Miten te työssäkäyvät pienten lasten äidit JAKSATTE??

Jos teillä kerran on sitä rahaa ja valitatte, ettette ehdi käyttämään sitä, niin hankkikaa nyt urpot aupair tai kotiapulainen!



Miks kukaan ei ikinä ehdota tätä maailman yksinkertaisinta ratkaisua???

lisäksi 14v ja 11v lapset. Ja se, että liikuntaharrastuksia on jokaisella lapsella. Vanhimmilla joka päivä ja karsia pitää, että minkä lajin harjoituksiin mennään, kun on samaanaikaan harkkoja. Lisäksi kisoja ympäri Suomen viikonloppuisin ja viikollakin ainakin kerran kotipaikkakunnalla. Vielä kahden vanhimman koulu ja kokeet, joihin kysellään... Ja kaikkea muuta, mitä en tässä kirjoita. Elämä on valintoja.

hyppää kaivoon saatana.

T. mamma, joka lukee lapselleen aineet ääneen töiden jälkeen, koska lukihäiriö vaikeuttaa lukemalla oppimista.

Nyt kun talossa on pieniä alakoululaisia illat menee läksyjen teossa, kertotaulujen opettelussa jne. Huoh! Eilen tokaluokkalainen teki läksyjä kaksi tuntia ja koko ajan tarvitsi äitiä kun ei millään olisi jaksanut keskittyä.

Mun lapseni oli ekalla vielä takiainen läksyissä, mutta ope ja minä sanoimme sille, että lapset vastaa niistä itse.

Älä vaan missään ääneen mene tuollaisia laukomaan, ihan kiva tsemppi keskivertoa vaikeamman tapauksen vanhemmalle...

Itse vähensin vain tunnin työajastani ja heti tuntui että jaksan ja ennätän paljon paremmin.

Tämä tietysti onnistuu vain jos on järkevä työnantaja, mutta lopulta se on kaikkien etu että jaksaa myös töissä.

yksi koululainen. Ihan hyvin ehditään, mä treenaan neljänä iltana viikossa, miehen kanssa vuorotellaan. Minä menen aamulla seiskaksi töihin ja pääsen kolmelta ja haen lapset, mies vie ne aamulla puoli kasin aikaan hoitoon. Sitten ruokailu (edellispäivästä jäänyttä/pakkasesta otettua ja eihän nyt jonkun kastikkeen ja sapagetin tekemiseen kauan mene). Sitten leikkimistä, hiukan siivoilua, pyykkikone pesee pyykit. Sitten salille klo 20, salilta kun tulen, laitan pyykit narulle jos mies ei ole laittanut, käyn suihkussa, syön ja olen nukkumassa klo 22. Meillä ei tarvitse olla joka paikka tiptop tai käydä joka päivä kaupassa. Lisäksi teen 1-2 pv viikossa etänä.

- Ruokaa voi tehdä isomman sastsin kerralla jotta joka päivä ei tarvitse kokata. Mä katson niin että valmista ruokaa on kaapissa ainakin niinä päivinä kun Isommalla on treenit niin ei tule kiirettä.



- Päätä itsellesi siivouspäivä ja pyykkipäivät erikseen. muina päivinä pidät vaan keittiön siistinä ja lelut järjestyksessä. Lapsesi osaavat jo auttaa ja kuuluukin siivota omia sotkujaan.



- Kotiin tulon jälkeen ei tarvitse ensimmäisenä rynnätä sinne keittiöön vaan ota se aika lasten kanssa siinä, istu sohvalle ja juttele ja sylittele. Meillä ainkin kuopus käyttäytyy koko illan rauhallisemmin jos on saanut äidin jakamattoman huomion ensin vähäksi aikaa... lähteekin siitä yleensä omiin puuhiinsa ja mä pääsen keittiöön. Ruoan laitto ja tisikikoneen tyhjennys ja täyttö vievät korkeintaan puoli tuntia, en tee mitään gourmet ruokia viikolla.

- Tee kauppalista valmiiksi, nopeuttaa kaupassa käyntiä.

- Tuuletu ruoan jälkeen vähän aikaa pihalla lasten kanssa,

-Lapset kun on saatu nukkumaan meillä klo 21 niin sitten mä vielä vähän järjestän aamua varten vaatteita ja tavaroita (pakkaan omat eväät yms.) käyn suihkussa ja istahdan miehen kainaloon sohvalle. Syön jotain jos en lasten kanssa iltapalaa ole ehtinyt syödä pyykkien tms. takia.



