Miten ihmeessä ne lapset pärjäävät koulussa, jotka eivät käy eskaria?

väittävät että lapsi ahdistuu kun joutuu eroon äidistään ja siksi sairastuu ahdistuksen tuomasta stressistä. Ja näin se varmaan onkin

Ja toki hyvin monet pärjäävätkin, kun kotona on tolkun äiti ja isä tai jompi kumpi heistä. Ne lapset joilla ei ole tolkun vanhempia, pärjäävät kotihoidettuina huonosti. Eikä ne vanhemmat taida olla täällä lauantaina kirjoittelemassa, vaan muissa puuhissa, missä ei ehkä niin kirjoitus onnistu.



Mutta ei se eskari mikään autuaaksi tekevä asia ole, mutta hyvät valmiudet se yleensä antaa, kehittää matemaattista ajattelua ja kielellistä tietoisuutta. Osalle lapsia tällä on suuri merkitys kehitykselle ja ilman eskaria lähtökohdat koulunkäynnille olisi eriarvoiset ja heikot keskimääräiseen lapseen verrattuna. Jos kyvyt ovat parikin ikävuotta heikommalla tasolla kuin keskimäärin lapsella, sillä on suuri vaikutus koulun alkamisen onnistumiseen.



Mutta monet vanhemmat ovat kyllä niin jaksavia ja kiinnostuneita oman lapsen kanssa maailmaan tutustumisesssa ja eri asioiden tekemisessä, että lapsi kyllä saa riittävästi virikkeitä kotonakin ja jos vielä käy kerhossa, saa siellä kokemusta sosiaalisessa ryhmässä olemisesta, mikä sekin on tärkeä taito.

Keski-euroopassahnan mennään "kouluun" 3-4-vuotiaina.

väittävät että lapsi ahdistuu kun joutuu eroon äidistään ja siksi sairastuu ahdistuksen tuomasta stressistä. Ja näin se varmaan onkin

koska eskarilaiset eivät ymmärrä, että koulussa ollaan eri tavalla kuin eskarissa. Siellä meno on rennompaa, päiväkotimaista. Monet ala-asteen opethan ovat todenneet, että eskarin yleistymisen myötä kouluun on tullut paljon enemmän häiriöitä.



Kotoa tulevat lapset ymmärtävät paljon eskarista tulleita nopeammin koulun säännöt. Eskarista tulleet tietävät, että huomion saa huutamalla, vuoron saa tönimällä ja etuilemassa ja viittaaminenkin on aika usein turhaa, ope antaa kyllä vastata, kun isoon ääneen karjuu.



Koulu on koulu, eskari eskari. Siellä ei tarvitse olla, jos ei halua.

Kun sen käy riittävän iso prosentti ikäluokasta, on sen käyminen jopa välttämättömyys. Eikä akateemisten taitojen vaan muiden takia. On hyvä oppia toimimaan 22 lapsen ryhmässä, odottaa omaa vuoroa, oppia viittaamaan, olemaan hiljaa ja toimimaan isona joukkona.



Aika moni on kirjoittanut kuinka meni 80-luvulla suoraan kouluun. Niinhän silloin mentiin ja se oli ok, mutta nykyaikana eskarin käyminen on ihan suotavaa. En voisi kuvitellakaan että olisin jättänyt mahdollisuuden käyttämättä ja jättänyt lapsen kotiin eikä eskariin. Ope on ollut aivan mahtava, ja uskon että lapsi on oppinut lukemattoman määrän asioita joita kotona tai kerhossa ei opi.

Minä en ole käynyt eskaria ja ihan ihminen minusta on tullut. Eipä muuten käynyt silloin moni muukaan.



Terveisin

80-luvulla syntynyt FM

vain kaksi lapsista osasi odottaa rauhassa omaa vuoroaan ja keskittyä opetukseen. Molemmat lukivat sujuvasti toinen jopa paksuja kirjoja. Kumpikaan ei ollut käynyt eskaria. Nyt kolmosella ovat edelleen muita lapsia edellä monissa taidoissa!

Mistäköhän olisi jäänyt jälkeen?

Mutta kiitos huolenpidostasi.

Eskarin päätavoite ei ole oppia lukemaan tai laskemaan. Liian usein vanhemmat kuvittelevat, että tämä olisi tärkeää.



