Uskotko että Jutan superdieettiohjelman Laura vielä joskus

jota voisi yksioikoisesti suositella kaikille perusteluna esim. stressin väheneminen. Jooga esim. ei sopinut mulle ollenkaan. Ekan vartin jälkeen aloin tuijotella kelloa, et koska tää tylsyys loppuu. Kaipaan actionia pelien ja tanssin muodossa ja toisaalta omaa rauhaa. Yksin lenkkeily ja hiihtäminen ovat mun stressinpurkukeinot. Ei tarvitse jutella kenellekään, eikä välttämättä edes näe ketään koko lenkin aikana. Se rentouttaa minut mutta ei todellakaan jokaista ihmistä.



Tärkeintä varmasti olisi, että jokainen löytäisi oman juttunsa lajien kirjosta. Onneksi vaihtoehtoja on niin paljon!

Lajissa kun lajissa voi kehittyä, myös joogassa. Jos minut nyt tiputetaan jääkiekko kaukaloon, en taatusti osaa siellä mitään kun uusi laji minulle. Vuoden ahkeran treenamisen jälkeen olisin varmasti parempi, sama pätee joogaankin.

Muutenkaan en ymmärrä tuollaista "raudan puskemista" kunnes pyörtyy, ihan sairasta. Liikunnan tulisi minusta olla ensisijaisesti 1. tapa liikkua ja 2. tapa pitää hauskaa.

Tarkoittaa sitä, että kävelee lähikauppaan autolla ajamisen sijasta, näkee kaveria kenkin merkeissä kahvittelun sijaan, pyöräilee työmatkan jne. Ja sitten se hauskuus tulee siitä että pelaa lasten kanssa ulkona jalkapalloa, käy uimassa, tekee päivävaelluksen metsässä jne. Minusta on jotenkin tyhmää ja rajoittunutta viettää tunteja joka päivä/viikko salilla, itse pidän paljon enemmän siitä että samalla saa raitista ilmaa jne.

Normaalin hyvään kuntoon ei riitä että tekee asioita "mukavuusalueella".

Se, haluaako tämän yli mennä on sitten eri asia. Liika on liikaa kaikessa, mutta pysyäkseen hyvässä kunnossa pitää viikottain hengästyä ja hikoilla. Se on ihan normaalia eikä mitään erikoisuuden tavoittelua.

En, koska noin isosta ylipainosta jää kroppaan ihan taatusti löysää nahkaa ja roikkuvia alleja, enkä osaa kuvitella mitä noista rinnoista tulee kun rasvaprosentti on pieni. Silikonit ja nahanpoistoleikkaus?

ihminen pistää tavoitteena bikinifitnessit lastenhankinnan edelle. Ohjelmassahan puhuttiin, että tarvittavat leikkaukset vievät lastentekokyvyn, mutta hän ei piittaa, koska ei halua lapsia eikä mieskään kuulemma halua lapsia. Silkkaritkin olivat haaveissa.

Se on tietysti tosi hienoa, että hän on selättänyt masennuksen, laihtunut paljon ja päässyt takaisin kiinni työelämään.

Vaikka laihtuisikin, niin ylimääräinen nahka tai leikkausarvet varmasti vievät "kauneuspisteitä".



Luonne hänellä vaikuttaa kyllä addiktoituvalta ja se on luultavasti eduksi tuollaisissa äärilajeissa. Täytyyhän tuollaiseen urheiluun, kipuun ja itsekuriin olla jotenkin sairaalloinen pakkomielle.



Joku täällä aiemmin sanoikin, että urheiluun koukuttuminen on hyväksyttävämpää kuin alkoholismi, ahmiminen, lääke- huume- tai seksiriippuvuus. Kyse kuitenkin ihan yhdestä ja samasta, psyykeongelmista ja biologisesta taipumuksesta addiktioihin.

onko muuten mitenkään tervettä mennä ääripäästä toiseen? Eikö sellainen "normi"/terve kroppa olisi paras?

En, koska noin isosta ylipainosta jää kroppaan ihan taatusti löysää nahkaa ja roikkuvia alleja, enkä osaa kuvitella mitä noista rinnoista tulee kun rasvaprosentti on pieni. Silikonit ja nahanpoistoleikkaus?

ihminen pistää tavoitteena bikinifitnessit lastenhankinnan edelle. Ohjelmassahan puhuttiin, että tarvittavat leikkaukset vievät lastentekokyvyn, mutta hän ei piittaa, koska ei halua lapsia eikä mieskään kuulemma halua lapsia. Silkkaritkin olivat haaveissa.

Se on tietysti tosi hienoa, että hän on selättänyt masennuksen, laihtunut paljon ja päässyt takaisin kiinni työelämään.

Mietin samaa... Toisaalta taustan huomioiden voi olla parempi, ettei niitä lapsia hankita, kun aamulla ei jaksa herätä ja ruokaa ei osata laittaa. Pointsit Lauran miehelle, joka jaksaa tsempata ja kokata...