Miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit JAKSATTE??

Päiväkodista on pakko hakea, mutta harrastuksiin ei ole pakko kuskata. Harrastukset voi valita sen mukaan minne lapsi osaa itse kulkea, tai sitten voi sopia kimppakuljetuksista kuljetusvastuita jakamaan.



Elämä on erilaista kuin leikki-ikäisten kanssa, mutta ei se vanhemmuus pääty siihen kun lapsi menee kouluun. Ja jos on 3 lasta, niin luonnollisesti sitä kuskausta tulee vaikka olisi kimppakyytejäkin. Eikä meidän lapset harrasta kohtuuttomasti, mutta kun niitä on 3 ;).



Pyykkiä tulee paljon, kotihommia pitää tehdä edelleen;). Aika harva kieltää lapsiltaan harrastamisen?

Mutta silti sitä tekemistä on ihan hirveästi.

Mitä se elämä sun mielestä on, tai pitäisi olla? Telkkarin katsomista ja vauvapalstalla roikkumista illat kaiket?

Jos lapsia halusit, tiesit varmasti että niitä pitää hoitaa, ne sotkee ja niille pitää tehdä ruokaa. Sitä varten sä olet, ja miehesi, te olette vanhempia ja pidätte huolta lapsistanne ja kodistanne. Ei siihen mitään lomia kuulu. Itse olette valintanne tehneet.

Eihän siitä ollut kyse... Ja minä muuten olen se, joka on jäämässä kotiin, jotta saisi hoidettu kaiken ensiluokkaisesti.

Lapset olivat ap:n mukaan 3 ja 5 -vuotiaita, ei sen ikäiset hoida itse iltapalojaan yms.



Edelliselle oikeamieliselle:) kyllä lapsiperheen vanhemmillekin joskus lomaa ja omaa aika kuuluu.

kyllä lapsiperheen vanhemmillekin joskus lomaa ja omaa aika kuuluu.

Sä huolehdit lapsistasi aina, siihen ei ole lomapäiviä. Jos niitä voit järjestää, hyvä niin, mutta pakollisia ne ei ole. Omista lapsistaan on sen sijaan pakko pitää huolta ihan joka päivä ja joka hetki.

Aika hullun hommalta se kyllä tuntui silloin kun lapset olivat vielä pienempiä. Sitä mukaa on helpottanut kun lapset ovat kasvaneet.



Nuorimmaiseni on nyt eskarissa, ja odotan kuin kuuta nousevaa sitä että hänkin menee kouluun eikä enää tarvitse kulkea päiväkodin kautta työmatkoja.

Tietysti aluksi täytyy kulkea koulun kautta, mutta uskoisin että ainakin toisinaan koulu alkaa samaan aikaan kuin isoveljellä ja voivat mennä koulumatkan yhdessä. Lapset leikkivät muutenkin paljon yhdessä ja heillä on yhteisiä kavereita, joten en usko sen yhdessä kulkemisen olevan rasite isoveljelle.

heikkoa se välillä on tuo jaksaminen. Olen ajatellut että sitten kun muksut menee kouluun ja eskariin niin pidän välivuoden töistä ja teen vain satunnaisia keikkoja välillä. Mulla on vuorotyö ja täydet tunnit tällä hetkellä ja mies tekee lähes kymmenen tunnin päiviä.. Että ei hirveästi riitä energiaa enää työpäivien jälkeen.

kyllä lapsiperheen vanhemmillekin joskus lomaa ja omaa aika kuuluu.

Sä huolehdit lapsistasi aina, siihen ei ole lomapäiviä. Jos niitä voit järjestää, hyvä niin, mutta pakollisia ne ei ole. Omista lapsistaan on sen sijaan pakko pitää huolta ihan joka päivä ja joka hetki.

Ei tuo "itsepähän valintasi teit" ollenkaan auta pienten lasten vanhempien akuuttiin väsymykseen. Kai äidilläkin on oikeus kokea pientä vitutusta joskus vaikka lapsiaan rakastaakin? Sitä varten kai nämä keskustelupalstatkin on, että saa purkua fiiliksiään.

