Lue keskustelun säännöt.
Törkein tapa, jolla jouduit / olit joutua toisten ilmaiseksi palvelusväeksi?
21.01.2013 |
Aihe tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa ap miehineen oli pyytänyt lapsenvahdeiksi tuttaviaan, jotka olivat sattumalta lähdössä samaan lomakohteeseen. Aika törkeä yritys, mielestäni.
Itse sain kerran kutsun mieheni tädin luokse sukujuhliin. Se oli seurustelumme alkuaikoja, olin muistaakseni 28 tmv. Ei olisi tehnyt kovin paljon mieli lähteä, koska olin kerran tuon tädin kanssa ollut samoissa hautajaisissa, en ollut koskaan jutellut hänen kanssaan eikä hän vaikuttanut kiinnostavalta ihmiseltä minun näkökulmastani. Hän ei ole erityisen läheinen miehelleni eikä tämän vanhemmillekaan, jotka hekin tapaavat tätä henkilöä vain muutaman kerran vuosikymmenessä. Muut kutsun saaneet sukulaisetkin olivat suvun kaukaisempaa haaraa, suurinta osaa en ollut koskaan tavannut. No lähdin kuitenkin mukaan kohteliaisuudesta, kun kerran oli kutsuttu.
Kun pääsimme perille, tämä noin 60-vuotias ihminen tervehti muita tulijoita. Minulle hän sanoi heti ovesta sisään astuttuani: "Minulla on sinulle keittiössä muutama homma". Ei turhia tervehtimisiä ja sen sellaista. Siinähän sitten seisoin kyökissä pilkkomassa salaattia ja, vahtimassa paistia ja järjestelemässä tarjoiluja. Pääsin myös tarjoilemaan juhlaväelle. Hädin tuskin ehdin itse istahtaa syömään. Eikä puhettakaan, että _miesystävääni_ olisi pyydetty auttamaan, vaikka hänen sukunsa tilaisuus olikin kyseessä.
Nielin osani, koska paikalla oli paljon ikäihmisiä, jotka harvoin pääsivät toisiaan tapaamaan, enkä halunnut aiheuttaa heille mielipahaa. Päätin kuitenkin, että siihen taloon en enää "kutsuttuna juhlavieraana" toista kertaa mene. Olisi edes etukäteen pyytänyt apuani, niin olisin tiennyt pukeutuakin hieman käytännöllisemmin. Surkuhupaisinta on, että olen todella surkea keittiössä ja tarjoilijana. Miehenikin on noissa hommissa paljon lahjakkaampi. Selvisin kunnialla, mutta kovaa yrittämistä se vaati!
Kommentit (330)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 17:23"]
Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.
Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.
En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.
Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.
Jos on ämmä jaksanut raahata kukat penkkiin niin sopii sitten vaan pitää huolta niistä kanssa ihan omatoimisesti. Jos ei onnistu niin menee sitten vaan hoitolaitokseen miettimään miten järjestää puutarhanhoitonsa. On tässä muutakin tekemistä kuin alkaa hoitelemaan sattumanvaraisten kyylä-ämmien istutuksia. Jumalauta että pisti vihaksi tällainen määkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri oli ennen sellainen, että pyysi kyytiä lentokentälle ja ties minne, eikä maksanut siitä lystistä koskaan mitään. Kerran itse kysyin häneltä voisiko heittää mut lentokentälle, niin vastaus oli, että en mä nyt jaksa. Siihen loppui kuskaamiset.
Käly on samanlainen. Ei omista autoa, joten olettaa että jos jonnekin häntä pyydetään niin me ajetaan kehyskunnasta Helsinkiin hakemaan häntä ja sitten vielä viedään päivän päätteeksi takaisin. Tai jos hän soittaa että olisi tulossa kylään, niin meidän pitäisi hänet myös hakea ja viedä. Juuei.
