Kertokaa miten "kulut tasan puoliksi" perhe onnistuu jos puolisoilla iso tuloero?

En ole tuo siteeraamasi, mutta ajattelen tismalleen samalla lailla ja näin on siitä huolimatta, että tiedän kyllä avioerotilastot ym. faktat.

Edelleenkin rakkausliitto voi toimia ja monella toimiikin, myös pidemmän päälle. On oma valinta, haluaako siihen uskoa vai lähteekö liittoon jo alun perin "määräaikainen sopimus" -asenteella, joka kyllä varmasti on jo itsessään omiaan ajamaan liiton ongelmiin. Ihan tutkitustihan monella on nykyään se asenne, että kun avioliitto ei enää tyydytä, vaihdetaan kumppania. Itse olemme sitoutuneet toisiimme vähän eri periaatteella, mutta taitaapa tällainen sitten olla kuoleva ajattelutapa..

t. nainen 48 v. pitkässä onnellisessa liitossa

Elämänpituisessa parisuhteessa lienee tarkoitus kai jakaa koko elämä suruineen ja iloineen. Jos pelkkä rahojen ja materiaalin jakaminen on niin vaikeaa, niin miten voi jakaa oikeat vastoinkäymiset? Raha on kuitenkin aika pientä sen rinnalla jos kumppani sairastuu vakavasti masennukseen tai halvaantuu kolarissa. En myöskään ymmärrä perusteluja, että vuonna 2013 nainen on tasa-arvoinen ja tulee elättää itse itsensä. Toki näin on jos on sinkku tai seurustelee, mutta muodostettaessa perhettä, näen tasa-arvon sekä miestä että naista kohtaan siinä, että perhe huolehtii tasaisesti kaikkien jäsentensä onnesta ja hyvinvoinnista. Tämä ei tarkoita, että naisen tulisi sinisilmäisesti uskoa ikuiseen onneen ja jättää turvaamatta selustansa. En myöskään näe, että rakkaudesta muodostetussa liitossa voisi olla elättäjää tai elätettävää jos kumpikin ovat tyytyväisiä tilanteeseen.

Suurin osa liitoista päättyy eroon. Nekin mitkä ei pääty on pettämistä, väkivaltaa ja kaikkea muuta. Vähintään toinen tuhlaa toisen ansaitsemat rahat. Nykyään avioliitto on kahden ihmisen liitto eikä mikään "ME". Liitto puretaan kun sopimusta ei haluta enää jatkaa

Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi

että varakkaampi maksattaa pienituloisemmalla, jotta itselleen jäisi enemmän rahaa. Parisuhde ei ole pakollinen, voi elää yksinkin. Tai hommata saman verran tienaavan kumppanin.

on että kumpikin maksaa puolet. Ei ole oikeudenmukaista elää toisen siivellä

Kumpikin maksaa esim. 50 % tuloistaan yhteiseen hyvään. Tämä on oikeudenmukaista. Kaikki muu on siipeilyä, puolin ja toisin.

maksetut summat eivät yleensä mene tasan (koska harvoin puolisoilla samansuuruiset tulot).

Käsittääkseni avauksessa puhutaan siitä, maksetaanko kaikki _tasan puoliksi_ euromääräisesti.

Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi

että varakkaampi maksattaa pienituloisemmalla, jotta itselleen jäisi enemmän rahaa. Parisuhde ei ole pakollinen, voi elää yksinkin. Tai hommata saman verran tienaavan kumppanin.

on että kumpikin maksaa puolet. Ei ole oikeudenmukaista elää toisen siivellä

Kumpikin maksaa esim. 50 % tuloistaan yhteiseen hyvään. Tämä on oikeudenmukaista. Kaikki muu on siipeilyä, puolin ja toisin.

