Uskotko että Jutan superdieettiohjelman Laura vielä joskus

moiseen kireeseen, ruskeankiiltävään virneeseen tarvitaan; en arvosta, en tykkää

joo, joku toinen möhköfantti bodari, ne ne vasta järjenjättiläisiä onkin. sekin neardentaalinihminen, vai apinako se on?

Ei kai sua toisten pariutuminen ja ulkonäkö noin paljoa haittaa, oikeasti?

tajua, että minne se ne silikonit aikoo tunkea. Painoa oli pudonnut jo vaikka kuinka, mutta tissit oli yhtä isot kuin ennenkin. Vai onko tarkoituksena ottaa rinnoista pois ylimääräiset rasvat ja ihot ja tunkea sinne sitten silikonit?



Ja ne aamulenkit... Oliko se oma koira siinä agilityssä? Pakko sen koirankin on aamulla päästä ulos. Miksei siinä samalla tee sitä aamuaerobista. Kyllä pitäisi pystyä heräämään vartin aiemmin ja lähteä ulos. Miten työmatkalla, bussilla vai omalla autolla. Siinäkin saisi sitä aamuliikuntaa.

fitness-tytöt ei kyllä "pumppaa" yhtään millään valmisteilla, heillä lihakset ei ole niin isoja etteikö niihin riittäisi ihan vaan ankara salitreeni. Tottakai ne lihakset näyttää isoilta kun kroppa vedetään kisakuntoon lavalle sitä yhtä päivää varten (rasvat ja nesteet pois) mutta livenä nämä kilpailijat ovat normaalielämässä ihan vaan tavallisia urheilullisia tyttöjä/naisia.

Jutta ja muut fittnes- tyypit on vetäneet ihan överiksi. Ensin laihdutetaan rinnat pois ja otetaan tilalle silikoonia? Mä en kuuna päivänä tulisi luopumaan mun kauniista rinnoistani. Niin- ja olen normaalipainoinen, enkä siksi tule riuduttamaan itseäni miksikään lihaskimpuksi. Nuo naiset eivät ole naisellisia eivätkä kauniita, feikkirusketuksineen, feikkiblondattuina, feikkirintoineen, feikkikynsineen. Lihakset on pumpattu vaikka millä valmisteilla. Mikään ei ole siis aitoa. On ehkä parempi, jos Laura ei "pääse" niin pitkälle. Hänestä tulee varmasri viehättävä nainen, jos päätyy edes suht normaalipainoikseksi!

Miksi ei voi hankkia lapsia?

kroppaan ihan taatusti löysää nahkaa ja roikkuvia alleja, enkä osaa kuvitella mitä noista rinnoista tulee kun rasvaprosentti on pieni. Silikonit ja nahanpoistoleikkaus?

että sitten leikkaukseen ja löysä nahka pois ja tissit kuntoon. Sen hinta on se, että lapsia ei voi hankkia, mutta eipä hän niitä edes halua.

Ehkä nahka ei sitten raskaudessa enää veny kunnolla?

venyy jollain 200 kiloisellakin ympäröimään sellaisen massan. Olisko niin ettei tisseillä pystyisi jostain syystä enää imettämään, jos ne leikattaisiin fitness-mittoihin? Lähtis ne maitoa tuottavat osat? Pirujakos minä tiedän mitä ne on :D.

Lähinnä siksi, että oli vuoden tiukalla dietillä ja lopussa ilmeisesti alkoi jo vähän "väsyä" hommassa. Laihduttaminen EI OLE mitään normaali olotila, ihmisen on fiksumpaa pyrkiä siihen normaaliin painoon ja sitten pitää se paino siinä. Tarkoittaa sitä, että jos pari kiloa tulee ylimääräistä, niin pitää heti pienen tehokuurin (joko/tai katso syömisiään arkemmin/liikkuu enemmän) eikä vasta sitten kun on +20kg tullut lisää.



