Kertokaa miten "kulut tasan puoliksi" perhe onnistuu jos puolisoilla iso tuloero?

Minä olen mielenterveysongelmainen luuserimies. Koulutukseni on maisteri, mutta työtä ei ole ollut vuosikausiin, enkä ole varma, pystyisinkö sitä tekemäänkään, koska kaikki pitemmät työjaksot ovat johtaneet mielenkaaokseen, jota on sitten ammattilaisten kanssa selvitelty.

Vaimoni on hyvätuloinen insinööri. Hän kannattaa itsenäisen nykynaisen mallia, eikä elätä minua. Tälläkin hetkellä hän on yksin lomalla, jolle en pystynyt rahan puutteen vuoksi lähtemään. Iltaisin hän soittelee, että on yksinäistä. Sama raharajoitus koskee kaikkea muutakin ylimääräistä. Mihinkään juhlallisempiin tilaisuuksiinkaan en voi mennä, koska ei ole vaatteita.

Minusta tilanne on jokseenkin koominen. Olen ehdottanut vaimolleni avioeroa ja kehottanut häntä etsimään miehen, jonka kanssa voi elää yhteistä elämää, mutta ei hän tahdo tästä suhteesta lähteä.

Minä sen sijaan todennäköisesti lähden. On näet henkisesti rankkaa elää kumppanin kanssa, jonka materiaalinen elintaso on paljon korkeampi kuin itsellä. Ystävänä mielelläni vaimoni kanssa pysyisin, mutta tällainen arki, jossa toinen menee, juhlii ja matkustaa ja minä syön halpaa ruokaa ja ompelen rispaantuneita lenkkareita, ei tunnu enää mielekkäältä.

Kokemuksen perusteella olen sitä mieltä, että yhteen ei kannata mennä, jos kumpikin ei ole hyvätuloinen tai jos ei pysty jakamaan rahoja.

Mun veljellä ja vaimolla on tuollainen järjestelmä. Veli reissaa aika paljon kavereiden kanssa, käy ulkona, viikonloppuisin laskettelulomilla jne. Vaimo kököttää kotona, koska ei ole rahaa lähteä mihinkään. Sen lisäksi veli on aika hyvin puettu ja käy säännöllisesti kampaajalla, kun vaimo käy harvoin. Lapsia heillä ei ole.

Järjestelmä on syntynyt siitä, kun vaimo ei suostu tekemään mitään. Kotityötkin tekevät puoliksi. Vaimo ei hae töitä, ei suostu kouluun tai mihinkään. Veli on  siitä niin kypsä ja haluaisi erota, että ovat tehneet aselevon asiassa niin, että vaimo sitten saa elää hiirenä nurkissa ja järsiä peruspäivärahastaan ostettua leipää. Veli maksaa pitkälti asumisen. Tilanne muuttuisi kuulemma heti, jos menisi edes kouluun. 

[quote author="Vierailija" time="03.02.2013 klo 20:58"]
On vuosi 2013, suomalaisella naisella on ollut äänioikeus yli sata vuotta ja edelleen oletusarvona on se, että miehen rahat ovat naisen siksi, että ollaan perhe!
Minusta olisi noloa, jos en kykenisi elättämään itseäni vaan joutuisin myymään itseäni miehelle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei kysellä toisen rahojen perään!

[/quote]

Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei kysellä toisen rahojen perään, koska tasa-arvoisessa parisuhteessa ja varsinkin  PERHEESSÄ rahat on yhteisiä. Oy ME Ab.

Olen usein ihmetellyt että kuinka nykyaikana naisen asema on edelleen niin heikko että joutuu etsimään varakasta miestä.

Itse olen sen verran ylpeä että pyrin pärjäämään yksin vaikka olen nykyisin yh äiti ja aika tiukoilla taloudellisesti.

