Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 19:44"]
rupesi käymään useamman kerran viikossa ja aina "sattumalta" ruoka-aikaan. Loppuajasta lapset huusivat ovelta jo ennen kenkien riisumista, että mulla on nälkä tai onko ruokaa? Lopetin jossain vaiheessa ruuan tarjoilemisen perheelle, niin menivät kattilalle itse ottamaan; "Tästäpä näyttää riittävän meillekkin." Nykyään teen kaikkeni, etteivät tule kylään.
Ala tekemään pahaa ruokaa
Tai pelkkää kasvisruokaa, useimmat varmaan pelästyisivät :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini tekee työkseen kotisiivouksia vanhusten luona ja kerran ennen muinoin ollessani yläasteikäinen, joku papparainen oli kysellyt äidiltäni mistähän voisi saada puolukoita. Äitini mainitsi asiasta kotona ja minä sitten taskurahojen toivossa tarjouduin poimimaan pari litraa marjoja. Oli todella huono puolukkavuosi ja marjoja sai tosiaan etsimällä etsiä, että sai muutaman litran kokoon. Äitini vei sitten puolukat papparaiselle ja mitä sainkaan vaivanpalkakseni: kaksi AUKAISTUA pussia VANHOJA karkkeja, jotka olivat lojuneet kaapissa ilmeisesti jo jonkin aikaa! Ei jumalauta, uurastin tienestien toivossa metsässä ja joku heltavan kitupiikki kehtaakin antaa roskaa palkaksi. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun poimin kellekään vieraalle marjoja.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Ajatteletko näin palkkatyöstäsikin. Että teet ihan pelkästä tekemisen ilosta. Sitähän sinä näille valokuvaajille nyt ehdotat.
[/quote]
Mitä ihmettä horiset?
Juurihan sanoin, että me ihmiset olemme erilaisia.
Toiset saavat tyydytystä rahasta, toiset toisten auttamisesta.
Minä saan huomattavasti paremman mielen ja suurempaa tyydytystä toisten auttamisesta, kuin jonkun maksamasta rahasta.
Olin menossa vanhempieni luokse vierailemaan kesälomalla, ja samaan aikaan sattui myös erään sukulaisemme 50-vuotissyntymäpäivät. En ole ko. sukulaisen kanssa ollut muutamaan vuoteen ollut sen kummemmin tekemisissä, joten en olettanutkaan että olisin saanut kutsua, etenktin kun asuin toisella paikkakunnalla(ja jo 27-vuotias). Vanhempani tietenkin ajattelivat, että sukulaiseni ilahtuu, kun olenkin ko. kaupungissa syntymäpäivien aikaan ja pääsisin vieraaksi joten äitini ilmoitti minulle sukulaiseni sanoneen, että olen tervetullut juhliin.
No, koin jo alusta asti vähän outona sen, ettei sukulaiseni kutsunut minua suoraan itse vaan oli esittänyt kutsun vanhempieni kautta. Punnitsin mielessäni, että viitsinkö lähteä juhliin joihin en alunperin ollut kutsuttukaan, mutta en kuitenkaan heti kieltäytynytkään, koska olen aina ollut sukulaiseni kanssa hyvissä väleissä.
Muutamaa päivää ennen juhlia sukulaiseni soitti minulle, ja ilmoitti, että hän on ajatellut, että tottakai SAAN TULLA hänen juhliinsa, mutta hän on myös miettinyt, että voisinko toimia siellä myös tiskaajana! Ja mumisi jotain ruokakustannuksista, en saanut selvää että tarkoittiko hän tosiaan että maksasisin ruokakustannukseni tiskaamalla! siinä vaiheessa yhtäkkiä kesken puhelun 'muistin', että ohops enpä taida ehtiäkään juhliin, aa juu niinkö ne alkoivatkin jo kolmelta ohhoh, pitääkin olla aamu vielä töissä. HUH. Olin kyllä myös vihainen äidilleni kun hän oli varmaankin itse 'kutsunut' minut ja ilmoittanut vaan sukulaiselle, eikä sukulaisellani ollut osaa eikä arpaa minun kutsumiseen ja pääsi näin näpäyttämään.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Ajatteletko näin palkkatyöstäsikin. Että teet ihan pelkästä tekemisen ilosta. Sitähän sinä näille valokuvaajille nyt ehdotat.
