Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miten "kulut tasan puoliksi" perhe onnistuu jos puolisoilla iso tuloero?
03.02.2013 |
Lähinnä miten päätetaan asunnonkoko ja -taso ja lasten elintaso? Sen mukaan mitä paremmin tienaava voi kustantaa vai sen mukaan mihin pienempi tuloinen vanhempi pystyy? Onko teillä myös tiukat avioehdot oman omaisuuden turvaamiseksi? Kuka päättää mitä syödään?
Kommentit (117)
Elämänpituisessa parisuhteessa lienee tarkoitus kai jakaa koko elämä suruineen ja iloineen. Jos pelkkä rahojen ja materiaalin jakaminen on niin vaikeaa, niin miten voi jakaa oikeat vastoinkäymiset? Raha on kuitenkin aika pientä sen rinnalla jos kumppani sairastuu vakavasti masennukseen tai halvaantuu kolarissa.
En myöskään ymmärrä perusteluja, että vuonna 2013 nainen on tasa-arvoinen ja tulee elättää itse itsensä. Toki näin on jos on sinkku tai seurustelee, mutta muodostettaessa perhettä, näen tasa-arvon sekä miestä että naista kohtaan siinä, että perhe huolehtii tasaisesti kaikkien jäsentensä onnesta ja hyvinvoinnista. Tämä ei tarkoita, että naisen tulisi sinisilmäisesti uskoa ikuiseen onneen ja jättää turvaamatta selustansa.
En myöskään näe, että rakkaudesta muodostetussa liitossa voisi olla elättäjää tai elätettävää jos kumpikin ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulotaso oli molemmilla sama, asunto ostettiin sen mukaan. Ongelmaksi tuli äitiysvapaa + hoitovapaa. Mies ei missään nimessä suostunut kotiin jäämään mutta vaati että maksan näiden vapaiden ajan kaikista menoista 50%. Meillä tämä meni niin että säästin rahaa ennen raskautta ja raskauden aikana siihen että voin lasta hoitaa kotona. Kun säästössä oli tarpeeksi rahaa niin lapsi sai tulla. Tottakai se tuntui väärältä että toinen ansaitsee 4000 ja toinen 600 ja silti maksetaan puoliksi. Mutta kun toinen ei suostunut muuhun niin minkäs teet.
Ero tuli loppujenlopuksi mutta ei varsinaisesti raha-asioiden takia, ennemminkin miehen luonteen takia.
Meitä kumpaakaan ei kiinnosta laskeskella euroja (onneksi ei tarvitsekaan). Ostetaan itsellemme, mitä huvittaa. Mies ostaa useimmin meille ruokaa, minä useimmin meille vaatteita.
Jos tyttö/poikaystävä ei rakasta sinua sinuna itsenäsi vaan ainoastaan aina avoimena pankkitilinä, niin älä edes aloita suhdetta. Jos treffikumppani olettaa, että maksat yhteisen lounaan, unohda koko tyyppi. Hän haluaa vain hyötyä.
Mieheni on nyt vuoden vuorotteluvapaalla kotona lasten kanssa. Ei todellakaan huvita alkaa pitää mitään kirjanpitoa, eikä rajata miehen menoja. Mitä vikaa on olla yhteinen tili?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole rahanahne, mies itse ehdotti yhteistä tiliä. Minulle olisi kelvannut asua vuokrakerrostalossa, mutta mies rakennutti meille ison talon maalle (sukumaa). Lupasin allekirjoittaa avioehdon ennen häitä, mutta mies ei saanut sellaista aikaiseksi. Päätetään yhdessä, mitä syödään, lapsetkin saavat sanoa mielipiteensä (pyytävät ihan "oikeaa" ruokaa eikä mitään ranskiksia ja nakkeja).
Olen pitänyt kaikki vanhempainvapaat, mitä mahdollista. Kukaan ei ole tullut vielä suoraan sanomaan, että elän mieheni siivellä. Enkä ole mikään kotiorjakaan.
tulot suht samaa tasoa, miehellä hieman paremmat. Mutta rahan käyttäinä olemma aivan vastakohdat, mies törsää ja minä säästän :D MUTTA mies törsää omat rahansa ja minä säästän omat rahani, ei tule riitoja kun kumpikin pitää huolen omistaan. Asuntolaina on kummallakin erikseen ja ruuat, hoitomaksut ym maksetaan aika tarkkaan puoliksi. Jos meillä olisi yhteiset rahat niin ei tästä tulisi mitään muuta kuin tappelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi
että varakkaampi maksattaa pienituloisemmalla, jotta itselleen jäisi enemmän rahaa. Parisuhde ei ole pakollinen, voi elää yksinkin. Tai hommata saman verran tienaavan kumppanin.
ei tuokaan avio-onnea vaan periaate mikä on minun on sinun tai jos aviovuode yhteinen on muukin yhteistä!
