Lue keskustelun säännöt.
Voi, miksi kannustatte lapsianne tuppisuiksi?
03.02.2013 |
Tajuan, että ajatellaan usein, että se on luonteenpiirre. Mutta kun en voi antaa sen perusteella omien vilkkaiden poikienikaan juosta ja riehua kyläpaikoissa tai huutaa ja mellastaa meidän aikuisten vieressä. Miksi siis on niin sallittua ja hyväksyttävää ja ymmärrettävää, että ne ujot ja hiljaiset (usein tytöt mutta ei aina) saa möllöttää epäkohteliaasti, ei tarvitse kiittää eikä tervehtiä eikä vanhempi millään tavalla sanallakaan vihjaa tai opasta, miten kuuluisi käyttäytyä. Miksi?
Niin, seuraava puolustus on se, että kyse on ikävaiheesta. Ja kukut mikään ikävaihe ole! Tänään olin siskontyttöni synttäreillä (10v) ja niin kauan kuin muistan, on tyttö ollut arka tuppisuu. Ja on edelleen. Näemme vähintään kerran kuussa, joten mikään outo ja vieras en ole, mutta ei tervehdystä, ei kiitosta, ei vastauksia kysymyksiin (milloin on kaverisynttärit ja mitä on saanut lahjaksi). Vanhempi vain hymyilee vieressä, että liian ujo lapsi. Mitä jos minä vain hymyilisin vieressä, kun oma poikani riehuu ja huutaa, että liian vilkas lapsi? Pitäisikö ihan kokeilla?
Kyse on kasvatuksesta - myös ujojen kohdalla. Kasvatetaan siihen, että tervehditään, kiitetään ja vastataan kysymyksiin. Jos ujostuttaa, vastaa lyhyesti. Ei tarvitse aloittaa keskusteluja eikä kertoilla pitkiä juttuja. Mutta peruskäytöstavat pitää osata, oli ujo tai ei!
Kommentit (99)
Ap hyvä, Siskosi tyttö näkee sinun sisääsi. Sinä et pidä hänestä, et ole ikinä pitänytkään. Hän menee lukkoon, eikä ole luonteva sinun aikanasi.
Minäkin haluan pitää mahdollisimman paljon etäisyyttä sellaisiin ihmisiin jotka eivät voi sietää minua. En puhu heille yhtään enempää kuin on aivan pakko.
Mieluummin olen tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Tiedän, että se ärsyttää heitä entistä enemmän, mutta ei minulla ole tarvetta alkaa mielistelemään ihmisiä jotka niin selvästi näyttävät inhoavan minua. En minä heidän hyväksyntäänsä kaipaa.
Ymmärrän oikein hyvin, miksi ap:n siskon tyttö ei halua puhua ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ujo lapsi ei tervehdi vierasta tarkoittaa siis että hän on juro ja epäkohtelias tuppisuu. Täytyy sanoa että melkoista mielen köyhyyttä ajatella näin.
Maiju
ja haistattelee raivopäissään isäntäväelle ja juoksee ja rikkoo tavaroita... eikö hän silloin ole huonotapainen riiviö? Ja jos on, niin miksi?
Jos kerran ujolta lapselta ei saa odottaa ja edellyttää mitään, miksi ihmeessä erittäin vilkkailta lapsilta saa? Miksi ujoa ei saa pakottaa tervehtimään, mutta vilkkaan saa pakottaa rauhoittumaan, saa viedä jäähylle, saa ottaa etuisuuksia pois jne.
Kertokaahan missä se ero on? Ja älkää tulko selittämään että vilkkaan olisi jotenkin helpompi hallita käytöstään, ei ole.
tajuatko pässi mikä ero on toisen omalla ja sun omalla?
vastaus: et.
se ujo ei varasta toiselta tai vie toiselta mitään. se hemmoteltu itsekäs paskahousu kylläkin.
Ap hyvä, Siskosi tyttö näkee sinun sisääsi. Sinä et pidä hänestä, et ole ikinä pitänytkään. Hän menee lukkoon, eikä ole luonteva sinun aikanasi.