[/quote]
Olen itsekin valokuvauksen harrastaja, ja kuvaan paljon ilmaiseksi ja omaksi ilokseni. Mutta en kovin mielelläni tarjoudu juhliin kuvaajaksi (varsinkaan ilmaiseksi), kuin korkeintaan hätätapauksessa. Ihan siksi, koska niitä kuvia yhdeltä illalta voi tulla aivan järjetön määrä, ja niiden läpikäyminen ja muokkaaminen on hidasta, aikaavievää ja väsyttävää.
Pahinta on, kun minut pyydetään ilmaiskuvaajaksi tai kuvaajaksi hyvin pienellä palkkiolla ja tämän lisäksi kärtetään kuvia todella nopealla aikataululla. Se viimeistään on opettanut, että en mielellään tarjoudu kuvaajaksi yhtään minnekään.
[/quote]
Minua taas kukaan ei ole koskaan pyytänyt kuvaajaksi.
Kuvaamme kaikki juhlat itseämme varten ja samalla annamme kopiot kuvista myös juhlien järjestäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, sain vihdoin luettua koko ketjun loppuun. Monta kertaa jätin lukemisen kesken, kun alkoi ahdistaa niin paljon! Aivan järjettömiä tapauksia ketju täynnä. Minä olen myös joutunut kärsimään omasta kiltteydestäni, tässä muutama esimerkki:
Olin seurustellut mieheni kanssa vuoden verran. Miehen isä juhli 60-vuotis syntymäpäiviään ja meidät oli kutsuttu paikalle. Olimme ennen juhlia miehen aloitteesta sopineet, että autamme tarjoilemisessa vähän isäntäväkeä. Mies kantoikin kellarista vähän juomia ja muuta tarjottavaa ylös ennen vieraiden saapumista. Itsekin olin jo osallistunut tarjottavien esille laittoon. Kun vieraat olivat saapuneet ja tiskiallas alkoi täyttyä käytetyistä astoista, menin tarjoamaan apua anopilleni. Siinä kohtaa mieheni istui toisessa huoneessa rupattelemassa ja nesteyttämässä itseään serkkupoikiensa seurassa. Olin jo jonkin aikaa tiskannut tiskejä ja odotellut, että joku tulisi vapauttamaan minut. Joku sukulaisrouva sitten huomautti anopilleni jotain tilanteesta ja anoppi tokaisi "kyllä se voi tiskata, se on miniäkokelas!". Hymähdin vain muka huumorintajuisesti, mitäpä muuta olisin siinä tilanteessa keksinytkään. Mies sai kyllä jälkeenpäin useampaankin kertaan kuulla noista juhlista ja meidän yhteisestä lupauksesta olla siellä apuna.
Siskoni sai ensimmäisen lapsen minun ollessani 11-vuotias. Olin uudesta tulokkaasta erittäin innoissani ja toki innokas auttamaan hoidossa. Siitä lähtien sainkin kaikissa mahdollisissa juhlissa juosta lasten perässä, niin että vielä nykyäänkin tunnen itseni vaivautuneeksi, jos istunkin kahvipöytään ensimmäisten joukossa. "Käypä vähän katsomassa, mitä nuo lapset touhuaa...", "Sähän niin tykkäät lapsista, hyvää harjoitusta sulle!"... Ollessani 15-vuotias samainen sisko jätti kolme alle kouluikäistä lasta minulle koko yöksi hoitoon, kun he miehensä kanssa juhlivat häitään. Nuorin lapsista oli alle vuoden ikäinen. Olin loukkaantunut siitä, etten itse saanut kutsua häihin vaan pestin lapsenlikaksi. Asuessani vielä samassa kaupungissa jouduin myös tuon tuosta ottamaan lapset itselleni yöksi hoitoon. Joku varmaan kysyy seuraavaksi, että no miksi otin, no mitäpä sanot lapsille, jotka sisko itse laittoi aina soittamaan, enkä heille halunnut tuottaa pettymystä. Vuosien saatossa kyllä opinkin pikkuhiljaa keksimään erilaisia tekosyitä, jos en vain jaksanut käyttää viikonloppuani toisten lasten hoitamiseen. Olisivat edes laittaneet ruokaa mukaan lapsille tai korvanneet sänkymme, jonka yksi lapsista hajotti hyppimällä sen päällä. Nyt asun kaukana toisessa kaupungissa ja lastenhoitopyynnöt ovat vähentyneet huomattavasti.
