Työkaveri 40-vuotias odottaa vauvaa ja hänen miehensä

Tänään vasta ajattelin asiaa tarkemmin ja tajusin olleeni typerä. Ajatus siitä että lapset pitäisi tehdä nuorena on vaan minun mielipiteeni. Tottakai suon myös ilomielin vanhemmuuden iäkkäimillekkin synnyttäjille. Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, ja oli ihminen nuori tai vanha hartain toiveeni on tietenkin se että, lasta rakastetaan ja pidetään hyvänä ja hyvä huoli. Pitäisi tietenkin aina ajatella loppuun saakka ja, minä en sitä tehnyt. Olen pahoillani!

Ehkä oli vaan hyvä kuitenkin että teit aloituksen. Moni muukin saattoi alkaa ajattelemaan vähän perusteellisemmin. T. Äiti joka on saanut vauvoja sekä nuorena että vanhempana.

juuri se milloin sen lapsen haluaa ja onnistuu saamaan? Kaikkien elämä kun ei kulje samaa rataa ja tilaisuus ja sopiva elämäntilanne voi tulla vastaan jollain aiemmin, toisella myöhemmin. Tärkeämpänä pidän sitä että lapsi on haluttu (tätä voi olla myös vahinkolapsi, mikäli vanhemmat näin päättävät) ja vanhemmat valmiit olemaan hänelle maailman paras äiti ja isä! Ei se vanhemmuus ole vuosista kiinni, vaan omasta asenteestä :)



Noista ettei vanhoistä äideistä ole aikanaan hoitamaan lapsenlapsiaan, ei ole välttämättä nuoristakaan. Oma mummoni olisi ollut 43v syntyessäni, mutten kerennyt nähdä häntä kertaakaan. Itseasiassa hän ei kerennyt edes hoitaa omia lapsiaan aikuisiksi, nämä olivat 4-11v äitinsä menehtyessä yllättäin.



Eli eiköhän jokainen iloita äitiydestä ja isovanhemmuudesta, vaikkemme mommoikäisenä jaksaisikaan hippaa leikkiä. Lapset ovat joka tapauksessa elämän suurin lahja ja rikkaus!



Kaunista joulunodotusta kaikille!

Ja samalla tavalla olen kaikkia lapsiani arvostanut, ei se varmastikaan ole iästä kiinni. Koskaan ei ole tullut sitä pakottavaa tarvetta " elää nuoruutta" , ei nuorena eikä vanhana ;)

Haukkukaa aivan vapaasti, minun ensimmäinen lapsenlapseni on vain kolme vuotta kuopustani nuorempi.

Ois tehnyt nuorena, niin nyt oisi jo isot lapset ja ehkäpä jo lastenlapsiakin mitä sitten hoidella. En ymmärrä.

Mitä siitä jos isä on kuuskymppinen jos on isä lapselleen?

Mieluummin vakaa ja onnellinen avioliitto, ihana koti, ura ja rahaa riittävästi kuin nuoruuden kurjuus ja päälle lapset:-)



T: Äidiksi 39 vuotiaana, kakkonen tulossa 42 vuotiaana

Opiskella voi nuorena äitinäkin. Mies on ollut sama jo 12 vuotta. 2 lasta. 11-vuotias ja 7-vuotias. Mulla itselläni ikää 33 vuotta. Kun mä olen 50-vuotias niin, silloin olen " vapaa" . Lastenlapsia tässä ruvetaan seuraavaksi odottelemaan. Ei tulis mieleenkään ruveta 40 kymppisenä aloittelemaan taas kaikkea alusta. Ja ihan on ollu selvät suunnitelmat jo pikkutytöstä lähtien että, näin teen.

Tai mummi taisi olla " vasta" 39, isoisä jo 55.



Isoisääni en tavannut koskaan valitettavasti, koska kuoli ennen kuin synnyin, mutta ehdin hyvin tuntea mummini ja kasvaa aikuiseksi hänen eläessään.