Minäkin haluan pitää mahdollisimman paljon etäisyyttä sellaisiin ihmisiin jotka eivät voi sietää minua. En puhu heille yhtään enempää kuin on aivan pakko.
Mieluummin olen tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Tiedän, että se ärsyttää heitä entistä enemmän, mutta ei minulla ole tarvetta alkaa mielistelemään ihmisiä jotka niin selvästi näyttävät inhoavan minua. En minä heidän hyväksyntäänsä kaipaa.Ymmärrän oikein hyvin, miksi ap:n siskon tyttö ei halua puhua ap:lle.
juuri näin. Ei aikuinenkaan ole tekemisissäkuin juuri ja juuri pakollisen, jos toinen ei pidä ja hyväksy ehdoitta.
Miksi lapsen pitäisi?
täällä vastataan aina, pistä välit poikki äitiisi, siskoosi, anoppiin jne, jos hän kuormittaa sinua tai et pysty elää hänen kanssaan.
miksi lapsen pitäisi kommunikoida häntä inhoavan ihmisen kanssa, kun aikuisia neuvotaan tekemään juuri päinvastoin?
kiittää lahjasta, ja vasta kysymyksiin, jos lapsi on ujo. ik äsiitä tarvitse selitellä että kun meidän maija on niin ujo. Tyhmintä on että kaikki siesovat jotain odottaen ja vieras sanoaa esim " nyt taisi kissa viedä kielen".
"asiantuntijatkaan" ihan htä mieltä tästä ole...? IHminen voi olla ulospäinsuuntautunut tai sisäänpäinkääntynyt persoonallisuudeltaan. Jos kuitenkin aikoo elää yhteydessä muihin, on oltava jonkinlaisia vuorovaikutustaitoja. Jos ei ole, vuorovaikutus on häiriintynyt ja silloin usein seurauksena on läheisyyden puute ja yksinäisyys. Eli vakavia ongelmia elämässä. Ehkä osa ujoudesta on synnynnäistä sisäänpäinkääntyneisyyttä ja osa vuorovaikutustaitojen häiriötä esim., huonon kiintymyssuhteen tms seurauksena. Varmaa on että elämässä on ihan itsellekin hyväksi osata käytöstapoja, ne ovat yksinkertaisia toimintatapoja ihmisten välillä. Ja kummallista on kyllä jos ne koskevat vain toisia, toisia eivät. Tietysti ujo kolmivuotias on tasan sellainen kuin on, mutta 10v lapsi joka ei osaa ottaa minkäänlaista kontaktia on joko häiriintynyt tai huonosti kasvatettu. Molemmissa tapauksissa lasta pitäisi auttaa yhteyteen muiden kanssa. Ujo saa olla, hidas, hiljainen ja ihan mitä vain, mutta kaiken hyvinvoinnin perusta on kyky kommunikoida muiden kanssa. Eli mun mielestäni on kyllä jotain pahasti pielessä jos 10v lapsi ei kykene sanomaan kiitos tai tervehtimään. MIten niin hauras ja vetäytyvä lapsi koskaan voi pärjätä edes maailmassa jos hän pyörtyy ahdistuksesta kun pitäisi kiittää? Ja mistä se ahdistus kumpuaa, sitäkin sietäisi miettiä. Vanhempana moni tuntuu ottavan niin paljon mieluummin läjän "hyväksyttyjä" diagnooseja kuin katsovan peiliin että mites tässä on kasvattajana ja ihmisenä mennyt. Ja tarkennan vielä, ihminen saa olla juuri sellainen kuin on, vaikka kuinka ujo tai villi, mutta jos on tarkoitrus elää yhdessä muiden kanssa on myös yhteisiä pelisääntöjä. Lapsi jona korvaan höngitään koko ajan että olet ujo olet ujo saa koko ajan vahvistusta sille ettei hänen kuulu muuta ollakaan. Ja joo en ole asiantuntija, ihan omalta pohjalta nämä päätelmät. Itse