Tärkeintä on oppia odottamaan omaa vuoroaan. MInulla oli vielä neljännellä luokalla poika, joka ei kerta kaikkiaan millään voinut ymmärtää, miksi hän ei voi höpistä kavereiden kanssa tai vaikkapa jumpata, kun hän on jo valmis ja tehnyt kaiken. Monet eskaria käymättömät ovat lahjakkaita ja heillä on laajemmat tiedot ja taidot, jopa erikoisosaamista, mutta nämä sosiaaliset taidot aivan hukassa.



Nopeimmat oppivat parissa kuukaudessa koulun tavoille, hitaimmilla takkuilee vielä isompanakin. Juuri nyt on ekalla tyttö, joka ei ala tekemään mitään tehtäviä, jos häntä ei erikseen käske. Sitten kyllä tekee ja hyvää jälkeä, mutta hän tarvitsee koko ajan opettajan henkilökohtaisen tuen. Ei koe, että yleiset ohjeistukset mitenkään koskevat häntä.



Tämän lisäksi vielä se koulun aloitus on jännittävämpi niille,jotka eivät eskaria ole käyneet. Meillä eskariryhmät käyvät koulussa ja heillä on isommista kummit, jotka auttavat ja opastavat. Ruokailua, jonottamista, suksien ja luistimien laittoa harjoitellaan eskarissa. Vaikka lapsi periaatteessa osaisi nämä taidot, voi se todellisuus tulla shokkina, kun muut ehkä ovat nopeammin valmiita, omaksuvat ohjeet nopeammin ja ylipäätään ymmärtävät missä mennään.



Mutta tietysti eskareissakin on isoja eroja. Meillä kyllä eskari valmentaa hienosti ekalle luokalle juuri niitä olennaisia taitoja.

En käynyt eskaria, yläasteen päästötodistuksen ka 9,8 ja lukuaineiden osalta 10.

juuri lainkaan kirjaimia tai numeroita tms vaan painotetaan sosiaalisia taitoja. Koulusta oli tullut palautetta että ekalla luokalla ehtii kyllä oppimaan kaikki ns. akateemiset taidot mutta jos sosiaaliset taidot ovat puutteelliset mistään ei tule mitään.



Täytyy todeta, että on todella suuri ero siihen kun tyttäreni kävi eskaria. Katsotaan näenkö mitään olennaista eroa kun poika aloittaa ekan luokan.

Sillä eskareissa ja päiväkodeissa on mahdollista harjoitella ännetietoisuutta, tunnistamaan kirjaimia ja kehittää muita ns. kielellisiä valmiuksia leikkien ja liikunnan avulla, missä yhdistyy samalla siis kielelliset valmiudet samalla kun toimitaan lapselle ominaisella tavalla ja harjoitellaan myös sosiaalisia taitoja. Kirjainten opettelun kun ei tarvitse olla sitä että istutaan pöydän ääressä kynä kädessä, vaan nykyään on paljon erilaisia toiminnalisia keinoja leikinomaisesti tutustua kirjaimiin ja äänteisiin.



Sama juttu matemaattisen ajattelun kanssa. Tutkimuksissa on havaittu, että pätevän eskariopen kanssa lasten valmiudet kehittyvät jopa vuoden-pari edistyneemmälle tasolle kuin ammattitaidottoman "eskaripettajan" kanssa. Lto:n taidoilla on siis väliä, ja pahimmassa tapauksessa eskariryhmää ei ohjaa lto ollenkaan, vaan joku puuteellisilla pedagogisilla taidoilla.

On ollut 1-vuotiaasta päiväkodissa.

Tuskin 6-vuotiasta pidetään päiväkotiryhmässä sillä aikaa kun muut samanikäiset käy eskaria...

Puoli vuotta eskaria ja poika oppi latelemaan sujuvasti tappouhkauksia. Mun mielestä olisi voinut mennä kouluun ilman tämänkin taidon oppimista.



Eskariin asti kotihoidettu poika on saanut koko ajan opeilta positiivista palautetta juuri hyvistä sosiaalisista taidoistaan. Nyt on sitten ottanut mallia muista eskarin pojista ja alkanut uhoamaan ja uhkailemaan. Great. Että semmoista oppia.