Meillä siis ollaan kotona klo 16 ja nukkumaan 21. siinä on 5 tuntia aikaa tehdä kotihommat, ruoat ja olla lasten kanssa. Lasten kanssa oleminen on myös sitä että otat ne siihen arkeen mukaan, pyyhkimään pölöyjä, antamaan sulle koneesta puhtaita vaatteita ripustettavaksi, viemään lehtiä lehtikoriin, auttamaan kokkaamisessa (saa sekoittaa jotain kastiketta tms)

lapset eivät tarvitse laatuaikaa sellaisen kun se yleensä kuvitellaan, että äiti istuu lattialla ja leikkii ja tekee mitä lapsi haluaa vaan niille riittää se että otetaan mukaan arkiseen tekemiseen.



Väsynyt ? olen ja usein. kuopus nukkuu yönsä vielä huonosti mutta oikeesti, tää on hetki elämää,kohta ne on isoja eivätkä enää meistä välitä, haikeena tullaan näitä aikoja kaipaamaan kun lapsi juoksee onnessaan syliin halaamaan ja suukottamaan kun todennäköisesti se teininä vaan haistattelee :)

Meillä helpotuksen arkeen on tuonut hoitajan palkkaaminen. Ei aikaisia herätyksiä aamuisin, koululaisilla aikuinen iltapäivällä vastassa kotona, siisti koti, kun vanhemmat tulevat töistä. Ja tarkennuksena, hoitajan tehtäviin kuuluu lastenhoidon lisäksi ruuanlaitto ja yleisen järjestyksen ylläpitäminen.



Yksityisenhoidontuella taloudellisesti mahdollista, jos hoidettavia ainakin kaksi.

Joka päivä ei tarvitse laittaa ruokaa.

Kokkaatte porukalla viikonloppuna kaksi isoa satsia ja lämmitätte niitä iltaisin. Ehkä torstaina tai perjantaina joutuu sitten tekemään lisää. Silloin voi hyvin tehdä jotain nopeaa ja helppoa ruokaa.



Joka päivä ei tarvitse pyykätä.

Meillä pyykätä viikonloppuisin pari koneellista päivä. Kuivausrumpu siis auttaa.



Ota omaa aikaa iltamyöhään vaan vaikka joka toinen päivä. Nukuttuminen on tosi tärkeää jaksamisen kannalta. Kokemusta on.



Ja juu, rutiinit paranee ja aika auttaa mutta ei se kiire kokonaan poistu. Tsemppiä!

Tai siis totta kai selviytymistaistona saan sen vedettyä, mutta ei se ole mitään elämisen arvoista elämää.



Enkä halua että joku ulkopuolinen kokee kaiken lasteni kanssa.



Olen jäämässä kotiin. Ja todellakin vaihe, jossa lapset on paljon harrastavia alakoululaisia, on kaikista työläin!



Pikkulapsivaihe oli tähän verrattuna lastenleikkiä!

Lapset kasvavat ja tulevat omatoimisimmiksi. Ei sitten enää tarvitse rynnätä hakemaan päiväkodista jne.



On vaan kestettävä tämä raskain aika. Meidän arkea helpottaa ulkoistettu kodin siivous, isovanhempien ja palkatun hoitajan apu tiettyinä arkipäivinä lasten hakemisissa ja ruokkimisessa, ja 3xviikossa hikilenkki maastossa tai kuntosalin matolla.



Eli osta niillä tienaamillasi tuloilla palveluita. Ei kaikkea tarvitse tehdä itse kuten jossain agraariyhteiskunnassa.

Joten on tämä aikamoista härdelliä välillä. Vaikka päivähoitorumba loppui, niin harrastekuskaaminen alkoi ;).



T. 40 (se osa-aika työtä tekevä)

päiväkodista kaupan kautta kotiin ja tosiaankin suoraan sinne keittiöön. Kaikilla kova nälkä jo siinä vaiheessa, välillä lämmitän ruokaa ja välistä ihan alusta saakka.

Siinä samalla tyhjään tiskikonetta, ruuan jälkeen monestikkin heitän pyykit koneeseen, kerään kuivat narulta.

Onneksi on pikku kakkonen, siinä ajassa kerkeää paljon tekemään. Joskus iltasin saatan siivota, en ota ressiä koska ne illat on tosiaankin lyhkäset lasten kanssa.

Odotan kevättä ja kesää, jaksaa paremmin kun ei ole niin pimeää. Jopa jaksaa ja huvittaakin ulkoilla arkipäivänä, viikonloput menee hujauksessa ja taas arkiralli alkaa.

Ja olen yh, lapsia 3.

Mulla ei ole mitään kovin hyväpalkkaista duunia, perustoimistotyö. Niihinkin on vaan niin kova tunku, että saan olla kiitollinen että sain omani.



