Lue keskustelun säännöt.
Miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit JAKSATTE??
30.01.2013 |
Siis miten jaksatte tätä arkea, päivästä toiseen puurtamista ja liian vähää aikaa olla lasten kanssa puhumattakaan kotitöistä ja omasta ajasta...
Mä olen ollut nyt hetken töissä, lapset pian 3 ja 5 v. ja tuntuu tosi vaikealta. Aamulla kiireellä lasten vienti, töissä kiire, töistä tullessa kiireellä ruoka, tiskit ja ehkä pyykkäystä jos jaksaa, sitten onkin pian jo iltatouhut nukkumaanmenoineen. Jossain välissä pitää tietenkin jutella lasten kanssa, pitää sylissä ja antaa huomiota. Sitten pitäisi vielä illalla katsoa seuraavan päivän kamppeet porukalle ja taas aamulla sama rumba...
Tuntuu että tarvin sitä omaa aikaakin, niin otan sen sitten myöhäisillasta ja valvon liian myöhään niin sitten tietty olen aamusta entistä väsyneempi... Oikeesti, tekis mieli vaan lopettaa työt ja jäädä elelemään miehen rahoilla... :( Mitä iloa on paremmista tuloista kun ei niitä ole aikaa käyttää?
Viikonloppuisin sitten on ulkoilua, siivousta, ruoanlaittoa ja touhua siinäkin, ei siinä itse mitenkään kauheasti lataudu tulevaa viikkoa varten.
Sanokaas nyt joku että tää on vaan alkukankeutta ja tähän tottuu?! Mua masentaa. :(
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
TUSSUKKA kirjoitti:
Onko se jotenkin erilaista jaksaa pienten lasten työssäkäyvänä äitinä kuin pienten lasten työssäkäyvänä isänä? Mitä eroa siinä on?
Yhteiskunta kuormittaa äitiä eri tavalla... Hänelle ladataan kaikki se sälä. Tyypillistä on esim päiväkodista kertoa kolmen arkin lista kaikkea pientä kun äiti hakee. Kun isä hakee, ei edes pukahdeta.
Meillä isä hoitaa Vilmat ja läksyt. Laskut ja multa jääneet kotityöt. Vahtii illat lapsia kun minä töissä.
Toissa yönä pilkkoi talven polttopuut pimeässä kun tulin viimein kello 21.00..
Ei ole helppoa silläkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun talossa on pieniä alakoululaisia illat menee läksyjen teossa, kertotaulujen opettelussa jne. Huoh! Eilen tokaluokkalainen teki läksyjä kaksi tuntia ja koko ajan tarvitsi äitiä kun ei millään olisi jaksanut keskittyä.
Mun lapseni oli ekalla vielä takiainen läksyissä, mutta ope ja minä sanoimme sille, että lapset vastaa niistä itse.
Älä vaan missään ääneen mene tuollaisia laukomaan, ihan kiva tsemppi keskivertoa vaikeamman tapauksen vanhemmalle...
Samaa mieltä. Meillä ekaluokkalainen ja kolmasluokkalainen, jotka tekee läksyt vahtimatta, itsenäisesti ja tokaluokkalainen, jolla on jokin oman toiminnan ohjauksen ongelma (jonka olemassa oloa ope ei ensin myöntänyt, mutta sitkeän painostuksen jälkeen päässyt nyt tutkimuksiin) ja jonkin asteinen luki-vaikeus, lapsi ei siis todellakaan saa tehtyä läksyjä ilman apuja. Ja kyllä todellakin pitää priorisoida ja välillä tuntuu, että tunnit loppuu kesken.. lapsia myös päivähoidossa.
Tehdään nyt molemmat miehen kanssa 80% työaikaa nelipäiväisinä viikkoina, että jää kotihommiinkin aikaa.. ja ennen kaikkea lapsille.
Helposti jaksan; työni on mukavaa ja niin erilaista kuin kotielämä lasten kanssa. Töihin olen palannut molempien lasten ollessa noin vuoden ikäisiä, jolloin ovat menneet hoitoon ja rumba alkanut sujua ongelmitta. Nyt on lapset 2v ja 6v. Tukiverkkoa ei ole arjessa ja miehen kanssa 99% hoidetaan tämä perheenpyöritys itse. Joskus kiperässä paikassa naapurin (työssäkäyvä) varamummo tulee jeesaamaan. Jos vaikka mies joutuukin yllättäen tuplavuoroon, maito loppu ja kahden väsyneen lapsen kanssa en jaksa alkaa lähikauppaan pakkasella raahautumaan; mummo tulee lapsien seuraksi ja kipaisen kaupassa itse.
Minusta tuntuu että arki on mukavaa ja sujuvaa ennakoinnin ja rutiinin ansiosta.
Mies tosiaan tekee vuorotyötä ja minä virastoaikaa; siksi lapsilla on lyhyet hoitopäivät (yleensä n.5-6 tuntia) ja paljon kotipäiviä. Siivoillaan sitä mukaan kun sotkua tulee ja ennakoidaan niin, että kotiin tullessa ruokaa on nopeasti saatavilla. Aikaa jää myös lasten harrastuksiin. Omaa aikaa ei tietty ole kuin iltaisin, mutta sen käytän usein kuntopyörää polkien telkkaria katsellessa. Lapset laittavat nukkumaan puoli yhdeksän aikaan.
Kodin siistinä pitämisessä auttaa rutiini (myös lapset osaavat kerätä lelunsa, viedä ne paikalleen, vievät likaiset vaatteet koriin jne) ja se, että olemme hävittäneet/laittaneet kiertoon kaiken turhan. Sitä mukaan kun lapset kasvavat laitetaan pieneksi jäänyttä turhaa pois. Mitä selkeämpi koti on, sen helpommin se pysyy puhtaana.
Väkisinkin sitä äitinä välillä tuntee olonsa riittämättömäksi, mutta liikaa stressiä ei kannata ottaa. Tänään mieheni on iltavuorossa. Vein esikoisen aamulla eskariin ja hän nuoremman kymmenen jälkeen hoitoon. Siihen jäi sitten pari tuntia, jossa välissä mies kävi kaupassa, imuroi ja viikkasi kuivat pyykit. Kun menen kotiin neljän aikaan syödään lasten kanssa ja sitten lähdetään uimahalliin. Sitten iltapalalle ja kotiin.
Työssäkäyvän äidin rooli on se, joka minulle sopii ja äitiysloma oli vain tietoinen nopea välivaihe. Sä taas oot ollu kotona useamman vuoden, jossa vaiheessa on taas varmaankin jo tottunut ihan muuhun.
Ei ole.. Nytkin lähden iltaan töihin ja mies ei saa taaskaan vaihdettua talvirenkaita. Ajellaan sitten kesärenkailla. Se on poikki 8 h työpäivän jälkeen mutta lepiä ei tiedossa..