Vierailija:

Opiskella voi nuorena äitinäkin. Mies on ollut sama jo 12 vuotta. 2 lasta. 11-vuotias ja 7-vuotias. Mulla itselläni ikää 33 vuotta. Kun mä olen 50-vuotias niin, silloin olen " vapaa" . Lastenlapsia tässä ruvetaan seuraavaksi odottelemaan. Ei tulis mieleenkään ruveta 40 kymppisenä aloittelemaan taas kaikkea alusta. Ja ihan on ollu selvät suunnitelmat jo pikkutytöstä lähtien että, näin teen.

Tuttava tuli isäksi 60v täytettyään ja tuumasi minulle että hyvä aika koska on jo nuoruutensa juoksut juossut ja voi nyt keskittyä lapsiin.

3 lasta heillä on.Enkä näe heidän tilanteessaan mitään huomauttamista.

Hyvin ovat hengissä pysyneet ja olleet avuksi, ja hoitavat lapsenlapsiaan. Ja kyllä heilläkin oli vielä työelämää jäljellä, aika kiireisiä olivat lapsuudessani. Nyt tosin molemmat jo eläkkeellä.

Vastasin vaan tälle 11:toista. Vaikka lapset tehty nuorena niin ei meillä kurjaa ole ollut.



16

Nuoruus on toki ihanaa hörhellyksen aikaa, kun sitä elää ja luulee olevansa aikuinen ja kypsä.



Elämän syvyys ja onni avautuu vasta myöhemmällä iällä. Nuorena haetaan paikkaa elämässä, opiskelun kautta töitä, puolisoa, erotaan ja petytään, haetaan taas. Elämä on aika pinnallisten asioiden parissa pyörimistä. Ja ahdistavaakin, kun tietää että jotain haluaisi mutta mitä...



Itse aloin tuntea syvää onnea ja halua perustaa myös perhe vasta 35 vuotiaana. 30v asti elämä oli todellakin hakemista. Tajusin sen vasta jälkeenpäin, ihan viime vuosina. Elän nyt kaikkein parasta aikaa, reilut 40 vuotiaana. En vielä ole huolissani vanhenemisesta, sillä elän terveellisesti ja hyvin, voin myös pitää itsestäni huolta taloudellisen tilanteen turvin. Olen onnellinen lapsestani, miehestäni ja kaikesta minkä olen saavuttanut. Nuoruuteni miettiminen huvittaa ja joskus ahdistaakin, vaikka se oli aika tavallinen olikin eikä mitään dramatiikkaa mukana.



Nuoremmat ymmärtänevät kommenttini myöhemmin.



T: Äidiksi " vanhana"

ei sitten yhtään aikaisemmin tullut aloitettua..... onko nyt varmasti kaikki kunnossa vauvaa varten, oisko kannattanut vielä pari vuotta odottaa...

isukki jo 70 ja risat kun jälkikasvu tulee täysi-ikäiseksi...



No eipä tartte sitten viedä lapsenlapsia mummille ja ukille, varsinkin jos aloittaa lasten teon yhtä myöhään kuin vanhempansa...

jos nelikymppisenä aloittaa niin mummi onkin vasta 80 eikä ukillakaan ole ikää kuin 93v.....

Ja en voi muuta kuin ihmetellä miten se kaivelee av-mamien persusta kun joku ei toimi elämässään samalla tavoin kuin he?

Kun minä täytän 40v, tyttäreni ovat jo 19v ja 17v. Vielä menee reilu 4 vuotta, että saan sterilisaation. Mun elämä täydellistä just näin.

Vierailija:

isukki jo 70 ja risat kun jälkikasvu tulee täysi-ikäiseksi...

No eipä tartte sitten viedä lapsenlapsia mummille ja ukille, varsinkin jos aloittaa lasten teon yhtä myöhään kuin vanhempansa...

jos nelikymppisenä aloittaa niin mummi onkin vasta 80 eikä ukillakaan ole ikää kuin 93v.....

Ihmetystä herättää vain.