tunnen tasan yhden "ujon" lapsen, hänen äitinsä on ehkä omahybväisin koskaan tapaamani ihminen. Sitten on monia ujoja ja arkoja jotka aivan hyvin pystyvät juttelemaankin ujoudestaan huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan en ymmärrä lainkaan, miten vilkkaasta lapsesta tehtiin täällä toisten omaisuutta tuhoava ja kyläpaikan vauvaa hakkaava pikkudemoni?!? Heijastelee yleisiä asenteita kyllä hyvin ja juuri tähänhän ap yritti kiinnittää huomiota. Vilkasta lasta ei siedetä, vaikka vanhempi kuinka ponnistelisi lapsen käytöksen suhteen uudelleen ja uudelleen, mutta hiljaisten ja arkojen annetaan olla rauhassa sellaisia kuin ovat huonotapaisuuteenkin saakka, eikä heidän käytökseensä tarvitse edes ympäristön paineen takia kiinnittää murto-osaakaan siitä huomiota kuin vilkkaan lapsen hillitsemiseen. Täytyy sanoa, että vilkkaan lapsen uupuneena äitiä tämä ketju oli kuin epäreilu potku palleaan. :(
Sen sijaan en ymmärrä lainkaan, miten vilkkaasta lapsesta tehtiin täällä toisten omaisuutta tuhoava ja kyläpaikan vauvaa hakkaava pikkudemoni?!? Heijastelee yleisiä asenteita kyllä hyvin ja juuri tähänhän ap yritti kiinnittää huomiota. Vilkasta lasta ei siedetä, vaikka vanhempi kuinka ponnistelisi lapsen käytöksen suhteen uudelleen ja uudelleen, mutta hiljaisten ja arkojen annetaan olla rauhassa sellaisia kuin ovat huonotapaisuuteenkin saakka, eikä heidän käytökseensä tarvitse edes ympäristön paineen takia kiinnittää murto-osaakaan siitä huomiota kuin vilkkaan lapsen hillitsemiseen. Täytyy sanoa, että vilkkaan lapsen uupuneena äitiä tämä ketju oli kuin epäreilu potku palleaan. :(
lapsen ujouden kanssa! Ei nämä kummatkaan ääripäät muutu "normaaleiksi" sormia napsauttamalla. Tämän keskustelun perusteella tuntuu siltä että monella on kuvitelma ettei ujoa lasta lainkaan kasvateta tai ohjata. Kyllä kuulkaas monet vanhemmat niin tekee. Kuvitteletteko te tosiaan että jos juhlissa ei lasta pakota kiittämään ja tervehtimään niin silloin ei koskaan kasvata lasta eikä yritä saada tätä sosiaalisemmaksi ja rohkeammaksi? Joidenkin lasten kohdalla se kasvatustyö kestää kauemmmin kuin toisilla, vaikka kuinka kasvattais.
Miksi se on teille niin tärkeää että just siellä juhlissa sitä lasta on nöyryytettävä ja pakotettava? Tekeekö se teistä jotenkin tosi tärkeitä kun lapsi pakotetaan tervehtimään teitä ja kiittelemään? Tuleeko sulle ihan hirvittävän paha mieli jos ujo lapsi ei sua tervehdi? Meneekö sun juhlat ihan pilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla näin vaikeaa?? Kaikki ponnistelee niin jumalattomasti että otsasuoni pullistuu. Eikai kaikki voi olla neurologisia tms erityislapsia? Mä en oikeasti ymmärrä. Monista jutuista päätellen elämä on 150% lapsenkasvatussuossa rämpimistä eikä mistään tule mitään jos ei ponnistele aktiivisesti kymmenen vuotta 24/7.
Ehkä se siskontyttö aistii asenteesi eikä edes viitsi yrittää kanssasi.
Jos olisit niin läheinen kuin vaikka äitini sisko minulle, ei tervehtiminen olisi mitään ongelma.
