Miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit JAKSATTE??

Kotonaollessa päivät ovat yhtä ja samaa pyykkäystä ja siivousta.

käydään töissä ja hoidossa? Tai onko joku sillä aikaa kun olet ollut töissä tehnyt kotityöt, siivonnut aamiaispöydän, tiskannut, pessyt pyykit, laittanut ruuat valmiiksi, käynyt kaupassa, imuroinut? Ei ole. Sulla on vaan hemmetin paljon vähemmän aikaa tehdä ne kaikki kotityöt.

Siis oletteko te kaikki yksinhuoltajia, vai eikö teidän miehet tee kotona omien työpäiviensä jälkeen yhtään mitään?

Ei aina tarvi jaksaa siivota tai laittaa kunnon ruokaa. Mä se ainakaan jaksa niin se sit ressaa jos välil on vähö sotkua.

Eikä ruokaa tarvitse laittaa kuin kerran päivässä. Onpa kamalaa.

Kotonaollessa päivät ovat yhtä ja samaa pyykkäystä ja siivousta.

käydään töissä ja hoidossa? Tai onko joku sillä aikaa kun olet ollut töissä tehnyt kotityöt, siivonnut aamiaispöydän, tiskannut, pessyt pyykit, laittanut ruuat valmiiksi, käynyt kaupassa, imuroinut? Ei ole. Sulla on vaan hemmetin paljon vähemmän aikaa tehdä ne kaikki kotityöt.

Lisäksi aamulla syödään aamupalaa, noustaan vuoteista (petaamatta), etsitään vaatteita, levitellään tavaroita, kiirehditään hullun lailla, kun tuut töistä kotiin on koululaiset ehtineet ottaa välipalaa, tiskit on edelleen tekemättä ja se ruuanlaitto ym. hommat vaan odottaa. Kotona ollessa ei ollut mikään homma ehtiä tehdä ruokia ja hoitaa kotitöitä lasten kanssa, leivottiin ja askarreltiin, eikä ollut kaaosta. Toista se on nyt.

Pyykin määrä ei olennaisesti, vaan melkeinpä lisääntyy, kun omat vaatteetpiää olla paremmassa jamaasa töissä kuin kotona lapsen kanssa resutessa. Mutta muu siivouksen määrä on kyllä vähäisempää nyt, kun lapsi on päivät hoidossa ja itse töissä. Kuka sitä kotia päivisin sotkee? Aamiaisen lapsi syö hoidossa, itse juon kahvin töissä ja otan mukaan banaanin. Kotona tein kolme ateriaa enemmän kuin nyt (aamiainen, lounas, välipala). Nyt ei ole kuin päivällinen ja iltapala.

On se töiden ja kodin yhdistäminen rankkaa, stä en sano, mutta se on kyllä paskapuhetta, että kaaos olisi samaa oli siellä kotona kaiken päivää tai ei!!

Kotonaollessa päivät ovat yhtä ja samaa pyykkäystä ja siivousta.

käydään töissä ja hoidossa? Tai onko joku sillä aikaa kun olet ollut töissä tehnyt kotityöt, siivonnut aamiaispöydän, tiskannut, pessyt pyykit, laittanut ruuat valmiiksi, käynyt kaupassa, imuroinut? Ei ole. Sulla on vaan hemmetin paljon vähemmän aikaa tehdä ne kaikki kotityöt.

helpottaa suunnattomasti että on vuorotyö. Aamuvuorojen jälkeen sitä onkin just tollanen muumio lopun iltaa ja asioita pitää vaan suorittaa väkisin. Jos iltavuoro (mulla alkaa vasta klo 16) niin on tosi hyvin aikaa laitella ruokaa ja pyykkiä jne. Yritänkin aina iltavuoropäivinä tehdä ruokaa valmiiksi niin että sitä ois seuraavallekin päivälle.



