Miehen mielestä mä en tee koskaan mitään kotitöitä. Päätin että en sitten tee mitään.

Hän kirjoitti tämän hiukan pöllyissä.

Niin, onhan se kamalaa, että joutuu omia lapsiaan hoitamaan. Kenenkään ei pitäisi siihen tahtomattaan ajautua. Anteeksi, että (työssäkäyvänä nuorehkona äitinä) pidän lapsia elämäni palkitsevimpana tehtävänä. Vaikkei minulla olisikaan miestä jakamassa sitä iloa ja työtä, haluaisin silti hoitaa lapseni mahdollisimman hyvin.

Miten tuo liittyy millään tavalla lasten hoitamiseen?

Keskustelu ajautuu nyt hieman raiteiltaan. Korostan, että puhun nyt lapsista, en kotitöistä yleensä.

Se, saavatko lapset ruokaa ja puhdasta vaatetta, liittyy vahvasti lasten hoitamiseen. Jääkaappi ei täyty itsestään, ruoka ei valmistu itsestään, pyykit eivät peseydy itsestään.

Jättäköön AP sitten miehensä jäljet korjaamatta ja kotityöt minimiin, mutta onko ok pistää lapset kärsimään? En oikeasti tajua, eikö voisi itse olla ylpeä siitä työstä, mitä lasten eteen tekee? Riippumatta siitä, mitä mies siitä ajattelee.

Pöllyssä varmaan ollaan edelleen, mutta mun mielestäni on etuoikeus saada hoitaa lapsiaan. Voisimme miettiä, miten puhumme lapsista, etenkin lasten kuullen. Miltä tuntuu lapsesta, kun vanhemmat kinastelevat, kumman vuoro vaihtaa vaippa, kumman vuoro nukuttaa, "etkö sä voisi", "sä et ikinä". Tutuille kailotellaan, kuinka lapset sotkee ja taas ne on kipeinä ja voi voi kuinka elämä on vaikeaa.

Joskus voisi siirtää näkökulman omasta navasta sinne lapsen tasolle. Ai niin, mutta eihän voikaan, koska ei mieskään tee niin! Sori, unohdin.

Mitenköhän tässä kävi?

surkea lukutaito niin monella on! Ap:n tekohan ei ole keskustelunavaus vaan tilanne on kärjistynyt siihen. Ap ei valita kotitöidensä määrästä. Ap ei kerjää mieheltään kehuja vaan odottaa, että mies paitsi tajuaisi asioiden todellisen laidan (eli kotitöiden määrän ja niihin kuluvan ajan), myös lopettaisi väheksymisen ja pitäisi suunsa kiinni.

Yhtä lailla ap voisi sanoa, että mies ei osallistu millään tavalla perheestä huolehtimiseen vaan lojuu työpaikalla ja viettää siellä omaa aikaa paossa lapsia ja vaimoa ja velvollisuuksia. Mutta hän ei tee niin, koska hän ymmärtää, että mies tekee työtä perheen hyväksi ja huolehtii siitä taloudellisesti.

Lopettakaa olemasta tyhmiä. Se on todella ärsyttävää.

Juuri tätä olen yrittänyt täällä sanoa. Mutta ei, moni on sitä mieltä että mä vaan itkupotkukiukuttelen. Vaikka homma lähti siitä että minä sanoin että katsotaan sitten millainen koti on kun täällä ei tapahdu laiskottelua kummempaa. En sanonut sitä vihaisena, en huutanut, en kiukutellut, en mököttänyt tai mitään muutakaan. Totesin sen asiallisella äänensävyllä. Se olisi ollut äärettömän lapsellista jos olisin alkanut kiukuissani paiskomaan tavaroita tai uhkailemaan erolla, vieväni lapset.. Ikinä en myöskään ole ymmärtänyt loputonta nalkutusta. Mitä järkeä on yrittää keskustella (nalkuttaa) jos toinen ei ole valmis antamaan periksi tuumaakaan. Tämä nyt sattuu olemaan viimeinen keino, millä saan miehen ymmärtämään asioiden todellisen laidan. Tai sitten on tietysti sekin vaihtoehto että minä vain ilmoitan miehelle että aion jatkossa tehdä täydet tunnit töissä ja tämä saa alkaa pohtimaan miten aikoo perheen rutiinit järjestellä. Eipähän sitten tarvitse sairastaa "vapaamatkustajaa".