Muutin mieheni luo asumaan hänen omakotitaloonsa, pikkukylään pois pääkaupunkiseudulta. Virhe! Saan tehdä kotona ihan kaikki kotityöt ja tää vaan makaa koneella. Alan pikkuhiljaa olemaan totaalikypsä tähän
Miehen veljen vaimo pyysi hoitamaan heidän vauvaansa. Suostuin, koska syy oli hyvä. Kerroin toki että sinä aamuna olen juuri päässyt yövuorosta. No aamu koitti ja vauva tuli. Kaikki ok siihen asti kun äiti ovelta sanoi että jos tulee jotain niin soita heille kotiin. Hänen miehensä on kotona. Tuli kyllä kynnysmattomainen fiilis.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 17:23"]
Tässä nyt asumassani kerrostalossa on mummeli, joka yrittää sälyttää pihakukkiensa hoitoa minulle. Meillä on siis ihan huoltoyhtiö, joka huolehtii pihoista, tällä mummolla on oma kukkapenkki, muttei voimia ja kuntoa sen ylläpitoon.
Tästä tuli paha mieli. Jos vanhempi ihminen ei jaksa kukkapenkkin ylläpitoa ja kuitenkin saa siitä iloa, niin olisko se iso asia, että nuoremmat ihmiset sitten hoitaisi hänelle sitä - naapuriapuna.
En itse ole mikään viherpeukalo, mutta kyllä sen vartin päivässä jaksaisin lähimmäisen eteen tehdä.
Onneksi meidän taloyhtiössä naapurit ymmärtää ja auttaa. Ihania ihmisiä kaikki. Jopa mummotkin.
Vartti päivässä mummon kukkapenkin kasteluun? Ei kai sillä mitään puutarhaa siellä pihassa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa avaavaa lukea näitä kokemuksia. Liian usein kun on itestä tuntunut siltä, että saan aina tehdä kaiken yksin. Muutama kesä sitten olin eräissä häissä ja ihmettelin kovasti, että mistä jotkut noita hyviä kavereita hankkii noin kovasti. Minä siis olen huono pyytämään apua keneltäkään. Tosi huono. Itse kyllä autan helposti, mutta niinhän siinä käy, että herkästi tulee hyväksikäytetyksi. Toiset taas palkitsevat liiankin ruhtinaallisesti. Sillätapaa olen alkanut katsoa eteeni, että puntaroin aina tilanteen toisinpäin; jos minä annan apuani, onko mulla kanttia pyytää itsekin.
Eikun nyt pulpahti mieleeni. Pyysin 12 vuotta sitten veljen vaimolta apua lapseni hoitoon. Puolitoista tuntia olisi tarvinnut katsoa siitä syystä, että olin saanut lahjaksi puutarhakalusteet ja ne piti hakea kotiin. Auto oli kuitenkin niin pieni, ettei poika enää mahtunut kyytiin. Eipä voinut sitä aikaa katsoa, vaikka aikaa kyllä oli. En näyttänyt ärsyyntymistäni silloin, mutta eipä ole kehdannut itsekään apua pyytää. Vai tokkopa se kehtaamisesta on kiinni...
[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 19:44"]
rupesi käymään useamman kerran viikossa ja aina "sattumalta" ruoka-aikaan. Loppuajasta lapset huusivat ovelta jo ennen kenkien riisumista, että mulla on nälkä tai onko ruokaa? Lopetin jossain vaiheessa ruuan tarjoilemisen perheelle, niin menivät kattilalle itse ottamaan; "Tästäpä näyttää riittävän meillekkin." Nykyään teen kaikkeni, etteivät tule kylään.
Ala tekemään pahaa ruokaa
olin sanomassa samaa, toinen toistaan karmeampia reseptejä vain kehiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Aivan. Kuinka moni teistä kirjoittajista olisi valmis antamaan esim. 700 euron häälahjan (= normaali minimikorvaus ammattikuvaajalle koko päivän hääkeikasta) sellaisessa tilanteessa, jossa ette itse edes pääse juhlavieraaksi ko. häihin (koska olette siellä töissä)?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Lisäänpä tähän vielä, että minä ja mieheni harrastamme valokuvausta ja menemme kaikkiin sukulais- ja kaverijuhliin kameran kanssa ja kuvaamme koko juhlan.
Se on meille mieluista. Saamme itsellemme muistot tapahtumasta ja samalla vaivalla juhlien pitäjä saa itselleen kuvat juhlastaan.
Samoin innokkaana harrastelijakokkina ja -leipurina nautin, kun saan omien juhlien järjestämisen lisäksi auttaa muiden juhlien järjestämisessä.