Lasten vaatteita laitan aina illalla valmiiksi että saa vaan napata ne aamulla päälle kun menevät hoitoon kun on aamuvuoro. Lapset syö aamupalan hoidossa joten siinä ei ole ongelmaa. Itse herään n. tuntia ennen lapsia ja syön rauhassa aamupalan, sekin auttaa saamaan oman päivän hyvin alkuun. Käytännössä n. puoli tuntia siitä kun lapset on heränneet ne istuu autossa ja menossa hoitopaikkaan :)



Siivouspäivä on suunnilleen kerran viikossa, keittiön lattiaa saatan imuroida useammin. Lattioita ei välttämättä joka huoneesta pestä joka viikko mut imurointi+vessojen pesu on suht äkkiä hoidettu vaikka meilläkin on n. 165 neliötä.

aamupalaa,vaan eivät siivoa jälkiä jne.

Pyykin määrä ei olennaisesti, vaan melkeinpä lisääntyy, kun omat vaatteetpiää olla paremmassa jamaasa töissä kuin kotona lapsen kanssa resutessa. Mutta muu siivouksen määrä on kyllä vähäisempää nyt, kun lapsi on päivät hoidossa ja itse töissä. Kuka sitä kotia päivisin sotkee? Aamiaisen lapsi syö hoidossa, itse juon kahvin töissä ja otan mukaan banaanin. Kotona tein kolme ateriaa enemmän kuin nyt (aamiainen, lounas, välipala). Nyt ei ole kuin päivällinen ja iltapala.

On se töiden ja kodin yhdistäminen rankkaa, stä en sano, mutta se on kyllä paskapuhetta, että kaaos olisi samaa oli siellä kotona kaiken päivää tai ei!!

Kotonaollessa päivät ovat yhtä ja samaa pyykkäystä ja siivousta.

käydään töissä ja hoidossa? Tai onko joku sillä aikaa kun olet ollut töissä tehnyt kotityöt, siivonnut aamiaispöydän, tiskannut, pessyt pyykit, laittanut ruuat valmiiksi, käynyt kaupassa, imuroinut? Ei ole. Sulla on vaan hemmetin paljon vähemmän aikaa tehdä ne kaikki kotityöt.

hoitovapaan jälkeen, en varmaan ole oikeutettu pitkään aikaan osittaiseen hoitovapaaseen? Ja siis sitäkö saa yli 3 v. lapsestakin?

Vaikea on ajatella että menisin ehdottelemaan lyhennettyä työaikaa kun nyt on se aika että mun on näytettävä kykyni ja tehtävä itseni "korvaamattomaksi"...

Mun mies on siis yrittäjä ja hänellä on usein tosi pitkiä päiviä. Välillä lyhyempiäkin ja silloin osallistuu kyllä mutta mulla on suurin vastuu arjen pyörimisestä.

ap

Työntekijä voi saada lapsen hoitamiseksi osittaista hoitovapaata koulun toisen lukuvuoden (heinäkuun), tai mikäli lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin,kolmannen lukuvuoden loppuun. Erityisen hoidon ja huollon tarpeessa olevan vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen vanhemman osalta oikeus jatkuu kunnes lapsi täyttää 18 vuotta.

Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on, mikäli työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä vähintään puoli vuotta viimeisen vuoden aikana. Työnantaja voi kieltäytyä työntekijän vuorokautisen tai viikoittaisen työajan lyhentämisestä vain, jos järjestelystä aiheutuu työnantajan toiminnalle vakavaa haittaa.

Kun olet töissä, niin yleensä kuitenkin illat ovat vapaita. Kun opiskelee, niin on ensin täydet päivät koulussa ja sitten kun saa lapset nukkumaan, niin pitää alkaa tehdä vielä tehtäviä ja lukea tentteihin... Ihan mielelläni jo valmistuisin ja menisin sinne töihin!