MInun ystäväni netti treffaili miehiä ja hyvin hanakasti otti ensikädessä selvää miehen tuloista ja omaisuudesta. Lopulta löysi lähistöltä yh-isän (hienoa että yksinäiset löysivät toisensa) jolla oli lähes maksettu talo ja isot tulot. Tulot hän mainitsi minulle lähes ensimmäisenä kun kertoi löytäneensä uuden miehen.. minusta se tuntui oudolta. Mielestäni ystäväni ei ollut edes kovin ihastunut, moitti muunmuassa miehen ulkonäköä.

Reilu puolen vuoden seurustelun jälkeen ystävä muutti lapsineen miehen taloon ja mainosti kuinka iloinen on kun ei ole mitään asumiskuluja, mies omistaa talon ja maksaa sen kaikki kulut. Myös ruokakuluista mies maksaa kuulemma lähes kaiken.

Ystävä maksaa palkastaan kuulemma vain omat menot kuten puhelinlaskun ja lapsensa päivähoitokulut.

Minusta on ok jos tullainen järjestely sopii heille, mutta näin tunteellisena ihmisenä ihmetyttää sellainen laskelmointi isoissa asioissa elämässä.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2013 klo 17:02"]

nainen joutuu laittamaan kaiken yhteiseen pottiin.

Siitä syystä meillä perheenä yhteiset rahat!

[/quote]

Entä jos miehesi tienaisia vähemmän kuin sinä? Veikkaan, että et pitäisi omia rahoja yhtään epäreiluina, vaan täysin normaalina ja modernina toimintatapana.

Totta kait muijat ovat prosenttijaon kannalla, kun ovat yleensä pienituloisempia. Kouluttakaa itsenne ns. Miesten ammatteihin älkääkä käyttäkö aikaanne miehen metsästykseen ja elättäjän etsimiseen.

No vaikka näin. Kun etsimme asuntoa, lähtökohta oli etsiä asunto joka miellytti molempia niin sijainnin kuin muiden ominaisuuksien osalta. Kun potentiaalinen koti löytyi, löytiin pyyntihinta lainalaskuriin (löytyy netistä) ja laskettiin eri kk-lyhennyksillä, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä, eli mikä summa menisi yli kipurajan lyhennykset ja/tai maksuajan suhteen. Sitten pankissa tietenkin viilattiin summat niin että ne eivät ole kohtuuttomat kummallekaan. Esimerkkinä molemmat laittaa vaikka 500 € /kk lainanlyhennykseen. Jos parempituloiselle miehelleni jää tässä kuviossa enemmän pakollisten menojen jälkeen käyttörajaa, mitä helvettiä hän siitä on minulle velkaa? Suomessa tytöt saavat kouluttautua siinä missä pojatkin ja alan voi valita itse: jos lukee itsensä ammattiin millä ei pystyisi maksamaan edes välttävää asumista, on mielestäni vähän turhan romanttinen ja huoleton.

Muut kulut jaetaan löyhästi puoliksi, tyyliin sähkölasku sulle, öljylasku mulle. Omat tilit molemmilla. Kaupassa noin vuoron perään maksetaan, ei lasketa kuitteja. Ja jos mieheni innostuu vaikkapa jostain kalliista härpättimestä autoon jota minä pidän turhana, hän ostaa sen. Jos minä vaatimalla vaadin kotiimme uudet kevätverhot joka huoneeseen, maksan ne minä.

Helppoa kuin mikä. En ymmärrä näitä "asutaanko linnassa vai kerrostaloyksiössä", kyllähän isonkin lainan voi mitottaa niin että elämiseenkin jää rahaa. Miksi sen isompituloisen pitäisi valtaosa maksaa? Ja onko teille naisille tosiaan yllätys, että vesi, sähkö ja ruoka maksaa, vai miksi teette työtä jolla ettei kustantaisi normaalia elämistä (en tarkoita rikkauksia vaan ihan peruselämää)?