Isäni siskon kanssa sitten en välitä olla missään tekemisissä. Ihan sama onko se kohteliasta vai ei.
t: ujo 34v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää hissukoita jotka eivät saa sanaa suustaan ja suhtautuvat kaikkeen nyrpeästi.
Ihan kuin ujous olisi jotenkin loistava ominaisuus. Vilkas ei muuten ole synonyymi tuhmalle
Minä ainakin tykkään sosiaalisesta lapsesta vaikka olisi välillä villikin En tykkää hissukoita jotka eivät saa sanaa suustaan ja suhtautuvat kaikkeen nyrpeästi.
Ihan kuin ujous olisi jotenkin loistava ominaisuus. Vilkas ei muuten ole synonyymi tuhmalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kärsin ujoudestani monesti vieläkin 30-vuotiaana. Osasin varmasti jo tervehtiä ja kiittää kouluikäisenä, mutta menin helposti lukkoon jos minulta kyseltiin enemmän. Mutta eniten kärsin siitä ettei minulle lopulta annettu edes mahdollisuutta yrittää, kun sosiaalinen, puhumista rakastava äitini mielellään vastasi kaikkiin kysymyksiin puolestani. Muistan kun minulle tuli entistä tyhmempi olo itsestäni, kun esim lääkärissä minulta kysyttiin jotain ja äiti vastasi puolestani.
Kyllä olisin kaivannut enemmän ohjausta sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta minun äidilläni ei ollut siihen taitoa, kun hän oli luonnostaan puhelias ja sosiaalinen. Ajatteli kai että kyllä opin sitten aikanaan. Toki olen oppinut paljon, mutta luulen että elämä olisi ollut minullakin mennyt helpommin jos sen harjoittelun olisi aloittanut vähän aikaisemmin.
Olen itse ujo ja niin ovat lapsenikin,joten pystyn kuvittelemaan lasteni mahdolliset fiilikset näissä tervehtimis- yms. tilanteissa.
Joskus tuskasuneena kysyin ujoimmalta lapseltani, että miksi hän ei vastannut kysymykseen (joka minun mielestäni oli ihan simppeli). Hän ei ollut ymmärtänyt kysymystä, vaikka järjenjuoksultaan onkin normaali. Oli kai mennyt lukkoon.
Ja osa ihmisistä ei havaitse pientä nyökkäystä tai hymyä vastaukseksi, touhottavat vaan omaa juttuansa, eivätkä edes odota vuorovaikutusta (esim. lasteni mummi toisinaan tohottaa, puhuu päälle ja olettaa tietävänsä).
Muistan itse teininä ajatelleeni näitä tervehtimisjuttuja näytelmänä ja teeskentelynä, niin feikkihommaa kuin olla voi. Ja edelleenkin suurin osa näistä "hauska nähdä"- fraaseista on oikeasti ihan potaskaa, niillä vaan koetetaan peittää se ettei oikeesti ole mitään sanottavaa.
No aikuisena selviydyn suurin piirtein kunnialla näistä rituaaleista, mut toisinaan tulee epävarma olo, että paljastun valehtelijaksi (siis hymyilen nätisti, kättelen ja katson silmiin ja silti en tykkää ihmisestä).
No sen myönnän, että hirveesti en ole ujoille lapsille käytöstapoja opettanut, sillä meillä käy tosi vähän vieraita emmekä juuri kyläile. Mutta niin kauan kuin ujolla lapsellani ei ole vastassa toista urpoa, niin ihan hyvin varmaan menee.
Minulla ja lapsillani on vielä sekin yhteinen piirre, että olemme myös itsekriittisiä ja kerkeämme punnita sanojamme ennen kuin ne päästämme pihalle; usein tilanne meneekin jo ohi.
Aloittajalle vielä kysymys, tiedätkö, mitä mieltä siskosi lapsi on sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin ajattelin ennen kuten ap kunnes minulle suotiin oma ujo lapsi.
Kun hän ei puhu muille niin ei puhu. Ei vastaa vaikka itse toistaisin kysymyksen ja jäisin odottamaan vastausta. Houkuttelu ei auta. Ujo ahdistuu niin että menee aivan lukkoon.