Pitää vaan tehdä ne asiat, mitkä on tärkeitä ja mitä ehtii. Ei pidä ottaa liikaa stressiä asioista joihin ei voi vaikuttaa. Oma aika esim. liikkumiseen on todella tärkeää. On ihan totta, että tunnin liikunta antaa kaksi tuntia lisää toiminta-aikaa päivään.

Minä käyn kokopäivätöissä, olen kahden lapsen äiti ja opiskelen toista korkeakoulututkintoa avoimessa yliopistossa.

Kun palasin töihin, yritin ensin suorittaa kaiken saman kotona, mitä ennenkin. Käytännössä ryntäsin suoraan töistä kotitöiden kimppuun ja siinä se ilta menikin, lapset tuijotti telkkua tai tappeli. Sitten päätin priorisoida asiat toisin, sen sijaan että jätin lapset hoitamatta, päätin jättää kodin hoitamatta. Parempi niin. Lapset on paljon tyytyväisempiä ja perhe-elämä sujuu, vaikka talo on sotkua täynnä ja pyykkivuori kasvaa.

perus- ja aineopintoja avoimessa yliopistossa, jonka jälkeen varsinaiseksi opiskelijaksi. Avoimessa tuskin voi koko tutkintoa suorittaa...

Kun olet töissä, niin yleensä kuitenkin illat ovat vapaita. Kun opiskelee, niin on ensin täydet päivät koulussa ja sitten kun saa lapset nukkumaan, niin pitää alkaa tehdä vielä tehtäviä ja lukea tentteihin... Ihan mielelläni jo valmistuisin ja menisin sinne töihin!

Pitää vaan tehdä ne asiat, mitkä on tärkeitä ja mitä ehtii. Ei pidä ottaa liikaa stressiä asioista joihin ei voi vaikuttaa. Oma aika esim. liikkumiseen on todella tärkeää. On ihan totta, että tunnin liikunta antaa kaksi tuntia lisää toiminta-aikaa päivään.

Minä käyn kokopäivätöissä, olen kahden lapsen äiti ja opiskelen toista korkeakoulututkintoa avoimessa yliopistossa.

mietin, että onko muilla muka niin paljon aikaa enemmän kun meillä. Kotiin tulen lasten kanssa n.16.30 sitten teet ruokaa lapsille ja kun keittiöhärdelli on ohi varmaan n. 18.00 niin jos kaupassakin pitää vielä lähteä käymään, saatikka on pyykit ja siivoukset ja suunnilleen 19.30 pitäisi lapsilla olla jo iltatoimet täydessä käynnissä. Niin joo, kyllä tuntuu, että hoppu tulee.



Ja joo on mies kyllä, mutta hän rakentaa tällä hetkellä meille taloa, joten käytännössä hoidan kaiken muun yksin tällä hetkellä. Ei siis mitään mahdollisuutta mihinkään jumppiin tms. kuntosaleihin. Kukaan ei vahtisi lapsia sillä aikaa ja toisekseen iihen menisi ainakin 1,5h niin enhän mä näkisi lapsia koko päivänä..?! Muuta kun aamulla kiireessä ja illalla kiireessä.

Pidän työstäni. Saan myös ajaa työpaikalle aivan rauhassa autolla. Lapseni ovat hyvässä kunnallisessa hoitopaikassa. Kotona lasten kanssa vietän yhteistä aikaa esimerkiksi tekemällä ruokaa heidän kanssaa. Osaan jutella ja tehdä ruokaa samaan aikaan ;). Vaatteetkin katsomme seuraavaksi päiväksi yhdessä. Mies tekee myös paljon kotitöitä. Kodin ei tarvitse olla aina tiptop. Lapsilla ei meillä ole kiire koskaan. Hoitoon lähdetään ajoissa. Työpaikalla saa pitää taukoja ja syödä lounaan melko rauhassa. Eli ei ole mahdottoman vaikeaa terveiden lasten kanssa ollut, mutta toki suunnittelua ja esimerkiksi itsekuria vaaditaan.

kyllä minäkin mietin välillä onko tässä mitään järkeä. Koko ajan väsynyt olo..