Konkreettisena vinkkinä ap:lle: joko lasket rimaa mitä tulee kodin siisteyteen ja ruuan laatuun, tai sitten ostat palveluja tai hyödynnät verkostojasi.

ja mitä tulee harrastuksiin, niin aika harva lapsi itse vaatimalla vaatii jotain harrastusta, kyllä se yleensä on vanhemmat, jotka patistavat. Kun lapsi oppii vaatimaan, niin silloin se yleensä osaa jo kulkea itse. Poislukien ehkä Hgin keskusta.

Kun lapsi oppii vaatimaan, niin silloin se yleensä osaa jo kulkea itse. Poislukien ehkä Hgin keskusta.

Niin ja kuten meillä: maalla. Jos välimatkaa on harrastukselle se 5 km, niin ei sinne lasta voi yksin päästää. Pimeää, liukasta, ei pyörätietä.

mulla on kolme lasta 10-2v palasin kesällä töihin, eikä tämä tunnu helpottavan millään...

minä ja mies ollaan 7-16 töissä.



Ei tässä kerkee mitään "omaa elämää" ajattelemaankaan. Koululaisten hommat vie paljon energiaa, päivähoito-systeemit myös. Musta tuntuu et mä olen aivan naurettavan rähjänen aina töissä kun hyvä että muistaa ja ehtii aamulla hampaat ja hiukset harjata. Herään kuudelta että ehdin kahdeksaksi töihin.



Mun "pelastus" on ollut 9kg pesukone ja kuivausrumpu. :) sekä ystävä perheet joiden kanssa vuorotellaan harrastuksiin viemistä.



ja nyt jos joku kysyy missä mies on ja miten se auttaa, niin kyllähän sekin jotain tekee. aina on vaan jotain muuta kuin peruskotihommia. nyt tekee remppaa loppuun, ja se jos mikä on raivostuttavaa (tarkoittaa sahanpurua roskaa lautoja jne pitkinpoikin)

Meillä kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla enkä ole koskaan kokenut työelämän ja äitiyden yhdistämistä haastavaksi. Olen ollut viisi vuotta töissä kuopuksen äitiysloman päätyttyä eli viiden vuoden kokemus aiheesta. Työni on vaativaa asiantuntijatyötä, olen vaihtanut työpaikkaakin tässä välissä, mutta silti energiaa on riittänyt 3-5 treenikertaan viikossa ja siivoushullu kun olen, kotikin on aina tip top. Ja koen eläväni ihan normaalia, suht rauhallista, onnellista elämää. Ehkä mun pelastus on sitten se, että olen ihminen, joka ei vaan osaa olla paikallaan vaan tykkää koko ajan touhuta eli en kärsi siitä arjen normihärdellistä.

Meillä kaksi lasta alle kahden vuoden ikäerolla enkä ole koskaan kokenut työelämän ja äitiyden yhdistämistä haastavaksi. Olen ollut viisi vuotta töissä kuopuksen äitiysloman päätyttyä eli viiden vuoden kokemus aiheesta. Työni on vaativaa asiantuntijatyötä, olen vaihtanut työpaikkaakin tässä välissä, mutta silti energiaa on riittänyt 3-5 treenikertaan viikossa ja siivoushullu kun olen, kotikin on aina tip top. Ja koen eläväni ihan normaalia, suht rauhallista, onnellista elämää. Ehkä mun pelastus on sitten se, että olen ihminen, joka ei vaan osaa olla paikallaan vaan tykkää koko ajan touhuta eli en kärsi siitä arjen normihärdellistä.

Upeata jos teillä noin! Ihan vilpittömästi anna meille muille saamattomimmille sinun aikataulusi tiedoksi. Eli mihin aikaan ehdit sinne treeneihin? Kuinka kauan menee aikaa? Kuka on lasten kanssa? Milloin puoliso treenaa ja milloin teette ruoan?

t. Oppimishaluinen

Meillä on lapset samalla ikäerolla ja just kun pienempi oli 2v-4v ja vanhempi 4-6v niin elämä tuntui tosi raskaalta. Mietin kanssa, että tälläistäkö tämä elämä on. Mutta kun nuorempi oli melkein 4v niin kaikki muuttui helpommaksi! Nyt nuorempi on 5v ja aina vaan helpommaksi muuttuu. Kavereita käy molemmilla kylässä ja meidän lapset ovat välillä kavereillaan. Joskus on ihan hölmistynyt olo, kun saa iltaisella vaan olla :)



Koita jaksaa, pian alkaa helpottamaan :)

Mä haluan lisäksi tietää, että miten te väsyneet äidit jaksatte huomioida sen puolison ja millon ehditte ja jaksatte harrastaa seksiä? Kun lapset vihdoin nukkumassa, itse käy suihkussa jne. on hetken rauhassa ja haluaa vaan kaatua sinne sänkyyn nukkumaan. Silloin on viimeisenä mielessä seksin harrastaminen. Ainakin mulla. Ilmeisesti olen sitten omituinen.