Eikä tässä kaikki, mutta pari esimerkkiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät kutsuttiin miehen kanssa miehen pikkusisaruksen syntymäpäiville. Oli talvi ja olimme molemmat pukeutuneet juhlavasti, eikä meillä ollut ulkoiluvaatteita tms. Kun pääsimme perille, meidät komennettiin lasten (3kpl, 3-8v) kanssa puistoon, että miehen isä kerkeää käydä vielä kaupassa ja hänen vaimonsa imuroida. Oli oikein hauskaa kipittää korkokengissä ja ohuissa housuissa leikkipuistossa lasten perässä...
Tätä samaa he tekevät kyllä nykyäänkin, nyt lapset 5-10v. Juurikin viime viikonloppuna mies ja oma lapsemme olivat siellä kylässä, niin miehen isä rupeaa rakennushommiin, vaimo tekemään ruokaa ja mies komennettiin 4 lapsen kanssa puistoon. Itse en tämän takia enää siellä käy, vaan kehittelen esim. koiran kylvetystä ja föönausta näyttelyjä varten tai ihan mitä tahansa, ettei sinne tarvitse mennä.
Huvittavinta tässä on vielä se, että he eivät usein tule oman lapsemme (eli miehen isän lapsenlapsen) synttäreille tai muihin juhliin. Vaikka emme todellakaan pyydä heitä avuksi, vaan juhlavieraiksi. Tai jos tulevat, niin lahjat ovat luokkaa "meidän tiina-petterin vanhat legginsit". En voi käsittää, aikuisia, hyvätuloisia ihmisiä.
täysin vastaavalla tavalla mieheni sukukekkereihin piikomaan, salakavalasti ja ennakkoon kysymättä. Taitaa olla ihan Varsinais-Suomalainen tapa, ei meillä Itä-Suomessa ;)
Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.
Kaveripiirissä oli kundi, joka yritti aina maksattaa kaikki menot ja oli milloin vailla autokyytiä ja muuttoapua. Pyysi esim. ostamaan keikkaliput samalla, kun ostaa itselleen ja ei sitten maksanut lippuaan. Saattoipa sanoa, että sinähän maksoit sen jo. Ei tarvinen sanoa, etten tuota piilo-passivis-aggressiivista siipelijää enää tapaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.
Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.
En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.
Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.
Asuessani ensimmäisessä asunnossani, ovinaapurissa asui "herttainen" mummeli, joka nakitti minua milloin mihinkin hommaan. Tuli soittamaan ovikelloa ja jos erehdyin avaamaan, niin en enää osannut kieltäytyä, milloin hieroin saunan päälle kipeitä hartioita, leikkasin varpaankynsiä tai autoin silmätippojen laittamisessa..
Kerran menin opiskelukaverille tekemään yhteistä opinnäytetyötä kun päädyinkin kaupungille etsimään kertakäyttöastioita sunmuita koristuksia hänen tyttärensä syntymäpäiville.
Ja kun kummipoikani täytti vuosia, hänen äitinsä pyysi minulta leivonta-apua. No halusin auttaa ja menin ihan mielelläni, mutta sinut haettiin sinne puolen tunnin varoitusajalla puolenpäivänmaissa "No terve, oletkos valmiina tulen kohta hakemaan" ja palautettiin kotiin iltakymmenen jälkeen. Kauppalistaa tai mitään ei ollut suunnitellut vamiiksi vaan oletti kaupassa minun tietävän mitä tarjoillaan ja mitä pitää ostaa. Loppujen lopuksi minä raadoin hänen keittiössään leipomassa kakkua ja piirakkaa peltitolkulla kun hänelle tuli "sattumalta" vieraita kylään, joita sitten kestitsi olohuoneen puolella minun leipoessa. Kymmenen tunnin työurakasta en saanut edes kiitosta ja seuraavan päivän juhlissa rouva vain hymyili ja kiitteli kun vieraat kehuivat "hänen" kättensä töitä... Sama avunpyyntö kävi tänävuonna mutta taidan kieltäytyä kohteliaasti...
Näitä kirjoittaessa tuli mieleen että olenkohan vaan liian kiltti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.
En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.
Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.
Olen se, jolle yrittää nakittaa tätä. Kesäaikana teen töitä maastossa, ulkoilen 12-16h työn merkeissä (ajomatkat päälle) 6-7 päivänä viikossa. Oikeasti vartti on paljon kesän vapaa-ajastani ja koska en nauti vedenkannosta ja hyppyyttämisestä (Samainen mummeli on valjastanut yhden naapurin ikkunoidensa ja parvekelasiensa pesijäksi useita kertoja/kesä) en lähde siihen. Kaikkeen ei ole pakko venyä ja kaikkea ei ole pakko jaksaa.
