Lue keskustelun säännöt.
Voi, miksi kannustatte lapsianne tuppisuiksi?
03.02.2013 |
Tajuan, että ajatellaan usein, että se on luonteenpiirre. Mutta kun en voi antaa sen perusteella omien vilkkaiden poikienikaan juosta ja riehua kyläpaikoissa tai huutaa ja mellastaa meidän aikuisten vieressä. Miksi siis on niin sallittua ja hyväksyttävää ja ymmärrettävää, että ne ujot ja hiljaiset (usein tytöt mutta ei aina) saa möllöttää epäkohteliaasti, ei tarvitse kiittää eikä tervehtiä eikä vanhempi millään tavalla sanallakaan vihjaa tai opasta, miten kuuluisi käyttäytyä. Miksi?
Niin, seuraava puolustus on se, että kyse on ikävaiheesta. Ja kukut mikään ikävaihe ole! Tänään olin siskontyttöni synttäreillä (10v) ja niin kauan kuin muistan, on tyttö ollut arka tuppisuu. Ja on edelleen. Näemme vähintään kerran kuussa, joten mikään outo ja vieras en ole, mutta ei tervehdystä, ei kiitosta, ei vastauksia kysymyksiin (milloin on kaverisynttärit ja mitä on saanut lahjaksi). Vanhempi vain hymyilee vieressä, että liian ujo lapsi. Mitä jos minä vain hymyilisin vieressä, kun oma poikani riehuu ja huutaa, että liian vilkas lapsi? Pitäisikö ihan kokeilla?
Kyse on kasvatuksesta - myös ujojen kohdalla. Kasvatetaan siihen, että tervehditään, kiitetään ja vastataan kysymyksiin. Jos ujostuttaa, vastaa lyhyesti. Ei tarvitse aloittaa keskusteluja eikä kertoilla pitkiä juttuja. Mutta peruskäytöstavat pitää osata, oli ujo tai ei!
Kommentit (99)
kunnes minulle suotiin oma ujo lapsi.
Kun hän ei puhu muille niin ei puhu. Ei vastaa vaikka itse toistaisin kysymyksen ja jäisin odottamaan vastausta. Houkuttelu ei auta. Ujo ahdistuu niin että menee aivan lukkoon.
Se on hirveätä katsoa vieressä kun toinen ei saa sanaa suustaan vaan seisoo varpaitaan katsellen ja nieleskelee, siinä ei missään tapauksess halua enää lähteä pakottamaan.Ainoa mikä meillä on auttanut on aika. Kun poika on tarpeeksi monta kertaa nähnyt jonkun ihmisen tai käynyt jossain paikassa niin uskaltaa lopulta vastata ja puhua kun puhutellaan. Sittenhän sitä juttua riittääkin! Mutta uusissa tilanteissa se ujous iskee taas pintaan :/
Meillä siis myös kaksi päällepäsmäri-lasta ja kaikkia kolmea kasvatettu aivan samalla tapaa. Kaksi tulee huoneeseen, ottavat tilan haltuun ja menevät leikkeihin ja keskusteluihin mukaan, tämä ujo jää minun viereen kyyhöttämään ja jos paikka on uusi, voi koko aika mennä siihen että poika pysyy kyljessä kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ujo ja arka tyttölapsi. Tervehtii kuiskaten kun pyydän ja kiittäminen jostakin syystä useimmiten todella vaikeaa. Pienellä äänellä kuiskaten se sitten myös pyydettäessä tulee. Ei KOSKAAN spontaanisti. Minulla on myös äänekäs ja vilkas poika. Kiittää spontaanisti, tervehtii ja on ehkä suomalaiseen kulttuuriin liika sosiaalinen ja puhelias. Itseäni ärsyttää, että tämä hiljainen on selkeästi pidetympää kuun puhelias. Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia? Sama kasvatus on tehnyt minusta onnellisen erilaisten lasten äidin.
vieraiden kanssa. Pkssa aina sanottiin että poikani on ujo mutta kun tutustuu niin hän todella lämpenee ja monesti kiiteltiin miten hänellä on lämmin sydän minkä takia oli haluttua kaveriseuraa pkssa.