En voi vielä perheestä puhua, mutta sellaisen yrittämisestä kylläkin. Ensimmäisen naisystäväni kanssa kulut jaettiin puoliksi, koska olimme opiskelijoita ja molemmilla oli yhtä vähän rahaa. Ongelmat alkoivat, kun valmistuimme ja naisystäväni pääsi ensin parempi palkkaisiin töihin. Heti olisi pitänyt muuttaa isompaan, hienompaan ja kalliimpaan asuntoon. Tuloeroa meillä oli tuolloin n. 2500 e kuussa. Ja kulut olisi edelleen pitänyt jakaa puoliksi. Ehdotin vuokran jakamista tulojen suhteessa, mutta sehän ei mitenkään käynyt.

Toisen naisystäni kanssa jaomme kulut tulojen suhteessa ja tämä toimi hyvin. Minä kyllä tienasin enemmän ja siinä vaiheessa kun aloimme puhumaan perheen perustamisesta ehdotin, että sen jälkeen kaikki tulot ovat yhteisiä. Olisi käynyt hänelle ja mielestäni perheen tulojen pitää olla yhteisiä, sitten kun lapsia tulee. Onneksi kuitenkaan emme lasta saaneet, koska hän petti minua.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 13:25"]

Totta kait muijat ovat prosenttijaon kannalla, kun ovat yleensä pienituloisempia. Kouluttakaa itsenne ns. Miesten ammatteihin älkääkä käyttäkö aikaanne miehen metsästykseen ja elättäjän etsimiseen.

[/quote]

Kaikki vaan insinööreiksi, niin hyvä tulee. Eikö niin?

Miehellä ei siis ole _mitään_ osuuutta lapsen hoitoon ja lapsen kulujen kattamiseen? Tätä en pysty käsittämään, en sitten millään.

Sen ymmärrän ihan hyvin, että kaksi työssä käyvää ihmistä jakaa menonsa niin kuin parhaaksi näkee, mutta en sitä, että yhteinen lapsi ja hänen hoitamisensa aiheuttaa menoja (ja ansionmenetystä) vain äidille!

tulotaso oli molemmilla sama, asunto ostettiin sen mukaan. Ongelmaksi tuli äitiysvapaa + hoitovapaa. Mies ei missään nimessä suostunut kotiin jäämään mutta vaati että maksan näiden vapaiden ajan kaikista menoista 50%. Meillä tämä meni niin että säästin rahaa ennen raskautta ja raskauden aikana siihen että voin lasta hoitaa kotona. Kun säästössä oli tarpeeksi rahaa niin lapsi sai tulla. Tottakai se tuntui väärältä että toinen ansaitsee 4000 ja toinen 600 ja silti maksetaan puoliksi. Mutta kun toinen ei suostunut muuhun niin minkäs teet.

Miehellä ei siis ole _mitään_ osuuutta lapsen hoitoon ja lapsen kulujen kattamiseen? Tätä en pysty käsittämään, en sitten millään.

Sen ymmärrän ihan hyvin, että kaksi työssä käyvää ihmistä jakaa menonsa niin kuin parhaaksi näkee, mutta en sitä, että yhteinen lapsi ja hänen hoitamisensa aiheuttaa menoja (ja ansionmenetystä) vain äidille!

Mikä on logiikka jos lapsen kulut kuuluu vai äidille? Tai että äidin kuuluu äitiylomalla maksaa yhtä paljon perheen kuluista kuin ennen tulojen pienemistä. Ei voi olla tasa-arvoa jos VAIN äiti joutuu taloudellisesti sopeutumaan lapsen tuloon. Erillään asuessa isä joutuu maksamaan elatuksesta, miksi se ei kuuluisi jos eletään perheenä?

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 13:25"]

Totta kait muijat ovat prosenttijaon kannalla, kun ovat yleensä pienituloisempia. Kouluttakaa itsenne ns. Miesten ammatteihin älkääkä käyttäkö aikaanne miehen metsästykseen ja elättäjän etsimiseen.