Jos tyttö/poikaystävä ei rakasta sinua sinuna itsenäsi vaan ainoastaan aina avoimena pankkitilinä, niin älä edes aloita suhdetta. Jos treffikumppani olettaa, että maksat yhteisen lounaan, unohda koko tyyppi. Hän haluaa vain hyötyä.

ihan itse miten haluavat elämänsä elää. Toivottavasti vähän löysemmällä vanteella päänsä ympärillä kuin äitinsä. Mä ainakin opetan lapseni tarjoamaan naisille ja tarjoamaan kavereille ja olemaan ylipäätään vieraanvaraisia. Hyväksikäytettäviä ei kuitenkaan, se on aivan eri asia.

vaan tasa-arvoisen kumppanin myös taloudellisesti. Silloin ei tarvitse jakaa rahoja, molemmat kun elättävät itsensä eivätkä oleta, että avioliitossa toisen omaisuus on yhteistä - se kun ei lainkaan mukaan ole.

eli en todellakaan ajattele, että miehen tulee elättää minut. On vuosi 2013, suomalaisella naisella on ollut äänioikeus yli sata vuotta ja edelleen oletusarvona on se, että miehen rahat ovat naisen siksi, että ollaan perhe! Minusta olisi noloa, jos en kykenisi elättämään itseäni vaan joutuisin myymään itseäni miehelle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei kysellä toisen rahojen perään!

Lähinnä miten päätetaan asunnonkoko ja -taso ja lasten elintaso? Sen mukaan mitä paremmin tienaava voi kustantaa vai sen mukaan mihin pienempi tuloinen vanhempi pystyy? Onko teillä myös tiukat avioehdot oman omaisuuden turvaamiseksi? Kuka päättää mitä syödään?

paitsi ehkä sitten, jos asuminen on pienenmpituloiselle ilmaista.

Meillä normikulut on puoliksi, vaikka minulla on n. 500 euroa isommat nettotulot. Puolisoni(mies) on tosi nuuka, ja riidat tulisi juuri siitä, mitä mikäkin saa maksaa. Ei ole avioehtoja. Minä kuitenkin "budjettimaisterina" "kompensoin ja jeesaan" tarvittaessa, esim. ostan meidän huonekalut ja kodinkoneet, en "rokota" kaikkea menoa puolisoltani. Ja kun itse ostan, niin ei tarvitse kinata minkälainen hommataan. Jos jompi kumpi joutuisi työttömäksi tai pitkälle sairaslomalle, niin tottakai elätetään perhettä 80-luvun yya-politiikan mukaisesti, niin on tehty ennenkin puolin ja toisin. (Ystävyys, yhteistyö ja avunanto, nuoremmalle sukupolvelle)

Miksi ruuasta pitäisi tehdä jotain erillisiä päätöksiä? Kaupassa käydään vuoroviikoin. Kummallakin pysyy kauha kädessä.

Nykymaailmasta on tullut kumma minä-minä-maailma. Vaikka normimenot on puoliksi, ei se tarkoita, että joka sentistä pitää pitää orjallisesti kiinni, käyttää sitä vain itseensä ja riistää toista.

tuloerot, yksi mikä voisi toimia, on että molemmat laittavat perheen yhteiseen kassaan suhteessa tuloihin tietyn prosentin, esim 70% tuloista perheen käyttöön ja loput omiin.

Kukaan yksin ei päätä, mitä syödään tms...huoh .D

Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi

tulotaso oli molemmilla sama, asunto ostettiin sen mukaan. Ongelmaksi tuli äitiysvapaa + hoitovapaa. Mies ei missään nimessä suostunut kotiin jäämään mutta vaati että maksan näiden vapaiden ajan kaikista menoista 50%. Meillä tämä meni niin että säästin rahaa ennen raskautta ja raskauden aikana siihen että voin lasta hoitaa kotona. Kun säästössä oli tarpeeksi rahaa niin lapsi sai tulla. Tottakai se tuntui väärältä että toinen ansaitsee 4000 ja toinen 600 ja silti maksetaan puoliksi. Mutta kun toinen ei suostunut muuhun niin minkäs teet.

Ero tuli loppujenlopuksi mutta ei varsinaisesti raha-asioiden takia, ennemminkin miehen luonteen takia.

Oma vika

Olisiko teistä laajemminkin yhteiskunnassa tasaveromalli ok?

tuloerot, yksi mikä voisi toimia, on että molemmat laittavat perheen yhteiseen kassaan suhteessa tuloihin tietyn prosentin, esim 70% tuloista perheen käyttöön ja loput omiin.