Mun oma siskoni ei selvästikään voinut sietää mun poikaani koska tämä oli niin hiljainen toisin kuin siskoni joka on aina äänessä. Monesti näin miten poika meni siskoni eli tätinsä seurassa ihan takalukkoon koska vaistosi tädin ärsytyksen. Sekös innosti vielä enemmän tätiä vieroksumaan lastani. emme tästä syystä enää juurikaan ole tekemisissä koska katsoin että aikuisen ihmisen tahallinen ilkeys lasta kohtaan on todella kohtuutonta. Ap olet aika lailla siskoni kaltainen. Toki moni muukin syy sai minut erkaantumaan siskostani.
Nyt poikani on todella reipas tokaluokkalainen. Koulun alkaessa ja harrastusten myötä poika on rohkaistunut valtavasti. Luojan kiitos kaikki muut ihmiset osasivat suhtautua lapseeni hänen ansaitsemallaan tavalla. Kohtelivat häntä rohkaisevasti.
ap toivottavasti sun kaltaiset ihmiset eivät hakeudu lasten pariin töihin!
rohjeta tervehtiä ja kiitellä vieraita aikuisia? Hohhhoijakkaa :D
Minusta se ujo tuppisuu on täysin samalla viivalla sen kiroilevan raivopään kanssa. Molemmat käyttäytyvät huonosti ja kummankin kotikasvatuksessa on jotain pielessä.
Onko tosiaan näin? Mietipä tilannetta, jossa menet vierailulle kyläpaikkaan, jossa on tuollainen arka ja hiljainen lapsi, joka ei tervehdi sinua tai toisaalta raivoava lapsi.
Kummassakin tapauksessa ajattelet siis, että onpas huonosti kasvatettu lapsi.
Mutta - kumpi sinua tosiaan häiritsee koko kyläilyn ajan, jos kuitenkin olet mennyt tapaamaan perheen aikuisia etkä lapsia?
1. Ujo lapsi vetäytyy omiin oloihinsa ja saat rauhassa jutella ystäväsi kanssa.
2. Raivopää lapsi (joka tervehti sinua aluksi) sen sijaan tekee keskustelun ystäväsi kanssa mahdottomaksi jatkuvilla temppuiluillaan ja huudollaan.
Onko ujo lapsi mielestäsi yhtä kamala kuin se huutava? Mietitkö koko parituntisen vierailun ajan, kuinka ärsyttävää on, että sinua ei tervehditty? Jos näin on, sanoisin, että sinulla on joku muu ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni on ns. vilkkaita pälättäjiä kaksi kappaletta ja käsken heitä olemaan hiljaa vähintään kymmenen kertaa päivässä ja usein lopulta rääkäisen heidän hiljaisiksi. Voi että kun olisivatkin hiljaisia tuppisuita :(
niin tajuaa ettei kaikille suo edes kasvatus empatiakykyä. Ujo lapsi on ujo lapsi eikä todellakaan aleta taaperoiässä valmentamaan tanttaroiden tervehtimiseen. Totta kai siihen kannustetaan mutta pakottamalla ei saada mitään aikaan...
te rohkeiden lasten vanhemmat muuten voitte myös vaikuttaa lastenne tapoihin opettamalla antamaan toisillekin puheenvuoron. Lapseni ollessa eskarissa eräs opettaja mainitsi tämän olevan yksi kriteeri sille miksi joitakin lapsia haluttais pitää vielä yksi vuosi eskarissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertaa mieluummin ujo kuin villi röyhkimys... se rasavilli ei piittaa toisten turvallisuudesta, omaisuudesta tai mistään, on vaan oma napa.
ärsyttää noin jos uko lapsi ei tervehdi :D:D:D
Meillä on ollut pilvin pimein lasten ujoja kavereita kylässä (meillä 3 lasta joilla kaikilla paljon kavereita). Olen huomannut että parasta mitä voi ujolle lapselle tehdä on tervehtiä itse reippaasti ja olla lapselle ystävällinen vaikka tämä ei itse uskaltaisikaan vastata. Nykyään joka ikinen näistä lapsista tervehtii mua ja tulee jopa juttelemaan :)
Kannattais ap sunkin opetella hiemna empatiaa ja positiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jälleen kerran ollaan heti arvioimassa, miten paljon hienompaa on olla tuppisuu kuin vilkas. Sehän se on meidän kulttuurimme arvo.
Miksi ihmeessä muissa kulttuureissa ei näy tällaisia tuppisuisia lapsia?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ujoa lasta jännittää tervehtiä, kiittää jne. Se että ei pakoteta lasta vieraan nähden vaan houkutellaan on mielestäni parempi vaihtoehto.