Mieheni taas on tuo IT-guru, joka auttaa ihmisiä heidän IT-ongelmissaan aina ja kaikkialla. Hän nauttii siitä yhtä paljon kuin minä juhlissa auttamisesta, koska se on hänen intohimonsa. Minä taas välillä pelkään hänen uuvuttavan itsensä lopullisesti auttamishalussaan, koska se IT-korjaajana toimiminen on ihan jatkuvaa. Toisin kuin joku juhlissa kuvaaminen tai juhliin leipominen, jota sentään tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa.
Mutta näillä asioillahan ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän ketjun, joka käsittelee hyväksikäyttöä, kanssa.
Minulle ja miehelleni auttaminen on nautinto.
Hyväksikäyttäminen on sitten erikseen. Siitäkin on kokemusta. Nuoruusvuosina miehen veli vaimoineen käytti joka vuosi muuttaessaan meitä muuttoapuna, muttei sitten suostunut tulemaan meille edes yhtä kertaa muuttoavuksi pyydettäessä.
Hyväksikäyttäjiin pistettiin sitten välit poikki muutamaksi vuodeksi, mutta onneksi hekin ovat jo vuosia sitten kasvaneet kypsiksi aikuisiksi ja auttavat nykyisin myös muita - eivätkä halua olla pelkällä saamapuolella.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu pariskunta halus ravintolasta pikku esineen. Rouva kysyi käynkö ravintolassa syömässä ja ottaisinko sieltä mukaan sen esineen.
Olisivat itse menneet!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:52"]Tuttu pariskunta halus ravintolasta pikku esineen. Rouva kysyi käynkö ravintolassa syömässä ja ottaisinko sieltä mukaan sen esineen.
Olisivat itse menneet!
[/quote]
Siis pyysivätkö varastamaan sen??? Ei kai ravintoloissa mitään esineitä myydä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:02"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:52"]Tuttu pariskunta halus ravintolasta pikku esineen. Rouva kysyi käynkö ravintolassa syömässä ja ottaisinko sieltä mukaan sen esineen.
Olisivat itse menneet!
[/quote]
Siis pyysivätkö varastamaan sen??? Ei kai ravintoloissa mitään esineitä myydä...
[/quote]
Kyllä.
Noi rauhalliset on kyllä ikäviä hyväksikäyttöjä ja ilmaiset työvoiman. Toisaalta ihan hyvin voi pistää hanskat tiskiin ja sanoa kiitos ei.
Vanhuksia mun mielestä voi auttaa. Toki, jos se alkaa työltä unta, niin ehkei. Mutta voi ne olla ihan pyytettömiiä apuja ja ihmisen kohtaamisia.
Hassua, että joku tekee kaikkensa ettei sukulaislapset tulisi käymään...ja syömään. Eihän niille tai syöttää sitä ruokaa. Musta olis kiva, jos olis sukulaislapset tässä lähellä ja ne kävis meillä. Vaikka syömässä. Ei ole niin kalliit ruokatarpeet etteikö lapselle siitä riittäisi. Ilman konkurssia.
Se talkoohenki nykyajasta puuttuu. Porukka on kiireistä ja pitää suojata oma reviiri. Stressiä liikaaa. Nykymaailman menoa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Ajatteletko näin palkkatyöstäsikin. Että teet ihan pelkästä tekemisen ilosta. Sitähän sinä näille valokuvaajille nyt ehdotat.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:56"]
Noi rauhalliset on kyllä ikäviä hyväksikäyttöjä ja ilmaiset työvoiman. Toisaalta ihan hyvin voi pistää hanskat tiskiin ja sanoa kiitos ei.
Vanhuksia mun mielestä voi auttaa. Toki, jos se alkaa työltä unta, niin ehkei. Mutta voi ne olla ihan pyytettömiiä apuja ja ihmisen kohtaamisia.
Hassua, että joku tekee kaikkensa ettei sukulaislapset tulisi käymään...ja syömään. Eihän niille tai syöttää sitä ruokaa. Musta olis kiva, jos olis sukulaislapset tässä lähellä ja ne kävis meillä. Vaikka syömässä. Ei ole niin kalliit ruokatarpeet etteikö lapselle siitä riittäisi. Ilman konkurssia.