Kukaan yksin ei päätä, mitä syödään tms...huoh .D

Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi

Olisiko teistä laajemminkin yhteiskunnassa tasaveromalli ok?

tuloerot, yksi mikä voisi toimia, on että molemmat laittavat perheen yhteiseen kassaan suhteessa tuloihin tietyn prosentin, esim 70% tuloista perheen käyttöön ja loput omiin.

Kukaan yksin ei päätä, mitä syödään tms...huoh .D

Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi

Toisten ihmisten ei tarvitse maksaa toisten elämistä. Tämä on minun mielipide

Kävin kerran treffeillä erittäin mukavalta tuntuneen miehen kanssa. Kun maksun aika koitti, oli edessäni täysin hämmentävä ja uusi tilanne... molemmat maksoivat omat annoksensa.

Siitä seisomalta päätin, että tuo mies ei ole minua varten.

Mies siis kieltäytyi siitä, että tarjouduit maksamaan ja halusi väkisin maksaa oman annoksensa? Aikamoinen moukka!

mies tienää noin 700 euroa enemmän kuin minä. Hänen rahoistaan menee yhteinen laina ja päiväkotimaksut.



Minun rahoilla sitten elellään ja ostellaan ruuat, vaatteet ja mitä sitten tarvitaankin. Miehen palkasta jää vielä käteen jonkin verran lainojen jälkeen ja ne rahat menevät säästöön.



Meillä ei oikeastaan kytätä sitä kuinka paljon toinen on omistaan maksanut. Kaikki on yhteistä.



Seurustelun alkuaikoina maksettiin aina vuorotellen. Kun saman katon alle muutettiin kaikki oli yhteistä vaikka ei oltu naimisissa.

Laskut maksetaan puoliksi, mies maksaa lainanlyhennykset ja isolta osin esim. lomamatkat ja harrastuvälineet ym.

Laskut maksetaan puoliksi, mies maksaa lainanlyhennykset ja isolta osin esim. lomamatkat ja harrastuvälineet ym.

ette maksa kuluja puoliksi

että jokainen kustantaa oman elämisensä. Huono-osaisista huolehtii sitten yhteiskunta ja niihin talkoisiin osallistuvat kaikki palkansaajat.

Onni on se että tulee omillaan toimeen siihen kai useimmat pyrkii. No, jotkut ei halua tai pysty..vaikkapa sairauden takia ja silloin täytyy auttaa.

Laskut maksetaan puoliksi, mies maksaa lainanlyhennykset ja isolta osin esim. lomamatkat ja harrastuvälineet ym.

ette maksa kuluja puoliksi

maksaa puolet yhteisistä menoista ja muilla omillaan tekevät mitä lystäävät, ei ole siipeilyä mukana. Aika pahoja hyväksikäyttäjiä naisissa löytyy ja paljon, ihmetellä täytyy miten kehtaavat, ei onnistuisi minulta.

Silloin ratkaisimme asian niin, että minä otin isomman osan asumiskuluista maksettavakseni JA isomman osan asunnosta omistettavakseni, päivittäiset menot jaoimme tasan.



Kummallekin jäi jotakuinkin saman verran rahaa henkilökohtaiseen käyttöön, saatiin asua ja elää yhteisen varallisuustason mukaan, ja parempituloisena minä tavallaan "sijoitin" ylimääräisen maksamalla sitä isomapaa asuntolainaani. Omistussuhteilla ei ole mitään väliä niin kauan kuin pysytään naimisissa, se merkitsisi vain jos joskus eroaisimme.

Yhteiset rahat ja mistään hyväksikäytöstä ei voi puhua. Käyttääkö mies naista hyväkseen, jos nainen tekee kaikki kotityöt. No olette nuoria ja ette mistään avioliitosta mitään tiedäkkään.

T. 18 vuotta yhdessä ja se ostaa ja maksaa kellä rahaa on.

Miksi ihmeessä ne kulut pitää laittaa tasan puoliksi?