Tuollainen "kovaa rääkkiä ja rahkaa"-elämä ei minusta ole mitään elämää. Kohtuus kaikessa, myös tuossakin olisi fiksumpaa. Ihmettelin sitäkin miten Jutta ripitti naista siitä että lankesi firman juhlissa: mitä pahaa? On tietenkin eri asia jos koko ajan persahtelee, mutta minusta erikoisjutuissa saa ja PITÄÄ nauttia elämästä, tyyliin häissä ja muissa vastaavissa tilanteissa. Jos työpaikalla joka toinen päivä pullaa tai kakkua tarjolla kun "Allin nimipäivät" tmv. syystä, niin toki nuo voi jättää väliin, mutta isommissa juhlissa voi ihan hyvin nauttia.



Muutenkaan en ymmärrä tuollaista "raudan puskemista" kunnes pyörtyy, ihan sairasta. Liikunnan tulisi minusta olla ensisijaisesti 1. tapa liikkua ja 2. tapa pitää hauskaa.

Tarkoittaa sitä, että kävelee lähikauppaan autolla ajamisen sijasta, näkee kaveria kenkin merkeissä kahvittelun sijaan, pyöräilee työmatkan jne. Ja sitten se hauskuus tulee siitä että pelaa lasten kanssa ulkona jalkapalloa, käy uimassa, tekee päivävaelluksen metsässä jne. Minusta on jotenkin tyhmää ja rajoittunutta viettää tunteja joka päivä/viikko salilla, itse pidän paljon enemmän siitä että samalla saa raitista ilmaa jne.

Miksi ei voi hankkia lapsia?

kroppaan ihan taatusti löysää nahkaa ja roikkuvia alleja, enkä osaa kuvitella mitä noista rinnoista tulee kun rasvaprosentti on pieni. Silikonit ja nahanpoistoleikkaus?

että sitten leikkaukseen ja löysä nahka pois ja tissit kuntoon. Sen hinta on se, että lapsia ei voi hankkia, mutta eipä hän niitä edes halua.

Ehkä nahka ei sitten raskaudessa enää veny kunnolla?

Lähinnä siksi, että oli vuoden tiukalla dietillä ja lopussa ilmeisesti alkoi jo vähän "väsyä" hommassa. Laihduttaminen EI OLE mitään normaali olotila, ihmisen on fiksumpaa pyrkiä siihen normaaliin painoon ja sitten pitää se paino siinä. Tarkoittaa sitä, että jos pari kiloa tulee ylimääräistä, niin pitää heti pienen tehokuurin (joko/tai katso syömisiään arkemmin/liikkuu enemmän) eikä vasta sitten kun on +20kg tullut lisää. Tuollainen "kovaa rääkkiä ja rahkaa"-elämä ei minusta ole mitään elämää. Kohtuus kaikessa, myös tuossakin olisi fiksumpaa. Ihmettelin sitäkin miten Jutta ripitti naista siitä että lankesi firman juhlissa: mitä pahaa? On tietenkin eri asia jos koko ajan persahtelee, mutta minusta erikoisjutuissa saa ja PITÄÄ nauttia elämästä, tyyliin häissä ja muissa vastaavissa tilanteissa. Jos työpaikalla joka toinen päivä pullaa tai kakkua tarjolla kun "Allin nimipäivät" tmv. syystä, niin toki nuo voi jättää väliin, mutta isommissa juhlissa voi ihan hyvin nauttia. Muutenkaan en ymmärrä tuollaista "raudan puskemista" kunnes pyörtyy, ihan sairasta. Liikunnan tulisi minusta olla ensisijaisesti 1. tapa liikkua ja 2. tapa pitää hauskaa. Tarkoittaa sitä, että kävelee lähikauppaan autolla ajamisen sijasta, näkee kaveria kenkin merkeissä kahvittelun sijaan, pyöräilee työmatkan jne. Ja sitten se hauskuus tulee siitä että pelaa lasten kanssa ulkona jalkapalloa, käy uimassa, tekee päivävaelluksen metsässä jne. Minusta on jotenkin tyhmää ja rajoittunutta viettää tunteja joka päivä/viikko salilla, itse pidän paljon enemmän siitä että samalla saa raitista ilmaa jne.

eivät halua "raitista ilmaa" ja haluavat oikeasti treenata itsensä kuntoon, sitä ei saa lasten kanssa palloilemalla. Toisaalta, nuo eivät sulje toisiaan pois, ainakaan meillä.