Se on hirveätä katsoa vieressä kun toinen ei saa sanaa suustaan vaan seisoo varpaitaan katsellen ja nieleskelee, siinä ei missään tapauksess halua enää lähteä pakottamaan.Ainoa mikä meillä on auttanut on aika. Kun poika on tarpeeksi monta kertaa nähnyt jonkun ihmisen tai käynyt jossain paikassa niin uskaltaa lopulta vastata ja puhua kun puhutellaan. Sittenhän sitä juttua riittääkin! Mutta uusissa tilanteissa se ujous iskee taas pintaan :/
Etsitään sopua ja rakkautta. Myös täällä palstalla kaikissa keskusteluissa.
Ilkeä ja inhottavakin.
Ymmärrän, että monen mielestä lapsi ei pidä minusta enkä minä hänestä. Se ei ole koko totuus. Minä en tunne tuota lasta. Kyllä hän puhua osaa, ei siis ole mykkä. Hän mankuu äidiltään herkkuja, vaatii kotiinlähtöä silloin, kun häntä ei enää kiinnosta kyläily jne. Hän pyytää mummiltaan suklaata ja menee joskus istumaan mumminsa syliin.
Mutta hän ei ikinä tervehdi, ei kiitä eikä vastaa kyselyihin. EIKÄ KUKAAN KOSKAAN HÄNELTÄ NIITÄ VAADI.
En tarkoittanut avauksellani alkaa määritellä, minkä ikäisen lapsen pitäisi kyetä tervehtimään tai kiittämään enkä tarkoittanut, että jokainen arka ja ujo on epäkohtelias. Tarkoitin avauksellani tähdätä ihmettelyn vanhempiin, jotka sallivat lapsensa käyttäytyä luonteensa takia epäkohteliaasti eivätkä millään tasolla tuo ilmi lapselle tai muillekaan, että tässä olisi nyt mitään vikaa. MIksi ihmeessä vanhempi ei totea, että nyt pitäisi sanoa kiitos? Eikä siis sitä kiitosta tarvitsisi samantien kuulua vaan lapselle tehdä tiettäväksi, että kiitos kuuluisi asiaan, kun saa lahjan. Yksinkertaista, eikö?
Ihmettelen siis teitä ujojen ja arkojen lasten vanhempia. Ihmettelen, että asia ei teitä huoleta ettekä koe, että lapsenne käyttäytyy ikävästi lahjantuojaa kohtaan. Päinvastoin selittelette jotain vilkkaasta lapsesta, joka ampuu tulevaisuudessa jonkun. Anteeksi nyt vain, mutta ne kouluampujat ovat olleet hiljaisia ja sosiaalisesti kyvyttömiä lapsia! Ei, en mene tälle tasolle, vaikka vähän lipsahtikin. Vilkas ei ole paha. Eikä ujo automaattisesti hyvä. Monesti se ujous laitetaan tekosyyksi siihen, että peruskäytöstapoja ei tarvitse noudattaa. Kuinka moni sallii samalla tavalla sen vilkkaan unohtaa käytöstavat vain, koska on vilkas?
Ei tässä ketjussa yksikään. Jos vilkas lapsi kailottelee, puhuu aikuisten päälle ja pitää pientä showta pystyssä, niin takuulla häntä ojennetaan.Jos ei omat vanhemmat tajua, niin joku suvusta kuitenkin.Jos hiljainen ei kiitä eikä tervehdi, puolustautuu sen ujon lapsen äiti heti, että se vain nyt on niin arka eikä sitä saa siitä syyttää. Mitäpä jos se äiti yrittäisi tehdä asialle jotain? Esim. toteamalla, että koska xxx ei ujouttaan kiitä, niin hänpä piirtää teille kiitokseksi kortin. Ja ihan kehotuksetkin viestittävät lapselle, että jotain pitäisi tehdä toisin. Sanopa hei mummille, on aika helppo lause. JOs lapsi ei sano, asiaan ei tarvitse puuttua sillä sekunnilla mutta jälkeenpäin voidaan käydä läpi, miltä mummista ehkä tuntui, kun xxx ei sanonut heitä tai vilkuttanut tai tehnyt muutakaan elettä hyvästiksi. Keinoja on, kun ongelma tunnustetaan.
