juuri tuollaisia.
Uhriutuu kun joutuu tekemään ruokaa.
Eivät tee sitä samalla vaivalla miehelleen joka lähtee raksalta kiireellä töihin. Nauraa päälle kun pääsi näpäyttämään miestä.
Kyllä naisen rakkaus on loputon.
Yhteinen talonrakennusprojekti on kaatanut monta parisuhdetta. Ja niin on moni muukin vaativa projekti, varsinkin kun siihen yhdistyy uusperheen jännitteitä, vauvaikäinen lapsi, pienten lasten uhmaikää tai muita kuormittavia tekijöitä.
Mutta onneksi joskus käy aivn päinvastoin ja kaikki sujuu kuin itsestään. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Mutta oikeesti, se tunne ei kyllä vastaa ihan todellisuutta. Se menee ohi, kun saa edes jonkun pienen tauon. Vaikka pääsee puolen tunnin kävelylle yksin. Juttele oikein sievästi miehes kans ja muista, että sekin on väsynyt. Ja ne virkkeiden aloitukset tyyliin: minusta tuntuu pahalta, kun... Ei niin että: aina sinä vaan....! Voimia teidän perheelle!