"Laura on ollut koko elämänsä hieman pyöreä, mutta kertoo lihoneensa viimeisen 10-12 vuoden aikana mittoihin, joihin ei koskaan uskonut päätyvänsä. Laura on ollut masentunut, ja hän on täyttänyt pahaa oloaan ahmimalla ja sai myös diagnoosin ahmimishäiriöstä. Nyt Lauralla menee kuitenkin paremmin ja hänellä on taas voimia huolehtia itsestään. "

Voiko ahmimishäiriöstä parantua lopullisesti?

Tai masennuksesta? Vai tuleeko ne helposti takaisin elämän kriiseissä?

Siis uskon että hän saa itsestään normaalipainoisen ja lihaksikaan. Mutta valitettavasti en usko siihen, että saisi vartalonsa NIIN hyvään kuntoon.

Sitkeä nainen, ja upea suoritus häneltä jo nyt.

Lähinnä siksi, että oli vuoden tiukalla dietillä ja lopussa ilmeisesti alkoi jo vähän "väsyä" hommassa. Laihduttaminen EI OLE mitään normaali olotila, ihmisen on fiksumpaa pyrkiä siihen normaaliin painoon ja sitten pitää se paino siinä. Tarkoittaa sitä, että jos pari kiloa tulee ylimääräistä, niin pitää heti pienen tehokuurin (joko/tai katso syömisiään arkemmin/liikkuu enemmän) eikä vasta sitten kun on +20kg tullut lisää.

Tuollainen "kovaa rääkkiä ja rahkaa"-elämä ei minusta ole mitään elämää. Kohtuus kaikessa, myös tuossakin olisi fiksumpaa. Ihmettelin sitäkin miten Jutta ripitti naista siitä että lankesi firman juhlissa: mitä pahaa? On tietenkin eri asia jos koko ajan persahtelee, mutta minusta erikoisjutuissa saa ja PITÄÄ nauttia elämästä, tyyliin häissä ja muissa vastaavissa tilanteissa. Jos työpaikalla joka toinen päivä pullaa tai kakkua tarjolla kun "Allin nimipäivät" tmv. syystä, niin toki nuo voi jättää väliin, mutta isommissa juhlissa voi ihan hyvin nauttia.

Muutenkaan en ymmärrä tuollaista "raudan puskemista" kunnes pyörtyy, ihan sairasta. Liikunnan tulisi minusta olla ensisijaisesti 1. tapa liikkua ja 2. tapa pitää hauskaa.

Tarkoittaa sitä, että kävelee lähikauppaan autolla ajamisen sijasta, näkee kaveria kenkin merkeissä kahvittelun sijaan, pyöräilee työmatkan jne. Ja sitten se hauskuus tulee siitä että pelaa lasten kanssa ulkona jalkapalloa, käy uimassa, tekee päivävaelluksen metsässä jne. Minusta on jotenkin tyhmää ja rajoittunutta viettää tunteja joka päivä/viikko salilla, itse pidän paljon enemmän siitä että samalla saa raitista ilmaa jne.

Ei sellaisella "mukavalla" liikkumisella pääsekovaan kuntoon. Mukaan täytyy ottaa rääkkilenkit tai kova salitreeni, mieluiten molemmat.

"Laura on ollut koko elämänsä hieman pyöreä, mutta kertoo lihoneensa viimeisen 10-12 vuoden aikana mittoihin, joihin ei koskaan uskonut päätyvänsä. Laura on ollut masentunut, ja hän on täyttänyt pahaa oloaan ahmimalla ja sai myös diagnoosin ahmimishäiriöstä. Nyt Lauralla menee kuitenkin paremmin ja hänellä on taas voimia huolehtia itsestään. "

Voiko ahmimishäiriöstä parantua lopullisesti?