Käytöstapoja ei muuten tarvitse opettaa vain kyläilytilanteissa. TErvehtiä voi naapureita, koulutovereita, opettajia, kaupankassoja. Kiittää pitää osata ruokapöydässä, kaupassa, kun saa rahaa takaisin, kun joku auttaa jossain asiassa jne. Ei ne juhlatilaisuudet ole ainoita, jolloin peruskäytöstapoja voi harjoitella.
Ujoa ei voi tietenkään kasvattaa niin kuin vilkasta. Ei häneltä voi vaatia samoja asioitakaan. Mutta ujouteen voi reagoida ja pitää reagoida, koska 10-vuotias mykkä vaikuttaa vain ylimieliseltä ja huonokäytöksiseltä ja hänen vanhempansa tekosyitä keksiviltä.
Ap
Ilkeä ja inhottavakin.
Ymmärrän, että monen mielestä lapsi ei pidä minusta enkä minä hänestä. Se ei ole koko totuus. Minä en tunne tuota lasta. Kyllä hän puhua osaa, ei siis ole mykkä. Hän mankuu äidiltään herkkuja, vaatii kotiinlähtöä silloin, kun häntä ei enää kiinnosta kyläily jne. Hän pyytää mummiltaan suklaata ja menee joskus istumaan mumminsa syliin.
Mutta hän ei ikinä tervehdi, ei kiitä eikä vastaa kyselyihin. EIKÄ KUKAAN KOSKAAN HÄNELTÄ NIITÄ VAADI.
En tarkoittanut avauksellani alkaa määritellä, minkä ikäisen lapsen pitäisi kyetä tervehtimään tai kiittämään enkä tarkoittanut, että jokainen arka ja ujo on epäkohtelias. Tarkoitin avauksellani tähdätä ihmettelyn vanhempiin, jotka sallivat lapsensa käyttäytyä luonteensa takia epäkohteliaasti eivätkä millään tasolla tuo ilmi lapselle tai muillekaan, että tässä olisi nyt mitään vikaa. MIksi ihmeessä vanhempi ei totea, että nyt pitäisi sanoa kiitos? Eikä siis sitä kiitosta tarvitsisi samantien kuulua vaan lapselle tehdä tiettäväksi, että kiitos kuuluisi asiaan, kun saa lahjan. Yksinkertaista, eikö?
Ihmettelen siis teitä ujojen ja arkojen lasten vanhempia. Ihmettelen, että asia ei teitä huoleta ettekä koe, että lapsenne käyttäytyy ikävästi lahjantuojaa kohtaan. Päinvastoin selittelette jotain vilkkaasta lapsesta, joka ampuu tulevaisuudessa jonkun. Anteeksi nyt vain, mutta ne kouluampujat ovat olleet hiljaisia ja sosiaalisesti kyvyttömiä lapsia! Ei, en mene tälle tasolle, vaikka vähän lipsahtikin. Vilkas ei ole paha. Eikä ujo automaattisesti hyvä. Monesti se ujous laitetaan tekosyyksi siihen, että peruskäytöstapoja ei tarvitse noudattaa. Kuinka moni sallii samalla tavalla sen vilkkaan unohtaa käytöstavat vain, koska on vilkas?
