Työkaveri 40-vuotias odottaa vauvaa ja hänen miehensä

harrastan ja mulla on omaa aikaa. Mutta kun elämä ei aina mene niin kuin omassa päässä kuviottelee. Ystäväni ajatteli juuri noin- lapset ovat siinä vaiheessa pois kotoa ja ihana uusi vaihe edessä. Jep. Saattohoidossa nelikymppisenä. Ei kannata kailottaa kaikkia omahyväisiä suunitelmia - elämä voi tehdä arvaamattomia temppuja, myös nuorille vanhemmille.

Siis ajattelu ja haaveilu kielletty. Rupeankin sitten suremaan tauteja/sairauksia joita mahdollisesti joskus ehkä sairastan. Heitän samalla haaveet lapsenlapsista romukoppaan jne. Olenhan nuori äiti ja oikeudet hyvään ja tasapainoiseen elämään kielletty. No joo, en ole luonteeltani sellainen joka suree asioita etukäteen.

Kyllä sekin kertoo jo paljon jos löytää miehen vasta ikäloppuna.

Ei ota mitä retkua tahansa. Kun ottaa lapselle kunnon miehen isäksi, niinpä eipä tartte olla yksinhuoltaja ja kaikilla lapsilla onkin sitten sama isä.

Miten paljon yli nelikymppisenä te niitä vielä pukkaatte synnyttämään? Ja missä ihmeellisissä piireissä sitä liikutte jos, vasta ikäihmisenä löytää miehen joka ei ole retku? Tai sitten olette niitä uraihmisiä. Toimistossa tai jossain vaan kaiket päivät, niin ettei edes elämään kerkeä, heräätte ikäloppuina ja muistatte että perhekin pitäisi perustaa.

Vierailija:

Miten paljon yli nelikymppisenä te niitä vielä pukkaatte synnyttämään? Ja missä ihmeellisissä piireissä sitä liikutte jos, vasta ikäihmisenä löytää miehen joka ei ole retku? Tai sitten olette niitä uraihmisiä. Toimistossa tai jossain vaan kaiket päivät, niin ettei edes elämään kerkeä, heräätte ikäloppuina ja muistatte että perhekin pitäisi perustaa.

ja sain usein selitellä minkä ikäinen hän on ja minkä ikäisenä saanut ensimmäisen lapsen. Sai ensimmäisen lapsen 18-vuotiaana. Hän on ollut aina ikäiksekseen nuoren näköinen. Rasitti joskus se kysely.

Ihan sama, onko nuori vai vanhempi, kunhan on kykenevä huolehtimaan ja kasvattamaan lapsensa.



Mutta hyi minua, joka olen kehdannut saada lapseni teini-ikäisenä, hoitanut heidät 3 vuotiaiksi kotona, opiskellen samalla. Ehdin kyllä valmistua ennen esikoisen syntymää, mutta halusin erikoistua alallani. En ole tinkinyt mistään haaveestani. En elä tehdäkseni työtä, vaan teen työtä elääkseni ja elättääkseni lapseni. Elämässäni ratkaisevat toisenlaiset arvot, kuin " ura ja matkustelu ja maailman näkeminen tai itsensä etsiminen" . Tiedän kuka olen ja mitä elämältäni tahdon.



Aivan kaikki eivät ole tätä valmiita hyväksymään. Olisinhan voinut saada syövän ja lapsettomuushoidot, huonon miehen tai maailmanlopun. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Niinhän sitä voi. Minulle on käynyt hyvin ja olen siitä onnellinen ja kiitollinen.



Se vanhempi äiti joka mainitsi, että he ovat olleet meidän nuorien äitien ikäisiä, mutta me nuoret emme ole vielä heidän ikäisiään jne. Häneltä jäi huomaamatta se, että vanhemmat äidit eivät ole olleet nuoria äitejä. Kannattaa joskus miettiä, mitä sieltä näppikseltä päästelee...



Niin ja onnea ap:n työkaverille!

Sain lapseni 38-vuotiaana, jolloin mieheni oli 50v.

Raskaus oli melko vaikea, mutta voi se olla nuoremmallakin naisella.

Luulen, että arvostan lastani enemmän kuin olisin arvostanut jos olisin tullut 19-vuotiaana äidiksi, kuten paras ystäväni, mutta toisaalta mistä sen tietää kun en silloin itse tullut äidiksi.

Olen saanut oman aikani bilettää, matkustella, hankkia asunnon yms ja nyt minulla on todella aikaa olla lapseni kanssa, koska lainaa on enää sen verran vähän ja pystyn jäämään kotiin ainakin hoitovapaan ajaksi.

Tiedän ja ymmärrän sen, että lapseni joutuu luopumaan vanhemmistaan aikaisemmin kuin hänen toverinsa, jonka vanhemmat olivat ehkä 19-vuotiaita kun saivat tämän, mutta samalla tiedän että elämää ei voi koskaan tietää eikä laskelmoida etukäteen. Ehkä juuri minä elän satavuotiaaksi ja 19-vuotias äiti kuolee jossain tapaturmassa.

En olisi halunnut lapsia yhtään aikaisemmin. Nyt lapsella on hyvä isä ja rento äiti.

Isovanhempia ei välttämättä ole kaikilla muutenkaan, kun kaikki 50-kymmpiset mummit eivät välttämättä ole lainkaan innostuneita lapsenlapsistaan...

Siis työttömät, tosi lihavat, köyhät, sairaat, vammaiset tms. jota lapsi voisi hävetä.

ja mulla se on se, että lapset tulisi tehdä nuorena. Olen huomannut että, vanhat äidit pukevat lapsensakin ihan oudosti. Vanhanaikaisesti ja rumasti. Nuorilla äideillä on paljon muistissa vielä omasta nuoruudesta ja se auttaa ymmärtämään paremmin lasta.

Ihan sulle vaan tiedoksi että muo ei vittuukaan kiinnosta sun mielipitees. Luultavasti vetelisin suo turpaan jos tulisit vastaan. Sä olet tietysti tälläinen yli-ikäinen harmaatukkanen kiukkunen ämmä, joka vihdoin ja viimein on saanut munaa ja lapsen aikaseksi, ja se lapsikin on luultavasti ihan helvetin ruma. Vituttaa vaan tollaset oliot jolla ei ole muuta sanottavaa kun haukkumasanat. Olet ilmeisesti oppinut uuden sanan jota toitotat nyt joka helvetin paikassa. Kuole idiootti.





T:Vatipäämamma

ja suvaitsemattomia. Tämä ei tarkoita kaikkia nuoria äitejä, mutta aika monet hyväksyvät vain lapset nuorena ajatuksen. Itse olen saanut lapset nelikymppisenä, mutta en käy luettelemaan tässä asian hyviä puolia, ja huonoja en keksi muuta kuin etten tule olemaan koskaan ainakaan isoisoäiti.

Täällä yksi niistä. Tämä keskustelu on aivan naurettava. Ei äidin ikä sitä kerro onko hän hyvä äiti vai ei.

Rakas ihana äiti. Nyt vaan on raskasta koska oman perheen lisäksi hoidan sairasta äitiäni. Myönnän joskus ajatelleeni että, haluaisin äidin olevan nuorempi. Hyvä äiti silti.