Huh, tässä viimeiset 50v on käyty läpi isännän rahat, yhteiset rahat ja nyt omat rahat. Mikä onkaan seuraava muoto? Ehkäpä isän rahat äidin rahat ja lapsen rahat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä on. Jaamme kulut sentilleen vaikka toinen ansaitsee enemmän kuin toinen. Tiedän useampia pareja jotka näin tekevät, eivätkä ole eronneet. Ei tule rahariitoja, se on niin selvää. Eikä kumpikaan jää kiitollisuuden velkaan toiselle.
Entä kun toinen teistä saa vaikka aivohalvauksen, ja puoliso joutuu omaishoitajaksi. Taitaa nämä rahaan liittyvät kiitollisuudet tuntua aika mitättömiltä silloin.
No ei todellakaan. Siitähän tulee kuluja, eikä itse pysty luomaan enää uraa sitä tahtia mitä haluaisi.
Mun mielestän tuollaiset "tasa-arvoiset" suhteet kuulostaa todella kylmiltä ja laskelmoivilta. Ja kiitollisuudenvelat ja muut velat parisuhteessa/perheessä...? Oletteko te tosissanne?
Mä en kyllä ikinä edes lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Jos sitoudutaan toiseen, sitoudutaan kaikilla osa-alueilla. Myös taloudellisesti siis.
Ja ei, en ole nollatuloinen kotiäiti, vaan tienaan 3700 e kk. Mies vielä pari tonnia enemmän. Tosin näin ei ole aina ollut, vaan minä olen ollut se tienaava osapuoli aikanaan vuosia.
eli en todellakaan ajattele, että miehen tulee elättää minut. On vuosi 2013, suomalaisella naisella on ollut äänioikeus yli sata vuotta ja edelleen oletusarvona on se, että miehen rahat ovat naisen siksi, että ollaan perhe! Minusta olisi noloa, jos en kykenisi elättämään itseäni vaan joutuisin myymään itseäni miehelle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei kysellä toisen rahojen perään!
Tasa-arvoisessa suhteessa ei kysellä kenen rahoja käytetään. Perhe on yksikkö jossa kaikki tekee kaikkensa sen yksikön hyvinvoinnin eteen, niin taloudellisesti kuin muillakin tavoin. Jos parisuhteessa MINÄ on naisen tai miehen suurin ajatus, on parempi elää sinkkuna ja maksaa vain mitä itse haluaa.
Meillä mies hankkii talouteen sen tarvitsemat eurot, minä taas pidän huolen, että homma pysyy muutoin tasapainossa. Ratkaisu jossa olemme kaikki tyytyväisiä. Harmi ettei tämä onnistuisi teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tyttö/poikaystävä ei rakasta sinua sinuna itsenäsi vaan ainoastaan aina avoimena pankkitilinä, niin älä edes aloita suhdetta. Jos treffikumppani olettaa, että maksat yhteisen lounaan, unohda koko tyyppi. Hän haluaa vain hyötyä.
ihan itse miten haluavat elämänsä elää. Toivottavasti vähän löysemmällä vanteella päänsä ympärillä kuin äitinsä.
Mä ainakin opetan lapseni tarjoamaan naisille ja tarjoamaan kavereille ja olemaan ylipäätään vieraanvaraisia. Hyväksikäytettäviä ei kuitenkaan, se on aivan eri asia.
ei tuokaan avio-onnea vaan periaate mikä on minun on sinun tai jos aviovuode yhteinen on muukin yhteistä!
Huh, tässä viimeiset 50v on käyty läpi isännän rahat, yhteiset rahat ja nyt omat rahat. Mikä onkaan seuraava muoto? Ehkäpä isän rahat äidin rahat ja lapsen rahat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuosien kuluessa. Esim. meillä minä olen alkuvaiheessa maksanut huomattavasti isomman osan kaikesta kuin mieheni monen vuoden ajan, mutta nykyään tilanne on toisin päin. Jos jompi kumpi sairastuisi tms., tietysti tilanne muuttuisi taas. Ja perhevapaiden aikana tilanne on ollut eri (meillä molemmat pitäneet perhevapaita, ja töissä käyvä luonnollisesti maksanut valtaosan kuluista tällöin).
Itselleni PERHE tarkoittaa yhteistä yritystä ja jaettua elämää kuluineen kaikkineen, eikä kaksia erillisiä, tarkkaan laskettuja rahoja. Mutta jokainen tavallaan. Pääasia tietysti, että puolisot ovat asiasta sopineet ja samassa ymmärryksessä.
eli en todellakaan ajattele, että miehen tulee elättää minut. On vuosi 2013, suomalaisella naisella on ollut äänioikeus yli sata vuotta ja edelleen oletusarvona on se, että miehen rahat ovat naisen siksi, että ollaan perhe! Minusta olisi noloa, jos en kykenisi elättämään itseäni vaan joutuisin myymään itseäni miehelle. Tasa-arvoisessa parisuhteessa ei kysellä toisen rahojen perään!