Asuessani ensimmäisessä asunnossani, ovinaapurissa asui "herttainen" mummeli, joka nakitti minua milloin mihinkin hommaan. Tuli soittamaan ovikelloa ja jos erehdyin avaamaan, niin en enää osannut kieltäytyä, milloin hieroin saunan päälle kipeitä hartioita, leikkasin varpaankynsiä tai autoin silmätippojen laittamisessa...
Nelonen jatkaa: Mummelia olisin auttanut ihan mieluusti enkä pitänyt avunpyyntöjä muuten pahana, mutta kun kyseinen rouva ei tuntunut arvostavan apuani vaan haukkui minua sitten naapureille ja teki isännöitsijälle perättömiä ilmoituksia jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on muutamat kyläilykutsut osoittautuneet talkookutsuiksi. On ollut pihatalkoita ja maalaustalkoita ja lautatalkoita ja ties mitä.
Näistä ei tietenkään ole etukäteen mitään kerrottu. Ihan vaan on kylään pyydetty >:(
jo entinen kaveri harrasti sellaista "samalla kun tulet niin tuotko kaupasta/kaupungilta sitä, tätä ja tuota" ja "samalla kun menet niin vietkö roskiksen ja lehdet". Ostokset jäi luonnollisesti aina maksamatta.
Siinä vaiheessa kun kyläillessä piti imuroida kun hänellä oli selkä kipeä/migreeni tulossa/pahentunut pölyallergia aloin harventaa kyläilyä ja kun hän kaipasi ikkunanpesu"apua" = ikkunanpesijää, lopetin kokonaan.
Kovasti hän valitteli aikansa kyllä kun emme enää tapaa mutta löysis itten uuden "apulaisen". Sekin kaverisuhde päättyi melko pian. Nyt en tiedä, joutuuko hän ihan omin pikku kätösin tekemään kotihommansa :)
ja lauantaina tuli lista siitä, mitä piti tuoda mukana eli "ruokana on palapaistia, tuokaa te perunat, makaronisalaatti, maito, joku jälkiruoka ja vihanneksia". Ja tietty syönnin jälkeen minun odotettiin tiskaavan, koska käly oli "tehnyt ruuat."
Mieheni siskon lapsille ihan ilman ennakkovaroitusta ja omaa suostumusta.
Sisko ja miehensä jättävät lapset (3 kpl) minulle anoppilassa ja syövät itse brunssia tai nukkuvat pitkään, lähettävät lapset meidän kanssa autolla anoppilaan (3,5 h ajomatka) ja olettavat minun olevan heistä vastuussa koko viikonlopun, ohjeistavat minua tekstareilla viikonlopun ajan siitä, mitä puen päälle, miten lasten pitää nukkua yms.
Kukaan ei koskaan pyytänyt minua auttamaan (ei edes niinkuin tuossa lasketteluloma-keississä), vaan oletusarvo oli, että minä laitan viikonloppunivapaani heidän lastensa passaamiseen. Mies oli lasten kanssa minkä osasi, anoppiin ja appiukkoon sisko ei sitten kai luottanut, oma aika oli tarpeen jne., joten minä sovelluin hyvin lapsenlikaksi.
Tajuttuani tämän kuvion hyppäsin pois kelkasta. En usko, että tuo lasketteluloma-viesti oli provo, noita ihmisiä on ihan vapaalla jalalla ;)
aina nakittaa hyväsydämmisiä / tyhmiä vanhempia. En tiedä kumpaan ryhmään kuulutaan, varmasti viimeiseen koska niin röyhkeestä käyttävät hyväkseen. Yhdellä äidillä on hyvä kikka uusille tulokkaille: kun hän keksii jotain hänelle mieleistä niin hän käskyttää sanomalla että ME OLEMME PÄÄTTÄNEET...
eli oletetaan, että koska on tyttö ja 15v, niin mielellään kerää lautasia ja laseja, kiertää kaatamassa kahvia, hoitaa siinä sivussa lapsivieraat ja lopuksi tiskaa.
Ensimmäisellä kerralla näin tehtii pari vuotta sitten, jolloin oletettiin, että 13v tyttö menee "lasiparkkiin" häiden ajaksi leikittämään pienempiä. Onneksi tajusin kieltää, mutta sain monelta naiselta kipakan kommentin, kun heille luvattu lepotauko lapsista ei toteutunut. "Kyllä sen verran voisi viitsiä, hyvää harjoitusta, jos aikoo äidiksi!"