Toinen ääripää on juuri nämä villit ja vapaat lapset jotka ovat koko ajan suuna päänä, huutavat päälle eivätkä anna muille vuoroa. Aika monesti näkee ettei heitä kielletä kun vanhemmat ajattelevat sen olevan vain huippua avoimuutta. Muiden mielestä tämä on vain rasittavaa ja ärsyttävää.
Mun lapsista kaksi ovat olleet niin ujoja etteivät pienempinä vieraita moikkailleet ja minuta se oli ihan ok. Nyt isona tekevät sen ihan reippaasti kun en koskaan pakottanut. Jos ap kaltainen joskus mietti mun lasten olevan juroja...se on aivan hänen ongelmansa :)
Olen ollut todella ujo lapsi, ja minut pakotettiin tervehtimään ja kiittämään, ja se oli mielestäni noloa. Päätin, etten itse tee niin vaan omalla esimerkilläni näytän, miten kuuluu käyttäytyä, mutta lapseni eivät ole olleetkaan ujoja. Olen tähän asti ymmärtänyt ujoja ja heidän vanhempiaan, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että ujous on tekosyy huonolle käytökselle ja huonolle kotikasvatukselle. On ymmärrettävää, että pieni lapsi on jossain vaiheessa liian ujo puhumaan, mutta kyllä jo kouluikäisen pitäisi osata tervehtiä ja kiittää ja vastata pariin peruskysymykseen, kun kyseessä ei ole ventovieras. Vanhemmat jäävät jumiin tähän ymmärrys-vaiheeseen ja ymmärtävät sitä ujoa lastaan ja samassa hengevedossa tuomitsevat ne jatkuvasti riehakkaat lapset (kysehän on niiiiin eri asiasta), mutta kun niitä riehakkaita komennetaan, kasvatetaan ja ojennetaan. Olisitpas vaan nähnyt siskoni ilmeen, kun totesin hänen 10-vuotiaalleen, että kyllä sitä tuon ikäisen pitäisi osata tervehtiä. Siskostani on kuitenkin hyvin luonnollista todeta pienimmälleni (3v), että sisällä ei saa puhua kovalla äänellä ja ruokapöydässä ei lapset puhu lainkaan. Minusta tämä on kaksinaismoralistista käytöstä. Ujoa ei saa ojentaa eikä opastaa, villiä saa.
Kyllä, pidän lastasi metsäläisenä, jos ei osaa koululaisena tervehtiä ja kiittää ja jos pienenäkin vuodesta toiseen vaan möllöttää sinun kujerrellessa vieressä, että kaikki on niiiin hienosti ja lapsesi on niiin hyvinkäyttäytyvä.
Ap
Sut pakotettiin tervehtimään, joten siskon pitäis nyt tehdä sama omalle tyttärelleen. Oletko sä jotenkin kade siitä että toinen ujo saa parempaa kohtelua lapsena kuin mitä sä itse sait? Pitäskö sun nyt vähän miettiä mistä tuo sun vihamielisyys ujoja kohtaan tulee?
Ja jälleen kerran ollaan heti arvioimassa, miten paljon hienompaa on olla tuppisuu kuin vilkas. Sehän se on meidän kulttuurimme arvo.
Miksi ihmeessä muissa kulttuureissa ei näy tällaisia tuppisuisia lapsia?
Ap
että vain ja ainoastaan Suomessa on ujoja lapsia. Suorastaan naurettava väite, mieti nyt itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta joista kaksi rohkenevat puhua vieraille mutta se yksi on ei vieraille puhu, ei tervehdi eikä kiitä. Tekee sen kyllä heti kun on tutustunut ihmiseen. Tismalleen samalla tavalla lapset kaikki kasvatettu.
Onko meillä nyt sinun mielestäsi joki epäkelpo hylkiölapsi jolla ei ole oikeutta tulla silmiesi eteen kun on niin huonotapainen?
Erilaisia lapsia ei voi kasvattaa samalla tavalla.
Ujoa lasta pitää kannustaa ja tilanteita käydä läpi ENNEN kuin ne on kohdalla. Se maanittelu ei auta mitään sitten kun tilanne on käsillä.
Esim. silmiin katsominen on asia, jonka lapsi oppii hyvinkin pienenä, mutta siihen pitää kannustaa. Se on osa kommunikointia, mikä ei todellakaan tule kaikilta luonnostaan. Se auttaa myös puhumisen ja vastaamisen kanssa. Kontaktin ottaminen on ihan perusasioita ihmisten kanssakäymisessä.