Meillä lapset 9,5v ja 6v. Se helpotti jonkin verran että nyt esikoinen kulkee itse bussilla kouluun ja kotiin, ei tarvii kuskata (joo kouluun n.4,5km matkaa)..

Me tehdään miehen kanssa kokopäiväisesti aamu- ja iltavuoroja vuoroviikoin, niin että joka toinen viikko olen arki-illat aina yksin lasten kanssa. Ei kovin paljoa jää yhteistä aikaa, ei :( Mulla välillä myös viikonloppuisin töitä.

Molemmat teemme kotitöitä kyllä aika tasan sanoisin. Mutta tämä arkirumba kyllä väyttää. Ja tuntuu ettei viikonloppukaan aina riitä akkujen lataamiseen..töissä välillä hirveä stressi ja kiire ja sitten väsyneenä raivoaa välillä lapsille..ja harrastuksiakin on jo lapsilla jonkin verran, onneksi osa kuitenkin viikonloppuisin.



En tiedä. Pitäisikö muuttaa jonnekin trooppiselle saarelle vai mitä keksisi.. ;)

Mies hoitaa lasten haun hoidosta ja pääosin tekee ruuat. Siivotaan kun jaksetaan. Tiskikone hoitaa tiskit ja pesukone pyykit. Vaatteita ei aina jaksa kaappeihin laittaa, vaan pinossa.



Ilta menee tosin nopsaan, kun olen yleensä vasta kuuden-seitsemän maissa kotona töistä. Arkea helpottaa huomattavasti, kun mies hoitaa asioita myös. Joskus mies tosin natkuttaa, kun aina ruuat joutuu tekemään ja joskus uhkasi lakollakin... ;) Välillä tuntuu, että meillä on roolit väärinpäin. ;)

meillä muilla lasten isät huolehtivat monesta jutusta eikä tule tuollaista kiirettä.

Minä teen nopeita ruokia ja käytän esim pakasteita ja puolivalmisteita, joskus jopa valmisruokia aivan hyvällä omallatunnolla. Olen harjoitellut jo neljän lapsen kanssa, ja se kyllä auttaa. Vien mennessäni ja tuon tullessani, samoin mieheni. Ruokakaupassa ostetaan kerralla paljon eikä joka päivä käydä. Miehen kanssa täydennämme työparina toisiamme kaikissa kotitöissä Toinen laittaa ehkä pyykit pyörimään ja voi luottaa, että toinen ne huomatessaan ripustaa jne.

Meillä käy keskiviikkoisin siivooja-ihanaa tulla töistä puhtaaseen kotiin! Kolmena päivänä viikossa meillä on kotiapulainen,joka hoitaa pyykit ja valmistaa ruokia pakastimeen.Itse teen lyhyitä päiviä,olen yksityisyrittäjä niinkuin miehenikin.Lapsemme ovat 9 ja 13 vuotiaita.Näin olemme saaneet arjen sujumaan ja aikaa riittää yhteisille harrastuksille.

Meillä vain yksi lapsi ja menin töihin kun hän oli kaksi niin, että mies piti lopun hoitovapaa-ajasta. Silloin oli suht kiva olla töissä kun tiesi, että lapsi oli hyvässä hoidossa vaikka varsinkin alkuun tuntui, että oli ihan fyysisestikin ikävä lasta.



Kun lapsi täytti kolme ja meni hoitoon niin alettiin miehen kanssa kummatkin tehdä lyhennettyä työviikkoa. Näin lapsella on vain kolme hoitopäivää viikossa ja on tosi kiva olla itse viikolla vapaalla. Tosiasillisesti ei olla onnistuttu siinä kovin hyvin, että kumpikin tehdään aika pitkiä työpäiviä kun töissä ollaan mutta kolme vapaapäivää viikossa tekee kuitenkin ihmeitä. Itse ainakin luultavasti jatkan tätä niin kauan kun laki sallii (eli lapsen tokan kouluvuoden loppuun). Mieskin on tykännyt ja luultavasti hänkin jatkaa ainakin useita vuosia.