Tasa-arvoisessa suhteessa ei kysellä kenen rahoja käytetään. Perhe on yksikkö jossa kaikki tekee kaikkensa sen yksikön hyvinvoinnin eteen, niin taloudellisesti kuin muillakin tavoin. Jos parisuhteessa MINÄ on naisen tai miehen suurin ajatus, on parempi elää sinkkuna ja maksaa vain mitä itse haluaa. Meillä mies hankkii talouteen sen tarvitsemat eurot, minä taas pidän huolen, että homma pysyy muutoin tasapainossa. Ratkaisu jossa olemme kaikki tyytyväisiä. Harmi ettei tämä onnistuisi teillä.
miin ainakin meillä tehdään vaikka puolison tulot suuremmat. En voi kuvitella että toinen maksaisi minun osuuttani, jostain yhteistileistä puhumattakaan! Lainaa ei enää ole.
Kyllä täytyy aika nössö nainen olla joka antaa itsensä elättää ja mies kanssa joka antaa itseään hyväksi käyttää. Minä en sellaista nössöukkoa haluaisi!
avioliittolain mukaan puolisot ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisia ja se joka tienaa enemmän kuin toinen osallistuu suhteessa enemmän perheen yhteisiin menoihin.
Muutenhan koko avioliittoinstituutiolla ei olisi mitään merkitystä. Avioliitto on OY ME AB, ei kaksi Minä Oy:tä saman katon alla...
Itselläni on aina ollut miestä isommat tulot, ja mielelläni maksan kaikesta isomman osan, koska minulla on siihen varaa. Jos se tekee minusta nössön (?), niin sittenpähän tekee. En elä elämääni kerätäkseni itselleni mahdollisimman suuren henkilökohtaisen omaisuuden.
miin ainakin meillä tehdään vaikka puolison tulot suuremmat. En voi kuvitella että toinen maksaisi minun osuuttani, jostain yhteistileistä puhumattakaan! Lainaa ei enää ole. Kyllä täytyy aika nössö nainen olla joka antaa itsensä elättää ja mies kanssa joka antaa itseään hyväksi käyttää. Minä en sellaista nössöukkoa haluaisi!
avioliittolain mukaan puolisot ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisia ja se joka tienaa enemmän kuin toinen osallistuu suhteessa enemmän perheen yhteisiin menoihin. Muutenhan koko avioliittoinstituutiolla ei olisi mitään merkitystä. Avioliitto on OY ME AB, ei kaksi Minä Oy:tä saman katon alla...
Se ei ole oikeudenmukaista. Vaan kumpikin maksaa puolet. Toisen ei tarvitse maksaa siksi enemmän että on varakkaampi
että varakkaampi maksattaa pienituloisemmalla, jotta itselleen jäisi enemmän rahaa. Parisuhde ei ole pakollinen, voi elää yksinkin. Tai hommata saman verran tienaavan kumppanin.
on että kumpikin maksaa puolet. Ei ole oikeudenmukaista elää toisen siivellä
Elämänpituisessa parisuhteessa lienee tarkoitus kai jakaa koko elämä suruineen ja iloineen. Jos pelkkä rahojen ja materiaalin jakaminen on niin vaikeaa, niin miten voi jakaa oikeat vastoinkäymiset? Raha on kuitenkin aika pientä sen rinnalla jos kumppani sairastuu vakavasti masennukseen tai halvaantuu kolarissa.
En myöskään ymmärrä perusteluja, että vuonna 2013 nainen on tasa-arvoinen ja tulee elättää itse itsensä. Toki näin on jos on sinkku tai seurustelee, mutta muodostettaessa perhettä, näen tasa-arvon sekä miestä että naista kohtaan siinä, että perhe huolehtii tasaisesti kaikkien jäsentensä onnesta ja hyvinvoinnista. Tämä ei tarkoita, että naisen tulisi sinisilmäisesti uskoa ikuiseen onneen ja jättää turvaamatta selustansa.
En myöskään näe, että rakkaudesta muodostetussa liitossa voisi olla elättäjää tai elätettävää jos kumpikin ovat tyytyväisiä tilanteeseen.
Suurin osa liitoista päättyy eroon. Nekin mitkä ei pääty on pettämistä, väkivaltaa ja kaikkea muuta. Vähintään toinen tuhlaa toisen ansaitsemat rahat.
Nykyään avioliitto on kahden ihmisen liitto eikä mikään "ME". Liitto puretaan kun sopimusta ei haluta enää jatkaa
mitä mieltä olet kun tulet hyväksikäytetyksi rahallisesti? Imeekö muijasi kaiken minkä saa irti? Näitäkin on, mielipidettä jos täällä joku mies liikkuu, ei taida olla miestä tulla vastaamaan
Kävin kerran treffeillä erittäin mukavalta tuntuneen miehen kanssa. Kun maksun aika koitti, oli edessäni täysin hämmentävä ja uusi tilanne... molemmat maksoivat omat annoksensa.
Siitä seisomalta päätin, että tuo mies ei ole minua varten.