Tai masennuksesta? Vai tuleeko ne helposti takaisin elämän kriiseissä?

hillittömästä syömisestä hillittömään urheiluun. Jälkimmäinen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä addiktion muoto.

mut jotakin vaan puuttuu. Välillä antoi kyllä itsestään vähänsellaisen laiskan kuvan, tuntui et kaikki pitäis tostavaan saada valmiiksi. En tiedä....kai se sit oli ihan sitä et se jatkuva laihdutus alkoi jo väsyttää?

"Laura on ollut koko elämänsä hieman pyöreä, mutta kertoo lihoneensa viimeisen 10-12 vuoden aikana mittoihin, joihin ei koskaan uskonut päätyvänsä. Laura on ollut masentunut, ja hän on täyttänyt pahaa oloaan ahmimalla ja sai myös diagnoosin ahmimishäiriöstä. Nyt Lauralla menee kuitenkin paremmin ja hänellä on taas voimia huolehtia itsestään. "

Voiko ahmimishäiriöstä parantua lopullisesti?

Tai masennuksesta? Vai tuleeko ne helposti takaisin elämän kriiseissä?

hillittömästä syömisestä hillittömään urheiluun. Jälkimmäinen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä addiktion muoto.

"Laura on ollut koko elämänsä hieman pyöreä, mutta kertoo lihoneensa viimeisen 10-12 vuoden aikana mittoihin, joihin ei koskaan uskonut päätyvänsä. Laura on ollut masentunut, ja hän on täyttänyt pahaa oloaan ahmimalla ja sai myös diagnoosin ahmimishäiriöstä. Nyt Lauralla menee kuitenkin paremmin ja hänellä on taas voimia huolehtia itsestään. "

Voiko ahmimishäiriöstä parantua lopullisesti?

Tai masennuksesta? Vai tuleeko ne helposti takaisin elämän kriiseissä?

hillittömästä syömisestä hillittömään urheiluun. Jälkimmäinen on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä addiktion muoto.

Minusta tämän Lauran tulisi pyrkiä nimenomaan KOHTUULLISUUTEEN elämässään. Kohtuullisuus ruokailuissa, herkuttelut kohtuullisesti, liikuntaa niin että pystyy sitä elämäntapaa ylläpitämään jne. Tuo fitness-unelma tuntuu aika sairaalta, ottaen huomioon että nainen painoi tuon projektin lopussa 96kg. Sanoisin, että kisakuntoon pitäisi pudottaa noin 40 kiloa lisää, JA hankkia lihasmassaa. Puhumattakaan siitä, että fitness-kilpailijalla täytyy olla tietynmallinen vartalo luonnostaan (X-malli) jotta voi edes Suomen tasolla pärjätä. Miksei häntä kannustettu kohti normaalipainoa ja terveitä elintapoja? Vaan mentiin heti mukamas motivointi-ajatuksella johonkin hemmetin poseeraustreeneihin ja kisabikineitä hipelöimään? Tuntui, että Lauralla oli itsetunto kohdallaan (hyvä) mutta kuvitelma kisoihin lähtemisestä oli aivan epärealistinen... ja fitness-maailma jos mikä voi laukaista ahmimishäiriön ynnä muita sairaalloisia piirteitä. Pelkkää kropan kyttäämistä ja ruokien punnitsemista.

Jokainen saa tietenkin liikkua miten haluaa.

Itse harrastan joogaa, ja täytyy sanoa että MINUN SILMISSÄNI joogaa aktiivisesti harrastavat ovat paljon paremmassa kunnossa mitä salilla kävijät.



Jos vaikka katsoo ohjelmassa sitä Bullia, niin minusta hän ei ole mitään muuta kun iso pumpattu möhkäle. Joogaa harrastavilla yleensä on lihakset kunnossa mutta ovat samalla myös sulavaliikkeisiä ja notkeita. Ja joogassa on myös mieli mukana, eli se rentouttaa. Laura sanoi ohjelman loppupuolella että on stressiä ja stressihormoni haittaa laihtumista, joogassa rentoutuu stressaamisen sijasta.