Yritetään pitää myös huoli siitä, että kummallakin on myös jonkin verran omaa aikaa harrastuksille ym. Käydään myös ainakin kerran viikossa ulkona syömässä (monilla viikoilla kolme ruokailua hoituu näin) ja on vaihdettu päivällisen ja illallisen ajankohtaa, mikä antaa aikaa kokata kunnolla. Lisäksi teen lapsen kanssa kivoja juttuja, joista itsekin nautin, esimerkiksi viime viikonloppuna käytiin katsomassa pöytäteatteria ja konserttia. Ystäviä nähdään myös aika paljon viikonloppuisin. Tehdään myös pikkureissuja kotimaassa viikonloppuisin. Ne piristävät ja antavat puhtia arkeen.



Mullakin on se vika, että valvon myöhään oman ajan halussani mutta valvoin myöhään usein silloinkin kun ei lasta vielä ollutkaan joten lopulta ei ehkä suurta muutosta.



Teidän pitäisi löytää jotain keinoja helpottaa arkea. Se, mitä se teillä on on teidän juttu. Esimerkkejä voisi olla vaikka enemmän jakoa kotihommiin puolison kanssa, siivoojaan palkkaus, kotitöistä tinkiminen tai jotakin mielikuviteksellisempaa. Ei kai kotiin jääminenkään ole mahdoton ajatus jos siihen varaa on. Itse olen sitä välillä miettinyt mutta on se rahakin kiva juttu sillä itse olen kyllä töihin menon jälkeen ehtinyt tuhlaamaan.



Ap on mielestäni tärkeää, että jaksat ja elämässäsi olisi iloa. Toivottavasti siihen löytyy joku konsti. Tietty asioihin tottuukin mutta helposti myös urautuu ja katkeroituu.

Siinä mun jaksamisen salaisuus. Todellakin nostan hattua teille, jotka jaksatte tehdä täyttä työpäivää+pitkät työmatkat päälle. Varsinkin jos on monta lasta (meillä kolme muksua).



Miehellä on liukuva työaika, joten sekin helpottaa meidän arkea. En ole edes haikaillut työpaikkoja, jos sinne on hankala työmatka. En halua tuhlata 2h/päivässä matkoihin. Valintoja, valintoja...kaikkeen ei titenkään voi itse aina vaikuttaa. Mulla on pieni palkka, mutta on tää sen väärti, että perheelle on enemmän aikaa.



Mulla on sellaisia ystäviä, joille ura on kaikki kaikessa. Otetaan haastava duuni, pitkät työmatkat (Esim. Lahti-Helsinki) ja sitten ihmetellään kun ei jaksa. Niin, jostain täytyy perheellisen luopua, niin se vaan menee. Kaikkea ei voi saada...

osa-aika työ? mies auttaa kotitöissä?

ei aina tosiaan kodin tarvitse olla tip-top.

Laitat vaan tavarat aina paikoilleen eikä jätetä lojumaan.



Viikonppuisin on sitten enemmän aikaa.



Mulla lapset 4v. 5v. 9v. ja elämä on melko helppoa.

Kotoa lähden klo.7. viemään lapset päiväkotiin kävellen, sieltä sitten töihin bussilla klo.7.30-> olen töissä klo.8.

Mies menee aamulla klo.06 töihin ja hakee lapset klo.14.30.

Minä tulen töistä kaupan kautta klo.15.30.

Ruoka klo.16.



lapset nukkumaan klo.20.30,

aikaa miehen kanssa 20.30-22.

Siinä voi vaikka tyhjentää astianpesukoneen tai laittaa puhtaita vaatteita kaappiin...