Keinoista: Jos sulla on ripuli, mutta kotona ei ole Imodiumia, otatko sen sijaan Buranaa, jos se vaikka auttaisi? Ymmärrätkö, että aina hyviä ja yksinkertaisia keinoja ei kerta kaikkiaan ole, mutta huonoilla saa tilanteen entistä pahemmaksi?

Jos ripuliin ei ole saatavilla Imodiumia, voi aina kokeilla toista ripulilääkettä.

Mikä sinä olet sanomaan että AP:n keino on huono keino?

Mikä sinä olet sanomaan että AP:n keino on huono keino?

pitää pitää sitä hyvänä?

Lapsellista. AP on jäänyt 14-vee tasolle.

surkea lukutaito niin monella on! Ap:n tekohan ei ole keskustelunavaus vaan tilanne on kärjistynyt siihen. Ap ei valita kotitöidensä määrästä. Ap ei kerjää mieheltään kehuja vaan odottaa, että mies paitsi tajuaisi asioiden todellisen laidan (eli kotitöiden määrän ja niihin kuluvan ajan), myös lopettaisi väheksymisen ja pitäisi suunsa kiinni. Yhtä lailla ap voisi sanoa, että mies ei osallistu millään tavalla perheestä huolehtimiseen vaan lojuu työpaikalla ja viettää siellä omaa aikaa paossa lapsia ja vaimoa ja velvollisuuksia. Mutta hän ei tee niin, koska hän ymmärtää, että mies tekee työtä perheen hyväksi ja huolehtii siitä taloudellisesti. Lopettakaa olemasta tyhmiä. Se on todella ärsyttävää.

Juuri tätä olen yrittänyt täällä sanoa. Mutta ei, moni on sitä mieltä että mä vaan itkupotkukiukuttelen. Vaikka homma lähti siitä että minä sanoin että katsotaan sitten millainen koti on kun täällä ei tapahdu laiskottelua kummempaa. En sanonut sitä vihaisena, en huutanut, en kiukutellut, en mököttänyt tai mitään muutakaan. Totesin sen asiallisella äänensävyllä. Se olisi ollut äärettömän lapsellista jos olisin alkanut kiukuissani paiskomaan tavaroita tai uhkailemaan erolla, vieväni lapset.. Ikinä en myöskään ole ymmärtänyt loputonta nalkutusta. Mitä järkeä on yrittää keskustella (nalkuttaa) jos toinen ei ole valmis antamaan periksi tuumaakaan. Tämä nyt sattuu olemaan viimeinen keino, millä saan miehen ymmärtämään asioiden todellisen laidan. Tai sitten on tietysti sekin vaihtoehto että minä vain ilmoitan miehelle että aion jatkossa tehdä täydet tunnit töissä ja tämä saa alkaa pohtimaan miten aikoo perheen rutiinit järjestellä. Eipähän sitten tarvitse sairastaa "vapaamatkustajaa".

Jos miehen mielestä et tee mitään, niin silloin sinä voit oikeasti olla tekemättä mitään. Ei se ole lapsellista kiukuttelua vaan ainoastaan asioiden saattamista sellaiseen tilaan, jossa mies sanoo niiden olevan.

Mikä sinä olet sanomaan että AP:n keino on huono keino?

pitää pitää sitä hyvänä?

Lapsellista. AP on jäänyt 14-vee tasolle.

Kuin konkreettinen kokemus. En ole se kenelle vastasit, mutta ap:n keino mielestäni on hyvä jos on jo kokeillut keskustelua ja perustelua.