Kiitos kysymästä, heikosti jaksan. Ihan sama kun ap:llä. Päivästä toiseen väsyneenä puurtamista äärirajoilla. Sen takia vituttaakin ne kotiäidit, joilla on kanttia arvostella vielä työssäkäyviä huonon valinnan tehneiksi. Kaikilla kun ei ole valinnanvaraa eikä rikasta ukkoa elättämässä! 100 kertaan mielummin olisi itsekin kotona. Sielläkin kun sitä tekemistä loputtomasti riittää

Se mihin itse kouluttautuu ja miten lastensa isän valitsee.



Ei päätökset ihmisen eteen taivaasta tipahda - jokainen tekee ne ihan itse.

Onhan se aluksi vaikeaa tottua juuri siihen, että vain on ne lyhyet illat kun pitäisi ehtiä tehdä kaikki. Mullakin vielä mies usein iltaisin töissä, joten ainakin 3 pv/viikossa teen kaikki kotityöt itse.



Lapset ovat jo 7-11-vuotiaita, 3 kpl. Heiltä vaadin kyllä myös osallistumista. Itse kyllä siivoavat sotkunsa onneksi. Viikkaavat pyykkinsä, tyhjentävät astianpesukoneen, imuroivat.



Mies kyllä tekee silloin kun ehtii. Usein juuri hän on se joka imuroi ja pyyhkii/siivoaa keittiön. Minä hoidan pyykkihärdellin.



Minusta ruoanlaitto vie eniten aikaa, minä kun en käytä eineksiä ja lisäksi vielä käytän paljon vihanneksia ruoanlaitossa. Se aika on kyllä poissa lasten kanssa olemisesta, eikä heitä kiinnosta olla mukana ruokaa laittamassa. Usein tosin vanhemmat lapset tekevät silloin läksynsä.



Niin, valitettavasti mielestäni lasten koulu vie tuhottomasti aikaa... Aina on jotain läksyä tai kokeita, joita pitää lapselta kuulustella. Minulla siis kolme koululaista jo ja se tietysti lisää kuormaa... Tai sitten on jotain muuta muistettavaa, lapsilla luistelua, uintia tai jotain papereita pitää täyttää huomiseksi päiväksi. Tietty he itsekin muistavat osan, mutta kyllä näin vanhempana pitää katsoa vähän perään.



Harrastuksia lapsilla ei paljon ole, n. 1 harrastus/lapsi ja osa samana iltana. Niinä iltoina ei kyllä paljoa ehdi kotona tehdäkään. Jos ei ole harrastuksia niin sitten jotain lapsista pitää viedä kaverille tms.



Mutta kaikkeen tottuu ja minä en ainakaan edes vaadi että kodin pitäisi jatkuvasti kiiltää!! Pidän esim. tervellistä ruokaa tärkeämpänä kuin puhdasta pöytää :).

Minusta tuntui aluksi samalta kun palasin takaisin töihin. Kamalaa kiirettä ja kaaosta.

Sitten sisuunnuin ja päätin, että asiaan on tultava muutos. Ja että aikuinen ihminen pystyy kyllä parempaan :)

Listasin asiat joihin viikossa menee eniten aikaa. Yksi näistä oli kaupassa käynti, toinen ruuan laitto. Näihin piti siis puuttua. Aluksi järkeistin kaupassa käyntiä, eli nykyään käyn kerran viikossa isosti (huollellisesti suunnitellun listan kanssa) kaupassa ja kerran pienessä lähikaupassa hakemassa maitoa ja leipää. Suunnittelu helpottaa montaa asiaa, kun kerralla miettii viikon ruuat ei paniikkia synny. Ruuanlaitossa säästyy aikaa meillä näin: Lauantaina tehdään sellainen ruoka, josta pari annosta pakastimeen ja mitä riittää maanantaiksi. Sunnuntaina sama juttu, pari annosta pakstimeen ja tiistain ruoka. Näissä hyviä ovat esim pataruuat ja laatikot. Keskiviikkona tehdään ruokaa josta riittää torstaiksi. Perjantaina on herkkupäivä, jolloin tehdään itse esim. pizzaa, tacoja tms. tai haetaan noutoruokaa. Arkisin näin ruuanlaittoa on oikeastaan vain keskiviikkona.