Pääasia toki että jokainen liikkuu...! Mutta minusta tuollainen tapa liikkua ei ole paras mahdollinen. Jooga edustaa ehkä juuti päinvastaista, siksi nostan sitä tässä nyt esille :) Mutta joogassa riittää pari neliötä lattiatilaa ja oma keho toimii "painoina" jne. paljon lempeämpää mitä tuollainen raudan pumppaaminen. Jokainen voi googlettaa joogavideoita, näkee miten hyvässä kunnossa joogaa aktviisesti harrastavat ovat, minusta paljon paremmassa mitä "lihaskimput".

Lähinnä siksi, että oli vuoden tiukalla dietillä ja lopussa ilmeisesti alkoi jo vähän "väsyä" hommassa. Laihduttaminen EI OLE mitään normaali olotila, ihmisen on fiksumpaa pyrkiä siihen normaaliin painoon ja sitten pitää se paino siinä. Tarkoittaa sitä, että jos pari kiloa tulee ylimääräistä, niin pitää heti pienen tehokuurin (joko/tai katso syömisiään arkemmin/liikkuu enemmän) eikä vasta sitten kun on +20kg tullut lisää. Tuollainen "kovaa rääkkiä ja rahkaa"-elämä ei minusta ole mitään elämää. Kohtuus kaikessa, myös tuossakin olisi fiksumpaa. Ihmettelin sitäkin miten Jutta ripitti naista siitä että lankesi firman juhlissa: mitä pahaa? On tietenkin eri asia jos koko ajan persahtelee, mutta minusta erikoisjutuissa saa ja PITÄÄ nauttia elämästä, tyyliin häissä ja muissa vastaavissa tilanteissa. Jos työpaikalla joka toinen päivä pullaa tai kakkua tarjolla kun "Allin nimipäivät" tmv. syystä, niin toki nuo voi jättää väliin, mutta isommissa juhlissa voi ihan hyvin nauttia. Muutenkaan en ymmärrä tuollaista "raudan puskemista" kunnes pyörtyy, ihan sairasta. Liikunnan tulisi minusta olla ensisijaisesti 1. tapa liikkua ja 2. tapa pitää hauskaa. Tarkoittaa sitä, että kävelee lähikauppaan autolla ajamisen sijasta, näkee kaveria kenkin merkeissä kahvittelun sijaan, pyöräilee työmatkan jne. Ja sitten se hauskuus tulee siitä että pelaa lasten kanssa ulkona jalkapalloa, käy uimassa, tekee päivävaelluksen metsässä jne. Minusta on jotenkin tyhmää ja rajoittunutta viettää tunteja joka päivä/viikko salilla, itse pidän paljon enemmän siitä että samalla saa raitista ilmaa jne.

No jokaisella on mielipiteensä. Saanko minä silti tykätä kovasta treenistä salilla? Saanko tykätä rahkasta? Vai onko kauhean paha asia, että alan kaivata rahkaa, jos en esim. reissun takia pariin päivään ole mahdollista syödä normi rahkavälipaloja?

Ilman kovaa treeniä ei pääse kovaan kuntoon, ja se on mun tavoite. Onko siinä jotain pahaa? Että haluan näyttää urheilulliselta äidiltä, enkä plösähtäneeltä av-mammalta?

Pidän myös raittiista ilmasta, saan sitä sekä aamuaerobisella että lasten kanssa ulkoillessa - vaikka sitä palloa potkiessa tai lumitöitä tehden. Pidän myös kävelylenkeistä kaverin kanssa, mutta en miellä sitä varsinaiseksi liikunnaksi, vaan liikkumiseksi.

Siitä olen samaa mieltä kanssasi, että minusta oli ihan turha ripittää niin pahasti siitä repsahduksesta firman juhlissa. Se oli kuitenkin erikoistilanne eikä hänellä ollut takana muita repsahduksia. En minäkään mene kuitenkaan rahkapurkit laukussa firman juhliin tai häihin, vaikka liikunkin paljon ja normiarjessa syön rahkaa.