Se talkoohenki nykyajasta puuttuu. Porukka on kiireistä ja pitää suojata oma reviiri. Stressiä liikaaa. Nykymaailman menoa.
[/quote]
Toisaalta olen samaa mieltä, että nykyaikana talkoohenki on kokenut inflaatiota. Mutta vastapainona sille varmaan jokaiselta löytyy tuttavapiiristä se todellinen hyväksikäyttäjä, joka kokee "talkoohengen" näemmä saatavina itselle muttei annettavina muille. Ja vieläpä oletusarvoisena: tuskin se enää mukavalta pikku talkoopuuhastelulta tuntuisi, jos joutuisi kerta toisensa jälkeen sukujuhlien piiaksi varoittamatta, lastenvahdiksi kun bile-elämää haaveileva vanhempi saa kuulla ystävänsä jääneen äitiyslomalle tai vaikkapa ilmaiseksi valokuvaajaksi koko illan juhliin.
Oman isäni 50v. juhlat. Ollaan isän kanssa oltu vanhempieni eron jälkeen aika kaukaisia. Jo ollessani alaikäinen ei hän juurikaan kylään kysellyt tai hakenut (muutti 10km päähän jonne ei kuitenkaan julkisilla pääse kulkemaan). Nyt täysi-ikäisenä kaipaa aina vain apua tarvitsevana.
Tuonne juhliinsa kun ilmottauduin niin isä heti tokaisi "no hyvä kun tulet, olinkin jo vähän huolissani, että kenet saan valokuvaamaan juhliin." Tietenkin miellyttääkseni suostuin vaikkakin kertoen, etten todellakaan ole ammattilainen, enkä juurikaan vapaa-ajallakaan kuvaa kuin pari kertaa vuodessa. No kameran vuokrasin omaan laskuun ja kun juhlien jälkeen isä totesi, että voisin teettää kuvista vähintään tuplat niin onneksi tajusin antaa muistikortin ja käskin viedä liikkeeseen ja teettää just niin paljon kuvia kuin tahtoo.
Nyt pappani täytti 75 ja isä totesi heti, että voisin kuvata ja sanoin, että kiitos mutta nyt olen tämän suvun juhlissa vieraana, en töissä. Enhän omista edes kameraa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 20:47"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"] Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena. No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä. Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat. [/quote] Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista. Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille. Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi. Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin. Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla. Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa. Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana. Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa. Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen! [/quote] Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta. Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.
[/quote]
Anteeksi pitkä lainaus, mutta näin tarpeelliseksi.
Ymmärtääkö tällaisen valokuvaussession pyytäjä (ilmaiseksi tietenkin!), että kyseessä on melkoisen vaivalloista puuhaa ja varsinkin vieraana? Kun ei kyse ole ainoastaan siitä, että kiertää haukkana dokumentoimassa joka ikisen tilanteen, vaan myös sitä että ne samat kuvat pitää vielä käydä läpi, valkata parhaimmat ja käsitellä. Aika kova hinta mielestäni antaa tällainen palvelu ilmaiseksi tai "lahjana". Lähtökohtaisesti jopa törkeää olettaa ammattikuvaajan suostuvan tällaiseen ilmaiseksi. Tai edes harrastajan!
Aina voi neuvotella alennuksesta, mutta vähän tolkkua siihen, mitä on toisilta odottamassa ilmaiseksi.
[/quote]
Itse en koskaan laske antamalleni avulle mitään rahahintaa.
Autan omasta halustani ja saan siitä hyvän mielen.
Mutta me ihmiset olemme todellakin erilaisia.
Toisille tulee hyvä mieli saamastaan rahasta - toisille taas siitä, että voi lahjoittaa toisille osaamistaan ja hyvän mielen.
[/quote]
Ajatteletko näin palkkatyöstäsikin. Että teet ihan pelkästä tekemisen ilosta. Sitähän sinä näille valokuvaajille nyt ehdotat.