Haaveilen kyllä älyttömästi siitä, että voisin tehdä vaikka 4 pv viikkoa. Täytyy katsoa koeajan ja sen puolen vuoden jälkeen, mikä on tilanne, että näyttäisikö työnantaja vihreää valoa...



Kyllä meillä lapset on mukanakin kotihommissa, tekevät salaattia ja isompi saa sekoitella vaikka jauhelihaa pannulla, mutta silti lapsille on tosi tärkeää se että mulla on aikaa kölliä niiden kanssa sohvalla ja katsoa silmiin eikä samalla puuhata jotain. Nukkumaan menon yhteydessä molemmilla on kauheasti kerrottavaa ja asiaa. :) Lapsillekin oli iso muutos tämä hoitoon meno, vaikka ovat siellä viihtyneetkin, selvästi "roikkuvat" paljon enemmän minussa iltaisin. Ja tottakai haluan sen huomion heille antaakin.



Tämä on vaan itsellekin niin valtavan iso muutos, en osannut ajatella että kuinka vähän sitä aikaa iltoihin jää kun rytmistä on pidettävä kiinni entistä tarkemmin. Ja tosiaan, voisin patistaa miestäkin tekemään enemmän, esim. vaikka tekemään niitä isompia ruokasatseja seuraavalle päivälle jos minä teen lasten iltatouhuja.

Joten on tämä aikamoista härdelliä välillä. Vaikka päivähoitorumba loppui, niin harrastekuskaaminen alkoi ;). T. 40 (se osa-aika työtä tekevä)

Päiväkodista on pakko hakea, mutta harrastuksiin ei ole pakko kuskata. Harrastukset voi valita sen mukaan minne lapsi osaa itse kulkea, tai sitten voi sopia kimppakuljetuksista kuljetusvastuita jakamaan.

se on kätevä se mies joskus, siitä on myös hyötyä. hankkikaan ihmeessä sellainen.

Lasten taipumusten ja mieltymysten mukaan, ei maantieteellisesti... Eikä Helsingissä alakoululaisia voi illalla panna itse kulkemaan.

Hei



VArmasti tilanne paranee, kun olet ollut pidempään töissä. Nyt sinulla on ehkä myös huonot fiilikset siitä, kun ajattelet että PITÄISI ehtiä olemaan lasten kanssa enemmän jne. Ehkä jotain syyllisyyttäkin ja ihan perusväsymystä, joka saa kaiken näyttämään hankalammalta.



Organisointi on ehkä nyt a ja o.

Tee aina ruokaa kahdeksi päiväksi tai varaa ainakin valmisruokaa aina jääkaappiin (pinaattiletut tms. ), jotta on jotain syötävää niinä päivinä kun ei millään jaksa tehdä ruokaa itse.



Kaupassakäynti 1-2 kertaa viikossa. Pyykkipäivä. Siivouspäivä. Älä yritä ehtiä tehdä vähän joka päivä. Silloin elämästä tulee kiirettä ja säntäilyä. Käyttä Pikku kakkonen hyväksesi. JOs lapset katsovat sitä, ota se hetki itsellesi, makaa sohvalla ja lue lehteä lapset kainalossa tai sitten tee ruoka sillä aikaa, niin saat tehdä rauhassa. (tallenna edellisen päivän pikku kakkonen, jos haluatte syödä ennen sen loppumista).

Sen jälkeen on vielä ainakin tunti aikaa ennen iltapalaa, jolloin leikit lasten kanssa tai olet heidän kanssaan muuten.

Nukuttamisvuorot sinulle ja miehellesi, sillä aikaa toisella omaa aikaa tai keittiön siivous ja asunnon laitto valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Harrastukset eli vapaaillat kummallekin vanhemmalle ainakin yksi ilta viikossa tai viikonloppuna.

vai onko kaikki yksinhuoltajia?

Mutta silti sitä tekemistä on ihan hirveästi.

Jos lapset on kyllin isoja lähteäkseen yksin kouluun ja ottaakseen itse aamupalaa, ne on tarpeeksi isoja myös korjaamaan jälkensä. Ne osaa myös pistää pesukoneen päälle ja ripustaa pyykkiä kuivumaan, osaa imuroida ja pyyhkiä pölyjä, viedä roskia, kastella kukkia, tyhjentää tiskikonetta.



Ei tulisi mieleenkään että me miehen kanssa töiden jälkeen siivotaan isojen lasten sotkuja. Jokainen opettelee pienestä asti korjaamaan käyttämänsä tavarat paikoilleen ja siivoamaan jälkensä. Aina, tästä ei tehdä poikkeuksia.