Ei tässä ketjussa yksikään. Jos vilkas lapsi kailottelee, puhuu aikuisten päälle ja pitää pientä showta pystyssä, niin takuulla häntä ojennetaan.Jos ei omat vanhemmat tajua, niin joku suvusta kuitenkin.Jos hiljainen ei kiitä eikä tervehdi, puolustautuu sen ujon lapsen äiti heti, että se vain nyt on niin arka eikä sitä saa siitä syyttää. Mitäpä jos se äiti yrittäisi tehdä asialle jotain? Esim. toteamalla, että koska xxx ei ujouttaan kiitä, niin hänpä piirtää teille kiitokseksi kortin. Ja ihan kehotuksetkin viestittävät lapselle, että jotain pitäisi tehdä toisin. Sanopa hei mummille, on aika helppo lause. JOs lapsi ei sano, asiaan ei tarvitse puuttua sillä sekunnilla mutta jälkeenpäin voidaan käydä läpi, miltä mummista ehkä tuntui, kun xxx ei sanonut heitä tai vilkuttanut tai tehnyt muutakaan elettä hyvästiksi. Keinoja on, kun ongelma tunnustetaan.
Käytöstapoja ei muuten tarvitse opettaa vain kyläilytilanteissa. TErvehtiä voi naapureita, koulutovereita, opettajia, kaupankassoja. Kiittää pitää osata ruokapöydässä, kaupassa, kun saa rahaa takaisin, kun joku auttaa jossain asiassa jne. Ei ne juhlatilaisuudet ole ainoita, jolloin peruskäytöstapoja voi harjoitella.
Ujoa ei voi tietenkään kasvattaa niin kuin vilkasta. Ei häneltä voi vaatia samoja asioitakaan. Mutta ujouteen voi reagoida ja pitää reagoida, koska 10-vuotias mykkä vaikuttaa vain ylimieliseltä ja huonokäytöksiseltä ja hänen vanhempansa tekosyitä keksiviltä.
Ap
kun et olisi väsynyt.
Sen sijaan en ymmärrä lainkaan, miten vilkkaasta lapsesta tehtiin täällä toisten omaisuutta tuhoava ja kyläpaikan vauvaa hakkaava pikkudemoni?!? Heijastelee yleisiä asenteita kyllä hyvin ja juuri tähänhän ap yritti kiinnittää huomiota. Vilkasta lasta ei siedetä, vaikka vanhempi kuinka ponnistelisi lapsen käytöksen suhteen uudelleen ja uudelleen, mutta hiljaisten ja arkojen annetaan olla rauhassa sellaisia kuin ovat huonotapaisuuteenkin saakka, eikä heidän käytökseensä tarvitse edes ympäristön paineen takia kiinnittää murto-osaakaan siitä huomiota kuin vilkkaan lapsen hillitsemiseen. Täytyy sanoa, että vilkkaan lapsen uupuneena äitiä tämä ketju oli kuin epäreilu potku palleaan. :(
tässä ketjussa yleisteään että riehukakaroiden vanhemmat kamppailisivat hurjasti ja ujojen lasten äidit kaikki olisivat vain kuin ei mitään eivätkä kasvattaisi.
vaan kun se ei mene noin.
On riehukakaroiden vanhempia jotka hymyilevät onnellisena kun heidän kersa osaa ottaa itselleen huomion, tilan ja äänitilan.
ja kun oma kersa pärjää elämässä.
ja on ujojen vanhempia, jotka antavat lastensa olla.
mmolemmissa vanhemmissa on myös niitä, jotka yrittävät ohjata.
Nykyään on todella paljon vanhempia, jotka ovat sitä mieltä että esim. päiväkodin ja koulun vastuullla on täysin, miten heidän kersa siellä käyttäytyy, he kun eivät ole vahtimassa. Eli aivan tyytväisenä ovat kotona, vaikka koulusta tai päiväkodista tulisi palautetta että kersa terrorisoi.
se kun ei liity heihin mitenkän kun he eivät ole siellä.
kun se vilkas joka ei pysty hillitä omia impulssejaan ja mielitekojaan, koska on aina saanut tehdä mitä huvittaa, käy varastamassa auton tai ampuu kaverin kun sen naama ärsytti tai se voitti sen painin, niin sehän pitää päästää pälkähästä, koska se hiljainenkin sai anteeksi kirjaston tädiltä, kun ei katsonut sitä kohti eikä tervehtinyt, vaikka se ampuja-pekka ja autovaras tervehti.