[/quote]
Olen itsekin valokuvauksen harrastaja, ja kuvaan paljon ilmaiseksi ja omaksi ilokseni. Mutta en kovin mielelläni tarjoudu juhliin kuvaajaksi (varsinkaan ilmaiseksi), kuin korkeintaan hätätapauksessa. Ihan siksi, koska niitä kuvia yhdeltä illalta voi tulla aivan järjetön määrä, ja niiden läpikäyminen ja muokkaaminen on hidasta, aikaavievää ja väsyttävää.
Pahinta on, kun minut pyydetään ilmaiskuvaajaksi tai kuvaajaksi hyvin pienellä palkkiolla ja tämän lisäksi kärtetään kuvia todella nopealla aikataululla. Se viimeistään on opettanut, että en mielellään tarjoudu kuvaajaksi yhtään minnekään.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 01:38"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 14:58"]
Aina ei se rahakorvauksen sopiminenkaan mene ihan putkeen. Valokuvaan työkseni ja lupasin kuvata yhden lähisukulaisen häät. Ilmoitin myös samantien, että ilmaiseksi en koko päivän dokumentaarikuvausta ja kuvankäsittelyjä tee, että hintani on tämä. Siinä hinnassa siis oli mukana jo reipas sukulaisuusalennus. Hinta oli reippaasti olempi mitä kuvaajat yleensä ottavat. Sukulainen hyväksyi hinnan tyytyväisenä ja iloisena.
No häät tulivat ja menivät ja sukulainen oli tyytyväinen kuviinsa. Kunnes aloin periä häneltä maksua. Sen jälkeen hän ei enää vastannut puhelimeensa. Lopulta pitkän hiillostamisen jälkeen sain tekstarin, jossa luki, että kuvani olivat kuulemma ihan paskoja ja että olen todellä törkeä, kun hyväksikäytän sukulaisia näin perimällä heiltä rahaa paskasta työstä.
Oli vissiin niin paskoja kuvia, että rouva oli tunkenut Facebooksivunsa niitä täyteen ja kiitteli jokaista niitä kehunutta... Ja olivat hyvin kelvanneet siihen asti, kunnes niistä olisi pitänyt maksaa jotain.
Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kuvasin kenellekään sukulaiselle enää mitään. Ja jos kuvaan niin teen kirjallisen sopimuksen. Mutta ajattelin, että näin lähisukulaisen kanssa suullinenkin sopimus riittää. Olipahan sentään alennetut oppirahat.
[/quote]
Jos ihan lähisukulaisesta oli kyse, niin en kyllä ymmärrä tuota rahan vaatimista.
Olisit mieluummin sanonut, että tulen mielelläni kuvaamaan ja se on sitten minun häälahjani teille.
Näin meillä toimitaan ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Sinun ei tarvitse ostaa häälahjaa, vaan annat lahjaksi sen mikä on hääparillekin hyvin mieluista eli omaa osaamistasi.
Meidän häissä kaikki halusivat auttaa pyytämättäkin.
Tädin mies, joka oli televisioyhtiössä töissä, ilmoittautui heti häistä kuultuaan vapaaehtoisesti videokuvaamaan häät kunnon televisiokameralla.
Hyvä ystävä ilmoittautui hääkuvaajaksi. Vanhempi työkaveri tarjoutui graavaamaan lohet, tekemään lohiruusukkeita ja vieläpä tulemaan tarjoilemaan tyttärensä kanssa.
Ja monta muuta samanlaista auttajaa ilmaantui. Kaikki antoivat työpanoksensa ja osaamisensa häälahjana.
Tosin toiset, kuten täti miehineen ja hyvä ystävä, muistivat vielä lahjallakin, mutta he ovatkin hyvin anteliasta ja avuliasta porukkaa.
Itse olen samanlainen. Mieluusti tarjoan heti apua, kun kuulen, että jollain on juhlat. Auttamisesta saa itselleen todella hyvän mielen!
[/quote]
Se että on lähisukua, ei tarkoita, että olisi millään tavalla läheisissä väleissä. Valokuvaajan hankkiminen on melko kallista, joten sukulaisalennus kuulostaa jo enemmän kuin reilulta.
Ko. valokuvaaja olisi saattanut saada toisenkin työtarjouksen samalle aikaa, joten pelkkä ansionmenetys olisi ollut ilmaistyöstä paljon suurempi kuin mitä ihmiset yleensä häälahjoihin käyttää.