[/quote]

Kaikki vaan insinööreiksi, niin hyvä tulee. Eikö niin?

[/quote]

On toinenkin vaihtoehto:  naisvaltaisten alojen palkan nosto, erityisesti hoitoalalla ja lisäksi sinne inhimilliset työajat.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2013 klo 17:11"]

Mies omistaa talon yksin ja siten siis vastaa yksin kaikista siihen liittyvistä kuluista. Näin siksi, että avioehdon mukaan omaisuuteen ei ole avio-oikeutta, joten on väärin, että pienempituloinen joutuu kustantamaan toisen omaisuuden karttumista.

Lasten kulut menevät puoliksi, ruokakulut samoin (ja kaikki muukin marketista ostettava). Kumpikin maksaa omat vaatteensa, harrastuksensa, autonsa, kesämökkinsä jne. eikä meillä ole ikinä ollut ongelmia siinä, että toinen tienaa paljon toista paremmin. Päinvastoin - nyt minun rahojani ei kulu asunnon maksamiseen.

[/quote]

Eli elät miehesi rahoilla

Minä haluaisin yhteisen tilin ja miehellekin se on ihan ok. Mutta koska mies tuhlaa ihan järjettömästi ihan järjettömiin asioihin, en voi edes kuvitella mitä riitoja yhteinen tili aiheuttaisi. Maksamme siis tällä hetkellä kaiken sen tililtä jolla sitä sattuu olemaan.

Minä tienaa 4500 ja minä 2000e. Mutta kun mies maksaa ensin kaikki kulutusluottonsa tilistään jotka on tuhlannut sinne tänne, jää meille suunnilleen yhtä paljon rahaa käytettäväksi. Eli meillä joku voisi luulla että elän miehen siivellä osittain, mutta enhän voi kaikille kertoa miehen tuhlailevasta elämäntyylistä. Ja näitä kulutusluottoja ei ole yhteiseen hyvään käytetty vaan esim moottoriharrastukseen, personal traineriin ym...

Välillä tuntuu että se olen jopa minä joka maksaa enemmän yhteistä ja olenkin ajatellut että perustan yhteisen tilin jonne molemmat laittavat puolet tuloistaan ja toisen puolen saa tuhlata mihin lystää.

Meillä menee molempien tulot samalle pankkitilille, siis sekä parempi, että huonompituloisen. Kummallakin kortti kyseiselle tilille. Isommista ostoksista keskustellaan muuten molemmilla vapaa tilinkäyttöoikeus. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset ja henk.loht menot. Koskaan ei oletullut ongelmia järjestelyn kanssa. Helppoa eikä ole tarvinut koskaan tehdä mitään isoa ongelmaa rahankäytöstä. Myös laina molempien nimissä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 09:15"]

On toinenkin vaihtoehto:  naisvaltaisten alojen palkan nosto, erityisesti hoitoalalla ja lisäksi sinne inhimilliset työajat.

[/quote]

Miksi ihminen, joka haluaa ison omakotitalon hyvältä alueelta, vähintään kaksi autoa ja lapsille kalliit harrastukset, edes kouluttautuu hoitoalalle?

Laskea AVIOLIITOSSA jotain menoja ja jakaa niitä sitten 50/50. Luulisi että elämässä on muutakin tekemistä kuin moinen venyttely. Taitaa olla pienituloisten tai ongelmaisten perheiden hommia.



Kannattaa myös muistaa, että LAIN mukaan puolisoilla on toisiinsa ja lapsiin nähden elatusVELVOLLISUUS.



Meidän perheessä minä tienaan +5000 ja mies +4000 €/kk ja palkkatilejä on vain yksi. Säästötili ja sijoitukset yhteisiä, tottakai.



Miksi tästäkin on tehtävä niin vaikeaa, 1800-luvun hommia nuo naisten omat rahat -hömpötykset.