Niin, onhan se kamalaa, että joutuu omia lapsiaan hoitamaan. Kenenkään ei pitäisi siihen tahtomattaan ajautua.



Anteeksi, että (työssäkäyvänä nuorehkona äitinä) pidän lapsia elämäni palkitsevimpana tehtävänä. Vaikkei minulla olisikaan miestä jakamassa sitä iloa ja työtä, haluaisin silti hoitaa lapseni mahdollisimman hyvin.

Niin, onhan se kamalaa, että joutuu omia lapsiaan hoitamaan. Kenenkään ei pitäisi siihen tahtomattaan ajautua.

Anteeksi, että (työssäkäyvänä nuorehkona äitinä) pidän lapsia elämäni palkitsevimpana tehtävänä. Vaikkei minulla olisikaan miestä jakamassa sitä iloa ja työtä, haluaisin silti hoitaa lapseni mahdollisimman hyvin.

Eikä kotitöistäkään vaan siitä, että miehen mielestä ap ei tee kotona mitään.

Entä jos sinulla olisi mies, jonka jäljet sinä siivoaisit ja joka olisi sitä mieltä, että et tee mitään vaan laiskottelet? Miten tuo liittyy millään tavalla lasten hoitamiseen?

Mä olen sun fani. Minäkin yritin lakkoa joskus ja monesti. Lopulta itse en enää voi elää paskassa ja on pakko siivota. Ilmeisesti teen niin automaattisesti kaiken, että mies on ihan laitostunu, ei edes pyykkiä osaa pestä enää. Ei ymmärrä mitä tämän kaiken hoitamiseen menee aikaa, vaikken minäkään muka kotona "mitään tee".

Eikö ap aio tulla kertomaan kuinka tilanne eteni?

ps. Arvon satunnainen lukija: ennen kuin kommentoit, lue koko ketju tai edes ap:n kolme ekaa viestiä. Tässä on nyt kolme sivua vastauksia ohi aiheen.

...edes lapset ovat saaneet ruokaa ja puhdasta vaatetta :(



On etuoikeus, että saa hoitaa lapsiaan, oli sitten isä tai äiti, yksin- tai kaksinhuoltaja. Siitä ei ainakaan tarvitsisi tehdä arvovaltakiistaa. Työstähän hoitaminen käy, mutta jos itse ei arvosta sitä työtä ja saa siitä mielihyvää, niin johan on surku.

...edes lapset ovat saaneet ruokaa ja puhdasta vaatetta :(

On etuoikeus, että saa hoitaa lapsiaan, oli sitten isä tai äiti, yksin- tai kaksinhuoltaja. Siitä ei ainakaan tarvitsisi tehdä arvovaltakiistaa. Työstähän hoitaminen käy, mutta jos itse ei arvosta sitä työtä ja saa siitä mielihyvää, niin johan on surku.

Alma-Kyllikki 75 vee

Eikö ap aio tulla kertomaan kuinka tilanne eteni?

Anna, kun arvaan: mies on varmaan heittänyt likapyykkinsä ap:n tietsikan päälle eivätkä ne siitä itsestään pesukoneeseen kulkeudu. Joudumme siis odottelemaan.

Eikö ap aio tulla kertomaan kuinka tilanne eteni?

Anna, kun arvaan: mies on varmaan heittänyt likapyykkinsä ap:n tietsikan päälle eivätkä ne siitä itsestään pesukoneeseen kulkeudu. Joudumme siis odottelemaan.

Mitä tänne kuuluu tänään?

Hämmentävää kuinka paljon on miehiä, joiden mielestä kotityöt kuuluvat naiselle. Ja naisia, jotka ajattelevat samalla tavalla. Hyvä että panet kampoihin! En voisi kuvitella olevani suhteessa, jossa kotitöitä ei jaeta. Molempien kuuluu työskennellä kodin eteen.

Saa nähdä kuinka kauan kestää että mies tajuaa että ei ne ruoat itsestään valmistu, jääkaappi ei täyty, pyykit peseydy, lattiat imuroidu jne.