Pakastimessa olevat ruoka-annokset pelastavat yllättävät paniikkitilanteet.

Kaupassa käyminen (iso) hoidetaan samalla kun lapsi on harrastuksessaan. Lasten harrastusaikoja hyödynnetään myös lenkkeilyyn koiran kanssa. Eniten arjessa auttaa huolellinen suunnittelu, ja vie-mnnessäs-tuo-tullessas -ajattelu isossa mittakaavassa hyödynnettynä. Lisäksi palkkasimme siivoojan, joka käy joka toinen viikko. Näin asunto ei koskaan pääse ihan kamalaan tilaan. Väliviikolla toinen siivoaa sillä aikaa kun toinen vie lasta harrastukseen. Kerran kuukaudessa pidämme ns. tehopäivän, johon osallistuu koko perhe. Silloin siivotaan kunnolla ja hoidetaan kaikki asiat mitkä ovat jääneet hoitamatta mm. matot ja petivaatteet ulos, kierrätyskamat kierrätykseen, eteinen järjestykseen (eli pipot, lapaset, sukat, kengät yms.), jääkaapin inventaario, kaikki irrallaan oleva tavara paikoilleen, lastenhuoneiden tehosiivous. Tehopäivän jälkeen on aina leffailta karkkeineen ja herkkuineen.



Tsemppiä, kyllä se siitä.

Monta kertaa, kun äiti on ollut kotona, kaikki kotityöt jotenkin luisuvat äidille, kun kerran on "kotona" (vähän kuin tekemättä mitään). Sitten kun palataan työelämään, niin yllättäen sama jatkuu: äiti kantaa vastuun kaikesta ja tekee kaiken.



Meillä meinasi käydä näin, mutta sitten tein stopin. Nyt mies vie lapset hoitoon (joudun kyllä laittamaan vaatteet yms valmiiksi), minä haen. Mies hoitaa lasten iltatoimet. Minä laitan ruoat arkisin, mies viikonloppuisin (joudun ehkä kertomaan, mitä laittaa, mutta laittaa kuitenkin). Minä laitan pyykit koneeseen, mies vie kuivumaan, hakee kuivat pyykit ja minä viikkaan kaappiin. Siivoaminen jää pääasiassa mulle, mutta ajan miehen lasten kanssa ulos siksi aikaa, niin saavat liikuntaa ja yhdessäoloa.



Ajattelen, että vaikka elämä juuri nyt on aika härdelliä, niin kohta tämä helpottuu. Lapset kasvavat, tulevat omatoimisimmiksi, silloin on paremmin aikaa omille harrastuksille. Enkä missään tapauksessa anna miehen luistaa kotihommista silloinkaan. Yhdessä on perhe perustettu, kyllä kummankin kuuluu osallistua siitä huolehtimiseen.

osoittaa raadollisen selvästi, miksi naisen euro on keskimäärin pienempi kuin miehen, ja miksi naiset eivät etene urallaan.



Eihän siinä mitään, jos tämä on kirkkaana mielessä, mutta liian usein joutuu lukemaan nillityksiä työssäkäyviltä ja sen hikiset 6 tuntia päivässä tekeviltä mammoilta: ei edetä uralla, nyyh, mieskollega ylennettiin, en ala, tää on epäreilua.



Ikävä kyllä me lapsettomat "uranaiset" joudutaan usein oman etenemisen kanssa toteamaan, että esimiehellä on karvaita kokemuksia mammalomalaisten, räkäisiä kakaroita kotona hyysäävien ja muuten vaan työaikarajoitteisten kanssa. Vakuuta siinä sitten että eipä ole lisääntyminen mielessä.