Kyse ei ole painostuksesta, vaan kannustuksesta. Etukäteen, tilanteen tullen, jälkikäteen pohtien, ja yhä uudestaan. Sitä se kasvattaminen on - vaivannäköä. Ja erilaisia lapsia kasvatetaan ilman muuta eri tavalla, koska erilaiset luonteet vaatii erilaisiin asioihin keskittymistä.
Ja jälleen kerran ollaan heti arvioimassa, miten paljon hienompaa on olla tuppisuu kuin vilkas. Sehän se on meidän kulttuurimme arvo.
Miksi ihmeessä muissa kulttuureissa ei näy tällaisia tuppisuisia lapsia?
Ap
että vain ja ainoastaan Suomessa on ujoja lapsia. Suorastaan naurettava väite, mieti nyt itsekin.
miten ujous ja kyky osata edes tervehtiä tai kiittää ovat yhteydessä toisiinsa? Siis onko ap:n päälle hyökkäävien mammojen mielestä ok, että ujon lapsen ei tarvitse osata peruskäytöstapoja?
Samoin ihmettelen miksi tässä ketjussa tuodaan esiin rasavillit. Miten rasavilliys liittyy puolestaan tervehtimisen tai kiittämisen oppimiseen?
En vaan tajua.
Pieni hymy, nyökkäyksen jne. Jos vaan istuu kädet puskassa ja tuijottaa vihaisesti takaisin kieltäytyen puhumasta on huonosti kasvatettu. Olen nähnyt näitä ujoja ja vikaa on vanhemmissa kun eivät ohjaa lasta lainkaan. Jospa en enää annakkaan lahjaa jos ei pientä tervehdystä tule. Sama on kiitoksen kanssa, se voi olla pieni hymykin.
Että lasta PITÄÄ ohjata niissä ujoustilanteissa, ihan samoin minäkin ohjaan niitä sosiaalisia lapsiani (ovat kyllä ihan hyvätapaisia, mutta puheliaita) ottamaan muut huomioon, odottamaan puheenvuoroaan jne..
Jos sosiaalista tulee ohjata, niin miksei ujoakin?? Kukaan ei puhunut pakottamisesta, mutta vanhempana kertoo lapselle, että on kohteliasta tervehtiä tai kiittää jne..
Ja hyvä neuvo on, että lasta valmistellaan jännittävään tilanteeseen etukäteen, niinhän sitä sosiaalista lastakin valmistellaan.
Mielenkiintoista, että sosiaalinen lapsi täällä tuntuu tarkoittavan aina huonotapaista lasta, mutta ujoa pitäisi ymmärtää.. Ai niinkuin samanlailla kuin te ymmärrätte näitä sosiaalisia tapauksia?
Huono käytös on sitten erikseen, mutta sosiaalisuus ei automaattisesti sitä tarkoita!
Omat lapseni, yhtä lukuunottamatta on erittäin sosiaalisia ja heitä järjestäin kehutaan juuri reippaudesta ja hyväkäytöksisyydestään. Tämä ujo lapsi ei juuri saa huomiota, koska häntä on vaikeampi lähestyä. Näen, että tätä ujoa harmittaa, kun ei oikein uskalla heittäytyä juttuihin mukaan.
On muuten ujoudesta huolimatta harjoiteltu tuo tervehtimisen jalo taito (pienempänä sanottiin hei yhdessä, kertoen samalla sen olevan kohtelias tapa..) Ujouden kanssa ei saa jättää yksin ja lasta ei saa LIIKAA ahdistaa kysymyksillä, mutta vanhempi auttaa tarvittaessa, kyllä lapsi oppii aikanaan.
valmentamaan tanttaroiden tervehtimiseen."
Eli "vilkas lapsi on vilkas lapsi, eikä aleta taaperoiässä valmentamaan yhtään mihinkään". Eihän se nyt noin mene. Taaperoiässä lapsia kasvatetaan - vilkkaita ja ujoja. Se ei ole mitään "valmentamista".
Peruskäytöstapoja on oikein hyvä reenata siinä taaperoiässä, kun sitä muuta opittavaa on sitten runsain mitoin vähän isompana. On hyvä, jos perusasiat on jo silloin suht hanskassa.
Ei näköjään mene perille, että ujous ja käytöstapojen puuttuminen eivät ole sama asia! Jos kakara ei puheiässä osaa tervehdittyä tai sanottua kiitosta niin perseelleen on kasvatus menossa tai sitten on kyseessä joku erityislapsi tai muuten vaan jälkeenjäänyt.