Seuraavalla kerralla olisi pitänyt jossain synttäreillä tiskata, väkeä on noin 100 henkeä ja talkkoovoimin tehty tarjoilut säästösyistä. Juhlien emäntä melkein kimmastui, kun ei osallistuta järjestelyihin. Ymmärsin ilmoittaa, että me toimme vain lahjat ja joudumme jatkamaan samantien.
Siitä eteenpäin olen oppinut sanomaan, että kutsussa ei ollut sanaakaan työvelvoitteesta. Koskeeko se kaikkia naisia vai ainoastaan tytärtäni? Siihen loppuu kysely ja alkaa kyräily.
Olemme ne laiskat sukulaiset, joilla juhlat järjestää pitopalvelu tai kartanohotelli ihan rahasta.
Huh, aika samanlaisia tarinoita näköjään muillakin!
Itse olen myös joutunut lapsenvahdiksi 'huijattuna', eli on luvattu 'mukavaa ajanviettoa' ja hieman sukulaislasten kanssa oleskelua ja pieniä kotihommia pientä korvausta vastaan teini-ikäisenä. No, ensimmäisen pettymyksen jälkeen olen suostunut palvelemaan tätä perhettä(Eikun siis viettämään mukavia kesäpäiviä, heh) hyvää hyvyyttäni sekä vanhempien painostuksesta. En kehdannut sanoa, että minua ei kiinnosta olla niiden lasten kanssa kuin ehkä tunti kerrallaan silloin tällöin. Ei sukujuhlissa, joissa olisin saanut nähdä serkkuja, kummeja jne. eikä etenkään VIIKKOA kerrallaan!
Pahin oli tosiaan tämä viikko, joka naamioitiin 'vierailuksi.' Äitini sisko vaati(no ei suoraan vaatinut mutta antoi ymmärtää, että niin on tehtävä) että herään joka aamu kahdeksalta auttamaan vauvan aamutoimissa. Lisäksi vahdittavana oli vauvan kolmevuotias isoveli. Sitten perheen äiti lähti jonnekin asioille ja jätti sekä aamutiskit että kolmevuotiaan vahdittavaksi. Välillä jos hän käväisi pikaisesti jossain, hän jätti myös vauvan. Joskus hän illalla ilmoitti, että jättää ruokaohjeen pöydälle niin voin aloitella lounaan laittamista seuraavalle päivälle.
Iltapäivät menivät välillä kahdelleen tämän kolmevuotiaan kanssa, välillä myös äidin ja vauvan kanssa. ajoittain kävin hänelle kaupassa asioilla ja ulkoilemassa lasten kanssa. Illalla osallistuin ruoan laittoon ja siivoukseen sekä toki kolmevuotiaan hoito oli itsestäänselvyys. Mihinkään en päässyt, koska he asuivat syrjäisessä lähiössä. Yhtenä päivänä sain kyydin läheiseen kaupunkiin jossa sain viettää päivän.
Korvauksena tästä sain tädin vanhoja meikkejä sekä PAIDAN. Paidan, joka oli aikuisten L-kokoa ollessani 40-kiloinen tyttönen. Oli liian pieni tädille ostaessaan. Kuulin myös tätini pohtimassa miehensä kanssa pitäisikö minulle tarjota ruoka viimeisenä päivänä ravintolassa vai ei. Loukkaannuin puheista(luulin että olin sen nyt vähintään ansainnut), ja kun menimme viimeisenä iltana ravintolaan, he tarjoutuivat(huomasi että pitkin hampain) maksamaan ruokani, mutta onneksi olin sen verran ylpeä, että kaivoin kukkaroni ja maksoin itse oman ruokani. Eivät paljon vastustelleet.
Nuorena ei osaa kuvitella, että on joutunut sukulaisten hyväksikäytetyksi, ja yritin tukahduttaa negatiiviset tunteeni vierailusta. Uskottelin itselleni, että sukulaisia pitää auttaa ja sainhan ruoan korvauksena, mutta nykyisin tajuan, että minä todellakin olin kuin vanhan ajan piika tässä perheessä, ja edes muutaman satasen(silloin markoissa) korvaus olisi ollut kohtuullinen. Olen kiitollinen, että äitini, joka minua oli vierailulle tyrkyttänyt, oli minun puolellani kun kerroin viikostani ja tyrmistyi korvauksen vähyydestä(luuli siis, että saan vähän taskurahaa kesäksi.)