Jokainen saa tietenkin liikkua miten haluaa. Itse harrastan joogaa, ja täytyy sanoa että MINUN SILMISSÄNI joogaa aktiivisesti harrastavat ovat paljon paremmassa kunnossa mitä salilla kävijät. Jos vaikka katsoo ohjelmassa sitä Bullia, niin minusta hän ei ole mitään muuta kun iso pumpattu möhkäle. Joogaa harrastavilla yleensä on lihakset kunnossa mutta ovat samalla myös sulavaliikkeisiä ja notkeita. Ja joogassa on myös mieli mukana, eli se rentouttaa. Laura sanoi ohjelman loppupuolella että on stressiä ja stressihormoni haittaa laihtumista, joogassa rentoutuu stressaamisen sijasta. Pääasia toki että jokainen liikkuu...! Mutta minusta tuollainen tapa liikkua ei ole paras mahdollinen. Jooga edustaa ehkä juuti päinvastaista, siksi nostan sitä tässä nyt esille :) Mutta joogassa riittää pari neliötä lattiatilaa ja oma keho toimii "painoina" jne. paljon lempeämpää mitä tuollainen raudan pumppaaminen. Jokainen voi googlettaa joogavideoita, näkee miten hyvässä kunnossa joogaa aktviisesti harrastavat ovat, minusta paljon paremmassa mitä "lihaskimput".

saanko käydä salilla ja kahvakuulassa lihaksia hankkimassa? Vaikka sä et tykkääkään?

Lähinnä siksi, että oli vuoden tiukalla dietillä ja lopussa ilmeisesti alkoi jo vähän "väsyä" hommassa. Laihduttaminen EI OLE mitään normaali olotila, ihmisen on fiksumpaa pyrkiä siihen normaaliin painoon ja sitten pitää se paino siinä. Tarkoittaa sitä, että jos pari kiloa tulee ylimääräistä, niin pitää heti pienen tehokuurin (joko/tai katso syömisiään arkemmin/liikkuu enemmän) eikä vasta sitten kun on +20kg tullut lisää. Tuollainen "kovaa rääkkiä ja rahkaa"-elämä ei minusta ole mitään elämää. Kohtuus kaikessa, myös tuossakin olisi fiksumpaa. Ihmettelin sitäkin miten Jutta ripitti naista siitä että lankesi firman juhlissa: mitä pahaa? On tietenkin eri asia jos koko ajan persahtelee, mutta minusta erikoisjutuissa saa ja PITÄÄ nauttia elämästä, tyyliin häissä ja muissa vastaavissa tilanteissa. Jos työpaikalla joka toinen päivä pullaa tai kakkua tarjolla kun "Allin nimipäivät" tmv. syystä, niin toki nuo voi jättää väliin, mutta isommissa juhlissa voi ihan hyvin nauttia. Muutenkaan en ymmärrä tuollaista "raudan puskemista" kunnes pyörtyy, ihan sairasta. Liikunnan tulisi minusta olla ensisijaisesti 1. tapa liikkua ja 2. tapa pitää hauskaa. Tarkoittaa sitä, että kävelee lähikauppaan autolla ajamisen sijasta, näkee kaveria kenkin merkeissä kahvittelun sijaan, pyöräilee työmatkan jne. Ja sitten se hauskuus tulee siitä että pelaa lasten kanssa ulkona jalkapalloa, käy uimassa, tekee päivävaelluksen metsässä jne. Minusta on jotenkin tyhmää ja rajoittunutta viettää tunteja joka päivä/viikko salilla, itse pidän paljon enemmän siitä että samalla saa raitista ilmaa jne.

Harva kuitenkin pystyy syömään pelkkää rahkaa koko elämänsä ja aina tulee noita juhlatilanteita vastaan. Parempi sitten että oppisi syömään ns. normaalisti, juhlissa saa ja pitää syödäkin!

Monilta on myös unohtunut se arkiliikunta, se olisi säästänyt tänkin naisen ylipainolta.